Auttakaa! Loma 4-vuotiaan kanssa

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen, tiedän tapauksen, jossa vanhemmat keksimällä keksivät aina lapsille tekemistä, jotta niille ei vaan tulisi tylsää. Nyt 8-vuotias ei sitten kykene keksimään itse tekemistä ollenkaan.

Tät kannattaa varoa. Mutta apllahan ei ole vielä myöhäistä. Nyt on just se aika kun opetat lapselle sitä tylsyyttä. Ideoihin tarvitaan sitä tylsyyttä. Että lapsi keksii ihan itse tekemistä. Ei ohjattua, ylhäältä annettua, vaan ihan itse. Niistä lapsista, jotka keksivät itse tulee luovia aikuisia. Ne, jotka tekevät vain mitä ylhäältä annetaan tehtäväksi, eivät myöskään aikuisena tee kuin sen mitä käsketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä yrität keksiä liian erikoista. Kysy lapselta mitä hän haluaisi.

Ja sellasia helppoja erikoisia juttuja keksii kyllä:

-majan rakennus

-kivien maalausta

-leipominen

-pikkuautojen tms. muiden lelujen peseminen pihalla ämpärissä

-vesisota

-rakennustyömaan seurantaretki ja jätskit sen jälkeen

-retki laavulle ja makkaranpaisto

-polkupyörillä torille tai vaikka liikennepuistoon

-pullojen tai roskien kerääminen lähiympäristöstä

-jne

Kiitos, nää oli hyviä, osa käytössäkin. Mutta onko liikaa vaadittu että 4-vuotias osaisi olla esim puoli tuntia ilman ohjattua tekemistä?

Ap

Ei ole liikaa vaadittu ja aika moni sen osaakin. Sun vikasi tilanne on, olet kasvattanut/totuttanut sen nelivuotiaan jatkuvaan ohjelmatoimistoaktivoimiseen. Tämä on todennäköisesti tehnyt sun elämän helpommaksi aiemmin kun sun ei ole tarvinnut oikeasti ohjata lastasi omaehtoiseen tekemiseen. Nyt lapsi ei osaa aktivoitua omiin juttuihin.  Ala ohjata lasta viihtymään omissa jutuissa koska parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

On tyytyväinen rannalla ja puistossa. Mutta vähän ahdistavaa jos ei hetkeäkään voida olla vaan kotona rauhassa ilman että ulvominen alkaa.

Ap

Sama homma meillä.  Oltiin eilen koko päivä ulkona ja tänään haluaisin hetken vaan istua ihan rauhassa. Sanoin kyllä ihan suoraan "Äiti ei nyt jaksa tehdä mitään kivaa. Sinä olet jo iso ja reipas ja keksit varmasti jonkun kivan leikin leluilla.". Lapsi mökötti tunnin ja kitisi, mutta kaivoi sitten legot esille. :)  Käydään kyllä ip ulkona kävelyllä/puistossa, mutta en mainosta sitä etukäteen.

Hae kaupasta pahvilaatikoita (isoja) ja anna rulla maalarinteippiä. Katso mitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä yrität keksiä liian erikoista. Kysy lapselta mitä hän haluaisi.

Ja sellasia helppoja erikoisia juttuja keksii kyllä:

-majan rakennus

-kivien maalausta

-leipominen

-pikkuautojen tms. muiden lelujen peseminen pihalla ämpärissä

-vesisota

-rakennustyömaan seurantaretki ja jätskit sen jälkeen

-retki laavulle ja makkaranpaisto

-polkupyörillä torille tai vaikka liikennepuistoon

-pullojen tai roskien kerääminen lähiympäristöstä

-jne

Kiitos, nää oli hyviä, osa käytössäkin. Mutta onko liikaa vaadittu että 4-vuotias osaisi olla esim puoli tuntia ilman ohjattua tekemistä?

Ap

Minkälaista teillä se arki on? Onko 4v silloin kokoajan ohjattu, jolloin omalle telemiselle ei jää aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä yrität keksiä liian erikoista. Kysy lapselta mitä hän haluaisi.

