Lue keskustelun säännöt.
Onko teoriassa mahdollista, että vanhemmuudesta selviää paremmin sellaiset, jotka TYÖSSÄ ovat tottuneet pitämään monia naruja käsissä, toimimaan kiireessä jne
07.07.2021 |
Älkää siis suuttuko, mietin vain. Mutta jos on tottunut työhön missä joutuu pitämään monet langat käsissä, tottuneet työskentelemään paineen alla ja tekemään montaa asiaa samanaikaisesti ja priorisoimaan toimintaansa jatkuvasti vrt. rauhallinen toimistotyö missä saattaa olla liikaakin aikaa niin voiko tämä helpottaa esim pikkulapsiarkea? Jos on tottunut painamaan tuli perseen alla jo ennalta.
Kommentit (24)
Varmaan oma luonne vaikuttaa eniten, miten perhe-elämästä selviää. Itse ajattelin vähän naiivisti että oon varmaan ihan hyvä äiti, kun viihdyn kotona ja olen tämmöinen rauhallinen, enkä välitä vaikkapa biletyksestä. No, todella raskaaksi kuitenkin olen kokenut perhe-elämän. Olen vähän liian introvertti, rasitun perhekerhoista, lasten jatkuvista kysymyksistä, vanhempainilloista, lasten kavereista, jatkuvasta metelistä, sitä ettei koskaan saa olla rauhassa. Koen, etten ole ollut kovinkaan hyvä äiti. Selviän kyllä, mutta hampaat irvessä.
Sitten taas veljeni, hän on mielestäni täydellinen isä. Jaksaa touhuta lasten kanssa, järjestää tekemistä, hassuttelee, leikkii, innostuu, on aidosti läsnä lapsilleen.
En usko, että sillä on mitään merkitystä, miten työssä on tottunut käyttäytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse en ole menestynyt työelämässä, mutta sairaus aiheuttaa niin paljon epämukavuutta, että olen tottunut epämukavaan oloon ja siihen, että en läheskään aina saa mitä haluan, ja ettei minua ja tarpeitani ensisijaisesti ymmärrettä. Se tekee minusta kestävämmän ja pitkähermoisen ihmisen, joka jaksaa myös kärsivällisesti puolustaa perhettään tarvittaessa. Kaikin puolin se ei tee vanhemmuutta hyväksi, koska energiaa olisi terveenä enemmän.
Mutta vähän suppea maailmankuva AP:lla kun kuvittelee, että työelämässä opittaisiin kaikki elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan oma luonne vaikuttaa eniten, miten perhe-elämästä selviää. Itse ajattelin vähän naiivisti että oon varmaan ihan hyvä äiti, kun viihdyn kotona ja olen tämmöinen rauhallinen, enkä välitä vaikkapa biletyksestä. No, todella raskaaksi kuitenkin olen kokenut perhe-elämän. Olen vähän liian introvertti, rasitun perhekerhoista, lasten jatkuvista kysymyksistä, vanhempainilloista, lasten kavereista, jatkuvasta metelistä, sitä ettei koskaan saa olla rauhassa. Koen, etten ole ollut kovinkaan hyvä äiti. Selviän kyllä, mutta hampaat irvessä.
Sitten taas veljeni, hän on mielestäni täydellinen isä. Jaksaa touhuta lasten kanssa, järjestää tekemistä, hassuttelee, leikkii, innostuu, on aidosti läsnä lapsilleen.
En usko, että sillä on mitään merkitystä, miten työssä on tottunut käyttäytymään.
Olin introvertti lapsi ja olisin nauttinut sinunlaisesta vanhemmasta enemmän. ❤️ Ei veljesi ole täydellinen etkä sinä surkea, arvosta itseäsi!
Mulla on 3 alle 3 vuotiasta lasta.
Omakotitalon rakennusprojekti.
Työ pörssiyhtiön keskijohdossa.
Onhan tässä vilkasta, ei nyt voi sanoa että tuli perseen alla.
Kyse on enemmänkin resursoinnista ja aikatauluttamisesta ja työnjohdosta.
Kovimpia kiireen valittajia tuntuvat olevan kotona makaavat, joilla vain yksi lapsi (joka aamusta iltaan tuijottaa tablettia). Siivota ei kerkee, eikä käydä kaupassa, kun töissä on niin stressi (alle 30h/vko).