Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi monet paheksua sitä, jos joku rakastuu kesken suhteen johonkin toiseen ja jättää aiemman kumppaninsa?
07.07.2021 |
Haluaisitko itse olla yhdessä henkilön kanssa, joka on jotakin toista henkilöä epäsopivampi sinulle? Kerranhan täällä vain eletään. Puhun siis nyt erityisesti suhteista, joissa vain seurustellaan eikä olla naimisissa eikä ole lapsia, ja henkilö ei aloita suhdetta uuden kanssa enne kuin on lopettanut suhteen tähän aiempaan henkilöön.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Aniharvoin kukaan jättää edellisen kumppaninsa niin, ettei mitään säätöä uuden kanssa ole ollut ennen sitä. Elämänkokemus ja todennäköisyydet varmaan johtaa siihen, että ne 1/1000:sta täysin toistensa seurassa ylimääräistä viihtymättömät, kosketuksista pidättäytyneet, tuomitaan.
Ihmettelen vain, miten erotaan toisen vuoksi ja siirrytään suoraan suhteeseen, jos mitään sellaiseen viittaavaa uuden kanssa ei ole puhuttu ja yhdessä on vietetty aikaa ihan niinkuin muidenkin kaverien kanssa edellisen suhteen aikana?
Miksi ihmiset aina olettavat, että uuden kumppanin kanssa oltaisiin rikottu rajoja ennen eroa edellisestä? Empaattknen ihminen ei petä vaan jättää silloisen kumppaninsa, jos kokee ettei voi olla uskollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska olet aloittanut suhteen ilman että oikeasti olet rakastanut kumppaniasi. Törkeää kumppaniasi kohtaan kun itse olet itsekkäistä syistä, ehkä yksinolon pelosta, mennyt suhteeseen vaikket ole oikeasti rakastanut kumppaniasi.
Jos oikeasti rakastaisit kumppaniasi, et noin vain rakastuisi toiseen.
Suhde tai avioliitto ei ole mikään "tykkään sinusta vaikka muuttuisit 200-kiloiseksi läskiksi sovinistiksi"-verivala.
Huomaa alapeukkujen määrästä että asia on juuri niin kuin uumoiltu: Ihmiset (lähinnä kuvottavat vanhat setämiehet) vain peilaavat tätä itseensä ja pelkäävät että se käy itselle.
Emotionaalinen taso n. 11-vuotiaan tasolla, kun luullaan että toisen voi omistaa loppuelämän ajan vaikka miten itse muuttuisi huonompaan suuntaan.
Hassua miten sukupuolittunut asia on. Naistenlehdissä ja somessa kannustetaan ja vahvistetaan jättämään avioliitto tai suhde joka ei enää itselle tarjoa mitään.
Miehet sen sijaan raivoavat asiasta ja kuvittelevat että se toinen osapuoli on jotain irtainta omaisuutta kuten auto tai asunto. Tässä taas huomaa miten suhteen nettosaaja on lähes aina mies: He vain pelkäävät että se "vakipillu karkaa". Oksettavaa. Tai pelkäävät että se pyykkääjä ja kokkaaja lähtee pois jolloin joutuvat tekemään itse kotitöitä.
En yhtään ihmettele, että eniten eroista tai toiseen rakastumisesta raivoavat miehet.
Sitä varmaan paheksutaan siksi että pelätään saman tapahtuvan omalle kohdalle. Sen sijaan että keskityttäisiin parantamaan omaa parisuhdetta jotta se ei tapahtuisi haukutaan niitä jotka ovat uskaltaneet hypätä tuntemattomaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska olet aloittanut suhteen ilman että oikeasti olet rakastanut kumppaniasi. Törkeää kumppaniasi kohtaan kun itse olet itsekkäistä syistä, ehkä yksinolon pelosta, mennyt suhteeseen vaikket ole oikeasti rakastanut kumppaniasi.
Jos oikeasti rakastaisit kumppaniasi, et noin vain rakastuisi toiseen.