Ja sellasia helppoja erikoisia juttuja keksii kyllä:

-majan rakennus

-kivien maalausta

-leipominen

-pikkuautojen tms. muiden lelujen peseminen pihalla ämpärissä

-vesisota

-rakennustyömaan seurantaretki ja jätskit sen jälkeen

-retki laavulle ja makkaranpaisto

-polkupyörillä torille tai vaikka liikennepuistoon

-pullojen tai roskien kerääminen lähiympäristöstä

-jne

Nämä on tietysti tosi hyviä ehdotuksia. Mutta ensisijaisen tärkeää mielestäni on sisäistää, että vanhemman tehtävä on suojella, elättää ja kasvattaa lasta ja antaa hänelle turvallinen koti. Sen sijaan viihdyttäminen ei ole vanhemman ensisijainen tehtävä. Lomalla riittää yksi kiva aktiviteetti vanhemman kanssa per päivä, lisäksi tietenkin askareita yhdessä yms.  Lapsen olisi hyvä oppia sietämään tylsyyttä, käyttämään omaa mielikuvitustaan ja keksimään omia leikkejä. Vanhempi ei ole palveluskuntaa, jonka tulee pitää lapsi tyytyväisenä jatkuvilla sirkustempuilla.

Tosi hyviä kommentteja, kiitos kaikista.

En hyysää 2-vuotiasta, hän on tosi helppo lapsi ja viihtyy pitkään omissa puuhissaan.

Molemmat ovat päiväkodissa, ehkä siellä on koko ajan ohjattua tekemistä niin lapset ovat tottuneet sellaiseen?

On myös totta että olen ollut yhden naisen ohjelmatoimisto joka on nyt väsynyt. Kroonisen sairauden kanssa helteessä rehaaminen vie todella veronsa. Lisäksi omat tunnetaidot on varmasti huonot kun menen 4-vuotiaan tasolle itkemään. Mutta on vaan niin kurja olo. :(

Luojan kiitos pääsen töihin ensi viikolla. :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eli olet niitä mammoja, jotka keksii jatkuvasti jotain spessua tai vähintään hehkuttaa kaikkea spessua kakaralleen ja unohtaa hehkuttaa hölläilyn ja ihan vaan olemisen mahtavuutta. Opeta kakarallesi miten rauhoitutaan ja miten tehdään itsekseen hiljaisia juttuja. Luetaan kirjaa, maalataan, piirretään, väritetään tai leikitään pikkuautoilla. Ei roikuta mamman helmoissa ja kiukutella. Yhteisenä kivana tekemisenä voisitte vaikka leipasta jotain kesäistä marjaista herkkua.

Ton ikäsellä kuviossa on tietenkin vähän lisämausteena uhmaa ja varmasti myös pikkasen kateutta nuorempaa sisarusta kohtaan. Kehitykseltään lapset on sen verran eri tasolla vielä jonkin aikaa, että vanhemmalla on tylsää sun hyysätessä nuorempaa. Siinä auttaa vanhemman huomioiminen paremmin kun nuorempi on päikkäreillä jne. Enkä ymmärrä miksi käytät päiväkotia rangaistusuhkana. Sehän olisi vanhemmalle just kiva, tekemistä ja ikäisiään kavereita.

Lopuksi, sellasta se on kun on kakaroitten kanssa kotona. Ei ole mitään kivaa omaa aikaa rentoutua tai tehdä omia juttuja. Seuraavat 15v sun elämä on tota. Sopeudu.

Miksi puhut toisten lapsista halventavalla termillä? Onko se ainut keino saada sinut tuntemaan itsesi vähän paremmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä yrität keksiä liian erikoista. Kysy lapselta mitä hän haluaisi.

Ja sellasia helppoja erikoisia juttuja keksii kyllä:

-majan rakennus

-kivien maalausta

-leipominen

-pikkuautojen tms. muiden lelujen peseminen pihalla ämpärissä

-vesisota

-rakennustyömaan seurantaretki ja jätskit sen jälkeen

-retki laavulle ja makkaranpaisto

-polkupyörillä torille tai vaikka liikennepuistoon

-pullojen tai roskien kerääminen lähiympäristöstä

-jne

Kiitos, nää oli hyviä, osa käytössäkin. Mutta onko liikaa vaadittu että 4-vuotias osaisi olla esim puoli tuntia ilman ohjattua tekemistä?

Ap

Ei ole liikaa vaadittu. Tylsyyden sieto joissain määrin on erittäin tärkeää niin lapsille kuin aikuisille. Mutta jos sinä reagoit kiukutteluun kiukuttelemalla takaisin (mikä on ihan siis normaalia, kaikilla menee hermo joskus) lapsi ymmärtää sen niin, että asiassa on tosiaan jotain mätää.

