Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isovanhempien totaalinen välinpitämättömyys
AP
07.07.2021 |
Meillä on 2 ja 7-vuotiaat lapset. Asumme kaukana (n. 500 km päässä) isovanhemmista työ- ja opiskelukuvioista johtuen. Vanhempani ovat erittäin hyvin toimeentulevia, nuorehkoja, vielä työelämässä olevia virkeitä, tavallisia ihmisiä. Päihdeongelmaa, fyysisiä rajoitteita tai uupumusta ei ole. Totean nämä tähän alkuun, jotta kukaan ei kommentoi mahdollisen lastenlasten hoitamattomuuden johtuvan esim. rahapulasta (ei rahaa matkustaa) tai terveysongelmista. Molemmat tekevät vaativaa asiantuntijatyötä. Molempien työnkuvaan kuuluvat erilaiset päivystykset ja työmatkat (korona-aikana tosin harvemmin). Näistä lähtökohdista katsoen ymmärrän, etteivät isovanhemmat esimerkiksi pidennetyille viikonlopuille jaksa ajella lapsenlapsiaan katsomaan. Se, mikä harmittaa, on haluttomuus pitää yhteyttä/tulla hoitamaan lapsenlapsia edes muutamaksi päiväksi kesälomalla. Puhuin juuri äitini kanssa puhelimessa, jolla on normaali neljän viikon kesäloma. Ei kuulema aio/pysty tulla lapsenlapsia katsomaan, koska isällä ja hänellä on loma eri aikaan. Ei halua lähteä tänne ilman isääni, koska ajomatka on pitkä. On saanut koronarokotteet, mutta junalla tai bussilla matkustaminen ei kuulema silti tule kuuloonkaan "koska ei vaan halua". Itkua pidätellen sanoin, että apu olisi tosi tarpeen ja (marttyyrinä) totesin vielä, että haikeudella seuraan, kun lapsen kavereille tulee mummot pitkänkin matkan päästä heitä hoitamaan, joskus jopa kahdeksi viikoksi, jotta vanhemmat voivat käydä töissä ja/tai opiskella edes osan kesää. Niitä palkattomiakaan lomia ei normaalin kesäloman lisäksi nimittäin loputtomasti saa, joten isovanhempien apu nykypäivänä voi olla juuri se ratkaiseva tekijä ns. kesälomapalapelin onnistumisen kannalta. Keväällä äitini vielä lupaili kovasti hoitoapua kesälle, kun itselläni on nyt kesän aikana rutistaa gradu loppuun. Opiskelen itsekin haastavaa alaa, jonka olen aikuisiällä aloittanut (en viitsi sanoa mitä, jottei kukaan tuttu tunnista, mutta sanotaan nyt vaikka että lääkis/dippainssi/kauppis/oikis-akselilla ollaan). Kun kerroin tästä, että aika monessa muussa perheessä hoitoapu tulee pitkänkin matkan päästä, totesi äitini, ettei hänestä vaan ole hiekkalaatikon reunalla istuskelijaksi. Harmittaa niin paljon, etteivät sanat riitä. Joo, itse olen lapseni tehnyt jne, mutta mielestäni ei ole kohtuutonta odottaa isovanhemmilta, että kävisivät täällä edes kerran vuoteen. Äitini ehdotti, että voi vahtia vanhinta lastamme, nuorinta ei, jos ajamme lapsen sinne (eli yht. 1000 km ajoa) ja sitten ajamme hänet hakemaan pois (toiset 1000 km ajoa). Kuitenkin ajamme joka loma sinne - heidän pyynnöstään - joten mielestäni on a) kohtuutonta odottaa, että vain me ajamme käymään heidän luonaan b) vähän epäreilua tarjota apua, kun avun saamisen ehdot ovat noin kohtuuttomat. Eihän kukaan pysty ajamaan 2000 km saadakseen lapsensa hoitoon muutamaksi päiväksi. Kaiken huippu on se, että äitini jatkuvasti kyselee "joko on paperit ulkona yliopistolta, joko on gradu paketissa". Niin, voisi olla helpompaa, jos saisi sitä hoitoapua edes yhdeksi viikonlopuksi. Jotta aloitukseen ei tulisi "itse olet lapsesi tehnyt" kommentteja totean, että nautin suuresti lasteni kanssa olemisesta ja olen tottunut siihen, että arki on aikalailla "läpsystä vaihto"-meininkiä mieheni kanssa, koska hoitoapua ei tosiaan ole saatavilla. Miehen vanhemmat ottavat vanhempaa lasta silloin tällöin hoitoon (n. 2-3 kertaa vuodessa max 4 pv kerrallaan). Hekin asuvat satojen kilometrien päässä ja hoitavat paljon miehen veljen lapsia.
