Miksi monet paheksua sitä, jos joku rakastuu kesken suhteen johonkin toiseen ja jättää aiemman kumppaninsa?

Vierailija kirjoitti:

"joku rakastuu kesken suhteen johonkin toiseen ja jättää aiemman kumppaninsa"

"henkilö ei aloita suhdetta uuden kanssa enne kuin on lopettanut suhteen tähän aiempaan henkilöön."

Mitä tuossa pitäisi paheksua? Sitäkö että jättäjä tyhmänä kertoo kumppanille, että ihastuin toiseen ja siksipä me nyt lopetetaan tämä meidän suhde ja lähden toisen luo?

Tuossa pitää paheksua kaikkea, miksi on alettu seurustelemaan jos muut kiinnostavat enemmän? Ja toisekseen tuollainen nainen todennäköisesti jättää sen uudenkin"rakkautensa"heti kunhan "parempi"ilmestyy näköpiiriin eli ei ole uskollinen kumppaneilleen. 

Eri asia jos se oma kumppani pettää ja hakkaa(mikä tämäkin naisen vika koska on tuollaisen miehen ottanut), mutta tuossa on kyse vain siitä, että vanha lelu on tylsä ja haluan uuden ja hienomman kuin hemmoteltu kakara.

Vai hyväksytkö myös sen, että miehesi panee 15 nuorempaa työkaveria selkäsi takana ilmoittamatta sinulle, kyllä tasan sama asia. Halutaan nuorempaa ja tuoreempaa ihan vain omien mielihalujen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että monet peilaavat salaa omaa elämäänsä noihin tapauksiin. Tarina herättää itsessä jotain vaiettuja negatiivisia tunteita, jotka sitten peilataan ko. ihmiseen/pariin.

1) Katumus. Paheksuja on itse ollut tilanteessa, jossa on ihastunut tai rakastunut toiseen ja haaveillut samasta. Syystä tai toisesta ei ole kuitenkaan silloin halunnut tai uskaltanut lähteä liitostaan, ja menetetty mahdollisuus kaihertaa.

2) Mustasukkaisuus. Paheksuja pelkää, että ehkäpä hänenkin puolisonsa voisi lähteä heidän "ihan hyvästä ja onnellisesta" liitostaan rakastuttuaan palavasti ja yllättäen toiseen. Pelottaa ja harmittaa, että sellaista tapahtuu.

3) Epäkypsyys. Paheksuja ei ole koskaan oppinut ylipäätään hyväksymään tai käsittelemään sitä ihmissuhteiden tosiasiaa, että joskus hänet saatetaan jättää vaikka miten ei itse haluaisi, eikä se itsessään ole mikään vääryys häntä kohtaan.

4) Katkeruus. Paheksujan oma liitto on korkeintaan keskinkertainen, mutta hän on marttyyrimaisesti päättänyt pysyä siinä ja/tai ei usko saavansa parempaa. Pitää siis antaa ymmärtää, että hänen tapansa on moraalisesti oikea.

5) Kateus. Paheksuja tekisi samoin jos pystyisi, mutta ei ole rakastunut palavasti tai kukaan ei ole palavasti rakastunut häneen. Se harmittaa.

6) Kyynisyys. Paheksuja uskoo, että parisuhteissa pitkällä aikavälillä olennaisinta on pysyvyys ja sitoutuminen, koska rakkaus (jota itse kutsuvat usein ihastumiseksi, rakastumiseksi tai ensihuumaksi) hiipuu heidän käsityksensä mukaan aina. Kiintymys ja luottamus ovat oikean liiton peruspilareita, koska itse ei kykene uskomaan roihuavana kestävään romanttiseen rakkauteen. "Rakkaus ei ole tunne, se on valinta."

Näin se taitaa usein olla, että omat pelot, katkeruus ja kateus ym. saa tuomitsemaan.

Noi tyypit sutivat yleensä koko elämänsä ”aina voi vaihtaa” -periaatteella, eikä ole yksi tai kaksi liittoa, joka saa alkunsa noin. Monelle se on enemmänkin elämäntapa, että läpsystä vaihto, kuin ainutkertainen poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"joku rakastuu kesken suhteen johonkin toiseen ja jättää aiemman kumppaninsa"

"henkilö ei aloita suhdetta uuden kanssa enne kuin on lopettanut suhteen tähän aiempaan henkilöön."

Mitä tuossa pitäisi paheksua? Sitäkö että jättäjä tyhmänä kertoo kumppanille, että ihastuin toiseen ja siksipä me nyt lopetetaan tämä meidän suhde ja lähden toisen luo?