Eli koko ajan ei tarvitse olla menossa. Lapsi sopeutuu asiaan hetken kiukuteltuaan, jos vanhempi pystyy pysymään tilanteessa rauhallisena. Lapsen kiukku otetaan vastaan ja hyväksytään, mutta tietenkin jos asiaan liittyy väkivaltaa tai itsen vahingoittamista, asiaan puututaan. Kiukun sietäminen on vaivalloista ja epämiellyttävää, mutta se kuuluu vanhemmuuteen, parasta apua lapsellesi on se, että opettelet itse sietämään epämukavuutta, vain siten voit opettaa tämän taidon lapsellesi. Lapsella pitää olla turva siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta että hän ei saa kiukuttelemalla tahtoaan läpi.

Jos tämä kuulosti holhoavalta tai tuomitsevalta, pahoittelen, se ei ole tarkoitus. Olen itse joutunut tekemään paljon töitä sen kanssa, että saan omat tunteeni terveellisesti aisoihin, mutta voin sanoa, että se on ollut koko perheen kannalta aivan todella hyvä asia ja terveellinen muutos meille kaikille.

Tsemppiä, kesät voivat lasten kanssa tuntua pitkiltä, mutta lapsesi varmasti muistavat ne aikuisina ihanina kiireettöminä ja aurinkoisina!

Vierailija kirjoitti:

Hae kaupasta pahvilaatikoita (isoja) ja anna rulla maalarinteippiä. Katso mitä tapahtuu.

Ja tussi. Meillä tuli avaruusalus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä yrität keksiä liian erikoista. Kysy lapselta mitä hän haluaisi.

Ja sellasia helppoja erikoisia juttuja keksii kyllä:

-majan rakennus

-kivien maalausta

-leipominen

-pikkuautojen tms. muiden lelujen peseminen pihalla ämpärissä

-vesisota

-rakennustyömaan seurantaretki ja jätskit sen jälkeen

-retki laavulle ja makkaranpaisto

-polkupyörillä torille tai vaikka liikennepuistoon

-pullojen tai roskien kerääminen lähiympäristöstä

-jne

Kiitos, nää oli hyviä, osa käytössäkin. Mutta onko liikaa vaadittu että 4-vuotias osaisi olla esim puoli tuntia ilman ohjattua tekemistä?

Ap

Ei ole liikaa vaadittu. Tylsyyden sieto joissain määrin on erittäin tärkeää niin lapsille kuin aikuisille. Mutta jos sinä reagoit kiukutteluun kiukuttelemalla takaisin (mikä on ihan siis normaalia, kaikilla menee hermo joskus) lapsi ymmärtää sen niin, että asiassa on tosiaan jotain mätää.

Eli koko ajan ei tarvitse olla menossa. Lapsi sopeutuu asiaan hetken kiukuteltuaan, jos vanhempi pystyy pysymään tilanteessa rauhallisena. Lapsen kiukku otetaan vastaan ja hyväksytään, mutta tietenkin jos asiaan liittyy väkivaltaa tai itsen vahingoittamista, asiaan puututaan. Kiukun sietäminen on vaivalloista ja epämiellyttävää, mutta se kuuluu vanhemmuuteen, parasta apua lapsellesi on se, että opettelet itse sietämään epämukavuutta, vain siten voit opettaa tämän taidon lapsellesi. Lapsella pitää olla turva siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta että hän ei saa kiukuttelemalla tahtoaan läpi.

Jos tämä kuulosti holhoavalta tai tuomitsevalta, pahoittelen, se ei ole tarkoitus. Olen itse joutunut tekemään paljon töitä sen kanssa, että saan omat tunteeni terveellisesti aisoihin, mutta voin sanoa, että se on ollut koko perheen kannalta aivan todella hyvä asia ja terveellinen muutos meille kaikille.

Tsemppiä, kesät voivat lasten kanssa tuntua pitkiltä, mutta lapsesi varmasti muistavat ne aikuisina ihanina kiireettöminä ja aurinkoisina!

Ei muista. Mun lapsi alkaa muistaa vasta tuolta ala-asteelta. Mutta ei sitten liene traumojakaan. Ainoa, joka muistaa ne leikit ja retket olen minä.

Sano sille että nyt ulina riittää, olette tehneet vaikka mitä kivaa lomalla.

Jos ulina jatkuu, niin älä kiinnitä siihen mitään huomiota.

Korkea aika alkaa opettaa lapselle myös tylsyyden sietämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä yrität keksiä liian erikoista. Kysy lapselta mitä hän haluaisi.

