Miksi monet paheksua sitä, jos joku rakastuu kesken suhteen johonkin toiseen ja jättää aiemman kumppaninsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että monet peilaavat salaa omaa elämäänsä noihin tapauksiin. Tarina herättää itsessä jotain vaiettuja negatiivisia tunteita, jotka sitten peilataan ko. ihmiseen/pariin.

1) Katumus. Paheksuja on itse ollut tilanteessa, jossa on ihastunut tai rakastunut toiseen ja haaveillut samasta. Syystä tai toisesta ei ole kuitenkaan silloin halunnut tai uskaltanut lähteä liitostaan, ja menetetty mahdollisuus kaihertaa.

2) Mustasukkaisuus. Paheksuja pelkää, että ehkäpä hänenkin puolisonsa voisi lähteä heidän "ihan hyvästä ja onnellisesta" liitostaan rakastuttuaan palavasti ja yllättäen toiseen. Pelottaa ja harmittaa, että sellaista tapahtuu.

3) Epäkypsyys. Paheksuja ei ole koskaan oppinut ylipäätään hyväksymään tai käsittelemään sitä ihmissuhteiden tosiasiaa, että joskus hänet saatetaan jättää vaikka miten ei itse haluaisi, eikä se itsessään ole mikään vääryys häntä kohtaan.

4) Katkeruus. Paheksujan oma liitto on korkeintaan keskinkertainen, mutta hän on marttyyrimaisesti päättänyt pysyä siinä ja/tai ei usko saavansa parempaa. Pitää siis antaa ymmärtää, että hänen tapansa on moraalisesti oikea.

5) Kateus. Paheksuja tekisi samoin jos pystyisi, mutta ei ole rakastunut palavasti tai kukaan ei ole palavasti rakastunut häneen. Se harmittaa.

6) Kyynisyys. Paheksuja uskoo, että parisuhteissa pitkällä aikavälillä olennaisinta on pysyvyys ja sitoutuminen, koska rakkaus (jota itse kutsuvat usein ihastumiseksi, rakastumiseksi tai ensihuumaksi) hiipuu heidän käsityksensä mukaan aina. Kiintymys ja luottamus ovat oikean liiton peruspilareita, koska itse ei kykene uskomaan roihuavana kestävään romanttiseen rakkauteen. "Rakkaus ei ole tunne, se on valinta."

Näin se taitaa usein olla, että omat pelot, katkeruus ja kateus ym. saa tuomitsemaan.

Määrittele"rakkaus". Kyllä se taitaa usein olla, että oma moraali saa tuomitsemaan moraalittomat.

Kun tuollainen vaihtaja alkaa parisuhteeseen niin hänen pitää myös suhteen alussa ilmoittaa, että jätän sinut heti jos"rakastun palavasti"työkaveriini tai naapurin penttiin, mutta nyt toistaiseksi kelpaat paremman puutteessa.

Sama kuin hemmoteltu kakara, joka näkee kaupan hyllyllä uuden lelun ja haluaa heittää vanhansa roskiin ja vaatii sitä uutta.

Ja tuollainen vaihtaja ei yleensä jätä sitä siihen yhteen kertaan vaan"se palava rakkaus"hyytyy nopeasti kun uusi on jo kiikarissa.

Ja kaiken lisäksi ne"rakkauden"kohteet harvemmin ovat edes sinkkuja vaan toisia varattuja.

Ei ihme, että naisia vihataan.

Naisia? Oletat siis tietäväsi mikä sukupuoli tässä on kyseessä?

Kyllä, jos mies ilmoittaisi vaihtavansa nuorempaan ja vaihdetaan"rakkauden"tilalle panetus niin johan on kurpilla piru merrassa.

Eli onko oikein, että mies vaihtaa keski-ikäisen kumppaninsa nuorempaan koska tämä seisottaa munaa paremmin? Vai onko vaihto hyväksyttyä vain"palavasta rakkaudesta"?

"Haluaisitko itse olla yhdessä henkilön kanssa, joka on jotakin toista henkilöä epäsopivampi sinulle? Kerranhan täällä vain eletään. Puhun siis nyt erityisesti suhteista, joissa vain seurustellaan eikä olla naimisissa eikä ole lapsia, ja henkilö ei aloita suhdetta uuden kanssa enne kuin on lopettanut suhteen tähän aiempaan henkilöön."