Tuossa pitää paheksua kaikkea, miksi on alettu seurustelemaan jos muut kiinnostavat enemmän? Ja toisekseen tuollainen nainen todennäköisesti jättää sen uudenkin"rakkautensa"heti kunhan "parempi"ilmestyy näköpiiriin eli ei ole uskollinen kumppaneilleen. 

Eri asia jos se oma kumppani pettää ja hakkaa(mikä tämäkin naisen vika koska on tuollaisen miehen ottanut), mutta tuossa on kyse vain siitä, että vanha lelu on tylsä ja haluan uuden ja hienomman kuin hemmoteltu kakara.

Vai hyväksytkö myös sen, että miehesi panee 15 nuorempaa työkaveria selkäsi takana ilmoittamatta sinulle, kyllä tasan sama asia. Halutaan nuorempaa ja tuoreempaa ihan vain omien mielihalujen mukaan.

Et tainnut lukea aloitusta. Puhut eri asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä ole mitään väärää. Näin itsekkin toimisin jos rakastuisin johonkin muuhun. Ja loppu peleissä toivoisin että tyttö/poikaystäväni myöskin sanoisi minulle asian suoraan jos hän rakastuisi muuhun haluaisin saada parisuhteestani molemmin puolista rakkautta..

Mutta syy miksi sitä paheksutaan on että se tuntuu varmasti valtavan pahalta jätetystä osapuolesta, siksi hän saa varmasti sympatiaa monelta.

Tuollainen "rakastuja" rakastuu myös uudessa suhteessaan kohta johonkin muuhun eli on kuin hemmoteltu kakara joka vaatii uutta lelua kun vanha alkaa kyllästyttää. Ja monessa tapauksessa myös se uusi seurustelee tahollaan eli siinä rikotaan kaksi parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aniharvoin kukaan jättää edellisen kumppaninsa niin, ettei mitään säätöä uuden kanssa ole ollut ennen sitä. Elämänkokemus ja todennäköisyydet varmaan johtaa siihen, että ne 1/1000:sta täysin toistensa seurassa ylimääräistä viihtymättömät, kosketuksista pidättäytyneet, tuomitaan.

Ihmettelen vain, miten erotaan toisen vuoksi ja siirrytään suoraan suhteeseen, jos mitään sellaiseen viittaavaa uuden kanssa ei ole puhuttu ja yhdessä on vietetty aikaa ihan niinkuin muidenkin kaverien kanssa edellisen suhteen aikana?

Miksi ihmiset aina olettavat, että uuden kumppanin kanssa oltaisiin rikottu rajoja ennen eroa edellisestä? Empaattknen ihminen ei petä vaan jättää silloisen kumppaninsa, jos kokee ettei voi olla uskollinen.

Empaattinen ihminen ei ala parisuhteeseen ollenkaan jos kokee ettei voi olla uskollinen tai sitten alkaa avoimeen suhteeseen, jossa saa olla kuin hemmoteltu kakara ja juosta"paremman"perässä.

Ja se uusi kumppani on ennen pitkää myös entinen kun nainen kyllästyy ja"rakastuu"seuraavaan. Harvemmin se vaihto siihen yhteen jää.

Vierailija kirjoitti:

Hassua miten sukupuolittunut asia on. Naistenlehdissä ja somessa kannustetaan ja vahvistetaan jättämään avioliitto tai suhde joka ei enää itselle tarjoa mitään.

Miehet sen sijaan raivoavat asiasta ja kuvittelevat että se toinen osapuoli on jotain irtainta omaisuutta kuten auto tai asunto. Tässä taas huomaa miten suhteen nettosaaja on lähes aina mies: He vain pelkäävät että se "vakipillu karkaa". Oksettavaa. Tai pelkäävät että se pyykkääjä ja kokkaaja lähtee pois jolloin joutuvat tekemään itse kotitöitä.

En yhtään ihmettele, että eniten eroista tai toiseen rakastumisesta raivoavat miehet.

Onko sukupuoli pakko tuoda tähänkin keskusteluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että monet peilaavat salaa omaa elämäänsä noihin tapauksiin. Tarina herättää itsessä jotain vaiettuja negatiivisia tunteita, jotka sitten peilataan ko. ihmiseen/pariin.

1) Katumus. Paheksuja on itse ollut tilanteessa, jossa on ihastunut tai rakastunut toiseen ja haaveillut samasta. Syystä tai toisesta ei ole kuitenkaan silloin halunnut tai uskaltanut lähteä liitostaan, ja menetetty mahdollisuus kaihertaa.

2) Mustasukkaisuus. Paheksuja pelkää, että ehkäpä hänenkin puolisonsa voisi lähteä heidän "ihan hyvästä ja onnellisesta" liitostaan rakastuttuaan palavasti ja yllättäen toiseen. Pelottaa ja harmittaa, että sellaista tapahtuu.