Ja sellasia helppoja erikoisia juttuja keksii kyllä:

-majan rakennus

-kivien maalausta

-leipominen

-pikkuautojen tms. muiden lelujen peseminen pihalla ämpärissä

-vesisota

-rakennustyömaan seurantaretki ja jätskit sen jälkeen

-retki laavulle ja makkaranpaisto

-polkupyörillä torille tai vaikka liikennepuistoon

-pullojen tai roskien kerääminen lähiympäristöstä

-jne

Kiitos, nää oli hyviä, osa käytössäkin. Mutta onko liikaa vaadittu että 4-vuotias osaisi olla esim puoli tuntia ilman ohjattua tekemistä?

Ap

Ei ole liikaa vaadittu. Tylsyyden sieto joissain määrin on erittäin tärkeää niin lapsille kuin aikuisille. Mutta jos sinä reagoit kiukutteluun kiukuttelemalla takaisin (mikä on ihan siis normaalia, kaikilla menee hermo joskus) lapsi ymmärtää sen niin, että asiassa on tosiaan jotain mätää.

Eli koko ajan ei tarvitse olla menossa. Lapsi sopeutuu asiaan hetken kiukuteltuaan, jos vanhempi pystyy pysymään tilanteessa rauhallisena. Lapsen kiukku otetaan vastaan ja hyväksytään, mutta tietenkin jos asiaan liittyy väkivaltaa tai itsen vahingoittamista, asiaan puututaan. Kiukun sietäminen on vaivalloista ja epämiellyttävää, mutta se kuuluu vanhemmuuteen, parasta apua lapsellesi on se, että opettelet itse sietämään epämukavuutta, vain siten voit opettaa tämän taidon lapsellesi. Lapsella pitää olla turva siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta että hän ei saa kiukuttelemalla tahtoaan läpi.

Jos tämä kuulosti holhoavalta tai tuomitsevalta, pahoittelen, se ei ole tarkoitus. Olen itse joutunut tekemään paljon töitä sen kanssa, että saan omat tunteeni terveellisesti aisoihin, mutta voin sanoa, että se on ollut koko perheen kannalta aivan todella hyvä asia ja terveellinen muutos meille kaikille.

Tsemppiä, kesät voivat lasten kanssa tuntua pitkiltä, mutta lapsesi varmasti muistavat ne aikuisina ihanina kiireettöminä ja aurinkoisina!

Kiitos ihanasta kommentista!

Väsymys vaikeuttaa tunteiden hallintaa. Ehkäpä mun pitäisikin järjestää itselleni enemmän lepoa, vastaus voisi tulla sitä kautta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Enkä jaksa koko ajan keksiä hauskaa tekemistä. Varsinkin kun sen pitäisi olla jotain erikoista. Esim palapelien tekeminen ei kelpaa.

Ap

Nyt lakkaat heti keksimästä lapsillesi tekemistä! Lapset voivat mainiosti keksiä (ja keksivätkin) tekemistä itselleen. Onko teillä koti, jossa esim. leluja ei saa tuoda olohuoneeseen tai jossa lapset eivät saa leikkiä keittiössä vaikka tiskialtaassa yms. Kaikki sellaiset turhat säännöt pois. Lapset saa nopeimmin omiin leikkeihinsä, kun tehdään jokin "työ" ensin yhdessä. Eli esimerkiksi siivotaan. Kaikki osallistuvat ja siitä kiitetään, usein näiden töiden päätteeksi lapset keskittyvät omiin töihinsä (joihin ei sitten puututa!). sitten taas tehdään yhdessä ruokaa ja lapset auttavat jne.

Nykyisin lapsia ei enää jätetä rauhaan. Se ei ole hyväksi lapsille. Kun lapsi tulee selittämään jotain juttua, siihen vastataan kiinnostuneella äänellä että: "ahaa, mielenkiintoista" Ja sitten lapsi jatkaa omien puuhiensa parissa. Aluksi kun näitä tapoja otetaan käyttöön voi tulla kiukkua ja huutoa, mutta pysy tyynenä ja hymyilevänä, äläkä missään tapauksessa puutu leikkeihin (muuten kuin mahdollistamalla ne).

Llmmaa läömpi pinpit oom prseedtä. Mujcsi lattau sfelkaideb?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä yrität keksiä liian erikoista. Kysy lapselta mitä hän haluaisi.