Lue tuo aloitus uudestaan. Ap puhui ihan eri asiasta kuin sinä: siitä jos tapaa uuden ihmisen joka on aiempaa kumppania sopivampi elämänkumppaniksi. 

Kukaan ei puhunut munan seisottamisesta tai iästä.

Millä perusteella se uusi on sopivampi? Olihan se ensimmäinenkin sopiva kun suhteeseen on alettu. Eihän se nainen edes tunne sitä uutta kumppaniaan, entä jos"palava rakkaus"paljastuu psykopaatiksi kuten naisille on tapana käydä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa samaistua, mutta olen itse ajatellut sen menevän jotenkin niin, että joillakin ihmisillä on vielä nykyaikanakin sellainen oletus, että parisuhteessa he omistavat kumppaninsa ja tästä johtuen heillä on yksinoikeus sanella mitä kumppani saa tai ei saa tehdä. He ovat myös mielestään lunastaneet yksinoikeuden kumppaninsa kehoon. Toki tällaisia ihmisiä raivostuttaa ajatus siitä, että tämä lelu on ilman lupaa mennyt kehittämään tunteita jotakin toista kohtaan. 

Monogaamisessa parisuhteessa toki on yhdessä sovittu yhteisistä pelisäännöistä ja on oikeutettua harmistua jos niitä rikotaan, mutta kun kumpikaan osapuoli ei ole mikään marionettinukke vaan ihan itsenäinen ihminen, niin olisi naiivia kuvitella, etteikö elämä voisi heitellä ja vielä naiivimpaa odottaa, että se kumppani pysyy suhteessa ja uskollisena vastentahtoisesti senkin jälkeen, kun tunteet ovat hälvenneet ja elämään on löytynyt uusi rakkaus.

Tällaisissa tapauksissa voin vielä ymmärtää, että jätetty/petetty osapuoli on hetkellisesti vihainen ja surullinen, mutta en todellakaan käsitä miten suhteen ulkopuoliset kokevat asiakseen ruotia tai tuomita jättäjää tai tämän uutta kumppania. Me emme todellakaan tiedä mitä on tapahtunut, me voimme vain vetää omia puolueellisia oletuksiamme.

Miten se"rakkaus"on löytynyt siinä parisuhteen aikana jos ei ole petetty kumppania ? Vai onko nainen etäisesti katsellut ja hattarapäässään keksinyt vaaleanpunaisia harhakuvia unelmien prinssistä, vaikka ei edes tunne"rakkauden"kohdettaan, joka yleensä kaiken lisäksi on vieläpä ukkomies?

Ja avioliitto ei ole mitään kertakäyttö tavaraa, joka heitetään roskiin kuin purukumi kun maku on hälvennyt ja otetaan uutta tilalle.

Eri asia jos erosta sovitaan yhdessä ja vasta sitten aletaan katsella mahdollista uutta kumppania.

Ja yleensä nämä vaihtajat eivät jätä siihen yhteen vaan kohta"tunteet hälvenevät" uudessakin parisuhteessa ja taas ollaan "palavasti rakastumassa"seuraavaan.

Jos kerran kumppania ei saa omistaa niin varmaan hyväksyt myös se, että mies käy huorissa ja vaihtaa nuorempaan kun panetus vaimoa kohtaan on hälvennyt ikääntymisen johdosta? Vai onko vaihto hyväksyttyä vain "palavasta rakkaudesta"toiseen? Ei vaihtelunhalusta pillun suhteen?

"Miten se"rakkaus"on löytynyt siinä parisuhteen aikana jos ei ole petetty kumppania ?"

Jokainen tilanne on oma, joten en tiedä onko tämä retorinen kysymys vai oletatko minun tietävän. Pettämisen määritelmäkin on täysin abstrakti. Jos joku määrittelee pelkän ihastumisen ilman mitään fyysistä kanssakäymistä pettämiseksi, niin ehkä silloin voi sanoa kumppanin pettäneen ennen eroa. 

Musta tuntuu, että sä nyt sotket rakkauden ja himon. Rakkaus voi syttyä ennen sitä fyysistäkin puolta. Sä luultavasti ajattelet nyt himoa.

"Vai onko nainen etäisesti katsellut ja hattarapäässään keksinyt vaaleanpunaisia harhakuvia unelmien prinssistä, vaikka ei edes tunne"rakkauden"kohdettaan, joka yleensä kaiken lisäksi on vieläpä ukkomies?"