3) Epäkypsyys. Paheksuja ei ole koskaan oppinut ylipäätään hyväksymään tai käsittelemään sitä ihmissuhteiden tosiasiaa, että joskus hänet saatetaan jättää vaikka miten ei itse haluaisi, eikä se itsessään ole mikään vääryys häntä kohtaan.

4) Katkeruus. Paheksujan oma liitto on korkeintaan keskinkertainen, mutta hän on marttyyrimaisesti päättänyt pysyä siinä ja/tai ei usko saavansa parempaa. Pitää siis antaa ymmärtää, että hänen tapansa on moraalisesti oikea.

5) Kateus. Paheksuja tekisi samoin jos pystyisi, mutta ei ole rakastunut palavasti tai kukaan ei ole palavasti rakastunut häneen. Se harmittaa.

6) Kyynisyys. Paheksuja uskoo, että parisuhteissa pitkällä aikavälillä olennaisinta on pysyvyys ja sitoutuminen, koska rakkaus (jota itse kutsuvat usein ihastumiseksi, rakastumiseksi tai ensihuumaksi) hiipuu heidän käsityksensä mukaan aina. Kiintymys ja luottamus ovat oikean liiton peruspilareita, koska itse ei kykene uskomaan roihuavana kestävään romanttiseen rakkauteen. "Rakkaus ei ole tunne, se on valinta."

Näin se taitaa usein olla, että omat pelot, katkeruus ja kateus ym. saa tuomitsemaan.

Määrittele"rakkaus". Kyllä se taitaa usein olla, että oma moraali saa tuomitsemaan moraalittomat.

Kun tuollainen vaihtaja alkaa parisuhteeseen niin hänen pitää myös suhteen alussa ilmoittaa, että jätän sinut heti jos"rakastun palavasti"työkaveriini tai naapurin penttiin, mutta nyt toistaiseksi kelpaat paremman puutteessa.

Sama kuin hemmoteltu kakara, joka näkee kaupan hyllyllä uuden lelun ja haluaa heittää vanhansa roskiin ja vaatii sitä uutta.

Ja tuollainen vaihtaja ei yleensä jätä sitä siihen yhteen kertaan vaan"se palava rakkaus"hyytyy nopeasti kun uusi on jo kiikarissa.

Ja kaiken lisäksi ne"rakkauden"kohteet harvemmin ovat edes sinkkuja vaan toisia varattuja.

Ei ihme, että naisia vihataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aniharvoin kukaan jättää edellisen kumppaninsa niin, ettei mitään säätöä uuden kanssa ole ollut ennen sitä. Elämänkokemus ja todennäköisyydet varmaan johtaa siihen, että ne 1/1000:sta täysin toistensa seurassa ylimääräistä viihtymättömät, kosketuksista pidättäytyneet, tuomitaan.

Ihmettelen vain, miten erotaan toisen vuoksi ja siirrytään suoraan suhteeseen, jos mitään sellaiseen viittaavaa uuden kanssa ei ole puhuttu ja yhdessä on vietetty aikaa ihan niinkuin muidenkin kaverien kanssa edellisen suhteen aikana?

Miksi ihmiset aina olettavat, että uuden kumppanin kanssa oltaisiin rikottu rajoja ennen eroa edellisestä? Empaattknen ihminen ei petä vaan jättää silloisen kumppaninsa, jos kokee ettei voi olla uskollinen.

Empaattinen ihminen ei ala parisuhteeseen ollenkaan jos kokee ettei voi olla uskollinen tai sitten alkaa avoimeen suhteeseen, jossa saa olla kuin hemmoteltu kakara ja juosta"paremman"perässä.

Ja se uusi kumppani on ennen pitkää myös entinen kun nainen kyllästyy ja"rakastuu"seuraavaan. Harvemmin se vaihto siihen yhteen jää.

Et siis ymmärrä että pitkän parisuhteen aikana voi tapahtua asioita joita ei olisi ennalta tiennyt? Eiköhän useimmat usko kykenevänsä ja haluavansa olla aina uskollisia. Tämän ketjun aloittajahan ei ole pettänyt eikä halua pettää.

Voihan rakastavakin kumppani pitkässä parisuhteessa ihastua ja lopulta jopa rakastua toiseen, vaikka kuinka paljon välittäisi ensimmäisestä kumppanistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua miten sukupuolittunut asia on. Naistenlehdissä ja somessa kannustetaan ja vahvistetaan jättämään avioliitto tai suhde joka ei enää itselle tarjoa mitään.