Ja sellasia helppoja erikoisia juttuja keksii kyllä:

-majan rakennus

-kivien maalausta

-leipominen

-pikkuautojen tms. muiden lelujen peseminen pihalla ämpärissä

-vesisota

-rakennustyömaan seurantaretki ja jätskit sen jälkeen

-retki laavulle ja makkaranpaisto

-polkupyörillä torille tai vaikka liikennepuistoon

-pullojen tai roskien kerääminen lähiympäristöstä

-jne

Kiitos, nää oli hyviä, osa käytössäkin. Mutta onko liikaa vaadittu että 4-vuotias osaisi olla esim puoli tuntia ilman ohjattua tekemistä?

Ap

Ei ole liikaa vaadittu. Tylsyyden sieto joissain määrin on erittäin tärkeää niin lapsille kuin aikuisille. Mutta jos sinä reagoit kiukutteluun kiukuttelemalla takaisin (mikä on ihan siis normaalia, kaikilla menee hermo joskus) lapsi ymmärtää sen niin, että asiassa on tosiaan jotain mätää.

Eli koko ajan ei tarvitse olla menossa. Lapsi sopeutuu asiaan hetken kiukuteltuaan, jos vanhempi pystyy pysymään tilanteessa rauhallisena. Lapsen kiukku otetaan vastaan ja hyväksytään, mutta tietenkin jos asiaan liittyy väkivaltaa tai itsen vahingoittamista, asiaan puututaan. Kiukun sietäminen on vaivalloista ja epämiellyttävää, mutta se kuuluu vanhemmuuteen, parasta apua lapsellesi on se, että opettelet itse sietämään epämukavuutta, vain siten voit opettaa tämän taidon lapsellesi. Lapsella pitää olla turva siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta että hän ei saa kiukuttelemalla tahtoaan läpi.

Jos tämä kuulosti holhoavalta tai tuomitsevalta, pahoittelen, se ei ole tarkoitus. Olen itse joutunut tekemään paljon töitä sen kanssa, että saan omat tunteeni terveellisesti aisoihin, mutta voin sanoa, että se on ollut koko perheen kannalta aivan todella hyvä asia ja terveellinen muutos meille kaikille.

Tsemppiä, kesät voivat lasten kanssa tuntua pitkiltä, mutta lapsesi varmasti muistavat ne aikuisina ihanina kiireettöminä ja aurinkoisina!

Kiitos ihanasta kommentista!

Väsymys vaikeuttaa tunteiden hallintaa. Ehkäpä mun pitäisikin järjestää itselleni enemmän lepoa, vastaus voisi tulla sitä kautta.

Ap

Väsymys tekee kaikesta harmaata, aivan ehdottomasti jos sinusta tuntuu siltä, että olet uupunut, lepoa kehiin! Ei yliväsyneenä oikeasti jaksa kitinää, oli kuinka hyvät aikeet tahansa.

Miten voisit saada itsellesi hiukan lepoaikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä yrität keksiä liian erikoista. Kysy lapselta mitä hän haluaisi.

Ja sellasia helppoja erikoisia juttuja keksii kyllä:

-majan rakennus

-kivien maalausta

-leipominen

-pikkuautojen tms. muiden lelujen peseminen pihalla ämpärissä

-vesisota

-rakennustyömaan seurantaretki ja jätskit sen jälkeen

-retki laavulle ja makkaranpaisto

-polkupyörillä torille tai vaikka liikennepuistoon

-pullojen tai roskien kerääminen lähiympäristöstä

-jne

Kiitos, nää oli hyviä, osa käytössäkin. Mutta onko liikaa vaadittu että 4-vuotias osaisi olla esim puoli tuntia ilman ohjattua tekemistä?

Ap

Ei ole liikaa vaadittu. Tylsyyden sieto joissain määrin on erittäin tärkeää niin lapsille kuin aikuisille. Mutta jos sinä reagoit kiukutteluun kiukuttelemalla takaisin (mikä on ihan siis normaalia, kaikilla menee hermo joskus) lapsi ymmärtää sen niin, että asiassa on tosiaan jotain mätää.

Eli koko ajan ei tarvitse olla menossa. Lapsi sopeutuu asiaan hetken kiukuteltuaan, jos vanhempi pystyy pysymään tilanteessa rauhallisena. Lapsen kiukku otetaan vastaan ja hyväksytään, mutta tietenkin jos asiaan liittyy väkivaltaa tai itsen vahingoittamista, asiaan puututaan. Kiukun sietäminen on vaivalloista ja epämiellyttävää, mutta se kuuluu vanhemmuuteen, parasta apua lapsellesi on se, että opettelet itse sietämään epämukavuutta, vain siten voit opettaa tämän taidon lapsellesi. Lapsella pitää olla turva siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta että hän ei saa kiukuttelemalla tahtoaan läpi.