Hienoa, että osaat ajatella noin idealistisesti, mutta veikkaanpa monen ihmisen olevan suhteessa vain sen yksin jäämisen pelon vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä varmaan paheksutaan siksi että pelätään saman tapahtuvan omalle kohdalle. Sen sijaan että keskityttäisiin parantamaan omaa parisuhdetta jotta se ei tapahtuisi haukutaan niitä jotka ovat uskaltaneet hypätä tuntemattomaan.
No mukavampaa se olisi, että lopetetaan se edellinen suhde ennen kuin hypätään tuntemattomaan. Muuten ei muuta kuin bon voyage.
Ei siinä ole mitään väärää. Näin itsekkin toimisin jos rakastuisin johonkin muuhun. Ja loppu peleissä toivoisin että tyttö/poikaystäväni myöskin sanoisi minulle asian suoraan jos hän rakastuisi muuhun haluaisin saada parisuhteestani molemmin puolista rakkautta..
Mutta syy miksi sitä paheksutaan on että se tuntuu varmasti valtavan pahalta jätetystä osapuolesta, siksi hän saa varmasti sympatiaa monelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskollisuus on minulle tärkeää.
Olisi noloa ja ikävää olla jollekin hetken huvitus ennen seuraavaa "tärkeää, uskollista ja kestävää" rakkaussuhdetta.
Ihmiset ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Koska olet aloittanut suhteen ilman että oikeasti olet rakastanut kumppaniasi. Törkeää kumppaniasi kohtaan kun itse olet itsekkäistä syistä, ehkä yksinolon pelosta, mennyt suhteeseen vaikket ole oikeasti rakastanut kumppaniasi.
Jos oikeasti rakastaisit kumppaniasi, et noin vain rakastuisi toiseen.
Kyllä samaa mieltä. Rakastuneita ollaan yhteen kerrallaan silloin kaikki muut katoavat ympäriltä. Kaikki jotka ovat olleet rakastuneita kyllä tietävät miltä se tuntuu ja mitä se on. Ja silloin ei noin vain rakastuta tai edes ihastuta muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti se edellinen suhde ei ole ollut enää hyvä, jos noin heittämällä mennään uuteen suhteeseen.
Miksi ei erottu ja sitten vasta haettu uutta suhdetta?
Koska sopiva kumppani löytyikin suhteen aikana, mutta uusi suhde aloitetaan vasta, kun edellinen on loppunut.
Miten tuollainen uusi suhde löytyy suhteen aikana? Silloin on jo vilkuillut muualle, kun ei ole ollut tyytyväinen silloiseen suhteeseen. Pidetään se vanhan varalle, jos uutta ei löydy.
Sitäkään en ymmärrä miten joku lähteen tuollaisen suhteesta toiseen hyppäävään mukaan.
Harvempi ihminen on kuuromykkä. Esim. uuteen työ- tai harrastuskaveriin saattaa ihastua ja rakastua ajan kanssa, vaikka ei olisi heitä alun alkaen sillä silmällä katsonut.
No mutta ei ala vehtailla ennen kuin laittaa suhteen poikki nykyiseen suhteeseen. Jos tulee tuollaisia tunteita, sitten pitää selvittää kotiasiat ennen kuin alkaa muuta touhuta.
Suhteeseen ei pidä sitoutua ennen kuin on tosissaan. Ja molemmilla pitää olla sama ymmärrys siitä, mikä on sitoutumista. Esimerkiksi meillä ei ole koskaan aikomus mennä naimisiin mutta sen sijaan molemmat ovat tässä avoliitossa sillä mielellä, että tämä on loppuelämämme suhde. Seurustelimme neljä vuotta ennen kuin olimme valmiita tähän sitoutumiseen ja sinä aikana opimme puolin ja toisin tuntemaan toisemme niin hyvin, ettei yhdessä asuminen ole tuonut yllätyksiä. Suurimman osan ajasta meillä on kivaa yhdessä mutta tottakai tulee myös erimielisyyksiä ja tylsää arkea. Silloin pidetään kiinni siitä, että on sitouduttu kokemaan myös ne hetket ja ne menevät ohi.
