Tsempataan toisiamme parempaan elämään -ketju

Jos tuntuu, että moni asia on rempallaan, niin ei ehkä ole hyvä yrittää saada kaikkia kerralla ns työn alle. Voisiko ajatella, mikä korjattava asia eniten vaikuttaisi omaa oloa ja elämää kohentaen, säännöllinen uni ja päivärytmi, vai aterioiden terveellisyys ja säännöllisyys, vai liikunta... Koska yksi asia johtaa helposti toiseen, niin hyvässä kuin pahassakin. Eikä kaikkia tarvitse tehdä 100 % oikein heti, vähempikin täydellisyys riittää. Esim terveellinen aamupala ja yksi hyvin koostettu ateria päivässä on jo ravitsemuksellisesti upea muutos jos aiemmin mennyt vähän millä sattuu ja napostellen.

Vähän päivässä, paljon vuodessa, sanoi mummuni aikoinaan.

Jos aika tuntuu valuvan käsistä, ja päivät menee niin ettei saa mitään aikaan, voisiko tehdä itselleen hyvän elämän kalenterin, johon merkitsee ne hyvät asiat mitä aikoo tehdä. Esim. torstaille merkintä: kauppareissulla ostan jonkun vihanneksen tai hedelmän jota en ole ennen maistanut. Tai sunnuntaille: pitkä, hidas kävelylenkki jolla pongaan ja yritän tunnistaa lintuja.

Tää ei ollut ap:lle varsinaisesti mutta jotain mitä itse joskus toteuttanut kun voimat vähissä.

Huonoja aikoja seuraa aina paremmat ajat, kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kuulun tähän ketjuun. Olen yksinäinen, lähes syrjäytynyt alle 30-vuotias nainen. Lukion jälkeen (kiusattiin sinne asti) meni monia vuosia niin, että yritin vaan toipua kaikesta ja en ajatellutkaan pidemmälle. Elin vaan koirani kanssa ja keskityin yhteen päivään. En saanut rahaakaan juuri mistään, kun en sitä hakenut. Ajattelin etten ansaitse mitään rahaa ja toisaalta asuin niin, että oli aika halpaa tähän nyt tarkemmin kertomatta.

Nyt vuosia myöhemmin minulla ei ole vieläkään ammattia jos en saa edes amista loppuun. Tähän paljon syynä se kuinka paljon arastelen ihmisiä, esillä oloa sekä varsinkin isossa porukassa olemista. Opinnot paljolti etenä, mutta työharjoittelut tulossa. Samalla olen halunnut yliopistoon monet kerrat, mutta taas neljäs varasija. Olen sinne hakenut sillä ajatuksella, että minua kiinnostaa ala ja samalla uskon opiskelutyylin sopivan minulle. Tosin tahtoa sekin vaatisi sinne lähteä, mutta pakko olisi jos joskus pääsisin käyttää se mahdollisuus.

Minulla ei ole siis ystäviä ollut kuin viimeksi lapsena kunnolla ja olen ollut liikaa yksin. Syytä on itsessäkin nyt ja en vaan oikein uskalla luottaa ja samalla vaikeaa löytää ketään joka edes haluaisi ystävän näin aikuisena. Moni asia siis vaikuttaa ja pitäisi nollasta aloittaa. Itsetunto huono edelleen ja en pidä itseäni paljonkaan. Olen aika introvertti ja ujo ihminen. Monesti myös vähän erilainen ja outo. Haluan olla muille mukava, mutta muuten jännitän kaikkea ja en aina oikein pärjää täällä. Koen olevani epäonnistunut ja surkea monesti. Elämä ei ole sitä mitä tahtoisin. Unelmia on, mutta voimia ei ja muutkin asiat rajoittavat. Nyt kaikki taas paremmin kuin talvella, mutta muuten elämä aika sinnittelyä, vaikka en valittaa halua. Tämä nyt varmaan alkuun.