Kommentit (229)
Minun äitini ei hoitanut lapsiani kertaakaan, ei yhden ainoaa. Isäni (olivat naimisissa äitini kanssa) sen sijaan kävi yksin hoitamassa lapsia juurikin kesällä ennen oman lomani alkamista ym. kun tarvitsin apua. Esim. esikoisen ekan luokan iltapäivät oli meillä, kun lapsi ei halunnut iltapäiväkerhoon. Lapsilla olikin hyvät ja rakkaat välit vaarin kanssa, olivat aivan lohduttomia tämän kuoltua. Äitini elää edelleen ja ihmettelee kovasti, miksi nyt jo aikuiset lapseni eivät pidä juurikaan mummoon yhteyttä... Niin, minkähän takia 🤔 Itselläni on yksi lapsenlapsi ja otan hänet hoitoon aina, kun pyydetään. Vain kerran olen joutunut kieltäytymään, kun olin kipeä. Ja hoidan enemmän kuin mielelläni, rakastan tuota pikkumiestä yli kaiken, enkä tosiaankaan hakua vanhana itkeä, miksi lapsenlapset eivät koskaan käy katsomassa minua. Olen itsekin vielä työelämässä ja vaikka joskus on rankka työviikko takana, niin lapsesta saa virtaa ja onhan sitä aikaa levätä sitten, kun lapsi on kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhoitoapu ei ole mielestäni isovanhemman velvollisuus. Multakin meni sivu suun hyvä ja mielenkiintoinen harjoittelupaikka, jonne olisi ollut hyvä mahdollisuus myös työllistyä heti opintojen perään, koska isovanhempi ei ollut halukas auttamaan lapsenhoidossa, vaikka asutaan kävelymatkan päässä toisistamme. Syy oli, että hänellä oli harrastus joinain iltoina. Harmittaa kyllä, mutta eipä mulla mitään oikeutta ollut lähteä vaatimaan.
Elämä on valintoja, sanotaan. Lapsia ei kannata tehdä enempää kuin monestako pystyy itse huolehtimaan joutumatta tekemään omasta mielestään liian suuria uhrauksia juuri esim. opiskelu- ja työjuttujen kanssa.
Se on se vaativa asiantuntija työ, aikamme vitsaus.
Eivätpä saa eläkeläiset sitten itsekään apua, jos vanhoina tarvitsevat. ☹️
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saat parempaa hoitoapua joltain kesätyöttömältä lukiolaiselta / opiskelijalta lähistöllä kuin hoitovietittömältä isovanhemmalta.
Näin. Isovanhemmilla ei ole mitään pakkoa ottaa ap:n ja hänen miehensä lapsia hoiviinsa, vaan he voivat sanoa ei. Ymmärrän heitä täysin.
7 vee voi olla ihana tai sitten hän voi olla ihan kamala, sama juttu pari vuotiaan kanssa. Mummin oma aika ja ansaittu loma menisi kokonaan ap:n pershedelmien perässä juostessa, leikittämisessä ja syöttämisessä. Ap:n äiti on omansa jo tehnyt ja isoiksi kasvattanut, eikä hön ollut mukana panemassa lapsenlapsia alkuun, joten hänen ei tarvitse myöskään ottaa heitä kotiinsa. Ap on nyt hyvä ja etsii hoitajan kodin läheltä. Vähän piti sekin jättää viime tippaan, mutta eipä yllättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin kun juuri saanut aikuiset lapset maailmalle ja omillensa, haluaa nauttia siitä vapaudentunteesta. Kun useampi lapsi isolla ikähaitarilla on hyvinkin 30 vuotta ollut sidottuna toisten aikatauluihin. On kohtuullista, että voi järjestää omat aikataulunsa ja ohjelmansa .
Tunnustan, etten heittänyt kärrynpyöriä kun -97 syntynyt lapseni ilmoitti raskaudesta opintojen ollessa vielä kesken, kun ne opinnot oli jo muutenkin vähän sinne päin. Vähän turhan usein lapsi nyt kuitenkin meillä on ja vuorotyötä tekevänä 54v jaksaminen on välillä piukoilla.
