Lue keskustelun säännöt.
Älyllisesti tyhmän ihmisen tunnusmerkkejä
06.07.2021 |
Laukoo näkemyksiään totuuksina, vaikka keskustelun aihepiirin määritelmistäkään ei ole vielä päästy yhteisymmärrykseen. Näkemys naulitaan ja paalutetaan paikoilleen, kunhan tietyt loogiset perusedellytykset täyttyvät. Sen jälkeen ajattelu lopetetaan - ehkä koska se koetaan "turhana jahkaamisena"? Tietoisuus siitä, että kaksi vastakkaista näkemystä voisi olla yhtäaikaisesti aivan yhtä totta, tuntuu olevan kehittymätön.
Kommentit (675)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Miten älyllinen tyhmyys eroaa pelkästä tyhmyydestä?
Ja ainakin klassisessa logiikassa on usein oletus siitä, että väittämät voivat olla joko tosia tai epätosia, mutta eivät molempia yhtäaikaisesti. Eli siis jos minä sanon, että ulkona sataa, ja joku toinen sanoo, että ulkona ei sada, täytyy toisen meistä olla väärässä ja toisen oikeassa, jos käytämme sateen ja ulkomaailman käsitteitä samassa merkityksessä. Vastakkaiset väittämät eivät siis klassisesti ajateltuna voi olla molemmat oikein tai väärin.
Suosittelen keksimään seuraavaksi kerraksi paremman esimerkin kuin joko sataa tai ei sada.
T: äärettömän tyhmä ihminen, joka on huvikseen mennyt seisomaan sadepilven reunan kohdalle siten, että oikea puoleni kastui ja vasen pysyi kuivana, joten väitteet sataa ja ei sada olivat tosia yhtäaikaisesti
Niin ja missä vaiheessa se tihkutus ja muutama pisara muuttuu sateeksi?
Tyhmän ihmisen merkki on juurikin se, että hänelle joko sataa tai ei sada, ja asiasta ei kannata edes keskustella, koska perusteluksi omalle mielipiteelle riittää, että erimieltä oleva on tyhmä.
Voi olla samalla hetkellä myös yö ja päivä. 5v saa tästä riidan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko totta, että Eerikan isä T. Tarkki olisi heikkolahjainen? Kuitenkin lukenut että olisi ollut terävä jossain asiassa. Voi olla myös lääkityskin, joka vaikuttanut aivojen toimintaan. Tuhoaa jotkut lääkkeet sekä alkoholikin neroimmankin aivosoluja. Eikä ole poikkeuksellista että mielisairaissa esiintyy korkeaa älykkyyttä. Sitä sanotaankin ettei hulluutta ole ilman neroutta.
Vierailija kirjoitti:
Toisista juoruilevat.
Ja ne, jotka uskovat kaikki juorut ja rientävät kertomaan juorujen kohteelle, tietenkin vähän värikynäö käyttäen. KOSKA HÄNELLÄ ON OIKEUS TIETÄÄ! Sivistymätöntä. Moukkamaista. Lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa niilo22:en videoita niin näette tyhmyyden perikuvan.
Tubettaja on sopiva työ heikkolahjaisille tänä päivänä. Voi tienata hyvinkin.
Rupeen nyt kattomaan pelkästään vaan tuota niiloa. En jaksa enää vauvapalstan vammaisia apinoita, enkä Yl:n inseleitä.
Paljon viisaamman oloinen tuo Niilo kuin yksikään edellä mainituilla alustoilla kommentoiva mielenvikainen sontiainen.Niilon suurempia syntejä on tuo asennevammaisuus. Hänestä kannattaa vähiten ottaa mallia. Eikä oikein ole ihailtavaa hänen vastaukset vaalikoneen tai ammatinvalintatestien kysymyksiin: "En osaa sanoa" tai "Ei ole meikäläisen juttuja". Voi olla rehellisiä toki, mutta se, ettei edes yritä tutustua on jo merkki asennevammasta. Meillä on tässä maassa jopa lukutaidoton kunnanvaltuutettu, joka on kyllä viisaan oloinen mies. Niilo taas haluaa nauttia mukavasta elämästään ja päästä helpolla. Voi toki olla, että hän esittää heikkolahjaista kuten jotkut ovat spekuloineet, mutta on sittem jäänyt roolinsa ikuiseksi vangiksi.
Juu ei, Niilolla on monialainen oppimiskykyhäiriö ihan virallisesti todettu ja hän on vain todella huonoilla korteilla päässyt lähtemään pelaamaan elämän peliä.
Asennevammasta en lähtisi puhumaan Niilon kohdalla, koska hän kyllä yrittää minkä osaa, mutta se yksinäisyys ja masennus, mistä hän itsekin on puhunut on vain liian iso suo tarvottavaksi varsinkin kun ei ole oikein ketään, joka jaksaisi auttaa hänet sen negatiivisuuden yli, joka hänen kaltaisillaan on monesti se pahin kanto kaskessa.
Yhteiskunta voisi auttaa häntä toimimaan paremmin, mutta koska Niilosta ei ole yksinkertaisesti työelämään, niin yhteiskuntaa ei kiinnosta auttaa hänen kaltaisiaan.
Kosolan kohdalla on mahdollista, ettei lapsuus ollut normaali ja se meni kiusattuna yksin selviytyen. Kiusaaminen kun kuitenkin vaikuttaa aivoihin aiheuttaen traumaperäistä stressihäiriötä. Sitten haikaillaan omaa lapsuutta takaisin ja leikitään yli 30-vuotiaana Jonnea, eikä kiinnostuta aikuisten jutuista (työ, kaverit, puoliso, opiskelu, perhe, alkoholi) vaan tilalla on pleikkari, passaava äiti, Turtles-kamat ja laiskottelu. Juuri tuollainen varhainen traumatisoituminen voi näyttäytyä tyhmyytenä tai heikkolahjaisuutena, jos vielä koittaa paikata menetettyä lapsuutta/nuoruutta olemalla nuorekkaampi.
Tämähän kuulostaa ihan minulta, mutta ero niilo22:een/Mikael Kosolaan on se, ettei minulla ole passaavaa äitihahmoa pikku kaksiota siivoamassa tai laittamassa ruokaa, vaan osaan itse tehdä ruokaa alusta alkaen sekä suosia tuoreita kasviksia ja siivoan itse kerran viikossa kodin. Myös toisten eläimiä osaan hoitaa eli en ihan täysin vastuuton ole muiden elävien olentojen kanssa, mutten lapsia koskaan hanki, koska ajattelen niiden parasta enkä halua surkeita geenejäni levittää eteenpäin.
Mietin välillä, että olenkohan saanut oikeasti koulukiusattuna varhaisen traumaperäisen stressihäiriön kaupan päälliseksi. Lievästä masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta olen varma, mutten yläasteella koskaan saanut vastausta kysymyksiini. Aikuisena sitten en oikein uskalla mitään tehdä, kun mietinkin, että en osaa tai epäonnistun tuossa. Kiinnostun myös kapeasti asioista ajatellessani, että en muita asioita osaa tai olen kömpelö.
Ehkä minäkin yritän alternative-liikkeistä ostetuilla vaatteilla ja värjätyillä hiuksilla paikata puuttuvaa nuoruuttani, mutten silti koe olevani mikään Jonna tai Jonne, vaan minua kyllä kiinnostaa aikuistenkin asiat kuten alkoholi ja miehet. Ehkä pelaaminen on liian "lapsellista", mutten ole mistään NHL:stä tai GTA:sta kiinnostunut, vaan enemmän pidän 80-luvun Tetriksestä ja 90-luvun Tomb Raidereista. Ollessani yläasteella äiti tuntui jotenkin katujyrältä pukeutumiseni suhteen ja tuntui, että hän ajatteli, ettei erityislapsen kuulu näyttää hyvältä, vaan pitää edustaa sitä stereotyyppista "vammaistyyliä". Ei ihme, kun ollut ulkonäköpaineita.
