Lue keskustelun säännöt.
Kysytäänkö nykyään naisen vanhemmilta "lupaa" avioliittoon?
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset taas "tasa-arvoisina" liikkeellä.
Miesten perinteet, kuten käden pyytäminen ja alttarille saattaminen -> SYRJINTÄÄ
Naisten perinteet, kuten valkoinen mekko ja huntu -> IHANAA, TOTTAKAI PITÄÄ PERINTEITÄ NOUDATTAA
Ja näin "tasa-arvo" palvelee vain siitä huutelevan naisen omaa etua.
Mikä sinut saa kuvittelemaan, että sama nainen pitäisi käden pyytämistä syrjintänä JA haluaisi naimisiin valkoisissa + hunnussa?
Ei sitä tarvitse kuvitella, kun on omin silmin ja korvin monesti nähnyt ja kuullut sen toteutuvan. Uskallan väittää, että täälläkin tasa-arvoa vouhottavista osa on mennyt/menisi naimisiin valkoisissa. Koska "pikkutytöstä saakka haaveillut, että saan sen valkoisen mekon" jne.
Menin naimisiin tummansinisessä kotelomekossa. En ole loskaan haaveillut valkoisesta mekosta. Enkä kaipaa elämääni 50-70-luvun perinteitä ja etikettiä.
T. Yksi "vouhottavista"
Minäminäminäminä. Mutta kun en puhunut sinusta. Sanoin OSA vouhottajista. Ei kiinnosta v¨ttuakaan missä asussa JUURI SINÄ menit naimisiin.
Menikö hermot 😄😄😄
Ensin piti kehittää hauska hellepäivän provo mutta sitten oma pinnasi paloikin ensimmäisenä 🤣
Joo, kaikki mikä ei vastaa JUURI SINUN näkemystäsi on provoa. Menepä vaikka ulos nauttimaan siitä helteestä, jos et osaa keskustella kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmeeni kun täällä jotkut nyyhkivät amerikkalaisten "romanttisten" tapojen perään, joita ei ole harrastettu Suomessa kuin jotain 50 vuotta
(Sama pätee siihen typeryyteen, että naisen pitäisi ottaa miehen sukunimi. Se lakipykälä oli voimassa vuodesta 1930 vuoteen 1985 - vain 55 vuotta, vähemmän aikaa kun Neuvostoliitto oli olemassa. Ja sitä pidetään jotenkin "perinteisenä tapana". :D :D :D )
Minä olen omaksunut etiketistä sen kohdan, missä mies maksaa ensitreffeillä mutta muuten elän kyllä ihan 2020-luvulla. Naimisiin en ole menossa eikä vanhemmatkaan ole enää elossa, mutta vaikka olisivat niin enpä osaisi kuvitella puolisoani kysymässä heiltä lupaa avioitumiselle. Enkä heitä vastaamassa moiseen kysymykseen.
Varsinkin, kun vaikka kolmatta kertaa menossa papin eteen.😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ei. Perinteisillä arvoilla ei ole mitään merkitystä minäminäminä-sukupolvelle.
Sulhanen ei ole suomalaisessa perinteessä käynyt pyytämässä kättä morsiamen isältä. Hän on lähettänyt sinne puhemiehen, joka on suostutellut MOLEMPIA vanhempia.
Puhemies on toiminut välittäjänä vanhempien ja sulhasen välillä. Suomalaisiin tapoihin ei todellakaan ole kuulunut se, että joku jolppi törmäisi sisään ja sönköttäisi tytön isälle, että saanko mennä naimisiin tyttärenne kanssa.
Huom: joskus puhemies on ollut nainen. Mutta aina vanhempi, luotettu ja tunnettu henkilö.
No TUO on perinne ajalta, jolloin nainen todellakin oli isänsä omaisuutta ja hänet kaupattiin parhaiten tarjoavalle. Tuota sitten jo hyvin kauan aikaa sitten modernisoitu siihen muottiin, että se on sulhanen itse, joka pyytää tytön kättä. Tuo tapa on ollut käytössä ainakin 1800-luvulta lähtien. Perustui alkujaan siihen, että tytön isä oli tämän holhooja eikä ilman holhoojan lupaa ollut mahdollista laittaa avioliittoasiaa vireille. Holhouslaki poistui pitkälti 1864 ja kokonaan 1930. Tuon jälkeen käden pyytäminen on ollut symbolinen ele, jolla on kunnioitettu vanhaa perinnettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin, kun vaikka kolmatta kertaa menossa papin eteen.😁
Miksi ylipäänsä enää sen papin eteen... Kaikki tietää jo että et välitä.