Kaikkea hyvää sulle! On hyvä merkki kun tietää mitä haluaa ja missä meni pieleen. Itse olen hyvin introvertti ja yksinäinen, ja viihdynkin näin. Yliopistossa meni monta vuotta kun vaihdoin pääainetta ja työssäkin piti olla kun opintolainaa piti maksaa siinä damalla pois, niin että opinnotkin keskeytyivät. Yliopistosta en saanut yhtään ystävää, aduntolasta kaksi. Ikävä oli huomata että yliopistossakin kiusataan. Onneksi luennoilla ei ollut pakko käydä niin luin kirjat ja suoritin ne kirjatentissä.

Mukavaa viikonloppua sulle ja kaikille ketjulaisille ja aapeelle.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntuu, että moni asia on rempallaan, niin ei ehkä ole hyvä yrittää saada kaikkia kerralla ns työn alle. Voisiko ajatella, mikä korjattava asia eniten vaikuttaisi omaa oloa ja elämää kohentaen, säännöllinen uni ja päivärytmi, vai aterioiden terveellisyys ja säännöllisyys, vai liikunta... Koska yksi asia johtaa helposti toiseen, niin hyvässä kuin pahassakin. Eikä kaikkia tarvitse tehdä 100 % oikein heti, vähempikin täydellisyys riittää. Esim terveellinen aamupala ja yksi hyvin koostettu ateria päivässä on jo ravitsemuksellisesti upea muutos jos aiemmin mennyt vähän millä sattuu ja napostellen.

Vähän päivässä, paljon vuodessa, sanoi mummuni aikoinaan.

Jos aika tuntuu valuvan käsistä, ja päivät menee niin ettei saa mitään aikaan, voisiko tehdä itselleen hyvän elämän kalenterin, johon merkitsee ne hyvät asiat mitä aikoo tehdä. Esim. torstaille merkintä: kauppareissulla ostan jonkun vihanneksen tai hedelmän jota en ole ennen maistanut. Tai sunnuntaille: pitkä, hidas kävelylenkki jolla pongaan ja yritän tunnistaa lintuja.

Tää ei ollut ap:lle varsinaisesti mutta jotain mitä itse joskus toteuttanut kun voimat vähissä.

Huonoja aikoja seuraa aina paremmat ajat, kuitenkin.

Komppaan tätä. Pyrin kävelemään ne 15000 askelta päivässä (n.5km) ja syömään terveellisesti. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Kiva että tämä ketju oli noussut <3

Kirjoittelen myöhemmin omia kuulumisiani tänne lisää

Jatketaan keskustelua <3

Ap

Kiva että säkin oot yhä linjoilla, ap :)

Viestittelijälle 42/42 klo 19:51 

Ap lupasi tulla myöhemmin mukaan kuvioihin.  On aina kiva seurata ja olla mukana ketjuissa joissa aloittaja on mukana, eikä jätä asioita kesken.  Arvostan mukana oloa 💜  Vain provoilija jättää jätöksensä toisten hoidettavaksi. ;)

Ihan lukea otsikoimaani viestittelijän kirjoitusta.  Viestissäsi on niin paljon viisautta ja hyvää itsetuntoa, mummosi jätti sinulle hyvän perimän.  On totta, ettei meidän tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, riittää kun teemme voitavamme, parhaaseen mahdolliseen pyritään ja se riittää.  Hienoja viestejä tullut, eiköhän jatketa samaan tahtiin.  🎼

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kuulun tähän ketjuun. Olen yksinäinen, lähes syrjäytynyt alle 30-vuotias nainen. Lukion jälkeen (kiusattiin sinne asti) meni monia vuosia niin, että yritin vaan toipua kaikesta ja en ajatellutkaan pidemmälle. Elin vaan koirani kanssa ja keskityin yhteen päivään. En saanut rahaakaan juuri mistään, kun en sitä hakenut. Ajattelin etten ansaitse mitään rahaa ja toisaalta asuin niin, että oli aika halpaa tähän nyt tarkemmin kertomatta.

Nyt vuosia myöhemmin minulla ei ole vieläkään ammattia jos en saa edes amista loppuun. Tähän paljon syynä se kuinka paljon arastelen ihmisiä, esillä oloa sekä varsinkin isossa porukassa olemista. Opinnot paljolti etenä, mutta työharjoittelut tulossa. Samalla olen halunnut yliopistoon monet kerrat, mutta taas neljäs varasija. Olen sinne hakenut sillä ajatuksella, että minua kiinnostaa ala ja samalla uskon opiskelutyylin sopivan minulle. Tosin tahtoa sekin vaatisi sinne lähteä, mutta pakko olisi jos joskus pääsisin käyttää se mahdollisuus.