Extratyöntekijänäkin olen ollut ravintolassa, mutta saanut koko alasta tarpeekseni koronan tullessa Suomeen, ja fyysisesti sairaana haaveillut fyysisesti kevyestä työstä, jossa ei suurempia älynlahjoja tarvitse. Miettinytkin, että oppisinko koskaan tekemään koruja käsityönä ja harkita näin ollen itsenäistä työtä kevytyrittäjänä. Sukkia en oppinut koskaan kutomaan.
Olisinkin vain autistinen, adhd tai dysfaattinen laaja-alaisia oppimisvaikeuksia potevan sijaan, niin ehkä olisi teoriassa mahdollisuus luoda oma työ. Itsekin kerran elämässä kohdannut kolmella diagnoosilla varustetun henkilön, joka suoritti omien sanojensa mukaan yksilöllistetyn opetussuunnitelman peruskoulussa mutta silti päätyi yrittäjäksi.
Kirjoitat paremmin kuin moni tuntemani korkeakoulutettu tai siellä opiskeleva. Tänä päivänä ihan monet lukiolaiset kirjoittavat pari virkettä mukamas esseinä. On ihan lähipiiristä huomattu lukiolaisten taso 2020-luvulla.
Saan myös työsähköpostiini välillä viestejä jopa ihan koulutetuilta ihmisiltä, jotka eivät kirjoita kieliopillisesti oikein eivätkä ilmeisesti raaski panostaa kappalejakoihin. Aivan turhauttavaa lukea sellaista yhteen pötköön oksennettua tekstiä, ellei taustalla ole pahaa lukihäiriötä tai kehitysvammaa.
Vierailija kirjoitti:
Taloyhtiön kokouksessa on usein turhauttavaa kun ymmärtää että porukka on todella yksinkertaista. He eivät ymmärrä argumentointia, laillisuusperiaatteita tai tekniikkaa. Ovat niin tyhmiä etteivät ymmärrä että toinen on älykkäämpi. Siinä on sitten aika toivoton tilanne puhua järkeä.
Tyhmä ihminen myös menee henkilökohtaisuuksiin kun huomaa ettei pärjää itse asiassa. Luulee vielä sen jälkeen olevansa vahvoilla vaikka juuri todisti hävinneensä. Vähän tän tason yläpuolella osaavat väkertää olkinukkeja, mutta muuten periaatteessa ovat samanlaisia torvakkeita.
Toisaalta älykäs ihminen yhtä lailla kompastuu kongnitiivisiin häiriöön nimeltä vahvistusharha, jolloin yksilö on taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään. Tämän seurauksena henkilöt saattavat kerätä todisteita ja muistaa asioita valikoivasti, ja täten tulkinnasta voi tulla vääristynyt. Hän pitää myös perusteltuna omaa älykkyyttään olla ottamatta huomioon riittävän laaja-alaisesti erilaisia asiaan vaikuttavia näkemyksiä ja siten saattaa aiheuttaa enemmän ongelmia yhteisössään.
Tästä on mainio esimerkki, mitä tapahtui Nokialla aikanaan. Liikaa älykkäitä jääräpäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ei tajua, ettei keva-dg ole mikään avain onneen. Eräs tuttu nuori onnistunut saamaan tuon diagnoosin, vaikka on oikeasti laiska ja mukavuudenhaluinen, on vain tietokoneella. Uhriutuu ja heittäytyy täysin ressukaksi ja testit alisuoritetaan tahallaan, jotta pääsisi helpolla elämästä. Äiti passaa ihan vätykseksi nuoren.
Missähän kvamma diagnosoidaan noin helposti? Porvoossako? Joo, voihan ne mielenterveydelliset ongelmat heikentää kognitiota mutta luulisi nyt asiantuntijoiden osaavan katsoa pintaa syvemmälle, jos kyseessä on tällainen laiskotteleva nuori, joka haluaa nauttia vain palveluksista kotona. Pelkkiä testituloksia ei todellakaan voida tuijottaa kehitysvammaa epäillessä, vaan myös toimintakyky ja arjen taidot kartoitetaaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa niilo22:en videoita niin näette tyhmyyden perikuvan.
Tubettaja on sopiva työ heikkolahjaisille tänä päivänä. Voi tienata hyvinkin.
Rupeen nyt kattomaan pelkästään vaan tuota niiloa. En jaksa enää vauvapalstan vammaisia apinoita, enkä Yl:n inseleitä.
Paljon viisaamman oloinen tuo Niilo kuin yksikään edellä mainituilla alustoilla kommentoiva mielenvikainen sontiainen.Niilon suurempia syntejä on tuo asennevammaisuus. Hänestä kannattaa vähiten ottaa mallia. Eikä oikein ole ihailtavaa hänen vastaukset vaalikoneen tai ammatinvalintatestien kysymyksiin: "En osaa sanoa" tai "Ei ole meikäläisen juttuja". Voi olla rehellisiä toki, mutta se, ettei edes yritä tutustua on jo merkki asennevammasta. Meillä on tässä maassa jopa lukutaidoton kunnanvaltuutettu, joka on kyllä viisaan oloinen mies. Niilo taas haluaa nauttia mukavasta elämästään ja päästä helpolla. Voi toki olla, että hän esittää heikkolahjaista kuten jotkut ovat spekuloineet, mutta on sittem jäänyt roolinsa ikuiseksi vangiksi.
Juu ei, Niilolla on monialainen oppimiskykyhäiriö ihan virallisesti todettu ja hän on vain todella huonoilla korteilla päässyt lähtemään pelaamaan elämän peliä.
Asennevammasta en lähtisi puhumaan Niilon kohdalla, koska hän kyllä yrittää minkä osaa, mutta se yksinäisyys ja masennus, mistä hän itsekin on puhunut on vain liian iso suo tarvottavaksi varsinkin kun ei ole oikein ketään, joka jaksaisi auttaa hänet sen negatiivisuuden yli, joka hänen kaltaisillaan on monesti se pahin kanto kaskessa.
Yhteiskunta voisi auttaa häntä toimimaan paremmin, mutta koska Niilosta ei ole yksinkertaisesti työelämään, niin yhteiskuntaa ei kiinnosta auttaa hänen kaltaisiaan.
Kosolan kohdalla on mahdollista, ettei lapsuus ollut normaali ja se meni kiusattuna yksin selviytyen. Kiusaaminen kun kuitenkin vaikuttaa aivoihin aiheuttaen traumaperäistä stressihäiriötä. Sitten haikaillaan omaa lapsuutta takaisin ja leikitään yli 30-vuotiaana Jonnea, eikä kiinnostuta aikuisten jutuista (työ, kaverit, puoliso, opiskelu, perhe, alkoholi) vaan tilalla on pleikkari, passaava äiti, Turtles-kamat ja laiskottelu. Juuri tuollainen varhainen traumatisoituminen voi näyttäytyä tyhmyytenä tai heikkolahjaisuutena, jos vielä koittaa paikata menetettyä lapsuutta/nuoruutta olemalla nuorekkaampi.
Tämähän kuulostaa ihan minulta, mutta ero niilo22:een/Mikael Kosolaan on se, ettei minulla ole passaavaa äitihahmoa pikku kaksiota siivoamassa tai laittamassa ruokaa, vaan osaan itse tehdä ruokaa alusta alkaen sekä suosia tuoreita kasviksia ja siivoan itse kerran viikossa kodin. Myös toisten eläimiä osaan hoitaa eli en ihan täysin vastuuton ole muiden elävien olentojen kanssa, mutten lapsia koskaan hanki, koska ajattelen niiden parasta enkä halua surkeita geenejäni levittää eteenpäin.
Mietin välillä, että olenkohan saanut oikeasti koulukiusattuna varhaisen traumaperäisen stressihäiriön kaupan päälliseksi. Lievästä masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta olen varma, mutten yläasteella koskaan saanut vastausta kysymyksiini. Aikuisena sitten en oikein uskalla mitään tehdä, kun mietinkin, että en osaa tai epäonnistun tuossa. Kiinnostun myös kapeasti asioista ajatellessani, että en muita asioita osaa tai olen kömpelö.
