Nyt se iski: pikkulapsiperhe-ärsytys!!

On täällä uskomatonta porukkaa! Melkein voisin todeta että nyt taisi kalikka kalahtaa koirat älähtää jne.

Ymmärtäisin reaktionne jos olisin lapseton. Mutta todellakin olen ihminen joka nauttii tämän hetkisestä elämästä ja rauhallisuudesta.

Teidän mielestänne minun pitäisi tekopyhänä esittää kuinka ihanaa tuo lapsiperhearki on?

Miettikääpä miksi on olemassa matkoja lapsivapaisiin hotelleihin :) Ei kaikki jaksa sitä hössötystä eikä teidän lapset kaikkien mielestä ole ihania.

Taisin muuten rannalla saada muutamat kateelliset katseet pikkuisten äideiltä kun luin kirjaa kaikessa rauhassa ;)

Nautitaan jokainen omasta elämästä!! Minä ainakin. Nyt elän parasta aikaa isojen lapsieni kanssa :)

Kyllä mäkin olen huomannut, että mitä vanhemmaksi oma mukula kasvaa (nyt 3v), sitä vähemmän haluan hänelle mitään pikkusisaruksia........ Nautin tästä ajasta nyt. Miehelläni on 1-vuotias lapsi ja sitä saa olla koko ajan vahtimassa. Se ajatuksen yhteisestä lapsesta mieheni kanssa vielä enemmän kauemmaksi minusta.

Mutta oikeasti.... Parempi se on, kun vanhemmat hössöttävät kuin olisivat hössöttämättä. Mitä siitäkin tulisi, jos 1v tosiaan siellä rannalla kulkisi ihan ominpäin ties missä...? Nyt, kun olen verrannut omaa 3-vuotiastani tuohon miehen 1-vuotiaaseen, niin kyllä sen 1-vuotiaan kanssa saakin hössöttää kolme kertaa enempi, kuin 3-vuotiaan kanssa - vaikka omani on melko temperamenttinen tapaus.

Ap, se ketä ärsyttää, vaihtaa sitä rantaa/hotellia/tms.... Nauttisit niistä sun vanhemmista lapsista aikuisen tavoin, etkä kituuttais ittes siellä "lapsiperherannalla" ja sen jälkeen tulis tänne av:lle purkaamaan kiukkuas. Ihme tyyppi olet kyllä.

Sellaista se pikkulapsi aika on. Koko ajan joutuu juoksemaan perässä, kieltämään ja vahtimaan. Jos tätä ei tekisi, lapsi satuttaisi itsensä, eikä oppisi rajoja. Jos pikkulapsiperheet häiritsevät, pysykää pois julkisilta paikoilta.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 12:17"]

On tullut lämpiminä päivinä vietettyä rannalla aikaa ja olen huomannut itsessäsi, että ärsyynnyn pikkulapsi-perheistä. En niinkään itse lapsista vaan niistä vanhemmista. Jotenkin se aika on ajanut kohdallani ohitse. En jaksaisi enää päivääkään sitä hössötystä vaipoista, maitopulloista, ruokapurkeista, perässä juoksemisesta, kokoaikaisesta vahtimisesta ja kieltämisestä.

Itselläni on 9 ja 11-vuotiaat tytöt ja voitte vain kuvitella kuinka rauhallista heidän kanssaan on olla esim. juuri rannalla. 

Eilenkin sain nauttia auringosta rauhassa lueskellen ja välillä torkahtaen. Siinä sitten seurailin välillä, kun mammat ja isit juoksi pientensä perässä veden rajassa sinne tänne ja kiellot kaikui pitkin rantoja. Ja se hössötys: älä mene, onko vaippa kuiva, tule Nico tänne, älä mene sinne, ei saa koskea, ei saa heittää hiekkaa, ei saa roiskia vettä JNE.

No, aikansa kutakin. Minun kohdallani pikkulapsiaika on TODELLA taaksejäänyttä elämää. Tässä alkaa vähitellen siirtyä pikkulapsivapaisiin rantoihin, ravintoloihin, hotelleihin jne. Ei vaan enää jaksa sitä hössötystä. 