Minulla ei ole siis ystäviä ollut kuin viimeksi lapsena kunnolla ja olen ollut liikaa yksin. Syytä on itsessäkin nyt ja en vaan oikein uskalla luottaa ja samalla vaikeaa löytää ketään joka edes haluaisi ystävän näin aikuisena. Moni asia siis vaikuttaa ja pitäisi nollasta aloittaa. Itsetunto huono edelleen ja en pidä itseäni paljonkaan. Olen aika introvertti ja ujo ihminen. Monesti myös vähän erilainen ja outo. Haluan olla muille mukava, mutta muuten jännitän kaikkea ja en aina oikein pärjää täällä. Koen olevani epäonnistunut ja surkea monesti. Elämä ei ole sitä mitä tahtoisin. Unelmia on, mutta voimia ei ja muutkin asiat rajoittavat. Nyt kaikki taas paremmin kuin talvella, mutta muuten elämä aika sinnittelyä, vaikka en valittaa halua. Tämä nyt varmaan alkuun.

Kaikkea hyvää sulle! On hyvä merkki kun tietää mitä haluaa ja missä meni pieleen. Itse olen hyvin introvertti ja yksinäinen, ja viihdynkin näin. Yliopistossa meni monta vuotta kun vaihdoin pääainetta ja työssäkin piti olla kun opintolainaa piti maksaa siinä damalla pois, niin että opinnotkin keskeytyivät. Yliopistosta en saanut yhtään ystävää, aduntolasta kaksi. Ikävä oli huomata että yliopistossakin kiusataan. Onneksi luennoilla ei ollut pakko käydä niin luin kirjat ja suoritin ne kirjatentissä.

Mukavaa viikonloppua sulle ja kaikille ketjulaisille ja aapeelle.

Kiitos. Samoin sinulle myös. Itse yritän aina nauttia pienestäkin jutuista ja pitää itseni rauhallisena. Silloin pärjään. Talvi oli vaikea ja olin uneton, mutta nyt on jo ilo, kun pystyy nukkumaan helteestäkin huolimatta. Sympatiat kyllä kaikkien unettomien puolella ja onhan se kamalaa jos unta ei saa. Koiraani kaipaan, kun menetin sen talvella. Piti elämässä kiinni. Nyt huomaan sen, että rutiinit tärkeitä edelleen ja pakotin itseni jatkamaan liikuntaa ilman koiraakin. Kesällä jotenkin nyt toivoa enemmän. Pelottaa silti välillä miten jaksan, kun on nähnyt sen kun ahdistaa niin paljon. Se hetki herätti ja nyt kun voi paremmin niin arvostaa sitä.

Yksinäisyys vaikea asia kyllä ja en tähän ole vieläkään tottunut, vaikka normaali juttu jo minulle jo on. Sitä kuitenkin kaipaa ystäviä ja silti arvostaa rauhaakin, mutta vaihtelu piristäisi. Samalla toivoo aina tapaavansa kivoja ihmisiä, kun ikäviä ollut niin paljon. Kiitos viestistä. Palsta joskus kivakin paikka, tosin ei ole varaa valittaa.

Olen nuori aikuinen ja olen aina hävennyt itseäni ja kaikkea mitä teen ja mietin liikaa mitä muut ajattelee. Lisäksi sairastan persoonallisuushäiriötä, ahdistusta ja masennun ja alan itkeä herkästi kaikesta. Voiko joku stempata minua? Olen käynyt kyllä terapiassa monta vuosia mutta ne ei ole koskaan auttaneet. Haluaisin eroon häpeästä: Lisäksi pelkään melkein kaikkea ja olen vainoharhainen, esim. en uskalla enää nukkua pimeässä, vaan pidän valot päällä aamuyöhön saakka, katson sängyn alle ennenkuin meen nukkumaan jne. Pelkään myös joskus mennä ulos mutta olen pakottanut itseni menemään. Kun olen ulkona tuntuu että ihmiset katsoo minua oudosti ja pitää rumana.