Ehkä minäkin yritän alternative-liikkeistä ostetuilla vaatteilla ja värjätyillä hiuksilla paikata puuttuvaa nuoruuttani, mutten silti koe olevani mikään Jonna tai Jonne, vaan minua kyllä kiinnostaa aikuistenkin asiat kuten alkoholi ja miehet. Ehkä pelaaminen on liian "lapsellista", mutten ole mistään NHL:stä tai GTA:sta kiinnostunut, vaan enemmän pidän 80-luvun Tetriksestä ja 90-luvun Tomb Raidereista. Ollessani yläasteella äiti tuntui jotenkin katujyrältä pukeutumiseni suhteen ja tuntui, että hän ajatteli, ettei erityislapsen kuulu näyttää hyvältä, vaan pitää edustaa sitä stereotyyppista "vammaistyyliä". Ei ihme, kun ollut ulkonäköpaineita.
Extratyöntekijänäkin olen ollut ravintolassa, mutta saanut koko alasta tarpeekseni koronan tullessa Suomeen, ja fyysisesti sairaana haaveillut fyysisesti kevyestä työstä, jossa ei suurempia älynlahjoja tarvitse. Miettinytkin, että oppisinko koskaan tekemään koruja käsityönä ja harkita näin ollen itsenäistä työtä kevytyrittäjänä. Sukkia en oppinut koskaan kutomaan.
Olisinkin vain autistinen, adhd tai dysfaattinen laaja-alaisia oppimisvaikeuksia potevan sijaan, niin ehkä olisi teoriassa mahdollisuus luoda oma työ. Itsekin kerran elämässä kohdannut kolmella diagnoosilla varustetun henkilön, joka suoritti omien sanojensa mukaan yksilöllistetyn opetussuunnitelman peruskoulussa mutta silti päätyi yrittäjäksi.
Minusta kuulostaa siltä, että ongelmasi ydin on juuri traumaperäinen stressihäiriö. Sen oireilu voidaan helposti sekoittaa heikkolahjaisuuteen tai neurokirjon oireyhtymiin, esimerkiksi alisuoriutuminen ja uusien asioiden oppimisen stressaavuus (etenkin silloin, jos joku seuraa vieressä). Onko sinulta koskaan tutkittu traumaperäisen stressihäiriön mahdollisuutta? Voi olla, että olet kyllästynyt tämän hokemiseen mutta kirjoitat niin hyvää kieltä ja reflektoit itseäsi niin ansiokkaasti, että minun on hyvin vaikea uskoa, että älyllisesti olisit keskitasoa alempana. Asia saattaa olla täysin päinvastoin.
Kuulostaa myös siltä, että sinut on kotona äitisi taholta haluttu pitää ressukkana, jonka ei kuulu näyttää hyvältä tai osata mitään. Sillä voi olla yllättävän kauaskantoisia vaikutuksia ja moni näin kohdeltu nuori kasvaa uskomaan, että on oikeasti jotenkin toistaitoinen. Minun äitini käyttäytyi vähän samalla tavalla minun ollessani teini-ikäinen, koska ei sietänyt sitä, että en ollut kiinnostunut niistä asioista joista hän oli eikä muutenkaan osannut suhtautua naiseksi kasvamiseeni. Seurauksena hän yritti typistää minut kömpelön kotitytön rooliin, jotta pääsisi itse loistamaan rinnallani ja samalla päällepäsmäröimään, jotta hän voisi tuntea olevansa hyvä ja kannustava äiti. Vasta hiljattain eräs ammattiauttaja totesi, että äitini on todennäköisesti kokenut minut uhkana ja siksi halunnut tehdä minusta itsensä jatkeen. Voi siis olla, että sinunkin äitisi on jollain tapaa projisoinut omia pelkojaan sinuun, mikä on vaikuttanut negatiivisesti kehitykseesi ja minäkuvaasi.
Lähetän sinulle paljon iloa ja itsearvostusta <3 Harvoin saa tällä palstalla lukea noin punnittua itseanalyysiä. Toivon vain, että oppisit vielä näkemään itsesi myönteisessä valossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskoo kaiken mitä naistenlehdet sanovat
Uskoo foliohattujuttuihin
Uskoo havupuu-uutejuoman ym. toimivan jopa syöpiin
Uskovat että parannusta syöpään salataan ja HIV:kin on juoni ihmiskuntaa kohtaan
Uskoo valtavalhe medioita esim iltalehti,iltasanomat,Hesari, mtv3 yms, sekä uskoo joka asiassa äärivasemmistoa joka on kommunistinen puolue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskoo kaiken mitä naistenlehdet sanovat
Uskoo foliohattujuttuihin
Uskoo havupuu-uutejuoman ym. toimivan jopa syöpiin
Uskovat että parannusta syöpään salataan ja HIV:kin on juoni ihmiskuntaa kohtaan
Hehe. Mun mensalais-eksä oli kunnon salaliittoteoreetikko. Hyvä ettei litteään maahankin uskonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa niilo22:en videoita niin näette tyhmyyden perikuvan.
Tubettaja on sopiva työ heikkolahjaisille tänä päivänä. Voi tienata hyvinkin.
Rupeen nyt kattomaan pelkästään vaan tuota niiloa. En jaksa enää vauvapalstan vammaisia apinoita, enkä Yl:n inseleitä.
Paljon viisaamman oloinen tuo Niilo kuin yksikään edellä mainituilla alustoilla kommentoiva mielenvikainen sontiainen.Niilon suurempia syntejä on tuo asennevammaisuus. Hänestä kannattaa vähiten ottaa mallia. Eikä oikein ole ihailtavaa hänen vastaukset vaalikoneen tai ammatinvalintatestien kysymyksiin: "En osaa sanoa" tai "Ei ole meikäläisen juttuja". Voi olla rehellisiä toki, mutta se, ettei edes yritä tutustua on jo merkki asennevammasta. Meillä on tässä maassa jopa lukutaidoton kunnanvaltuutettu, joka on kyllä viisaan oloinen mies. Niilo taas haluaa nauttia mukavasta elämästään ja päästä helpolla. Voi toki olla, että hän esittää heikkolahjaista kuten jotkut ovat spekuloineet, mutta on sittem jäänyt roolinsa ikuiseksi vangiksi.
Juu ei, Niilolla on monialainen oppimiskykyhäiriö ihan virallisesti todettu ja hän on vain todella huonoilla korteilla päässyt lähtemään pelaamaan elämän peliä.
Asennevammasta en lähtisi puhumaan Niilon kohdalla, koska hän kyllä yrittää minkä osaa, mutta se yksinäisyys ja masennus, mistä hän itsekin on puhunut on vain liian iso suo tarvottavaksi varsinkin kun ei ole oikein ketään, joka jaksaisi auttaa hänet sen negatiivisuuden yli, joka hänen kaltaisillaan on monesti se pahin kanto kaskessa.
Yhteiskunta voisi auttaa häntä toimimaan paremmin, mutta koska Niilosta ei ole yksinkertaisesti työelämään, niin yhteiskuntaa ei kiinnosta auttaa hänen kaltaisiaan.
Kosolan kohdalla on mahdollista, ettei lapsuus ollut normaali ja se meni kiusattuna yksin selviytyen. Kiusaaminen kun kuitenkin vaikuttaa aivoihin aiheuttaen traumaperäistä stressihäiriötä. Sitten haikaillaan omaa lapsuutta takaisin ja leikitään yli 30-vuotiaana Jonnea, eikä kiinnostuta aikuisten jutuista (työ, kaverit, puoliso, opiskelu, perhe, alkoholi) vaan tilalla on pleikkari, passaava äiti, Turtles-kamat ja laiskottelu. Juuri tuollainen varhainen traumatisoituminen voi näyttäytyä tyhmyytenä tai heikkolahjaisuutena, jos vielä koittaa paikata menetettyä lapsuutta/nuoruutta olemalla nuorekkaampi.