Nyt nautin elämästä ja omasta ajasta ja rauhasta. Nauttikaa tekin vastaavassa tilanteessa olevat!

Ja tämä ei ollut pahalla kirjoitettu, olenhan itsekin ollut joskus pienten lasten äiti (toivottavasti en tuollainen saamarin hössöttäjä kuitenkaan).

Joskus sitä vaan herää ajatukseen kuinka elämässä asiat muuttuvat ja kuinka sitä osaakaan arvostaa tätä pikkulapsivapaata elämää! :)

Hyvää ja rentouttavaa kesää kaikille!

N37

[/quote]

Ei kiinnosta sinunlainen vitun ärsyyntyjä paskaakaan. Luuletko olevasi joku maailmanomistaja? 

Oman aikasi sait lässyttää lasten kanssa ja perässä mitä halusit, toruit, kielsit, juoksit perässä jne... on ihan vitun itsekästä valittaa muiden tekemisistä, jotka ovat vain eri vaiheessa.  

Osta joku saatanan saari ja muuta sinne, ammu kaikki jotka ovat epäsopivia silmillesi siellä. 

T. Isä  

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 14:14"]

On täällä uskomatonta porukkaa! Melkein voisin todeta että nyt taisi kalikka kalahtaa koirat älähtää jne.

Ymmärtäisin reaktionne jos olisin lapseton. Mutta todellakin olen ihminen joka nauttii tämän hetkisestä elämästä ja rauhallisuudesta.

Teidän mielestänne minun pitäisi tekopyhänä esittää kuinka ihanaa tuo lapsiperhearki on?

Miettikääpä miksi on olemassa matkoja lapsivapaisiin hotelleihin :) Ei kaikki jaksa sitä hössötystä eikä teidän lapset kaikkien mielestä ole ihania.

Taisin muuten rannalla saada muutamat kateelliset katseet pikkuisten äideiltä kun luin kirjaa kaikessa rauhassa ;)

Nautitaan jokainen omasta elämästä!! Minä ainakin. Nyt elän parasta aikaa isojen lapsieni kanssa :)

[/quote]

Ei ne tainnut olla kateellisia katseita. Ne tais katsella sua kummissaan ja vihaisina kun jätit ne lapsesi muiden vastuulle. Etkö sä tosiaan tajua, että rannalla ollessa niitä lapsia vahditaan? Ne muut vahti ne sun kaksi lasta. Ja sä kuvittelet että muut oli sulle kateellisia. Kuinka tyhmä sä oikein olet?

Kehuit torkahdelleesi vai oliko se peräti nukkuneesi ja lueskelleesi ja nautiskelleesi, kun sinulla ei ollut pikkulapsia. En huomannut, että olisit maininnut lainkaan, että valvoit lastesi touhuja rannalla. Onko molemmilla esim. niin varma uimataito, ettei syväkään vesi säikähdytä ja aiheuta paniikkia? Tai että eivät uimataidosta huolimatta ui liian kauas rannasta, niin että eivät jaksakaan takaisin?

Ap hyvä että me kaikki nyt tiedetään sun elämäntilanne! Mitäs miehelle kuuluu, vai onko enää kuvioissa?

Yritä jaksaa tätä elämää.

Mikset lähde suoraan ulkomaille lapsettomaan hotelliin, mis saat olla rauhassa ? Jos noin paljon ärsyttää?

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 14:14"]

On täällä uskomatonta porukkaa! Melkein voisin todeta että nyt taisi kalikka kalahtaa koirat älähtää jne.

Ymmärtäisin reaktionne jos olisin lapseton. Mutta todellakin olen ihminen joka nauttii tämän hetkisestä elämästä ja rauhallisuudesta.

Teidän mielestänne minun pitäisi tekopyhänä esittää kuinka ihanaa tuo lapsiperhearki on?

Miettikääpä miksi on olemassa matkoja lapsivapaisiin hotelleihin :) Ei kaikki jaksa sitä hössötystä eikä teidän lapset kaikkien mielestä ole ihania.