Miehet sen sijaan raivoavat asiasta ja kuvittelevat että se toinen osapuoli on jotain irtainta omaisuutta kuten auto tai asunto. Tässä taas huomaa miten suhteen nettosaaja on lähes aina mies: He vain pelkäävät että se "vakipillu karkaa". Oksettavaa. Tai pelkäävät että se pyykkääjä ja kokkaaja lähtee pois jolloin joutuvat tekemään itse kotitöitä.

En yhtään ihmettele, että eniten eroista tai toiseen rakastumisesta raivoavat miehet.

Onko sukupuoli pakko tuoda tähänkin keskusteluun?

Ei ihme, että naisia vihataan. Harvemmin se vaihto jää siihen yhteen kertaan vaan kohta ollaan taas vaihtamassa uuteen kuten hemmoteltu kakara leluaan. 

Ja kaiken lisäksi ne uudet"rakkauden"kohteet ovat lähes aina ukkomiehiä koska se nainen on jo sen ikäinen kanttura.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että monet peilaavat salaa omaa elämäänsä noihin tapauksiin. Tarina herättää itsessä jotain vaiettuja negatiivisia tunteita, jotka sitten peilataan ko. ihmiseen/pariin.

1) Katumus. Paheksuja on itse ollut tilanteessa, jossa on ihastunut tai rakastunut toiseen ja haaveillut samasta. Syystä tai toisesta ei ole kuitenkaan silloin halunnut tai uskaltanut lähteä liitostaan, ja menetetty mahdollisuus kaihertaa.

2) Mustasukkaisuus. Paheksuja pelkää, että ehkäpä hänenkin puolisonsa voisi lähteä heidän "ihan hyvästä ja onnellisesta" liitostaan rakastuttuaan palavasti ja yllättäen toiseen. Pelottaa ja harmittaa, että sellaista tapahtuu.

3) Epäkypsyys. Paheksuja ei ole koskaan oppinut ylipäätään hyväksymään tai käsittelemään sitä ihmissuhteiden tosiasiaa, että joskus hänet saatetaan jättää vaikka miten ei itse haluaisi, eikä se itsessään ole mikään vääryys häntä kohtaan.

4) Katkeruus. Paheksujan oma liitto on korkeintaan keskinkertainen, mutta hän on marttyyrimaisesti päättänyt pysyä siinä ja/tai ei usko saavansa parempaa. Pitää siis antaa ymmärtää, että hänen tapansa on moraalisesti oikea.

5) Kateus. Paheksuja tekisi samoin jos pystyisi, mutta ei ole rakastunut palavasti tai kukaan ei ole palavasti rakastunut häneen. Se harmittaa.

6) Kyynisyys. Paheksuja uskoo, että parisuhteissa pitkällä aikavälillä olennaisinta on pysyvyys ja sitoutuminen, koska rakkaus (jota itse kutsuvat usein ihastumiseksi, rakastumiseksi tai ensihuumaksi) hiipuu heidän käsityksensä mukaan aina. Kiintymys ja luottamus ovat oikean liiton peruspilareita, koska itse ei kykene uskomaan roihuavana kestävään romanttiseen rakkauteen. "Rakkaus ei ole tunne, se on valinta."

Näin se taitaa usein olla, että omat pelot, katkeruus ja kateus ym. saa tuomitsemaan.

Määrittele"rakkaus". Kyllä se taitaa usein olla, että oma moraali saa tuomitsemaan moraalittomat.

Kun tuollainen vaihtaja alkaa parisuhteeseen niin hänen pitää myös suhteen alussa ilmoittaa, että jätän sinut heti jos"rakastun palavasti"työkaveriini tai naapurin penttiin, mutta nyt toistaiseksi kelpaat paremman puutteessa.

Sama kuin hemmoteltu kakara, joka näkee kaupan hyllyllä uuden lelun ja haluaa heittää vanhansa roskiin ja vaatii sitä uutta.

Ja tuollainen vaihtaja ei yleensä jätä sitä siihen yhteen kertaan vaan"se palava rakkaus"hyytyy nopeasti kun uusi on jo kiikarissa.

Ja kaiken lisäksi ne"rakkauden"kohteet harvemmin ovat edes sinkkuja vaan toisia varattuja.

Ei ihme, että naisia vihataan.

Naisia? Oletat siis tietäväsi mikä sukupuoli tässä on kyseessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aniharvoin kukaan jättää edellisen kumppaninsa niin, ettei mitään säätöä uuden kanssa ole ollut ennen sitä. Elämänkokemus ja todennäköisyydet varmaan johtaa siihen, että ne 1/1000:sta täysin toistensa seurassa ylimääräistä viihtymättömät, kosketuksista pidättäytyneet, tuomitaan.