Tämähän kuulostaa ihan minulta, mutta ero niilo22:een/Mikael Kosolaan on se, ettei minulla ole passaavaa äitihahmoa pikku kaksiota siivoamassa tai laittamassa ruokaa, vaan osaan itse tehdä ruokaa alusta alkaen sekä suosia tuoreita kasviksia ja siivoan itse kerran viikossa kodin. Myös toisten eläimiä osaan hoitaa eli en ihan täysin vastuuton ole muiden elävien olentojen kanssa, mutten lapsia koskaan hanki, koska ajattelen niiden parasta enkä halua surkeita geenejäni levittää eteenpäin.
Mietin välillä, että olenkohan saanut oikeasti koulukiusattuna varhaisen traumaperäisen stressihäiriön kaupan päälliseksi. Lievästä masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta olen varma, mutten yläasteella koskaan saanut vastausta kysymyksiini. Aikuisena sitten en oikein uskalla mitään tehdä, kun mietinkin, että en osaa tai epäonnistun tuossa. Kiinnostun myös kapeasti asioista ajatellessani, että en muita asioita osaa tai olen kömpelö.
Ehkä minäkin yritän alternative-liikkeistä ostetuilla vaatteilla ja värjätyillä hiuksilla paikata puuttuvaa nuoruuttani, mutten silti koe olevani mikään Jonna tai Jonne, vaan minua kyllä kiinnostaa aikuistenkin asiat kuten alkoholi ja miehet. Ehkä pelaaminen on liian "lapsellista", mutten ole mistään NHL:stä tai GTA:sta kiinnostunut, vaan enemmän pidän 80-luvun Tetriksestä ja 90-luvun Tomb Raidereista. Ollessani yläasteella äiti tuntui jotenkin katujyrältä pukeutumiseni suhteen ja tuntui, että hän ajatteli, ettei erityislapsen kuulu näyttää hyvältä, vaan pitää edustaa sitä stereotyyppista "vammaistyyliä". Ei ihme, kun ollut ulkonäköpaineita.
Extratyöntekijänäkin olen ollut ravintolassa, mutta saanut koko alasta tarpeekseni koronan tullessa Suomeen, ja fyysisesti sairaana haaveillut fyysisesti kevyestä työstä, jossa ei suurempia älynlahjoja tarvitse. Miettinytkin, että oppisinko koskaan tekemään koruja käsityönä ja harkita näin ollen itsenäistä työtä kevytyrittäjänä. Sukkia en oppinut koskaan kutomaan.
Olisinkin vain autistinen, adhd tai dysfaattinen laaja-alaisia oppimisvaikeuksia potevan sijaan, niin ehkä olisi teoriassa mahdollisuus luoda oma työ. Itsekin kerran elämässä kohdannut kolmella diagnoosilla varustetun henkilön, joka suoritti omien sanojensa mukaan yksilöllistetyn opetussuunnitelman peruskoulussa mutta silti päätyi yrittäjäksi.
Minusta kuulostaa siltä, että ongelmasi ydin on juuri traumaperäinen stressihäiriö. Sen oireilu voidaan helposti sekoittaa heikkolahjaisuuteen tai neurokirjon oireyhtymiin, esimerkiksi alisuoriutuminen ja uusien asioiden oppimisen stressaavuus (etenkin silloin, jos joku seuraa vieressä). Onko sinulta koskaan tutkittu traumaperäisen stressihäiriön mahdollisuutta? Voi olla, että olet kyllästynyt tämän hokemiseen mutta kirjoitat niin hyvää kieltä ja reflektoit itseäsi niin ansiokkaasti, että minun on hyvin vaikea uskoa, että älyllisesti olisit keskitasoa alempana. Asia saattaa olla täysin päinvastoin.
Kuulostaa myös siltä, että sinut on kotona äitisi taholta haluttu pitää ressukkana, jonka ei kuulu näyttää hyvältä tai osata mitään. Sillä voi olla yllättävän kauaskantoisia vaikutuksia ja moni näin kohdeltu nuori kasvaa uskomaan, että on oikeasti jotenkin toistaitoinen. Minun äitini käyttäytyi vähän samalla tavalla minun ollessani teini-ikäinen, koska ei sietänyt sitä, että en ollut kiinnostunut niistä asioista joista hän oli eikä muutenkaan osannut suhtautua naiseksi kasvamiseeni. Seurauksena hän yritti typistää minut kömpelön kotitytön rooliin, jotta pääsisi itse loistamaan rinnallani ja samalla päällepäsmäröimään, jotta hän voisi tuntea olevansa hyvä ja kannustava äiti. Vasta hiljattain eräs ammattiauttaja totesi, että äitini on todennäköisesti kokenut minut uhkana ja siksi halunnut tehdä minusta itsensä jatkeen. Voi siis olla, että sinunkin äitisi on jollain tapaa projisoinut omia pelkojaan sinuun, mikä on vaikuttanut negatiivisesti kehitykseesi ja minäkuvaasi.
Lähetän sinulle paljon iloa ja itsearvostusta <3 Harvoin saa tällä palstalla lukea noin punnittua itseanalyysiä. Toivon vain, että oppisit vielä näkemään itsesi myönteisessä valossa.
On sitten tämä keskustelu hengissä, mitä nyt eksyin tutkimaan puhelimeni kirjanmerkkejä.
En nyt ihan usko, että äidilläni olisi ollut joku Münchausen by proxy -syndrooma, kun kuitenkin lapsesta saakka minulla oli havaittu jotain poikkeavaa, kun jo ennestään perheessä oli täysin autistinen sisarus, joten oli vertailtavaa. Toisaalta taas minua pidettiin vanhempaan sisareen verrattuna jossain määrin osaavammaksi. Tietokonettakin opin käyttämään vanhempiani paremmin.
Lapsuuden aikaisista lausunnoista löytyy kehityviivästymää, jopa lievää kehitysvammaa (joka olikin lyhyen aikaa paperilla), autismia ja sen jälkeen vaikea-asteinen semanttis-pragmaattinen dysfasia autistisin piirtein. Olen lukenut, että tuo semanttis-pragmaattinen dysfasia on autismin ja dysfasian välimuoto. Tuskin nyt näin rankkoja diagnooseja ihan mututuntumalta tehdään.
Viidennellä luokalla minusta tuli autistinen ja lievästi kehitysvammainen lastenpsykiatrian poliklinikalla. Sen lisäksi oli ahdistusta. Minua oli kuvailtu jopa foniatrian poliklinikan lausunnossa adjektiivilla "ikäistään pienempi" ollessani kuudesluokkalainen. Arvelen psykologin tuolla kuvailulla tarkoittavan henkistä puolta ja mahdollisesti älyllistä kehitystäni. No, oli minulla lausuntojen mukaan tunnetaidot viidennellä ja kuudennella luokalla lapsen tasolla.
Yläasteella käsitteet tuntuivat niin häilyviltä: lievästi kehitysvammainen autistisilla piirteitä ja kahdeksannen luokan psykologin testejä tehdessä jopa kehitysvammapsykokogi oli sitä mieltä, etten olekaan kehitysvammainen vaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet olivat kuvaavampi termi sekä Asperger-piirteisyys. Nykyisissä tiedoissa diagnoosinini ovat laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja autismi.
Välillä kyllä mietin, että olisinko enemmän epätyypillinen autisti, jos mentäisiin vielä vanhalla diagnostiikalla, sillä olen yrittänyt olla sosiaalinen onnistumatta siinä. Vai selittyykö ongelmat sittenkin dysfasialla (nykyinen kielellinen kehityshäiriö)? Tosin aikuisena ihan kohtuullisesti osaan sosiaaliset kuviot, mutta en ole verbaalisesti täysin kykenevä, mitä nyt tuli huomattua yrittäessäni opiskella sosiaalista alaa. Opettajat kehuivat kirjallisia töitäni, kun olin etsinyt kiitettävästi tietoa ja kirjoittanut selkeasti, sekä näyttösuunnitelmaani.