Vierailija kirjoitti:
ilmeeni kun täällä jotkut nyyhkivät amerikkalaisten "romanttisten" tapojen perään, joita ei ole harrastettu Suomessa kuin jotain 50 vuotta
(Sama pätee siihen typeryyteen, että naisen pitäisi ottaa miehen sukunimi. Se lakipykälä oli voimassa vuodesta 1930 vuoteen 1985 - vain 55 vuotta, vähemmän aikaa kun Neuvostoliitto oli olemassa. Ja sitä pidetään jotenkin "perinteisenä tapana". :D :D :D )
Jos meinaat käden pyytämistä, niin tässä hieman faktaa kuvitelmiesi sijaan:
Yksi kihlaukseen liittyvä vanha perinne on morsiamen käden pyytäminen appiukolta. Se on vanha perinne, joka perustuu siihen, että laki vaati naisen naittajalta luvan naisen avioliitolle. Naittajan valta purettiin Suomen alueen lainsäädännöstä osittain vuonna 1864 ja lopullisesti vuonna 1930.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/2be44b51-1900-4547-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä tuo nuorempia miehiä haittaa jättää vanhoja perinteitä, jotka alistavat naista, unholaan. Isäni nauraisi miehen pihalle jos kysyisi moista. Ei se ole tätä päivää kristityssä maassa.
Ei kai sitä enää pyydetä mutta kyllä minäkin kävin tulevan appiukon luona keskellä päivää kahvilla ja samalla kerroin että olen menossa naimisiin tyttösi kanssa, arvosti kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti ei. Perinteisillä arvoilla ei ole mitään merkitystä minäminäminä-sukupolvelle.
Sulhanen ei ole suomalaisessa perinteessä käynyt pyytämässä kättä morsiamen isältä. Hän on lähettänyt sinne puhemiehen, joka on suostutellut MOLEMPIA vanhempia.
Puhemies on toiminut välittäjänä vanhempien ja sulhasen välillä. Suomalaisiin tapoihin ei todellakaan ole kuulunut se, että joku jolppi törmäisi sisään ja sönköttäisi tytön isälle, että saanko mennä naimisiin tyttärenne kanssa.
Huom: joskus puhemies on ollut nainen. Mutta aina vanhempi, luotettu ja tunnettu henkilö.Tämän perinteen haluaisin laajemmin käyttöön :D
Jos on tylsää tai aihe kiinnostaa, niin tässä on vuonna 1921 kuvattu n. tunnin mittainen "Karjalaisia häätapoja" -draamadokumentti. Hurjan kiinnostava - huomatkaa, että anglosaksisesta perinteestä poiketen rahaa antaa myös sulhasen isä morsiamen isälle!
Tämä siis on Itä-Karjalasta, siksi käspaikka-pyyhkeet, ristinmerkit yms., mutta samantyyppisesti hommat hoidettiin luterilaisessakin Suomessa. Kunnes "moderni romantiikka" pyyhki perinteet pois...
Avioliitti on yhteisesti sovittava asia. Lienee enemmänkin ilmoitus asia appivanhemmille.
Jo vuosikymmeniä on oltu avoliitossa ennen avioliittoa. Minusta olisi noloa jos joku kyselisi lupaa jo aikoja sitten lapsuuden kodistaan muuttaneen naisen asioita.