Ihmettelen vain, miten erotaan toisen vuoksi ja siirrytään suoraan suhteeseen, jos mitään sellaiseen viittaavaa uuden kanssa ei ole puhuttu ja yhdessä on vietetty aikaa ihan niinkuin muidenkin kaverien kanssa edellisen suhteen aikana?

Miksi ihmiset aina olettavat, että uuden kumppanin kanssa oltaisiin rikottu rajoja ennen eroa edellisestä? Empaattknen ihminen ei petä vaan jättää silloisen kumppaninsa, jos kokee ettei voi olla uskollinen.

Empaattinen ihminen ei ala parisuhteeseen ollenkaan jos kokee ettei voi olla uskollinen tai sitten alkaa avoimeen suhteeseen, jossa saa olla kuin hemmoteltu kakara ja juosta"paremman"perässä.

Ja se uusi kumppani on ennen pitkää myös entinen kun nainen kyllästyy ja"rakastuu"seuraavaan. Harvemmin se vaihto siihen yhteen jää.

Et siis ymmärrä että pitkän parisuhteen aikana voi tapahtua asioita joita ei olisi ennalta tiennyt? Eiköhän useimmat usko kykenevänsä ja haluavansa olla aina uskollisia. Tämän ketjun aloittajahan ei ole pettänyt eikä halua pettää.

Voihan rakastavakin kumppani pitkässä parisuhteessa ihastua ja lopulta jopa rakastua toiseen, vaikka kuinka paljon välittäisi ensimmäisestä kumppanistaan.

Ymmärrät siis myös sen, että mies alkaa paneskella nuorempia kuin se oma vaimo rupsahtaa, vaimon selän takana toki niin ei tule vaimolle paha mieli. 

Kuinka monta kertaa se toinen"rakkauden"kohde on sinkkumies? Taitaa olla niin, että nämä vaihtajarouvat "rakastuvat" aina ukkomiehiin eli rikkovat kaksi parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua miten sukupuolittunut asia on. Naistenlehdissä ja somessa kannustetaan ja vahvistetaan jättämään avioliitto tai suhde joka ei enää itselle tarjoa mitään.

Miehet sen sijaan raivoavat asiasta ja kuvittelevat että se toinen osapuoli on jotain irtainta omaisuutta kuten auto tai asunto. Tässä taas huomaa miten suhteen nettosaaja on lähes aina mies: He vain pelkäävät että se "vakipillu karkaa". Oksettavaa. Tai pelkäävät että se pyykkääjä ja kokkaaja lähtee pois jolloin joutuvat tekemään itse kotitöitä.

En yhtään ihmettele, että eniten eroista tai toiseen rakastumisesta raivoavat miehet.

Onko sukupuoli pakko tuoda tähänkin keskusteluun?

Ei ihme, että naisia vihataan. Harvemmin se vaihto jää siihen yhteen kertaan vaan kohta ollaan taas vaihtamassa uuteen kuten hemmoteltu kakara leluaan. 

Ja kaiken lisäksi ne uudet"rakkauden"kohteet ovat lähes aina ukkomiehiä koska se nainen on jo sen ikäinen kanttura.

Noniin, Pertti tai Tapani. Rauhoitupas jo. Olisiko vaikka iltapäivätorkun aika?

Vierailija kirjoitti:

Mutta siis monet suhteen ulkopuolisetkin paheksuvat. Miksi?

Aika moraalitonta aloittaa uusi suhde ennen kuin vanha on ns. taputeltu. Mutta jos tällaiset itsestäänselvyydet ovat sinulle vieraita niin ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että monet peilaavat salaa omaa elämäänsä noihin tapauksiin. Tarina herättää itsessä jotain vaiettuja negatiivisia tunteita, jotka sitten peilataan ko. ihmiseen/pariin.

1) Katumus. Paheksuja on itse ollut tilanteessa, jossa on ihastunut tai rakastunut toiseen ja haaveillut samasta. Syystä tai toisesta ei ole kuitenkaan silloin halunnut tai uskaltanut lähteä liitostaan, ja menetetty mahdollisuus kaihertaa.

2) Mustasukkaisuus. Paheksuja pelkää, että ehkäpä hänenkin puolisonsa voisi lähteä heidän "ihan hyvästä ja onnellisesta" liitostaan rakastuttuaan palavasti ja yllättäen toiseen. Pelottaa ja harmittaa, että sellaista tapahtuu.

3) Epäkypsyys. Paheksuja ei ole koskaan oppinut ylipäätään hyväksymään tai käsittelemään sitä ihmissuhteiden tosiasiaa, että joskus hänet saatetaan jättää vaikka miten ei itse haluaisi, eikä se itsessään ole mikään vääryys häntä kohtaan.