Kirjoitan joo monien mielestä hyvää kieltä, mutta ei minulla silti ole laajaa sanavarastoa, jolla kielellinen lahjakkuus mitataan. Johan jo pari vuotta sitten koulupsykokogi kertoi kielellisten taitojeni olevan alle ikätasoa, ja samaa heikkoa tasoa edustin myös ammatinvalintapsykologin sekä ammatillisen kuntotusyksikön psykologin testeissä. Sen sijaan taas matriisitehtävässä (kutsun sitä Mensa-testiksi) olin keskitasoinen koulupsykologin että ammatinvalintapsykologin testeissä. Yleistieto hyvä, tosin hieman epätasainen. Tyyliin jonkun Katariina Suuren, Suomen kansallislinnun- sekä kukan, Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen ja Suomen itsenäistymisvuoden tiesin, mutten tiennyt mikä on murtovesi ja olin epävarma psykologin kysyessä, mitä nuhraantuminen tarkoittaa. Hiljaa ajattelin, että ehkä tahriintumsta, mutta vastasin etten tiedä. Tulokset pääosin epätasaisia. Arvelen oman ÄO:ni olevan 80-85.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa niilo22:en videoita niin näette tyhmyyden perikuvan.
Tubettaja on sopiva työ heikkolahjaisille tänä päivänä. Voi tienata hyvinkin.
Rupeen nyt kattomaan pelkästään vaan tuota niiloa. En jaksa enää vauvapalstan vammaisia apinoita, enkä Yl:n inseleitä.
Paljon viisaamman oloinen tuo Niilo kuin yksikään edellä mainituilla alustoilla kommentoiva mielenvikainen sontiainen.Niilon suurempia syntejä on tuo asennevammaisuus. Hänestä kannattaa vähiten ottaa mallia. Eikä oikein ole ihailtavaa hänen vastaukset vaalikoneen tai ammatinvalintatestien kysymyksiin: "En osaa sanoa" tai "Ei ole meikäläisen juttuja". Voi olla rehellisiä toki, mutta se, ettei edes yritä tutustua on jo merkki asennevammasta. Meillä on tässä maassa jopa lukutaidoton kunnanvaltuutettu, joka on kyllä viisaan oloinen mies. Niilo taas haluaa nauttia mukavasta elämästään ja päästä helpolla. Voi toki olla, että hän esittää heikkolahjaista kuten jotkut ovat spekuloineet, mutta on sittem jäänyt roolinsa ikuiseksi vangiksi.
Juu ei, Niilolla on monialainen oppimiskykyhäiriö ihan virallisesti todettu ja hän on vain todella huonoilla korteilla päässyt lähtemään pelaamaan elämän peliä.
Asennevammasta en lähtisi puhumaan Niilon kohdalla, koska hän kyllä yrittää minkä osaa, mutta se yksinäisyys ja masennus, mistä hän itsekin on puhunut on vain liian iso suo tarvottavaksi varsinkin kun ei ole oikein ketään, joka jaksaisi auttaa hänet sen negatiivisuuden yli, joka hänen kaltaisillaan on monesti se pahin kanto kaskessa.
Yhteiskunta voisi auttaa häntä toimimaan paremmin, mutta koska Niilosta ei ole yksinkertaisesti työelämään, niin yhteiskuntaa ei kiinnosta auttaa hänen kaltaisiaan.
Kosolan kohdalla on mahdollista, ettei lapsuus ollut normaali ja se meni kiusattuna yksin selviytyen. Kiusaaminen kun kuitenkin vaikuttaa aivoihin aiheuttaen traumaperäistä stressihäiriötä. Sitten haikaillaan omaa lapsuutta takaisin ja leikitään yli 30-vuotiaana Jonnea, eikä kiinnostuta aikuisten jutuista (työ, kaverit, puoliso, opiskelu, perhe, alkoholi) vaan tilalla on pleikkari, passaava äiti, Turtles-kamat ja laiskottelu. Juuri tuollainen varhainen traumatisoituminen voi näyttäytyä tyhmyytenä tai heikkolahjaisuutena, jos vielä koittaa paikata menetettyä lapsuutta/nuoruutta olemalla nuorekkaampi.
Tämähän kuulostaa ihan minulta, mutta ero niilo22:een/Mikael Kosolaan on se, ettei minulla ole passaavaa äitihahmoa pikku kaksiota siivoamassa tai laittamassa ruokaa, vaan osaan itse tehdä ruokaa alusta alkaen sekä suosia tuoreita kasviksia ja siivoan itse kerran viikossa kodin. Myös toisten eläimiä osaan hoitaa eli en ihan täysin vastuuton ole muiden elävien olentojen kanssa, mutten lapsia koskaan hanki, koska ajattelen niiden parasta enkä halua surkeita geenejäni levittää eteenpäin.
Mietin välillä, että olenkohan saanut oikeasti koulukiusattuna varhaisen traumaperäisen stressihäiriön kaupan päälliseksi. Lievästä masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta olen varma, mutten yläasteella koskaan saanut vastausta kysymyksiini. Aikuisena sitten en oikein uskalla mitään tehdä, kun mietinkin, että en osaa tai epäonnistun tuossa. Kiinnostun myös kapeasti asioista ajatellessani, että en muita asioita osaa tai olen kömpelö.
Ehkä minäkin yritän alternative-liikkeistä ostetuilla vaatteilla ja värjätyillä hiuksilla paikata puuttuvaa nuoruuttani, mutten silti koe olevani mikään Jonna tai Jonne, vaan minua kyllä kiinnostaa aikuistenkin asiat kuten alkoholi ja miehet. Ehkä pelaaminen on liian "lapsellista", mutten ole mistään NHL:stä tai GTA:sta kiinnostunut, vaan enemmän pidän 80-luvun Tetriksestä ja 90-luvun Tomb Raidereista. Ollessani yläasteella äiti tuntui jotenkin katujyrältä pukeutumiseni suhteen ja tuntui, että hän ajatteli, ettei erityislapsen kuulu näyttää hyvältä, vaan pitää edustaa sitä stereotyyppista "vammaistyyliä". Ei ihme, kun ollut ulkonäköpaineita.
Extratyöntekijänäkin olen ollut ravintolassa, mutta saanut koko alasta tarpeekseni koronan tullessa Suomeen, ja fyysisesti sairaana haaveillut fyysisesti kevyestä työstä, jossa ei suurempia älynlahjoja tarvitse. Miettinytkin, että oppisinko koskaan tekemään koruja käsityönä ja harkita näin ollen itsenäistä työtä kevytyrittäjänä. Sukkia en oppinut koskaan kutomaan.
Olisinkin vain autistinen, adhd tai dysfaattinen laaja-alaisia oppimisvaikeuksia potevan sijaan, niin ehkä olisi teoriassa mahdollisuus luoda oma työ. Itsekin kerran elämässä kohdannut kolmella diagnoosilla varustetun henkilön, joka suoritti omien sanojensa mukaan yksilöllistetyn opetussuunnitelman peruskoulussa mutta silti päätyi yrittäjäksi.
Minusta kuulostaa siltä, että ongelmasi ydin on juuri traumaperäinen stressihäiriö. Sen oireilu voidaan helposti sekoittaa heikkolahjaisuuteen tai neurokirjon oireyhtymiin, esimerkiksi alisuoriutuminen ja uusien asioiden oppimisen stressaavuus (etenkin silloin, jos joku seuraa vieressä). Onko sinulta koskaan tutkittu traumaperäisen stressihäiriön mahdollisuutta? Voi olla, että olet kyllästynyt tämän hokemiseen mutta kirjoitat niin hyvää kieltä ja reflektoit itseäsi niin ansiokkaasti, että minun on hyvin vaikea uskoa, että älyllisesti olisit keskitasoa alempana. Asia saattaa olla täysin päinvastoin.
Kuulostaa myös siltä, että sinut on kotona äitisi taholta haluttu pitää ressukkana, jonka ei kuulu näyttää hyvältä tai osata mitään. Sillä voi olla yllättävän kauaskantoisia vaikutuksia ja moni näin kohdeltu nuori kasvaa uskomaan, että on oikeasti jotenkin toistaitoinen. Minun äitini käyttäytyi vähän samalla tavalla minun ollessani teini-ikäinen, koska ei sietänyt sitä, että en ollut kiinnostunut niistä asioista joista hän oli eikä muutenkaan osannut suhtautua naiseksi kasvamiseeni. Seurauksena hän yritti typistää minut kömpelön kotitytön rooliin, jotta pääsisi itse loistamaan rinnallani ja samalla päällepäsmäröimään, jotta hän voisi tuntea olevansa hyvä ja kannustava äiti. Vasta hiljattain eräs ammattiauttaja totesi, että äitini on todennäköisesti kokenut minut uhkana ja siksi halunnut tehdä minusta itsensä jatkeen. Voi siis olla, että sinunkin äitisi on jollain tapaa projisoinut omia pelkojaan sinuun, mikä on vaikuttanut negatiivisesti kehitykseesi ja minäkuvaasi.