Itse asuin 80- luvulla avoliitossa kuten moni ystävänikin. Lasten tulon myötä menimme naimisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ilmeeni kun täällä jotkut nyyhkivät amerikkalaisten "romanttisten" tapojen perään, joita ei ole harrastettu Suomessa kuin jotain 50 vuotta
(Sama pätee siihen typeryyteen, että naisen pitäisi ottaa miehen sukunimi. Se lakipykälä oli voimassa vuodesta 1930 vuoteen 1985 - vain 55 vuotta, vähemmän aikaa kun Neuvostoliitto oli olemassa. Ja sitä pidetään jotenkin "perinteisenä tapana". :D :D :D )
Ilmeeni, kun joku kuvittelee, että vasta 70-luvulla otettiin käyttöön käden pyytäminen :D:D:D:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ilmeeni kun täällä jotkut nyyhkivät amerikkalaisten "romanttisten" tapojen perään, joita ei ole harrastettu Suomessa kuin jotain 50 vuotta
(Sama pätee siihen typeryyteen, että naisen pitäisi ottaa miehen sukunimi. Se lakipykälä oli voimassa vuodesta 1930 vuoteen 1985 - vain 55 vuotta, vähemmän aikaa kun Neuvostoliitto oli olemassa. Ja sitä pidetään jotenkin "perinteisenä tapana". :D :D :D )
Jos meinaat käden pyytämistä, niin tässä hieman faktaa kuvitelmiesi sijaan:
Yksi kihlaukseen liittyvä vanha perinne on morsiamen käden pyytäminen appiukolta. Se on vanha perinne, joka perustuu siihen, että laki vaati naisen naittajalta luvan naisen avioliitolle. Naittajan valta purettiin Suomen alueen lainsäädännöstä osittain vuonna 1864 ja lopullisesti vuonna 1930.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/2be44b51-1900-4547-…
Tässä hieman faktaa oman kuvitelmasi sijaan: sulhanen ei ole itse "pyytänyt kättä", vaan lähettänyt puhemiehen asialle puolestaan. Vaikka naisen naittaja - jos isä on ollut elossa, niin isä, jos ei ole ollut elossa, niin äiti - on ollut se, joka on joko suostunut tai ei, niin monesti tyttäreltä on kysytty asiasta.
Suomalaiseen perinteeseen on kuulunut myös pitkä seurusteluaika (yöjalassa käynti), ja monesti tuleva morsian on ollut jopa raskaana häissään (hyvä tapa huomata, onko morsian hedelmällinen). Puhemiehen kautta tehty luvan kysyminen on siis ollut monesti vain muodollisuus (kihlausta on pidetty automaattisesti avioliittolupauksena).
Näistä asioista voi lukea ihan kunnon tutkimusta iltapulujen sijaan. Tiina Miettisen "Piikojen valtakunta" on varsin perinpohjainen kirja aiheesta (keskittyy 1600-lukuun).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliitti on yhteisesti sovittava asia. Lienee enemmänkin ilmoitus asia appivanhemmille.
Jo vuosikymmeniä on oltu avoliitossa ennen avioliittoa. Minusta olisi noloa jos joku kyselisi lupaa jo aikoja sitten lapsuuden kodistaan muuttaneen naisen asioita.
Itse asuin 80- luvulla avoliitossa kuten moni ystävänikin. Lasten tulon myötä menimme naimisiin
Harmi ettei sinulla ole sen vertaa mielikuvitusta, että ymmärtäisit sen luvan kysymisen olevan vain symbolista. Ei kukaan enää nykyisin oikeasti kysy lupaa. Lähinnä juurikin jutellaan aikeista mennä naimisiin ja siinä sitten muodon vuoksi kysäistään, onko tämä ok. Ei se ole niin vakavaa, että siitä tarvitsisi nolostua tai loukkaantua. Pitää olla todella tosikko, jos tuollaisesta pillastuu.
Joo täällä kaikki dissaa ja samaan aikaan haikailee että miksi ei näytetty kun Mr. Darcy pyytää kättä.
Hohhoijaa. Taidan kyllä nyt ihan miesystävälle asettaa sellaiset säännöt että menet pyytämään vanhemmilta kättä ihan vain että saan tämän asian arvon takaisin maailmaan. Lunttuplaneettaa on liikaa nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ilmeeni kun täällä jotkut nyyhkivät amerikkalaisten "romanttisten" tapojen perään, joita ei ole harrastettu Suomessa kuin jotain 50 vuotta
(Sama pätee siihen typeryyteen, että naisen pitäisi ottaa miehen sukunimi. Se lakipykälä oli voimassa vuodesta 1930 vuoteen 1985 - vain 55 vuotta, vähemmän aikaa kun Neuvostoliitto oli olemassa. Ja sitä pidetään jotenkin "perinteisenä tapana". :D :D :D )
Ilmeeni, kun joku kuvittelee, että vasta 70-luvulla otettiin käyttöön käden pyytäminen :D:D:D:D
no 70 vuotta sitten, 1950-luvulta.
Lyhyt aika kumminkin.