Äiti since -92
Vierailija kirjoitti:
Eivätpä saa eläkeläiset sitten itsekään apua, jos vanhoina tarvitsevat. ☹️
Lässynlää... Luuletko, että he haluaisivat lastensa apua edes? Jos nämä nytkin asuvat kaukana ja soittavat vain silloin, kun haluavat jotain, niin luuletko, että he ovat laskeneet vanhuuden päiviensä hoidon ruikuttavien tytärten varaan? Ei, vaan he tekevät nyt töitä sen eteen, että saavat elää oman näköistään elämää juuri niin kuin itse haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätpä saa eläkeläiset sitten itsekään apua, jos vanhoina tarvitsevat. ☹️
Lässynlää... Luuletko, että he haluaisivat lastensa apua edes? Jos nämä nytkin asuvat kaukana ja soittavat vain silloin, kun haluavat jotain, niin luuletko, että he ovat laskeneet vanhuuden päiviensä hoidon ruikuttavien tytärten varaan? Ei, vaan he tekevät nyt töitä sen eteen, että saavat elää oman näköistään elämää juuri niin kuin itse haluavat.
Eivät asu kaukana. Ovat yli 70-vuotiaita. Pihatöitä tekevät silloin kun eivät ole jossakin leikkauksessa. En luule, että haluavat edes lastensa apua, lässynlää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelut kappalejaon puuttumisesta, kirjoitin tänne ensimmäistä kertaa enkä ole aktiivisesti myöskään seurannut palstaa, joten en kiinnittänyt huomiota tekstin muotoiluun/ollut tietoinen siitä, että kappalejaon saa tässäkin ihan normaalisti tehtyä. Nytpä olen viisaampi.
Vastauksista huomaan osan ajattelevan, että tosiaan odottaisin koko kesän hoitoapua isovanhemmilta. Kyse olisi siis muutamasta päivästä, kuten kirjoitin aloituksessa. Näiden päivien aikana en myöskään kokopäiväistä hoitoa lapsille kaipaisi vaan ihan sellaista perus "isovanhempi vie lapsen vaikka uimaan"- kesäloman viettoa ja muutaman tunnin hiljaista opiskeluaikaa.
Lisättäköön, että vanhempieni luona opiskelu ei onnistu. Tätä on yritetty, mutta äitini ei tosiaan jaksa/halua nuorimmaisen kanssa touhuta. Jos olen esimerkiksi kirjastoon mennyt lukemaan (aikana ennen kuopuksen syntymää), on äitini laittanut esikoisen töllöttämään muumeja käytännössä katsoen koko poissaoloni ajaksi. Nyt nimenomaisesti kun helatorstaina siellä heidän pyynnöstään kävimme kysyin etukäteen äidiltä, josko hän voisi katsoa kuopusta vaikka tunnin, jotta kävisimme miehen kanssa kaksistaan lenkillä. Sanoi voivansa vahtia silloin, kun olen ensin nukuttanut kuopuksen itse päiväunille ja hän nukkuu. Muuten ei kuulema vahdi.
En ole lapsia tehdessä mitenkään ns. laskenjt isovanhempien hoitoavun varaan. Kuitenkin lähipiirissä huomaan monen ystäväperheen ja esim. lapsen luokkakavereiden aikaa isovanhemmilta saavan, joten tottakai olen pettynyt ja harmissani tilanteesta.
AP
Nyt näissä vastauksissa on ihmeellisiä "mummin koko kesä ja oma aika menisi lastenlasten perässä"-kommentteja. Jos siis mummilla on neljä-viisi viikkoa lomaa, niin onko 3-4 pv lastenlasten kanssa koko loma? Minun matematiikallani ei ole.
Lukekaa se teksti ajatuksella, ennen kommentointia. Moni kommentoi ns. ennakkokäsityksensä perusteella lukematta koko aloitusta. Vaikka lukeminen kieltämättä raskasta, kun kuohuksissani kirjoitin ilman kappalejakoa, sen myönnän :D
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset saatu juuri ja juuri itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnykselle ja jo pitäisi olla isovanhempia ja mennä taas lasten tahdon mukaan. Uhkailemaan ja kiristämään välien katkaisulla.
Tätä ajattelin minäkin. Vanhemmat ovat saaneet muutama vuosi sitten työnnettyä omat linnunpojat pois pesästä ja sitten heti heidän pitäisi olla valmiina hoitamaan jälkikasvun lapsia. Koska vanhemmat saavat olla lapsettomia? Koska he saavat keskittyä vain itseensä ja olla ihan rauhassa?
Nyt ap vinkuu, että vanhempien tulee ottaa täysi vastuu hänen lapsistaan vain sen takia, että he ovat isovanhempia. Jotenkin kohtuutonta. Varmasti monet isovanhemmat huolehtivat ihan täysillä ladtenlapsistaa, mutta silloin he haluavat tehdä sen, velvollisuus ja pakko on kamalaa.