Lähetän sinulle paljon iloa ja itsearvostusta <3 Harvoin saa tällä palstalla lukea noin punnittua itseanalyysiä. Toivon vain, että oppisit vielä näkemään itsesi myönteisessä valossa.
On sitten tämä keskustelu hengissä, mitä nyt eksyin tutkimaan puhelimeni kirjanmerkkejä.
En nyt ihan usko, että äidilläni olisi ollut joku Münchausen by proxy -syndrooma, kun kuitenkin lapsesta saakka minulla oli havaittu jotain poikkeavaa, kun jo ennestään perheessä oli täysin autistinen sisarus, joten oli vertailtavaa. Toisaalta taas minua pidettiin vanhempaan sisareen verrattuna jossain määrin osaavammaksi. Tietokonettakin opin käyttämään vanhempiani paremmin.
Lapsuuden aikaisista lausunnoista löytyy kehityviivästymää, jopa lievää kehitysvammaa (joka olikin lyhyen aikaa paperilla), autismia ja sen jälkeen vaikea-asteinen semanttis-pragmaattinen dysfasia autistisin piirtein. Olen lukenut, että tuo semanttis-pragmaattinen dysfasia on autismin ja dysfasian välimuoto. Tuskin nyt näin rankkoja diagnooseja ihan mututuntumalta tehdään.
Viidennellä luokalla minusta tuli autistinen ja lievästi kehitysvammainen lastenpsykiatrian poliklinikalla. Sen lisäksi oli ahdistusta. Minua oli kuvailtu jopa foniatrian poliklinikan lausunnossa adjektiivilla "ikäistään pienempi" ollessani kuudesluokkalainen. Arvelen psykologin tuolla kuvailulla tarkoittavan henkistä puolta ja mahdollisesti älyllistä kehitystäni. No, oli minulla lausuntojen mukaan tunnetaidot viidennellä ja kuudennella luokalla lapsen tasolla.
Yläasteella käsitteet tuntuivat niin häilyviltä: lievästi kehitysvammainen autistisilla piirteitä ja kahdeksannen luokan psykologin testejä tehdessä jopa kehitysvammapsykokogi oli sitä mieltä, etten olekaan kehitysvammainen vaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet olivat kuvaavampi termi sekä Asperger-piirteisyys. Nykyisissä tiedoissa diagnoosinini ovat laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja autismi.
Välillä kyllä mietin, että olisinko enemmän epätyypillinen autisti, jos mentäisiin vielä vanhalla diagnostiikalla, sillä olen yrittänyt olla sosiaalinen onnistumatta siinä. Vai selittyykö ongelmat sittenkin dysfasialla (nykyinen kielellinen kehityshäiriö)? Tosin aikuisena ihan kohtuullisesti osaan sosiaaliset kuviot, mutta en ole verbaalisesti täysin kykenevä, mitä nyt tuli huomattua yrittäessäni opiskella sosiaalista alaa. Opettajat kehuivat kirjallisia töitäni, kun olin etsinyt kiitettävästi tietoa ja kirjoittanut selkeasti, sekä näyttösuunnitelmaani.
Kirjoitan joo monien mielestä hyvää kieltä, mutta ei minulla silti ole laajaa sanavarastoa, jolla kielellinen lahjakkuus mitataan. Johan jo pari vuotta sitten koulupsykokogi kertoi kielellisten taitojeni olevan alle ikätasoa, ja samaa heikkoa tasoa edustin myös ammatinvalintapsykologin sekä ammatillisen kuntotusyksikön psykologin testeissä. Sen sijaan taas matriisitehtävässä (kutsun sitä Mensa-testiksi) olin keskitasoinen koulupsykologin että ammatinvalintapsykologin testeissä. Yleistieto hyvä, tosin hieman epätasainen. Tyyliin jonkun Katariina Suuren, Suomen kansallislinnun- sekä kukan, Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen ja Suomen itsenäistymisvuoden tiesin, mutten tiennyt mikä on murtovesi ja olin epävarma psykologin kysyessä, mitä nuhraantuminen tarkoittaa. Hiljaa ajattelin, että ehkä tahriintumsta, mutta vastasin etten tiedä. Tulokset pääosin epätasaisia. Arvelen oman ÄO:ni olevan 80-85.
Jatkan vielä, kun tämä romaani ei mahtunut yhteen kommenttiin.
Koulupsykokogi oli aivan samaa mieltä kehitysvammapsykologin lausunnon kanssa, ettei minulla ole kehitysvammaa, vaan laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Olen yrittänyt päästä neuropsykiatrisiin tutkimuksiin keskeytettyäni koulun, mutta se lähete tuli bumegrangina takaisin. Olen kyllä varma, että laaja-alaiset oppimisvaikeudet on niin dominoiva diagnoosi ja autismin arvelen olevan lievää tai sitten olen rajatapaus. Kuitenkin testeissä osaamisprofiilini on heikon ja heikon keskitason rajamailla.
Olisinkin vain autistinen tai lukihäiriöinen kuten joskus kirjoitin, niin olisi edes jotain mahdollisuuksia luoda oma työ. Tai sitten ihan täysin ÄO 50-kehitysvammainen, etten tajuaisi omaa huonommuuttani. Tuntui pahalta lukea OmaKannasta, kuinka yhdeksännen luokan epikriisissä luki, ettei työkyvyttömyyseläke tule kysymykseen. Minä olisin yläasteella repinyt peliverkkarini, jos olisin saanut menolipuksi eläkkeen heti yläasteen jälkeen.
Jotenkin vaan turhauttaa, kun en voi koskaan toteuttaa omia tarpeitani eli tehdä töitä itsenäisesti ja vaikka yksin, koska jo kiusattunakin koin sen olevan hyvä diili minulle että muille. Olisin halunnut ujouden takiakin vapautuksen ryhmätöistä, ja kiusattuna minusta tuli vain muista eristäytyvä ja pelokas. En ole ihan äärihikky.
Voisin työskennellä vaikka mielenkiinnon kohteiden (80- ja 90-luvun videopelit) parissa, vaikka työttömien lapsena minulla ei ollut hirveämmin mahdollisuuksia kartuttaa osaamista ja pelaamisestani ja netin käytöstäni maristiin jatkuvasti. Tyyliin jonain myyjänä voisin olla, mutta eiköhän siihenkin joku merkonomin tutkinto vaadita tänä päivänä.
Tai sitten alan opetella korujen tekemistä käsityönä ostaessani kotiin polymeerimassaa, korvakorukoukut ja tapit. Vielä tarvitsen muita tärkeitä välineitä, niin voin sitten alkaa tekemään ohjeita seuraen. Hieman jo oman pään sisällä pyörittelin mielessä vanhojen pelien teemoja kuten Tetris-palikoita ja Pacmania. Tämä korukiinnostus on saanut alkunsa suosiessani kotimaisten design-yrittäjien koruja, jotka tehdään Suomessa, eikä ole mitään Glitterin rihkamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa niilo22:en videoita niin näette tyhmyyden perikuvan.
Tubettaja on sopiva työ heikkolahjaisille tänä päivänä. Voi tienata hyvinkin.
Rupeen nyt kattomaan pelkästään vaan tuota niiloa. En jaksa enää vauvapalstan vammaisia apinoita, enkä Yl:n inseleitä.