4) Katkeruus. Paheksujan oma liitto on korkeintaan keskinkertainen, mutta hän on marttyyrimaisesti päättänyt pysyä siinä ja/tai ei usko saavansa parempaa. Pitää siis antaa ymmärtää, että hänen tapansa on moraalisesti oikea.

5) Kateus. Paheksuja tekisi samoin jos pystyisi, mutta ei ole rakastunut palavasti tai kukaan ei ole palavasti rakastunut häneen. Se harmittaa.

6) Kyynisyys. Paheksuja uskoo, että parisuhteissa pitkällä aikavälillä olennaisinta on pysyvyys ja sitoutuminen, koska rakkaus (jota itse kutsuvat usein ihastumiseksi, rakastumiseksi tai ensihuumaksi) hiipuu heidän käsityksensä mukaan aina. Kiintymys ja luottamus ovat oikean liiton peruspilareita, koska itse ei kykene uskomaan roihuavana kestävään romanttiseen rakkauteen. "Rakkaus ei ole tunne, se on valinta."

Näin se taitaa usein olla, että omat pelot, katkeruus ja kateus ym. saa tuomitsemaan.

Määrittele"rakkaus". Kyllä se taitaa usein olla, että oma moraali saa tuomitsemaan moraalittomat.

Kun tuollainen vaihtaja alkaa parisuhteeseen niin hänen pitää myös suhteen alussa ilmoittaa, että jätän sinut heti jos"rakastun palavasti"työkaveriini tai naapurin penttiin, mutta nyt toistaiseksi kelpaat paremman puutteessa.

Sama kuin hemmoteltu kakara, joka näkee kaupan hyllyllä uuden lelun ja haluaa heittää vanhansa roskiin ja vaatii sitä uutta.

Ja tuollainen vaihtaja ei yleensä jätä sitä siihen yhteen kertaan vaan"se palava rakkaus"hyytyy nopeasti kun uusi on jo kiikarissa.

Ja kaiken lisäksi ne"rakkauden"kohteet harvemmin ovat edes sinkkuja vaan toisia varattuja.

Ei ihme, että naisia vihataan.

Naisia? Oletat siis tietäväsi mikä sukupuoli tässä on kyseessä?

Kyllä, jos mies ilmoittaisi vaihtavansa nuorempaan ja vaihdetaan"rakkauden"tilalle panetus niin johan on kurpilla piru merrassa.

Eli onko oikein, että mies vaihtaa keski-ikäisen kumppaninsa nuorempaan koska tämä seisottaa munaa paremmin? Vai onko vaihto hyväksyttyä vain"palavasta rakkaudesta"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olet aloittanut suhteen ilman että oikeasti olet rakastanut kumppaniasi. Törkeää kumppaniasi kohtaan kun itse olet itsekkäistä syistä, ehkä yksinolon pelosta, mennyt suhteeseen vaikket ole oikeasti rakastanut kumppaniasi.

Jos oikeasti rakastaisit kumppaniasi, et noin vain rakastuisi toiseen.

Suhde tai avioliitto ei ole mikään "tykkään sinusta vaikka muuttuisit 200-kiloiseksi läskiksi sovinistiksi"-verivala.

Huomaa alapeukkujen määrästä että asia on juuri niin kuin uumoiltu: Ihmiset (lähinnä kuvottavat vanhat setämiehet) vain peilaavat tätä itseensä ja pelkäävät että se käy itselle.

Emotionaalinen taso n. 11-vuotiaan tasolla, kun luullaan että toisen voi omistaa loppuelämän ajan vaikka miten itse muuttuisi huonompaan suuntaan.

Et sinä voi määritellä mitä avioliitto on jollekulle toiselle. Kuvottava-setämies-kommentti on ala-arvoinen eikä anna kovin fiksua vaikutelmaa sinusta. Itse olen ihan feministinainen.

En osaa samaistua, mutta olen itse ajatellut sen menevän jotenkin niin, että joillakin ihmisillä on vielä nykyaikanakin sellainen oletus, että parisuhteessa he omistavat kumppaninsa ja tästä johtuen heillä on yksinoikeus sanella mitä kumppani saa tai ei saa tehdä. He ovat myös mielestään lunastaneet yksinoikeuden kumppaninsa kehoon. Toki tällaisia ihmisiä raivostuttaa ajatus siitä, että tämä lelu on ilman lupaa mennyt kehittämään tunteita jotakin toista kohtaan. 

Monogaamisessa parisuhteessa toki on yhdessä sovittu yhteisistä pelisäännöistä ja on oikeutettua harmistua jos niitä rikotaan, mutta kun kumpikaan osapuoli ei ole mikään marionettinukke vaan ihan itsenäinen ihminen, niin olisi naiivia kuvitella, etteikö elämä voisi heitellä ja vielä naiivimpaa odottaa, että se kumppani pysyy suhteessa ja uskollisena vastentahtoisesti senkin jälkeen, kun tunteet ovat hälvenneet ja elämään on löytynyt uusi rakkaus.