Minulla on kolme lasta, heistä kaksi on jo aikuisia. On aivan ihanaa, kun lapset alkavat olemaan aikuisia ja omillaan. Tykkäisin varmasti lapsenlapsista aikanaan, mutta vasta myöhemmin, en halua heitä nyt. Yli 20 vuotta olen ollut äiti ja äitinä jatkan luonnollisesti aina, mutta nuorimmankin aikuistuessa parin vuoden päästä saan olla muutakin kuin äiti. Sitä aikaa odotan ja haluan olla muutamia vuosia ilman lapsivastuuta.
Vapaa-aikani on tärkeää, rauhalliset hyvät unet ovat tärkeää, työni on tärkeää, parisuhteeni mieheni on tärkeää. En halua, että muut määrittävät elämääni koko ajan.
Tämä asia minuakin ihmetyttää, eli eivätkö jotkut arvosta toisten vapaa-aikaa ollenkaan? Onko ap:n mielestä ihan ok, että hänen äidillään ei olisi kesälomaa yhtään? Eikö mummi saisi koskaan heittää ajatuksia lomalle ja vain olla? Nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa, syödä silloin kuin huvittaa ja mitä sattuu kaapista löytymään tai mennä syömään jonnekin silloin kun nälkä tulee, maata retkottaa omalla pihalla aurinkotuolissa ihan reporankana, ottaa päiväunet jos nukuttaa ja lähteä vaikka ystävättären kanssa kahville, kun siltä tuntuu? Eikö mummi ansaitse lomansa, kun on talven raatanut?
Vierailija kirjoitti:
Eivätpä saa eläkeläiset sitten itsekään apua, jos vanhoina tarvitsevat. ☹️
Itse en ole laskenut pätkään sen varaan, että tämä liian hyvää tottunut itsekäs sukupolvi auttaisi eläessään sitä omaa erinomaista elämäänsä. Olen ehdottomasti työperäisen xmuuton kannalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini ei viitsinyt lapsenlapselleen edes synttärionnitteluja lähettää, siis tekisi viestiä, korttia, mitään.
Ei taida nykyajan boomeri-isovanhemmat vain välittää muista kuin itsestään.
Itse samassa tilanteessa olleena voin sanoa että, kun lapsesi ovat aikuisia eipä he mummulle soittele. Tämä oli meillä tulos siitä että mummu perui lupaamiaan hoito aikoja, ja ei itse pitänyt yhteyttä lapsenlapsien kanssa.Vaikka olenkin kannustanut lapsiani pitämään yhteyttä, ei se yhteys ole lapsuuden aikana mummun kanssa syntynyt. Niin ei sitä aikuisenakaan ole. Sääli, mutta mutta minä en enempää voi asiaan enää auttaa. Mummu oli liian kiireinen ja eikä lapseni häntä kiinnostaneet. Nyt hän on yksin ja sairas, haluaisi että lapseni kävisivät, mutta ei heitä kiinnosta heille vieras ihminen.
Kohtuuton olet, vanhempasi ovat vielä työssäkäyviä ihmisiä ja heillä on oikeus viettää lomansa miten haluavat. Minä itse sain lapseni nuorena ja voisin nyt 45 vuotiaana olla jo hyvinkin isovanhempi ja täytyy sanoa että en jaksaisi tällä hetkellä lomaani käytttää siihen että hoitaisin lapsen lapsia. Olen aikoinani osani tehnyt ja lapseni hoitanut nyt on minun vuoroni käyttää vapaa-aikani miten haluan. Onneksi lapsen lapsia ei vielä ole ja mieluusti heitä hoitelen aikanaan mutta toivon että muutama vuosi vielä vierähtää ennen kuin siihen pestiin pääsen.
Mä en ole tosielämässä kuullutkaan isovanhemmista joita ei lastenlapset kiinnosta.
Mun ystävien, sukulaisten, tuttujen yms isovanhemmat ovat viikottain lasten kanssa tekemisissä, osa lähes joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut kappalejaon puuttumisesta, kirjoitin tänne ensimmäistä kertaa enkä ole aktiivisesti myöskään seurannut palstaa, joten en kiinnittänyt huomiota tekstin muotoiluun/ollut tietoinen siitä, että kappalejaon saa tässäkin ihan normaalisti tehtyä. Nytpä olen viisaampi.