Harmi, ettei noihin vierailija järjestysnumeroihin voikaan luottaa.  Ehkä joitan poistojakin tullut väliin.  Täytyypä varoa jatkossa käyttämästä viitteenä.  Lämpimin ajatuskin ja tarkoituksin 20:15 viestin laittanut. 💜

Noniin Ap täällä taas kirjoittelee :)

Tulinpa tosiaan iloiseksi siitä että tämä ketju oli noussut ja oli muitakin jotka innostuivat tästä aiheesta. Elikkä ojan pohjalta takaisin elämään 😀

Mulla itellä suurin ongelma on tämä uupumus/väsymys ja toivonkin että tai kun minulla on lievä uniapnea ja nyt olisin saamassa laitetta siihen kokeiluun niin toivon aivan HELv tisti että siitä olisi edes jotain apua minulle... siis kun on vaikea ottaa mitään askeleita kohti yhtään mitään jos oot pihalla ku lumiukko kun on niin jumalattoman väsynyt, päivät vaa menee sumussa ja tuntuu et ei vaan pysty toimia.. elikkä mä todellaki toivon et olis apua tuosta jos ei oo niin en saa luovuttaa vaan yrittää jotain muuta joka vois auttaa

Minulla jäänyt opinnotkin kesken sairauksien väsymyksen yms takia ja tunnen välillä itseni ihan luuseriksi mut yritän ajatella et ei ollut mun valinta..

Mutta jos nyt just pieniä askeleita yrittäis ottaa kohti parempaa huomista. Unirytmi on jotenkin nyt kesällä mennyt aivan sekaisin kun on valoisaa nii myöhään ja oon menny joskus 2 aikaa nukkuu ja ei se ainakaa paranna tätä väsymystä

Tsemppiä kaikille tähän ketjuun ja toivon todella että kaikki pääsemme vielä semmoiseen elämään mistä tykkäämme enemmän ja joka on hyvää elämää.

Olen yrittänyt tsempata siinä että oikeasti ettis niitä mieluisia asioita elämään oli ne sit mitä tahansa pieniäkin asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon päättänyt lopettaa elämän suorittamisen ja keskittyä sen sijaan siihen, mitä sillä on annettavanaan. Kaiken perustana uni, lepo, ravinto ja ennen kaikkea ARMOLLISUUS muita ja itseä kohtaan.

Vielä kun niitä sosiaalisia kontakteja saisi elämään...

Tsemppiä teille muille pohjamudista kömpijöille, yritetään päästä sinuiksi elämän kanssa <3

Ihana viesti sinulta. Kovasti tsemppiä sullekkin t: kohtalotoveri

Vierailija kirjoitti:

Viestittelijälle 42/42 klo 19:51 

Ap lupasi tulla myöhemmin mukaan kuvioihin.  On aina kiva seurata ja olla mukana ketjuissa joissa aloittaja on mukana, eikä jätä asioita kesken.  Arvostan mukana oloa 💜  Vain provoilija jättää jätöksensä toisten hoidettavaksi. ;)

Ihan lukea otsikoimaani viestittelijän kirjoitusta.  Viestissäsi on niin paljon viisautta ja hyvää itsetuntoa, mummosi jätti sinulle hyvän perimän.  On totta, ettei meidän tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, riittää kun teemme voitavamme, parhaaseen mahdolliseen pyritään ja se riittää.  Hienoja viestejä tullut, eiköhän jatketa samaan tahtiin.  🎼

Kiva että arvostat

Yksi vinkki tuon häpeän hoitoon: kuvittele mielessäsi kaunis, upean värinen huivi. Kuvittele että se on sinun edessäsi kun olet tilanteissa missä hävettää, niin että sinua ei nähdä sen takaa, mutta itse näet muut. Tää toimii ainakin mulla sos.jännitykseen jonkin verran.