Mä en tiedä onko tää joku sun oma katkera hätähuuto, kun luot viesteissäsi jatkuvaa narratiivia siitä, että tätä tekevät nimenomaan naiset ja että heidän kohteenaan on nimenomaan varatut miehet. Tuulesta temmattuihin väitteisiin on vaikea ottaa kantaa ellet ole kykenevä tarjoamaan mitään faktaa väitteidesi tueksi. Voitko kertoa mulle mihin tutkimukseen/tilastoon perustuu sun väitteesi siitä, että naisten ihastumisen/rakastumisen kohteena on "yleensä" varatut miehet?

"Ja yleensä nämä vaihtajat eivät jätä siihen yhteen vaan kohta"tunteet hälvenevät" uudessakin parisuhteessa ja taas ollaan "palavasti rakastumassa"seuraavaan."

Mielestäni ihmisillä on oikeus seurustella elämässään niin monta kertaa ja niin monen ihmisen kanssa kuin haluavat. Koetko sä, että tietyn määrän jälkeen ihmisiltä pitäisi evätä oikeus lopettaa parisuhde tai aloittaa uusi?

"Jos kerran kumppania ei saa omistaa niin varmaan hyväksyt myös se, että mies käy huorissa ja vaihtaa nuorempaan kun panetus vaimoa kohtaan on hälvennyt ikääntymisen johdosta? Vai onko vaihto hyväksyttyä vain "palavasta rakkaudesta"toiseen? Ei vaihtelunhalusta pillun suhteen?"

Niin, tässä keskustelussahan oli puhe nimenomaan rakastumisesta, mutta koska sulla selvästi on nyt jotain omassa elämässäsi meneillään ja siksi palaat tähän panemiseen, niin kyllä minun mielestäni on ok lähteä parisuhteesta jos et tunne mitään kumppaniasi kohtaan. En usko, että kukaan lähtee hyvästä parisuhteesta pelkän "vaihtelunhalun pillun suhteen" takia vaan siinä on taustalla jotakin muuta. Itse henkkoht en haluaisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei pitäisi mua haluttavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"joku rakastuu kesken suhteen johonkin toiseen ja jättää aiemman kumppaninsa"

"henkilö ei aloita suhdetta uuden kanssa enne kuin on lopettanut suhteen tähän aiempaan henkilöön."

Mitä tuossa pitäisi paheksua? Sitäkö että jättäjä tyhmänä kertoo kumppanille, että ihastuin toiseen ja siksipä me nyt lopetetaan tämä meidän suhde ja lähden toisen luo?

Tuossa pitää paheksua kaikkea, miksi on alettu seurustelemaan jos muut kiinnostavat enemmän? Ja toisekseen tuollainen nainen todennäköisesti jättää sen uudenkin"rakkautensa"heti kunhan "parempi"ilmestyy näköpiiriin eli ei ole uskollinen kumppaneilleen. 

Eri asia jos se oma kumppani pettää ja hakkaa(mikä tämäkin naisen vika koska on tuollaisen miehen ottanut), mutta tuossa on kyse vain siitä, että vanha lelu on tylsä ja haluan uuden ja hienomman kuin hemmoteltu kakara.

Vai hyväksytkö myös sen, että miehesi panee 15 nuorempaa työkaveria selkäsi takana ilmoittamatta sinulle, kyllä tasan sama asia. Halutaan nuorempaa ja tuoreempaa ihan vain omien mielihalujen mukaan.

Suhdehan voi olla oikein hyvä ja eihän sitä suhteen alkaessa voi tietää, että ahaa kolmen vuoden päästä tapaankin henkilön Y, joka onkin itselle paljon sopivampi puoliso kuin tämä X.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"joku rakastuu kesken suhteen johonkin toiseen ja jättää aiemman kumppaninsa"

"henkilö ei aloita suhdetta uuden kanssa enne kuin on lopettanut suhteen tähän aiempaan henkilöön."

Mitä tuossa pitäisi paheksua? Sitäkö että jättäjä tyhmänä kertoo kumppanille, että ihastuin toiseen ja siksipä me nyt lopetetaan tämä meidän suhde ja lähden toisen luo?

Tuossa pitää paheksua kaikkea, miksi on alettu seurustelemaan jos muut kiinnostavat enemmän? Ja toisekseen tuollainen nainen todennäköisesti jättää sen uudenkin"rakkautensa"heti kunhan "parempi"ilmestyy näköpiiriin eli ei ole uskollinen kumppaneilleen. 