Tällaisissa tapauksissa voin vielä ymmärtää, että jätetty/petetty osapuoli on hetkellisesti vihainen ja surullinen, mutta en todellakaan käsitä miten suhteen ulkopuoliset kokevat asiakseen ruotia tai tuomita jättäjää tai tämän uutta kumppania. Me emme todellakaan tiedä mitä on tapahtunut, me voimme vain vetää omia puolueellisia oletuksiamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olet aloittanut suhteen ilman että oikeasti olet rakastanut kumppaniasi. Törkeää kumppaniasi kohtaan kun itse olet itsekkäistä syistä, ehkä yksinolon pelosta, mennyt suhteeseen vaikket ole oikeasti rakastanut kumppaniasi.

Jos oikeasti rakastaisit kumppaniasi, et noin vain rakastuisi toiseen.

Suhde tai avioliitto ei ole mikään "tykkään sinusta vaikka muuttuisit 200-kiloiseksi läskiksi sovinistiksi"-verivala.

Huomaa alapeukkujen määrästä että asia on juuri niin kuin uumoiltu: Ihmiset (lähinnä kuvottavat vanhat setämiehet) vain peilaavat tätä itseensä ja pelkäävät että se käy itselle.

Emotionaalinen taso n. 11-vuotiaan tasolla, kun luullaan että toisen voi omistaa loppuelämän ajan vaikka miten itse muuttuisi huonompaan suuntaan.

"Kunnes kuolema teidät erottaa"Mitä sanaa et tuosta ymmärrä?

Äläkä vääristele. Ei se mies ole muuttunut miksikään vaan naisella vain on tylsää ja pitää"rakastua"toiseen, vieläpä lähes aina ukkomieheen, että saa tylsään elämään säpinää. Ja kohta se uusikin mies muuttuu tylsäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että monet peilaavat salaa omaa elämäänsä noihin tapauksiin. Tarina herättää itsessä jotain vaiettuja negatiivisia tunteita, jotka sitten peilataan ko. ihmiseen/pariin.

1) Katumus. Paheksuja on itse ollut tilanteessa, jossa on ihastunut tai rakastunut toiseen ja haaveillut samasta. Syystä tai toisesta ei ole kuitenkaan silloin halunnut tai uskaltanut lähteä liitostaan, ja menetetty mahdollisuus kaihertaa.

2) Mustasukkaisuus. Paheksuja pelkää, että ehkäpä hänenkin puolisonsa voisi lähteä heidän "ihan hyvästä ja onnellisesta" liitostaan rakastuttuaan palavasti ja yllättäen toiseen. Pelottaa ja harmittaa, että sellaista tapahtuu.

3) Epäkypsyys. Paheksuja ei ole koskaan oppinut ylipäätään hyväksymään tai käsittelemään sitä ihmissuhteiden tosiasiaa, että joskus hänet saatetaan jättää vaikka miten ei itse haluaisi, eikä se itsessään ole mikään vääryys häntä kohtaan.

4) Katkeruus. Paheksujan oma liitto on korkeintaan keskinkertainen, mutta hän on marttyyrimaisesti päättänyt pysyä siinä ja/tai ei usko saavansa parempaa. Pitää siis antaa ymmärtää, että hänen tapansa on moraalisesti oikea.

5) Kateus. Paheksuja tekisi samoin jos pystyisi, mutta ei ole rakastunut palavasti tai kukaan ei ole palavasti rakastunut häneen. Se harmittaa.

6) Kyynisyys. Paheksuja uskoo, että parisuhteissa pitkällä aikavälillä olennaisinta on pysyvyys ja sitoutuminen, koska rakkaus (jota itse kutsuvat usein ihastumiseksi, rakastumiseksi tai ensihuumaksi) hiipuu heidän käsityksensä mukaan aina. Kiintymys ja luottamus ovat oikean liiton peruspilareita, koska itse ei kykene uskomaan roihuavana kestävään romanttiseen rakkauteen. "Rakkaus ei ole tunne, se on valinta."

Näin se taitaa usein olla, että omat pelot, katkeruus ja kateus ym. saa tuomitsemaan.

Määrittele"rakkaus". Kyllä se taitaa usein olla, että oma moraali saa tuomitsemaan moraalittomat.

Kun tuollainen vaihtaja alkaa parisuhteeseen niin hänen pitää myös suhteen alussa ilmoittaa, että jätän sinut heti jos"rakastun palavasti"työkaveriini tai naapurin penttiin, mutta nyt toistaiseksi kelpaat paremman puutteessa.