Jos kohtaisin kiinnostavan ihmisen, en antaisi tilanteen kehittyä niin pitkälle, että häntä kohtaan alkaisi olla muitakin kuin ystävällisiä tunteita. En ole niin naiivi ja nuori, että yhtäkkiä kuvittelisin olevani rakastunut. Ihastumiset puolestaan ovat ihan ok, niistä voi hetken nauttia antaen kuitenkiin niiden mennä ohi.
Jos jonakin päivänä kuitenkin tajuaisin olevani sitoutunut suhteeseen, jossa minun on paha olla ja se paha olo olisi kestänyt pitkään, eroaisin. Minulla ei ole mitään muuta syytä olla puolisoni kanssa kuin keskinäinen rakkaus; en tarvitse häntä taloudellisesti, meillä ei ole yhteisiä lapsia, yhteistä merkittävää omaisuutta, yhteistä velkaa tai muita syitä pysyä kulissiliitossa.
En ehkä paheksu ihmisiä, jotka yhtäkkiä rakastuvat toiseen, en ylipäänsä käytä energiaani toisten parisuhteiden miettimiseen. Lähinnä pidän sellaisia ihmisiä lapsellisina tuuliviireinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luulen, että monet peilaavat salaa omaa elämäänsä noihin tapauksiin. Tarina herättää itsessä jotain vaiettuja negatiivisia tunteita, jotka sitten peilataan ko. ihmiseen/pariin.
1) Katumus. Paheksuja on itse ollut tilanteessa, jossa on ihastunut tai rakastunut toiseen ja haaveillut samasta. Syystä tai toisesta ei ole kuitenkaan silloin halunnut tai uskaltanut lähteä liitostaan, ja menetetty mahdollisuus kaihertaa.
2) Mustasukkaisuus. Paheksuja pelkää, että ehkäpä hänenkin puolisonsa voisi lähteä heidän "ihan hyvästä ja onnellisesta" liitostaan rakastuttuaan palavasti ja yllättäen toiseen. Pelottaa ja harmittaa, että sellaista tapahtuu.
3) Epäkypsyys. Paheksuja ei ole koskaan oppinut ylipäätään hyväksymään tai käsittelemään sitä ihmissuhteiden tosiasiaa, että joskus hänet saatetaan jättää vaikka miten ei itse haluaisi, eikä se itsessään ole mikään vääryys häntä kohtaan.
4) Katkeruus. Paheksujan oma liitto on korkeintaan keskinkertainen, mutta hän on marttyyrimaisesti päättänyt pysyä siinä ja/tai ei usko saavansa parempaa. Pitää siis antaa ymmärtää, että hänen tapansa on moraalisesti oikea.
5) Kateus. Paheksuja tekisi samoin jos pystyisi, mutta ei ole rakastunut palavasti tai kukaan ei ole palavasti rakastunut häneen. Se harmittaa.
6) Kyynisyys. Paheksuja uskoo, että parisuhteissa pitkällä aikavälillä olennaisinta on pysyvyys ja sitoutuminen, koska rakkaus (jota itse kutsuvat usein ihastumiseksi, rakastumiseksi tai ensihuumaksi) hiipuu heidän käsityksensä mukaan aina. Kiintymys ja luottamus ovat oikean liiton peruspilareita, koska itse ei kykene uskomaan roihuavana kestävään romanttiseen rakkauteen. "Rakkaus ei ole tunne, se on valinta."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä varmaan paheksutaan siksi että pelätään saman tapahtuvan omalle kohdalle. Sen sijaan että keskityttäisiin parantamaan omaa parisuhdetta jotta se ei tapahtuisi haukutaan niitä jotka ovat uskaltaneet hypätä tuntemattomaan.
No mukavampaa se olisi, että lopetetaan se edellinen suhde ennen kuin hypätään tuntemattomaan. Muuten ei muuta kuin bon voyage.