Eri asia jos se oma kumppani pettää ja hakkaa(mikä tämäkin naisen vika koska on tuollaisen miehen ottanut), mutta tuossa on kyse vain siitä, että vanha lelu on tylsä ja haluan uuden ja hienomman kuin hemmoteltu kakara.

Vai hyväksytkö myös sen, että miehesi panee 15 nuorempaa työkaveria selkäsi takana ilmoittamatta sinulle, kyllä tasan sama asia. Halutaan nuorempaa ja tuoreempaa ihan vain omien mielihalujen mukaan.

Miksi puhut "muista"? Se saa kuulostamaan siltä, että henkilö oikein aktiivisesti katselisi ja etsisi parempia vaihtoehtoja. Kyse on kuitenkin yksittäisestä henkilöstä, joka jotenkin vaan kolahtaa.

Jos kumppani oli väärä niin miksi ei ottanut eroa aiemmin? vasta sitten kun toinen on löytynyt. Tuossa on petkuttanut toista osapuolta ja uskotellut, että välittää. Onko se nyt ihmekään jos siitä loukkaantuu?

Vierailija kirjoitti:

No yleensä varmaan oletetaan, että peliä on pidetty jo toisen suhteen aikana, jos heti on uusi kumppani ja aika useinhan se niin onkin.

Tämä oletus johtuu siitä, että yleensä on. Selän takana kusetus ei ole oikein missään tilanteessa: ystävyys-ja parisuhteissa, työkaverisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppani oli väärä niin miksi ei ottanut eroa aiemmin? vasta sitten kun toinen on löytynyt. Tuossa on petkuttanut toista osapuolta ja uskotellut, että välittää. Onko se nyt ihmekään jos siitä loukkaantuu?

Eihän sitä kumppanin vääryyttä tajua välttämättä ennen kuin tapaa tämän "oikeamman" henkilön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppani oli väärä niin miksi ei ottanut eroa aiemmin? vasta sitten kun toinen on löytynyt. Tuossa on petkuttanut toista osapuolta ja uskotellut, että välittää. Onko se nyt ihmekään jos siitä loukkaantuu?

Eihän sitä kumppanin vääryyttä tajua välttämättä ennen kuin tapaa tämän "oikeamman" henkilön.

Näin juuri.

Muuten, tässä ketjussa käy hyvin ilmi se ilmiö, josta Ap puhui: miksi tuomitaan.

Kuten tässäkin ketjussa joku katkeroitunut herra osoittaa, varmaan ihmisiä pelottaa ja sattuu se mahdollisuus että tulisi jätetyksi. Että kumppani rakastaisikin lopulta jotain toista. Ja ymmärrettäväähän se on että se sattuu. Jokainen haluaisi olla kumppaninsa ainoa ja suurin rakkaus.

Mutta oikea elämä ei vaan aina mene niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppani oli väärä niin miksi ei ottanut eroa aiemmin? vasta sitten kun toinen on löytynyt. Tuossa on petkuttanut toista osapuolta ja uskotellut, että välittää. Onko se nyt ihmekään jos siitä loukkaantuu?

Eihän sitä kumppanin vääryyttä tajua välttämättä ennen kuin tapaa tämän "oikeamman" henkilön.

Tämä, ja lisäksi todella monet ihmiset jäävät roikkumaan huonoihin/väljähtyneisiin suhteisiin, kun eivät oikein löydä ulospääsyä. Voi olla yhteinen asuntolaina, kaveripiiri ja tutut ja turvalliset rutiinit. Niihin on helppo jäädä jos ei nyt muutakaan keksi. Kumppanissa ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta romanttiset tunteet ovat kuihtuneet. Tilalla on ehkä enemmän jonkinlaista ystävyyttä.

Itsekin roikuin seitsemän vuotta parisuhteessa, joka ei ollut pitkään aikaan ollut erityisen hyvä jos nyt ei huonokaan, mutta olimme selvästi kasvaneet erilleen ja olimme enemmän kämppiksiä. En kuitenkaan saanut aikaiseksi erota ennenkuin kumppani jäi kiinni pettämisestä. Silloin koin saaneeni oikean syyn ja motivaation eroon. Kuvittelisin, että myös uusi ihastuksen kohde voi toimia tällaisena motivaattorina. 

Up