Suomalaisessa "Prinsessa Ruusunen" -elokuvassa vuodelta 1949 muuten prinsessa kävelee elokuvan lopussa yksin alttarille, hänen isänsä ei saata häntä. Eli vielä toisen maailmansodan jälkeen suomalaisia morsiamia ei "saatettu" tai "luovutettu sulhaselle".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ilmeeni kun täällä jotkut nyyhkivät amerikkalaisten "romanttisten" tapojen perään, joita ei ole harrastettu Suomessa kuin jotain 50 vuotta
(Sama pätee siihen typeryyteen, että naisen pitäisi ottaa miehen sukunimi. Se lakipykälä oli voimassa vuodesta 1930 vuoteen 1985 - vain 55 vuotta, vähemmän aikaa kun Neuvostoliitto oli olemassa. Ja sitä pidetään jotenkin "perinteisenä tapana". :D :D :D )
Jos meinaat käden pyytämistä, niin tässä hieman faktaa kuvitelmiesi sijaan:
Yksi kihlaukseen liittyvä vanha perinne on morsiamen käden pyytäminen appiukolta. Se on vanha perinne, joka perustuu siihen, että laki vaati naisen naittajalta luvan naisen avioliitolle. Naittajan valta purettiin Suomen alueen lainsäädännöstä osittain vuonna 1864 ja lopullisesti vuonna 1930.
https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/a/2be44b51-1900-4547-…
Tässä hieman faktaa oman kuvitelmasi sijaan: sulhanen ei ole itse "pyytänyt kättä", vaan lähettänyt puhemiehen asialle puolestaan. Vaikka naisen naittaja - jos isä on ollut elossa, niin isä, jos ei ole ollut elossa, niin äiti - on ollut se, joka on joko suostunut tai ei, niin monesti tyttäreltä on kysytty asiasta.
Suomalaiseen perinteeseen on kuulunut myös pitkä seurusteluaika (yöjalassa käynti), ja monesti tuleva morsian on ollut jopa raskaana häissään (hyvä tapa huomata, onko morsian hedelmällinen). Puhemiehen kautta tehty luvan kysyminen on siis ollut monesti vain muodollisuus (kihlausta on pidetty automaattisesti avioliittolupauksena).
Näistä asioista voi lukea ihan kunnon tutkimusta iltapulujen sijaan. Tiina Miettisen "Piikojen valtakunta" on varsin perinpohjainen kirja aiheesta (keskittyy 1600-lukuun).
Tuossa ei ollut mitään uutta tietoa minulle. Eihän tuossa Iltalehden sitaatissakaan sanottu, että se on sulhanen, joka kättä pyytää. Niin tosin on ollut jo vuosikymmeniä tapana. Puhemiehiä ei juurikaan ole käytetty enää 1900-luvun ihan varhaisimpien vuosien jälkeen. Sulhot ovat siis jo ainakin 100 vuotta sitten ottaneet tuon homman itselleen.
Itse kävelen alttarille yksin, ja häämekkoni on joku juhla-asu, joka sopii muutenkin jatkossa. Valkoinen kuvaa neitsyen väriä ja minä en todellakaan ole neitsyt 😂👍Tämä ei haittaa miestäni lainkaan. Ei kuulu hänelle määritellä miten pukeudun ja kävelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ilmeeni kun täällä jotkut nyyhkivät amerikkalaisten "romanttisten" tapojen perään, joita ei ole harrastettu Suomessa kuin jotain 50 vuotta
(Sama pätee siihen typeryyteen, että naisen pitäisi ottaa miehen sukunimi. Se lakipykälä oli voimassa vuodesta 1930 vuoteen 1985 - vain 55 vuotta, vähemmän aikaa kun Neuvostoliitto oli olemassa. Ja sitä pidetään jotenkin "perinteisenä tapana". :D :D :D )
Ilmeeni, kun joku kuvittelee, että vasta 70-luvulla otettiin käyttöön käden pyytäminen :D:D:D:D
no 70 vuotta sitten, 1950-luvulta.
Lyhyt aika kumminkin.
Suomalaisessa "Prinsessa Ruusunen" -elokuvassa vuodelta 1949 muuten prinsessa kävelee elokuvan lopussa yksin alttarille, hänen isänsä ei saata häntä. Eli vielä toisen maailmansodan jälkeen suomalaisia morsiamia ei "saatettu" tai "luovutettu sulhaselle".
Ennemmin 1650-luvulla. Vähän nyt voisi perehtyä asioihin ennen kommentointia. Käden pyytäminen on ikivanha tapa. Ja kuten joku jo ansiokkaasti kuvasi, sen teki aiemmin puhemies.
Tämän perinteen haluaisin laajemmin käyttöön :D