Mä menetin mun työn kun koeaikana aloin sairastaa :( oon ollut aina aika vaativa itseä kohtaan eikä koskaan ole jäänyt paria päivää pidemmille sairauslomille. Nyt tuli sellainen tunne, että tarvitseekohan työelämä minua enää, kun oon mt ongelmainen (uusinut masennus) kun heitettiin vaan pois niinkuin joku rukkanen :'(

Vuokra-asuntoa täälläkin etsitään. Tällähetkellä vakuudeton, joten uuteen ei tästä vakuutta irtoa tai edes helpotusta siihen. Säästän rahaa siihen joka kuukausi, mutta aikansa menee. Koitan ajatella, että kyllä se päivä vielä koittaa. Välillä vaan usko loppuu, kun täällä naapurit möykkää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju. Itselläni uni tuottaa vaikeuksia ja masentaa tällä hetkellä. Olen heräillyt milloin helteeseen ja milloin pakottavaan polvikipuun. Tämä heräily aamuyöstä aiheuttaa päiväs aikaan jatkuvan väsymyksen. En saa mitään tehtyä. Tulee syötyä vähän mitä sattuu jne. Painoa tullut yli 40kg lisää lääkkeistä. Nyt pitäisi olla paino neutraalit lääkkeet. Toivon että painon nousu saataisiin hallintaan. Että saisin asuntomme pikkuhiljaa järjestykseen ja kaivatut siivousrutiinit. Teen kyllä melkein päivittäin ruokaa, koska olen perheen äiti mutta ruuan laatu saisi olla parempaa ja salaatteja ja vihanneksia enemmän. Nämä kun ensin saisin kuntoon niin voisin työkuvioita opiskelua ruveta miettimään.

Mullakin on kokemusta aamuöisin heräilystä, se on uskomattoman kuluttavaa :( siinä on tosiaan toi lumipalloefekti, kun ei sitten päivisin jaksa toteuttaa parempia valintoja, mikä sekin saa mielen matalaksi. Täytyy pyrkiä olemaan armollinen itseään kohtaan eikä vaatia, että pystyisi samaan kuin paremmin levänneenä. Keskittyy pahimpaan ongelmaan ensin, ja kun siinä alkaa helpottaa, vapautuu energiaa muuhun.

Jos on aamuyöstä heräilyä, saattaa olla stressitasot koholla. Tällöin vuorokauden tärkein uni olisi aamulla klo 7-10 maissa eli kannattaisi nukkua aamuisin mahdollisimman usein pitkään (ei siis tarkoita, että nukkuu puolille päivin tms, mutta ettei olisi pakko herätä aamulla herätyskelloon liian aikaisin). 

Jos masennuksen alkamiseen liittyy jotain traumaattista, se ajan valuminen ohi ja tekemättömyys ja viime tippaan jättäminen voi olla myös traumadissosiointia. Olet vaan auttamatta liian alavireinen toimiaksesi kunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori aikuinen ja olen aina hävennyt itseäni ja kaikkea mitä teen ja mietin liikaa mitä muut ajattelee. Lisäksi sairastan persoonallisuushäiriötä, ahdistusta ja masennun ja alan itkeä herkästi kaikesta. Voiko joku stempata minua? Olen käynyt kyllä terapiassa monta vuosia mutta ne ei ole koskaan auttaneet. Haluaisin eroon häpeästä: Lisäksi pelkään melkein kaikkea ja olen vainoharhainen, esim. en uskalla enää nukkua pimeässä, vaan pidän valot päällä aamuyöhön saakka, katson sängyn alle ennenkuin meen nukkumaan jne. Pelkään myös joskus mennä ulos mutta olen pakottanut itseni menemään. Kun olen ulkona tuntuu että ihmiset katsoo minua oudosti ja pitää rumana.

Kuullostaapa tutulta. Aivan kun olisin itse kirjoittanut. Tsemppiä sinne! ehkä tämä joskus helpottaa. Kuvittelen pahimmissa tilanteissani itseni kuplaan jonka sisälle kukaan ei näe. Se välillä auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kuulun tähän ketjuun. Olen yksinäinen, lähes syrjäytynyt alle 30-vuotias nainen. Lukion jälkeen (kiusattiin sinne asti) meni monia vuosia niin, että yritin vaan toipua kaikesta ja en ajatellutkaan pidemmälle. Elin vaan koirani kanssa ja keskityin yhteen päivään. En saanut rahaakaan juuri mistään, kun en sitä hakenut. Ajattelin etten ansaitse mitään rahaa ja toisaalta asuin niin, että oli aika halpaa tähän nyt tarkemmin kertomatta.