Vastauksista huomaan osan ajattelevan, että tosiaan odottaisin koko kesän hoitoapua isovanhemmilta. Kyse olisi siis muutamasta päivästä, kuten kirjoitin aloituksessa. Näiden päivien aikana en myöskään kokopäiväistä hoitoa lapsille kaipaisi vaan ihan sellaista perus "isovanhempi vie lapsen vaikka uimaan"- kesäloman viettoa ja muutaman tunnin hiljaista opiskeluaikaa.
Lisättäköön, että vanhempieni luona opiskelu ei onnistu. Tätä on yritetty, mutta äitini ei tosiaan jaksa/halua nuorimmaisen kanssa touhuta. Jos olen esimerkiksi kirjastoon mennyt lukemaan (aikana ennen kuopuksen syntymää), on äitini laittanut esikoisen töllöttämään muumeja käytännössä katsoen koko poissaoloni ajaksi. Nyt nimenomaisesti kun helatorstaina siellä heidän pyynnöstään kävimme kysyin etukäteen äidiltä, josko hän voisi katsoa kuopusta vaikka tunnin, jotta kävisimme miehen kanssa kaksistaan lenkillä. Sanoi voivansa vahtia silloin, kun olen ensin nukuttanut kuopuksen itse päiväunille ja hän nukkuu. Muuten ei kuulema vahdi.
En ole lapsia tehdessä mitenkään ns. laskenjt isovanhempien hoitoavun varaan. Kuitenkin lähipiirissä huomaan monen ystäväperheen ja esim. lapsen luokkakavereiden aikaa isovanhemmilta saavan, joten tottakai olen pettynyt ja harmissani tilanteesta.
AP
Taas tällainen aloirus, mistä näitä riittää? Miten te ulisijat tajuaisitte, ettei teidän vanhemmilla ole _mitään velvollisuutta_ hoitaa lapsianne jos he eivät halua?! Ei edes muutamaa päivää kesässä. Sinäkin kehut opiskelevasi vaativaa alaa, mutta et näin yksinkertaìsta asiaa ymmärrä.
Antakaa vanhempienne elää kuten he haluavat, eläkää elämänne ja tehkää suunnitelmat lasten hankinnasta niin, etteivät he ole esteenä opiskeluille. Turha ap:n tapaan vinkua kun löysät on jo housussa. Että suututtaa moinen itsekkyys!
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini ei hoitanut lapsiani kertaakaan, ei yhden ainoaa. Isäni (olivat naimisissa äitini kanssa) sen sijaan kävi yksin hoitamassa lapsia juurikin kesällä ennen oman lomani alkamista ym. kun tarvitsin apua. Esim. esikoisen ekan luokan iltapäivät oli meillä, kun lapsi ei halunnut iltapäiväkerhoon. Lapsilla olikin hyvät ja rakkaat välit vaarin kanssa, olivat aivan lohduttomia tämän kuoltua. Äitini elää edelleen ja ihmettelee kovasti, miksi nyt jo aikuiset lapseni eivät pidä juurikaan mummoon yhteyttä... Niin, minkähän takia 🤔 Itselläni on yksi lapsenlapsi ja otan hänet hoitoon aina, kun pyydetään. Vain kerran olen joutunut kieltäytymään, kun olin kipeä. Ja hoidan enemmän kuin mielelläni, rakastan tuota pikkumiestä yli kaiken, enkä tosiaankaan hakua vanhana itkeä, miksi lapsenlapset eivät koskaan käy katsomassa minua. Olen itsekin vielä työelämässä ja vaikka joskus on rankka työviikko takana, niin lapsesta saa virtaa ja onhan sitä aikaa levätä sitten, kun lapsi on kotonaan.
Mikään, korostan ei mikään, takaa, että se lapsenlapsi tai oma lapsesi käy sinua katsomassa kun olet vanha, vaikka kuinka hoitaisit ja paapoisit nyt. Ja kaikki eivät saa virtaa työviikon jälkeen siitä, että ajavat 500 kilsaa ja hoitavat kahta lasta, ja palaavat kotiin sen 500 kilsaa. Jos sinä saat niin hyvä, mutta jollakin voi olla vaativampi työ ja muutoinkin eri tilanteet.
Tuota se oli meilläkin, omia vanhempia ei kiinnostanut. Miehen vanhemmat oli kuolleet. Pärjättävä oli, välillä oli tosi rankkaa. Nyt vanhempi jo 18 ja nuorempi 16, joten apuja ei enää tarvita. Voin kyllä kertoa, että on ollut turha pyytää meilläkään apua sen jälkeen.