Taisin muuten rannalla saada muutamat kateelliset katseet pikkuisten äideiltä kun luin kirjaa kaikessa rauhassa ;)

Nautitaan jokainen omasta elämästä!! Minä ainakin. Nyt elän parasta aikaa isojen lapsieni kanssa :)

[/quote]

Ei vitsit, et sä ainakaan lukemaasi ymmärrä. Ei tässä ole kukaan sanonut, ettei lapsiperhearkea saisi tunnustaa työlääksi tai ettet saisi olla helpottunut siitä, että sinun ei enää tarvitse vahtia taaperoita.

Vaan sitä on sanottu, että suhtaudut omahyväisesti ja luulottelet, että et itse ole ollut samanlainen "saamarin hössääjä" aikoinasi. Ihan varmasti olet ollut, jos olet ollut tunnollinen äiti.

Ja se, että sinä otat asiaksesi ärsyyntyä siitä, että uimarannalla on ääntä ja koet, että sinun pitäisi päästä johonkin äänettömään erillistilaan, ettei vaan osu kohdalle ÄRSYTTÄVIÄ LAPSIA, se nyt tietysti on aika elämälle vieras asenne monen mielestä. Jopa osalle meistä äideistä.

Tätä et nyt hokaa, vaan oletat, että eri mieltä olevien ilman muuta pitää olla jonkun huonosti kasvatetun häirikkölapsijoukkion äitejä...

(se ekan sivun kommentoija, jonka muksut ovat jo 12- ja 14-vuotiaat)

Taisin muuten rannalla saada muutamat kateelliset katseet pikkuisten äideiltä kun luin kirjaa kaikessa rauhassa ;)

Jos ihan totta puhutaan.... Mieluummin juoksen omien lapsieni perässä ja hössötän, olen nuori ja hyvässä kunnossa, kuin lepuuttelisin rannalla kirjan ääressä vanhana löllykkänä ;)

Siis sun mielestä 1-3v. taaperon perässä ei tarvi juosta, antaa mennä vaan mihin menee? Jos menee liian syvään veteen niin siitä vaan. Ei hössötetä turhaan, kyllä pelastuslaitoksen sukeltajat sen viimeistään löytää. Ei tarvi kieltää heittelemästä hiekkaa yms. Antaa heitellä jos huvittaa. Näinkö sinä tosiaan toimit aikanaan? Et "hössöttänyt" vaan annoit lasten mennä ja tulla ja tehdä mitä halusivat? Ihan oikeesti? Teidän perhe oli varmaan oikein pidetty perhe rannalla. Siinä oli muiden kiva "rentoutua", kun sä et turhaan hössöttänyt etkä kieltänyt lapsiasi.

Minä olen jo yli nelikymppinen lapset tietysti jo aikuisia, muistelen lämmöllä heidän lapsuusaikaa. Meillä elettiin rauhallista elämää, olin kotiäiti ja lapset saivat kehittyä omaan tahtiinsa, olivat iloisia ja toimeliaita. Meillä ei harrastettu huutamista eikä mäkättämistä, toki neuvoja annettiin ja keskusteltiin. Itseäni surettaa enemmän vanhemmat jotka ovat kiireisiä ja hermostuneita, jotkut puhuvat tosi rumasti lapsilleen jopa huutavat ja kiroilevat päivittän, tuntuu että joillekin lapset ovat vain tiellä, rannallakin voi se puhelin olla tärkeämpi.

Kun on hankkinut lapsia, heidän kanssaan tulee olla läsnä ja kuunnella kiireettömästi ja rauhallisesti.

Ei ole kiva kuunnella kun jotkut tiuskivat lapsilleen aivan syyttä, ei tee lapsillekaan hyvää ja sitä inhottaa kuunnella. Ei paljon huvita lapsipaikkoihin mennä paitsi kun on oma hyväkäytöksinen lapsenlapsi hoidossa silloin mennään ja nautitaan yhdessäolosta!

Muuten kyllä nautin minäkin ihanasta lapsivapaasta rauhasta!

Ymmärrän mitä tarkoitat vaikka en jaksa ärsyyntyä yhtään.En ole kyllä tuollaiseen hämmennykseen onneksi törmännytkään. Ymmärrän että rannalla riittää helteillä pilkuväkeä ja näillä huolehtijoita. Omani on 8 v joten tiedän mitä se aikoinaan oli. Kaupassa vinkui ja itkeskeli tänään pikkuvesseli ja katsahdimme lapseni kanssa ymmärtäväisesti toisiamme: sellaisia ne pikkuiset joskus on.