Paljon viisaamman oloinen tuo Niilo kuin yksikään edellä mainituilla alustoilla kommentoiva mielenvikainen sontiainen.Niilon suurempia syntejä on tuo asennevammaisuus. Hänestä kannattaa vähiten ottaa mallia. Eikä oikein ole ihailtavaa hänen vastaukset vaalikoneen tai ammatinvalintatestien kysymyksiin: "En osaa sanoa" tai "Ei ole meikäläisen juttuja". Voi olla rehellisiä toki, mutta se, ettei edes yritä tutustua on jo merkki asennevammasta. Meillä on tässä maassa jopa lukutaidoton kunnanvaltuutettu, joka on kyllä viisaan oloinen mies. Niilo taas haluaa nauttia mukavasta elämästään ja päästä helpolla. Voi toki olla, että hän esittää heikkolahjaista kuten jotkut ovat spekuloineet, mutta on sittem jäänyt roolinsa ikuiseksi vangiksi.
Juu ei, Niilolla on monialainen oppimiskykyhäiriö ihan virallisesti todettu ja hän on vain todella huonoilla korteilla päässyt lähtemään pelaamaan elämän peliä.
Asennevammasta en lähtisi puhumaan Niilon kohdalla, koska hän kyllä yrittää minkä osaa, mutta se yksinäisyys ja masennus, mistä hän itsekin on puhunut on vain liian iso suo tarvottavaksi varsinkin kun ei ole oikein ketään, joka jaksaisi auttaa hänet sen negatiivisuuden yli, joka hänen kaltaisillaan on monesti se pahin kanto kaskessa.
Yhteiskunta voisi auttaa häntä toimimaan paremmin, mutta koska Niilosta ei ole yksinkertaisesti työelämään, niin yhteiskuntaa ei kiinnosta auttaa hänen kaltaisiaan.
Kosolan kohdalla on mahdollista, ettei lapsuus ollut normaali ja se meni kiusattuna yksin selviytyen. Kiusaaminen kun kuitenkin vaikuttaa aivoihin aiheuttaen traumaperäistä stressihäiriötä. Sitten haikaillaan omaa lapsuutta takaisin ja leikitään yli 30-vuotiaana Jonnea, eikä kiinnostuta aikuisten jutuista (työ, kaverit, puoliso, opiskelu, perhe, alkoholi) vaan tilalla on pleikkari, passaava äiti, Turtles-kamat ja laiskottelu. Juuri tuollainen varhainen traumatisoituminen voi näyttäytyä tyhmyytenä tai heikkolahjaisuutena, jos vielä koittaa paikata menetettyä lapsuutta/nuoruutta olemalla nuorekkaampi.
Tämähän kuulostaa ihan minulta, mutta ero niilo22:een/Mikael Kosolaan on se, ettei minulla ole passaavaa äitihahmoa pikku kaksiota siivoamassa tai laittamassa ruokaa, vaan osaan itse tehdä ruokaa alusta alkaen sekä suosia tuoreita kasviksia ja siivoan itse kerran viikossa kodin. Myös toisten eläimiä osaan hoitaa eli en ihan täysin vastuuton ole muiden elävien olentojen kanssa, mutten lapsia koskaan hanki, koska ajattelen niiden parasta enkä halua surkeita geenejäni levittää eteenpäin.
Mietin välillä, että olenkohan saanut oikeasti koulukiusattuna varhaisen traumaperäisen stressihäiriön kaupan päälliseksi. Lievästä masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta olen varma, mutten yläasteella koskaan saanut vastausta kysymyksiini. Aikuisena sitten en oikein uskalla mitään tehdä, kun mietinkin, että en osaa tai epäonnistun tuossa. Kiinnostun myös kapeasti asioista ajatellessani, että en muita asioita osaa tai olen kömpelö.
Ehkä minäkin yritän alternative-liikkeistä ostetuilla vaatteilla ja värjätyillä hiuksilla paikata puuttuvaa nuoruuttani, mutten silti koe olevani mikään Jonna tai Jonne, vaan minua kyllä kiinnostaa aikuistenkin asiat kuten alkoholi ja miehet. Ehkä pelaaminen on liian "lapsellista", mutten ole mistään NHL:stä tai GTA:sta kiinnostunut, vaan enemmän pidän 80-luvun Tetriksestä ja 90-luvun Tomb Raidereista. Ollessani yläasteella äiti tuntui jotenkin katujyrältä pukeutumiseni suhteen ja tuntui, että hän ajatteli, ettei erityislapsen kuulu näyttää hyvältä, vaan pitää edustaa sitä stereotyyppista "vammaistyyliä". Ei ihme, kun ollut ulkonäköpaineita.
Extratyöntekijänäkin olen ollut ravintolassa, mutta saanut koko alasta tarpeekseni koronan tullessa Suomeen, ja fyysisesti sairaana haaveillut fyysisesti kevyestä työstä, jossa ei suurempia älynlahjoja tarvitse. Miettinytkin, että oppisinko koskaan tekemään koruja käsityönä ja harkita näin ollen itsenäistä työtä kevytyrittäjänä. Sukkia en oppinut koskaan kutomaan.
Olisinkin vain autistinen, adhd tai dysfaattinen laaja-alaisia oppimisvaikeuksia potevan sijaan, niin ehkä olisi teoriassa mahdollisuus luoda oma työ. Itsekin kerran elämässä kohdannut kolmella diagnoosilla varustetun henkilön, joka suoritti omien sanojensa mukaan yksilöllistetyn opetussuunnitelman peruskoulussa mutta silti päätyi yrittäjäksi.
Minusta kuulostaa siltä, että ongelmasi ydin on juuri traumaperäinen stressihäiriö. Sen oireilu voidaan helposti sekoittaa heikkolahjaisuuteen tai neurokirjon oireyhtymiin, esimerkiksi alisuoriutuminen ja uusien asioiden oppimisen stressaavuus (etenkin silloin, jos joku seuraa vieressä). Onko sinulta koskaan tutkittu traumaperäisen stressihäiriön mahdollisuutta? Voi olla, että olet kyllästynyt tämän hokemiseen mutta kirjoitat niin hyvää kieltä ja reflektoit itseäsi niin ansiokkaasti, että minun on hyvin vaikea uskoa, että älyllisesti olisit keskitasoa alempana. Asia saattaa olla täysin päinvastoin.
Kuulostaa myös siltä, että sinut on kotona äitisi taholta haluttu pitää ressukkana, jonka ei kuulu näyttää hyvältä tai osata mitään. Sillä voi olla yllättävän kauaskantoisia vaikutuksia ja moni näin kohdeltu nuori kasvaa uskomaan, että on oikeasti jotenkin toistaitoinen. Minun äitini käyttäytyi vähän samalla tavalla minun ollessani teini-ikäinen, koska ei sietänyt sitä, että en ollut kiinnostunut niistä asioista joista hän oli eikä muutenkaan osannut suhtautua naiseksi kasvamiseeni. Seurauksena hän yritti typistää minut kömpelön kotitytön rooliin, jotta pääsisi itse loistamaan rinnallani ja samalla päällepäsmäröimään, jotta hän voisi tuntea olevansa hyvä ja kannustava äiti. Vasta hiljattain eräs ammattiauttaja totesi, että äitini on todennäköisesti kokenut minut uhkana ja siksi halunnut tehdä minusta itsensä jatkeen. Voi siis olla, että sinunkin äitisi on jollain tapaa projisoinut omia pelkojaan sinuun, mikä on vaikuttanut negatiivisesti kehitykseesi ja minäkuvaasi.
Lähetän sinulle paljon iloa ja itsearvostusta <3 Harvoin saa tällä palstalla lukea noin punnittua itseanalyysiä. Toivon vain, että oppisit vielä näkemään itsesi myönteisessä valossa.
On sitten tämä keskustelu hengissä, mitä nyt eksyin tutkimaan puhelimeni kirjanmerkkejä.
En nyt ihan usko, että äidilläni olisi ollut joku Münchausen by proxy -syndrooma, kun kuitenkin lapsesta saakka minulla oli havaittu jotain poikkeavaa, kun jo ennestään perheessä oli täysin autistinen sisarus, joten oli vertailtavaa. Toisaalta taas minua pidettiin vanhempaan sisareen verrattuna jossain määrin osaavammaksi. Tietokonettakin opin käyttämään vanhempiani paremmin.
