Auttakaa! Loma 4-vuotiaan kanssa
On yhtä helvettiä. Olen yksin "lomalla" 2- ja 4-vuotiaan kanssa. Ollaan kuluneen kahden viikon aikana käyty eri puistoissa, piknikeillä, uimarannoilla. Aina kun ei ole jotain erikoista tekemistä niin 4-vuotias itkee ja ulvoo hysteerisenä kun me ei tehdä mitään kivaa. Tänään minäkin olen itkenyt kun sanoin lapselle että vien hänet vuoropäiväkotiin kun äidin kanssa on niin kurjaa. Mikä neuvoksi?
Nimim Vanhemmuus hukassa?
Kommentit (49)
Lapsettomana olen ehkä väärä ihminen kommentoimaan, mutta olen ollut lapsi itsekin. En muista, että lapsena äiti olisi mitenkään ohjelmoinut toimintojani, satuja toki luki . Leikin siis toisten suurinpiirtein samanikäisten lasten kanssa eikä ollut tylsää. Eikö nykyään noin nelivuotiaat ole koskaan yhdessä pihalla tai jonkun kotona leikkimässä ? Siis ihan hiekkalaatikoilla pikkuautojen kanssa, vesisotaa hellepäivinä, sisällä pitämässä päiväkotia nalleille , piirtämässä tai sormiväreillä maalaamassa, tekemässä peitoista majaa, joka on leikisti mökki metsän keskellä yms. ?
Samoja tuntemuksia täälläkin 4v ja 2v lasten kanssa, mutta sillä erotuksella ettei kesäloma lopu vaan kotihoidossa olevilla lapsilla aktiviteettien järjestäminen vain jatkuu ja jatkuu. Totta on, että tylsyyttäkin pitää osata sietää, mutta päätyökseni hoidan tällä hetkellä lapsia viikosta ja kuukaudesta toiseen niin on siinä vähän velvollisuuttakin järjestää ikä tasolle sopivaa ohjelmaa. Meillä alkaa isommalla osa-aikainen päivähoito syksyllä ja sitä tarvitaan lähinnä, jotta lapsi saisi ikäistään seuraa ja sen mukaisia leikkejä.
Nyt kesällä käydään päivittäin vähintään kerran parin tunnin ulkoilulla eri paikoissa, rannoilla ja puistoissa, on ollut huvipuistoa, uimakoulua, maauimalaa, vesipuistoa, kesämökkeilyä, syntymäpäivät yms spesiaaliohjelmaa ja vielä valitellaan välillä tylsyyttä. Pakkohan se on jo huumorilla ottaa.
Itse tekisin ehkä kalenterin ja kertoisin lapselle, mitä aktiviteettia on milloinkin ja minäkin päivänä. Sit ihan vaan sanoisin, että on myös lapsen omaa aikaa ja silloin voi leikkiä kotosal ja tehdä omia juttuja. Koko aikaa ei vaan oo "tekemistä"
Ei meidän lasten kanssa pystynyt myöskään olemaan kotona rennosti, kun olivat tuossa iässä. Eikä voinut antaa katsoa paljon piirrettyjäkään, kun ne selvästi aiheutti häiriökäyttäytymistä. Joten ulkoilua ulkoilun perään, kaikki siirtymät, päiväunille käymiset pelkkää huutoa. Oli raskasta! Eivät kyllä osanneet tuossa iässä mitään vaatia, mut seinät vaan kaatu päälle kotona, valtava aktiviteetin tarve. Jossain vaiheessa tilanne vaan muuttui. Ovat nyt 6 ja 8. Leikkivät ja olevat erittäin hyvin. Heillä on tosi hyvä keskittymiskyky ja opettelevat itsenäisesti matikkaa ym. Melkoinen muutos tosiaan.
Ei muuta kuin tsemppiä ja voimia! Ulkoilulla siitä selviää ja lopulta aika auttaa toivottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat tällä: "Aina kun ei ole jotain erikoista tekemistä niin 4-vuotias itkee ja ulvoo hysteerisenä kun me ei tehdä mitään kivaa"
Eikö 4-vuotias siis ole rannalla tai puistossa tyytyväinen? Vai oletteko vain kotona, kun reagoi noin?
Lapset tarvitsevat paljon liikuntaa ja ulkona olemista, eli kotona möllöttäminen ei mielestäni ole vaihtoehto. Menkää vaikka lähimpään leikkipuistoon ja eväät mukaan, luulisi 4-vuotiaan siellä viihtyvän.On tyytyväinen rannalla ja puistossa. Mutta vähän ahdistavaa jos ei hetkeäkään voida olla vaan kotona rauhassa ilman että ulvominen alkaa.
Ap
Mitä kivaa hän tarkoittaa.
Neljävuotias kaipaa jo samanikäisiä kavereita. Jos naapurustossa ei ole leikkikaveria niin pystyisitkö järjestämään leikkitreffit? Pyydä vaikka kaveri mukaan puistoon? Mun mielestä ainakin ulkoilu on helpompaa jos lapsella on kaveri mukana, vaikka lapsia onkin enemmän. Jokin aidattu puisto tietty paras, rannalle en uskaltaisi ottaa ainoana aikuisena ylimääräisiä vaadittavia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana olen ehkä väärä ihminen kommentoimaan, mutta olen ollut lapsi itsekin. En muista, että lapsena äiti olisi mitenkään ohjelmoinut toimintojani, satuja toki luki . Leikin siis toisten suurinpiirtein samanikäisten lasten kanssa eikä ollut tylsää. Eikö nykyään noin nelivuotiaat ole koskaan yhdessä pihalla tai jonkun kotona leikkimässä ? Siis ihan hiekkalaatikoilla pikkuautojen kanssa, vesisotaa hellepäivinä, sisällä pitämässä päiväkotia nalleille , piirtämässä tai sormiväreillä maalaamassa, tekemässä peitoista majaa, joka on leikisti mökki metsän keskellä yms. ?
Kaikkea tuota tekevät mutta nykypäivänä sillä erotuksella että vanhemman jatkuva osallistuminen tuohon kaikkeen vaaditaan. Jos ei kommentoi joka ikistä hiekkakakkua tai siveltimen vetoa niin kuuluu korvia särkevä äiti kato? Äiti kato! Äiti äiti äiti ÄITIIIII !!!!! En tiedä mitä ihmiset ennen teki toisin mutta noin siis minunkin lapsuudessani, niinkuin kuvasit. Aikuiset olivat omissa puuhissaan.
Ap
Meille päiväkodinjohtaja sanoi aina vanhempainillassa, että kun se lapsi valittaa, että on tylsää, sanokaa, että "hyvä".
Itse olen käskenyt tylsyyttään valittavan lapsen sohvalle istumaan ja miettimään, mitä hän voisi tehdä. Olen sanonut, että heti, kun keksii tekemistä, sitä saa alkaa tekemään. Jos tarvitsee äidin apua, pitää tulla kertomaan. Äiti auttaa heti kun kerkeää.