Nyt vuosia myöhemmin minulla ei ole vieläkään ammattia jos en saa edes amista loppuun. Tähän paljon syynä se kuinka paljon arastelen ihmisiä, esillä oloa sekä varsinkin isossa porukassa olemista. Opinnot paljolti etenä, mutta työharjoittelut tulossa. Samalla olen halunnut yliopistoon monet kerrat, mutta taas neljäs varasija. Olen sinne hakenut sillä ajatuksella, että minua kiinnostaa ala ja samalla uskon opiskelutyylin sopivan minulle. Tosin tahtoa sekin vaatisi sinne lähteä, mutta pakko olisi jos joskus pääsisin käyttää se mahdollisuus.

Minulla ei ole siis ystäviä ollut kuin viimeksi lapsena kunnolla ja olen ollut liikaa yksin. Syytä on itsessäkin nyt ja en vaan oikein uskalla luottaa ja samalla vaikeaa löytää ketään joka edes haluaisi ystävän näin aikuisena. Moni asia siis vaikuttaa ja pitäisi nollasta aloittaa. Itsetunto huono edelleen ja en pidä itseäni paljonkaan. Olen aika introvertti ja ujo ihminen. Monesti myös vähän erilainen ja outo. Haluan olla muille mukava, mutta muuten jännitän kaikkea ja en aina oikein pärjää täällä. Koen olevani epäonnistunut ja surkea monesti. Elämä ei ole sitä mitä tahtoisin. Unelmia on, mutta voimia ei ja muutkin asiat rajoittavat. Nyt kaikki taas paremmin kuin talvella, mutta muuten elämä aika sinnittelyä, vaikka en valittaa halua. Tämä nyt varmaan alkuun.

Kaikkea hyvää sulle! On hyvä merkki kun tietää mitä haluaa ja missä meni pieleen. Itse olen hyvin introvertti ja yksinäinen, ja viihdynkin näin. Yliopistossa meni monta vuotta kun vaihdoin pääainetta ja työssäkin piti olla kun opintolainaa piti maksaa siinä damalla pois, niin että opinnotkin keskeytyivät. Yliopistosta en saanut yhtään ystävää, aduntolasta kaksi. Ikävä oli huomata että yliopistossakin kiusataan. Onneksi luennoilla ei ollut pakko käydä niin luin kirjat ja suoritin ne kirjatentissä.

Mukavaa viikonloppua sulle ja kaikille ketjulaisille ja aapeelle.

Ot, mutta totean, että yliopistossa jopa proffat ja muut opettajat voivat kiusata. Mutta varmaan harvinaista.

Minulla on auttanut häpeään ja vaativuuteen se, että olen alkanut harjoitella itsemyötätuntoa. Tsemppaan itseäni mielessäni tai sanon ikäville ajatuksille "vastaan". Ja silitän itseäni käsivarresta kuin rauhoittaisin lasta. Uskomatonta, mutta nämä auttaa joskus.

Terapeutille joskus valitin sitä että työpaikan kahvihuone jännittää, niin hän sanoi niin lempeästi että eihän sinne ole pakko mennä eikä sun ole pakko siellä puhua. Kun lakkasin ottamasta paineita minulle kulumattomasta vastuusta sosiaalisesta tilanteesta, tilanteet alkoi helpottaa itsestään, kun niihin tuli levollisuutta.

En tiedä auttaako tuohon häpeään yhtään se ajatus, että oikeasti suurinta osaa ihmisistä ei kiinnosta toisten asiat. 

Ja jos joku suhtatuu ikävästi, hän on se ikävä ihminen, et sinä. Normaali ja tasapainoinen ihminen suhtautuu mukavasti toisiin ja kannustavasti ja ymmärtäen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut mennä säännöllisesti samaan aikaan nukkumaan. Tästä on seurannut, että herään säännöllisesti. Päivä on helpompi organisoida ja saan enemmän aikaiseksi.

Lienee yksi helpoimpia ja halvimpia tapoja nostaa itseään niskasta. Ja lie vaikein?