Lapsuuden aikaisista lausunnoista löytyy kehityviivästymää, jopa lievää kehitysvammaa (joka olikin lyhyen aikaa paperilla), autismia ja sen jälkeen vaikea-asteinen semanttis-pragmaattinen dysfasia autistisin piirtein. Olen lukenut, että tuo semanttis-pragmaattinen dysfasia on autismin ja dysfasian välimuoto. Tuskin nyt näin rankkoja diagnooseja ihan mututuntumalta tehdään.
Viidennellä luokalla minusta tuli autistinen ja lievästi kehitysvammainen lastenpsykiatrian poliklinikalla. Sen lisäksi oli ahdistusta. Minua oli kuvailtu jopa foniatrian poliklinikan lausunnossa adjektiivilla "ikäistään pienempi" ollessani kuudesluokkalainen. Arvelen psykologin tuolla kuvailulla tarkoittavan henkistä puolta ja mahdollisesti älyllistä kehitystäni. No, oli minulla lausuntojen mukaan tunnetaidot viidennellä ja kuudennella luokalla lapsen tasolla.
Yläasteella käsitteet tuntuivat niin häilyviltä: lievästi kehitysvammainen autistisilla piirteitä ja kahdeksannen luokan psykologin testejä tehdessä jopa kehitysvammapsykokogi oli sitä mieltä, etten olekaan kehitysvammainen vaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet olivat kuvaavampi termi sekä Asperger-piirteisyys. Nykyisissä tiedoissa diagnoosinini ovat laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja autismi.
Välillä kyllä mietin, että olisinko enemmän epätyypillinen autisti, jos mentäisiin vielä vanhalla diagnostiikalla, sillä olen yrittänyt olla sosiaalinen onnistumatta siinä. Vai selittyykö ongelmat sittenkin dysfasialla (nykyinen kielellinen kehityshäiriö)? Tosin aikuisena ihan kohtuullisesti osaan sosiaaliset kuviot, mutta en ole verbaalisesti täysin kykenevä, mitä nyt tuli huomattua yrittäessäni opiskella sosiaalista alaa. Opettajat kehuivat kirjallisia töitäni, kun olin etsinyt kiitettävästi tietoa ja kirjoittanut selkeasti, sekä näyttösuunnitelmaani.
Kirjoitan joo monien mielestä hyvää kieltä, mutta ei minulla silti ole laajaa sanavarastoa, jolla kielellinen lahjakkuus mitataan. Johan jo pari vuotta sitten koulupsykokogi kertoi kielellisten taitojeni olevan alle ikätasoa, ja samaa heikkoa tasoa edustin myös ammatinvalintapsykologin sekä ammatillisen kuntotusyksikön psykologin testeissä. Sen sijaan taas matriisitehtävässä (kutsun sitä Mensa-testiksi) olin keskitasoinen koulupsykologin että ammatinvalintapsykologin testeissä. Yleistieto hyvä, tosin hieman epätasainen. Tyyliin jonkun Katariina Suuren, Suomen kansallislinnun- sekä kukan, Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen ja Suomen itsenäistymisvuoden tiesin, mutten tiennyt mikä on murtovesi ja olin epävarma psykologin kysyessä, mitä nuhraantuminen tarkoittaa. Hiljaa ajattelin, että ehkä tahriintumsta, mutta vastasin etten tiedä. Tulokset pääosin epätasaisia. Arvelen oman ÄO:ni olevan 80-85.
Jos olet saanut kuviopäättelytesteistä keskitasoisia tuloksia, niin sehän kertonee sinun olevan normaaliälyinen. Juuri se matriisitehtävä on nk. raakaa älykkyyttä. Ymmärrettävää toisaalta heikko kokonaistulos. Sama kuin sanoisi masentunutta surkimukseksi. Suosittelisin enemmän mielenterveyspuolta, jossa voisi miettiä laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, jotka tarkoittavat heikkolahjaisuutta, toisesta näkökulmasta: kiusattu, sen seurauksena eristäytyminen ja pelko epäonnistumisesta. Tuo diagnoosi laaja-alaisista oppimisvaikeuksista on vain tehnyt enemmän hallaa sinulle kuin tuonut mitään hyvää, jos se on todellakin väärä. Jospa oletkin vain autismin kirjolainen ja mahdollisesti adhd. Niihin liittyy myös masennusta ja huonoa itsetuntoa, jos ei saa ihmisenä edes hyvää kohtelua.
Pitää Venäjää hyvänä ja Natoa pahana.
Älyllisesti tyhmä? Voiko olla muutoin kuin älyllisesti tyhmä?
Tyhmä ihminen ottaa tosissaan pehmotieteiden tutkimustulokset, joita tehdään hallitusten tilaustyönä sanomaan asioita, joita hallitus kannattaa. Tällaisen ihmisen IQ tuskin ylittää 85:tä.
Tyhmä on myös ihminen, joka kuvittelee nykymatematiikan olevan muuta kuin teoreettista filosofiaa, mitä se toki fiksummalle ihmiselle on, sillä todellinen matematiikka on aina soveltavaa matematiikkaa, eikä abstraktia, teoreettista kielipeliä, mitä nykymatematiikka on.
Tyhmä ihminen ottaa tosissaan suuret teoriat, kuten evoluutioteorian tai alkurähähdysteorian, ja kuvittelee näiden olevan tiedettä. Tyhmä ihminen kuvittelee, että nykyihminen on korkeampitasoinen yksilö keskimäärin kuin renessanssin ihminen, ja että maailmakaikkeus on syntynyt tyhjästä.
Tyhmä ihminen on laumaeläin.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä ihminen ottaa tosissaan pehmotieteiden tutkimustulokset, joita tehdään hallitusten tilaustyönä sanomaan asioita, joita hallitus kannattaa. Tällaisen ihmisen IQ tuskin ylittää 85:tä.
Tyhmä on myös ihminen, joka kuvittelee nykymatematiikan olevan muuta kuin teoreettista filosofiaa, mitä se toki fiksummalle ihmiselle on, sillä todellinen matematiikka on aina soveltavaa matematiikkaa, eikä abstraktia, teoreettista kielipeliä, mitä nykymatematiikka on.
Tyhmä ihminen ottaa tosissaan suuret teoriat, kuten evoluutioteorian tai alkurähähdysteorian, ja kuvittelee näiden olevan tiedettä. Tyhmä ihminen kuvittelee, että nykyihminen on korkeampitasoinen yksilö keskimäärin kuin renessanssin ihminen, ja että maailmakaikkeus on syntynyt tyhjästä.
Tyhmä ihminen on laumaeläin.
No, minä olen sitten poikkeava tyhmä (diagnoosina autismin lisäksi laaja-alaiset oppimisvaikeudet), kun uskon koviin tieteisiin enemmän, vaikka en muuten harrasta tieteen seuraamista jne. Joistain perusjutuista saatan lukea.
Uskon kuitenkin evoluutioon, se on luonut ihmisten elinympäristöt ja siihen tarvittavat ominaisuudet erilaisiksi. Koskee myös sukupuolia, miehissähän on eniten heikkolahjaisia (siis nykyään laaja-alaiset oppimisvaikeudet) ja myöskin neroja. Me naiset minua lukuun ottamatta olemme keskitasoisia. En ole ihminen, joka luulee että kissa voi olla koira.
Vaikka en tajua matematiikasta mitään, niin en silti kannata nykyisiä puolueita. En äänestä enää edes PS sen ailahtelevan politiikan takia. Ei sieltä politiikasta oikein järkeviä, oman kansan ajattelijoita hirveämmin löydy vaan suurin osa heistä käytännössä h**raa EU:lle ja NATO:lla. Rahaa ei ole omalle kansalle, mutta muualle sitä löytyy.
Uskoo kaiken mitä naistenlehdet sanovat
Uskoo foliohattujuttuihin
Uskoo havupuu-uutejuoman ym. toimivan jopa syöpiin
Uskovat että parannusta syöpään salataan ja HIV:kin on juoni ihmiskuntaa kohtaan