Mitä siis tarkoitat? Jos suhteen aikana tapaat toisen ja jätät silloisen kumppanisi, jotta voit olla tämän uuden kanssa niin silloinhan jätät kumppanin ennen uutta suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti se edellinen suhde ei ole ollut enää hyvä, jos noin heittämällä mennään uuteen suhteeseen.
Miksi ei erottu ja sitten vasta haettu uutta suhdetta?
Koska sopiva kumppani löytyikin suhteen aikana, mutta uusi suhde aloitetaan vasta, kun edellinen on loppunut.
Miten tuollainen uusi suhde löytyy suhteen aikana? Silloin on jo vilkuillut muualle, kun ei ole ollut tyytyväinen silloiseen suhteeseen. Pidetään se vanhan varalle, jos uutta ei löydy.
Sitäkään en ymmärrä miten joku lähteen tuollaisen suhteesta toiseen hyppäävään mukaan.
Harvempi ihminen on kuuromykkä. Esim. uuteen työ- tai harrastuskaveriin saattaa ihastua ja rakastua ajan kanssa, vaikka ei olisi heitä alun alkaen sillä silmällä katsonut.
No mutta ei ala vehtailla ennen kuin laittaa suhteen poikki nykyiseen suhteeseen. Jos tulee tuollaisia tunteita, sitten pitää selvittää kotiasiat ennen kuin alkaa muuta touhuta.
Joo, mutta jos ei ole suoranaista vikaa, mutta henkilökemiat yms. kohtaavat tämän uuden kanssa paremmin.
Pitää olla aila läheisriippuvainen, että roikkuu vanhassa toimimattomassa suhteessa kunnes löytää uuden.
Siksi en itse ottaisi suhteesta toiseen loikkijaa tietoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti se edellinen suhde ei ole ollut enää hyvä, jos noin heittämällä mennään uuteen suhteeseen.
Miksi ei erottu ja sitten vasta haettu uutta suhdetta?
Koska sopiva kumppani löytyikin suhteen aikana, mutta uusi suhde aloitetaan vasta, kun edellinen on loppunut.
Miten tuollainen uusi suhde löytyy suhteen aikana? Silloin on jo vilkuillut muualle, kun ei ole ollut tyytyväinen silloiseen suhteeseen. Pidetään se vanhan varalle, jos uutta ei löydy.
Sitäkään en ymmärrä miten joku lähteen tuollaisen suhteesta toiseen hyppäävään mukaan.
Ymmärrät varmaan että joskus ihminen saattaa täysin yllättäen tavata elämänsä naisen tai miehen, vaikka on jo parisuhteessa. Ei mistään Tinderistä tai baarista seuranhakumielessä, vaan arkielämässään ilman että on sellaista etsinyt. Joskus käy niin, että kun vähiten sitä odottaa, elämässä tulee vastaan ihminen joka olisikin itselle juuri se oikea kumppaniksi.
Näin saattaa käydä, vaikka olisi luullut jo löytäneensä elämänsä rakkauden ja olisi rakastavassa suhteessa.
Eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan Siksi se varmaan pelottaakin ja siksi jotkut tuomitsee.
Varsinkin miehiä paheksutaan. Kotona on vaimo, jota ei kiinnosta seksi, joka lihoo, joka ei tee muuta kuin katsoo netflixiä kaiket päivät. Vaimo päättää kaikesta kotiin ja lapsiin liittyvästä ja mies on tossun alla ja alistuu. Onko se kumma, jos mies löytää tasavertaisemman kumppanin ja rakastuu? Toki tämä pätee toisinkin päin, mutta yleensä se mies esitetään sikana, joka jätti perheensä.
Jos löytää paremmin niin miksi ei vaihtaisi? Ei kukaan eroon kuole ja jos toinen on onnellisempi paremmassa suhteessa, niin ei ole mitään syytä kieltää onnea.
Alue: Aihe vapaa
Harvempi ihminen on kuuromykkä. Esim. uuteen työ- tai harrastuskaveriin saattaa ihastua ja rakastua ajan kanssa, vaikka ei olisi heitä alun alkaen sillä silmällä katsonut.