Jos tämä kuulosti holhoavalta tai tuomitsevalta, pahoittelen, se ei ole tarkoitus. Olen itse joutunut tekemään paljon töitä sen kanssa, että saan omat tunteeni terveellisesti aisoihin, mutta voin sanoa, että se on ollut koko perheen kannalta aivan todella hyvä asia ja terveellinen muutos meille kaikille.

Tsemppiä, kesät voivat lasten kanssa tuntua pitkiltä, mutta lapsesi varmasti muistavat ne aikuisina ihanina kiireettöminä ja aurinkoisina!

Ei muista. Mun lapsi alkaa muistaa vasta tuolta ala-asteelta. Mutta ei sitten liene traumojakaan. Ainoa, joka muistaa ne leikit ja retket olen minä.

Totta tietysti tämä, lapsuusiän amnesia alkaa siinä 7-vee. Mutta ehkä enemmänkin oli sellaisista fiiliksistä kyse, mitä voi kyllä kuvata myös "traumattomuutenakin" :).  Kyllä itsellekin ollut huikea tunne se, että itse muistaa lapsen elämästä asioita joita hän ei itse muista, pala hänestä on vain minun, vaikka oma, itsenäinen erillinen ihminen onkin. Ja sama oman äitini suhteen, on olemassa minä, joka on olemassa vain hänen (ja isäni) muistoissa. Se on aika hieno ajatus itse asiassa.

Meillä ei ole lapset ikinä kitisseet tylsyyttä vaikka asutaan maalla ja ollaan lähes aina kotona. Harvoin käydään missään liikennepuistoissa tms koska niihin matkaa 100km.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä yrität keksiä liian erikoista. Kysy lapselta mitä hän haluaisi.

Ja sellasia helppoja erikoisia juttuja keksii kyllä:

-majan rakennus

-kivien maalausta

-leipominen

-pikkuautojen tms. muiden lelujen peseminen pihalla ämpärissä

-vesisota

-rakennustyömaan seurantaretki ja jätskit sen jälkeen

-retki laavulle ja makkaranpaisto

-polkupyörillä torille tai vaikka liikennepuistoon

-pullojen tai roskien kerääminen lähiympäristöstä

-jne

Nämä on tietysti tosi hyviä ehdotuksia. Mutta ensisijaisen tärkeää mielestäni on sisäistää, että vanhemman tehtävä on suojella, elättää ja kasvattaa lasta ja antaa hänelle turvallinen koti. Sen sijaan viihdyttäminen ei ole vanhemman ensisijainen tehtävä. Lomalla riittää yksi kiva aktiviteetti vanhemman kanssa per päivä, lisäksi tietenkin askareita yhdessä yms.  Lapsen olisi hyvä oppia sietämään tylsyyttä, käyttämään omaa mielikuvitustaan ja keksimään omia leikkejä. Vanhempi ei ole palveluskuntaa, jonka tulee pitää lapsi tyytyväisenä jatkuvilla sirkustempuilla.

No ei tarvitse joka päivä edes olla mitään aktiviteettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä yrität keksiä liian erikoista. Kysy lapselta mitä hän haluaisi.

Ja sellasia helppoja erikoisia juttuja keksii kyllä:

-majan rakennus

-kivien maalausta

-leipominen

-pikkuautojen tms. muiden lelujen peseminen pihalla ämpärissä

-vesisota

-rakennustyömaan seurantaretki ja jätskit sen jälkeen

-retki laavulle ja makkaranpaisto

-polkupyörillä torille tai vaikka liikennepuistoon

-pullojen tai roskien kerääminen lähiympäristöstä

-jne

Kiitos, nää oli hyviä, osa käytössäkin. Mutta onko liikaa vaadittu että 4-vuotias osaisi olla esim puoli tuntia ilman ohjattua tekemistä?

Ap

Kyllä mun lapsi aina pyöri jaloissa, halusi tehdä yhdessä tai halusi olla mun lähellä touhuamassa ja selosti aina leikkejään jne, aina "äiti kato, kato äiti". Mutta tuohon kiukutteluun älä mene mukaan, hyvin voitte olla omalla pihalla tai sisällä, heitä pari ehdotusta mitä hän voi tehdä.