Sama kuin hemmoteltu kakara, joka näkee kaupan hyllyllä uuden lelun ja haluaa heittää vanhansa roskiin ja vaatii sitä uutta.

Ja tuollainen vaihtaja ei yleensä jätä sitä siihen yhteen kertaan vaan"se palava rakkaus"hyytyy nopeasti kun uusi on jo kiikarissa.

Ja kaiken lisäksi ne"rakkauden"kohteet harvemmin ovat edes sinkkuja vaan toisia varattuja.

Ei ihme, että naisia vihataan.

Naisia? Oletat siis tietäväsi mikä sukupuoli tässä on kyseessä?

Kyllä, jos mies ilmoittaisi vaihtavansa nuorempaan ja vaihdetaan"rakkauden"tilalle panetus niin johan on kurpilla piru merrassa.

Eli onko oikein, että mies vaihtaa keski-ikäisen kumppaninsa nuorempaan koska tämä seisottaa munaa paremmin? Vai onko vaihto hyväksyttyä vain"palavasta rakkaudesta"?

"Haluaisitko itse olla yhdessä henkilön kanssa, joka on jotakin toista henkilöä epäsopivampi sinulle? Kerranhan täällä vain eletään. Puhun siis nyt erityisesti suhteista, joissa vain seurustellaan eikä olla naimisissa eikä ole lapsia, ja henkilö ei aloita suhdetta uuden kanssa enne kuin on lopettanut suhteen tähän aiempaan henkilöön."

Lue tuo aloitus uudestaan. Ap puhui ihan eri asiasta kuin sinä: siitä jos tapaa uuden ihmisen joka on aiempaa kumppania sopivampi elämänkumppaniksi. 

Kukaan ei puhunut munan seisottamisesta tai iästä.

Vierailija kirjoitti:

En osaa samaistua, mutta olen itse ajatellut sen menevän jotenkin niin, että joillakin ihmisillä on vielä nykyaikanakin sellainen oletus, että parisuhteessa he omistavat kumppaninsa ja tästä johtuen heillä on yksinoikeus sanella mitä kumppani saa tai ei saa tehdä. He ovat myös mielestään lunastaneet yksinoikeuden kumppaninsa kehoon. Toki tällaisia ihmisiä raivostuttaa ajatus siitä, että tämä lelu on ilman lupaa mennyt kehittämään tunteita jotakin toista kohtaan. 

Monogaamisessa parisuhteessa toki on yhdessä sovittu yhteisistä pelisäännöistä ja on oikeutettua harmistua jos niitä rikotaan, mutta kun kumpikaan osapuoli ei ole mikään marionettinukke vaan ihan itsenäinen ihminen, niin olisi naiivia kuvitella, etteikö elämä voisi heitellä ja vielä naiivimpaa odottaa, että se kumppani pysyy suhteessa ja uskollisena vastentahtoisesti senkin jälkeen, kun tunteet ovat hälvenneet ja elämään on löytynyt uusi rakkaus.

Tällaisissa tapauksissa voin vielä ymmärtää, että jätetty/petetty osapuoli on hetkellisesti vihainen ja surullinen, mutta en todellakaan käsitä miten suhteen ulkopuoliset kokevat asiakseen ruotia tai tuomita jättäjää tai tämän uutta kumppania. Me emme todellakaan tiedä mitä on tapahtunut, me voimme vain vetää omia puolueellisia oletuksiamme.

Miten se"rakkaus"on löytynyt siinä parisuhteen aikana jos ei ole petetty kumppania ? Vai onko nainen etäisesti katsellut ja hattarapäässään keksinyt vaaleanpunaisia harhakuvia unelmien prinssistä, vaikka ei edes tunne"rakkauden"kohdettaan, joka yleensä kaiken lisäksi on vieläpä ukkomies?

Ja avioliitto ei ole mitään kertakäyttö tavaraa, joka heitetään roskiin kuin purukumi kun maku on hälvennyt ja otetaan uutta tilalle.

Eri asia jos erosta sovitaan yhdessä ja vasta sitten aletaan katsella mahdollista uutta kumppania.

Ja yleensä nämä vaihtajat eivät jätä siihen yhteen vaan kohta"tunteet hälvenevät" uudessakin parisuhteessa ja taas ollaan "palavasti rakastumassa"seuraavaan.

Jos kerran kumppania ei saa omistaa niin varmaan hyväksyt myös se, että mies käy huorissa ja vaihtaa nuorempaan kun panetus vaimoa kohtaan on hälvennyt ikääntymisen johdosta? Vai onko vaihto hyväksyttyä vain "palavasta rakkaudesta"toiseen? Ei vaihtelunhalusta pillun suhteen?