Hmm, ottamatta muuten kantaa keskusteluun, täytyy todeta, että on tapoja ja tapoja olla pienten lasten kanssa rannalla. Olen itse tällä viikolla ollut kahden alle kolmevuotiaan kanssa kahdesti rannalla ja molemmilla kerroilla olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka osa niistä pikkulapsiperheistäkin pystyy olemaan kohtuullisen rauhassa ja osa juokser ympäri rantaa ja karjuu lapsilleen (ja myös puolisoilleen). Useimmiten huudetaan melko turhasta ("älä mene polvillesi hiekalle", "älä istu siihen" jne.), eikä sellaisista asioista, joilla olisi oikeasti merkitystä joko lapsen turvallisuudelle tai muiden ihmisten hyvinvoinnille. Eivät ne lapset siis häiritse, vaan vanhempien tylytys ja totaalinen sokeus sille, miltä oma käytös näyttää. Tässä ovat kunnostautuneet sekä isät että äidit. Itse pidän rannalla huolen lasteni turvallisuudesta ja siitä, etteivät he häiritse muita ihmisiä vaikkapa heittelemällä hiekkaa liian lähellä muita, mutta pyrin tekemään sen kauniisti pyytämällä ja lasteni puuhia tarkkailemalla, en karjumalla. Tämän ansiosta sain tänäänkin istua viltillä rauhassa ja seurailla iloisena lasteni iloa rannasta :)

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 12:17"]

On tullut lämpiminä päivinä vietettyä rannalla aikaa ja olen huomannut itsessäsi, että ärsyynnyn pikkulapsi-perheistä. En niinkään itse lapsista vaan niistä vanhemmista. Jotenkin se aika on ajanut kohdallani ohitse. En jaksaisi enää päivääkään sitä hössötystä vaipoista, maitopulloista, ruokapurkeista, perässä juoksemisesta, kokoaikaisesta vahtimisesta ja kieltämisestä.

Itselläni on 9 ja 11-vuotiaat tytöt ja voitte vain kuvitella kuinka rauhallista heidän kanssaan on olla esim. juuri rannalla. 

Eilenkin sain nauttia auringosta rauhassa lueskellen ja välillä torkahtaen. Siinä sitten seurailin välillä, kun mammat ja isit juoksi pientensä perässä veden rajassa sinne tänne ja kiellot kaikui pitkin rantoja. Ja se hössötys: älä mene, onko vaippa kuiva, tule Nico tänne, älä mene sinne, ei saa koskea, ei saa heittää hiekkaa, ei saa roiskia vettä JNE.

No, aikansa kutakin. Minun kohdallani pikkulapsiaika on TODELLA taaksejäänyttä elämää. Tässä alkaa vähitellen siirtyä pikkulapsivapaisiin rantoihin, ravintoloihin, hotelleihin jne. Ei vaan enää jaksa sitä hössötystä. 

Nyt nautin elämästä ja omasta ajasta ja rauhasta. Nauttikaa tekin vastaavassa tilanteessa olevat!

Ja tämä ei ollut pahalla kirjoitettu, olenhan itsekin ollut joskus pienten lasten äiti (toivottavasti en tuollainen saamarin hössöttäjä kuitenkaan).

Joskus sitä vaan herää ajatukseen kuinka elämässä asiat muuttuvat ja kuinka sitä osaakaan arvostaa tätä pikkulapsivapaata elämää! :)

Hyvää ja rentouttavaa kesää kaikille!

N37

[/quote]

Juu, sen vuoksi itselläni ei lapsia olekaan koska en tosiaan jaksaisi sitä härdelliä mikä useimmissa perheissä näyttää aina vallitsevan pikkulapsien kanssa. Elämä on ihanan rauhallista ja helppoa ilman lapsia. Tosin useimmiten jos koen ärsytystä jostain, on se vanhemmat jotka ovat kyvyttömiä opettamaan lapsilleen tapoja, pätee myös lemmikkien omistajiin. Esimerkiksi ärsyttää, kun rappukäytävään laitetaan lapsia jäähylle tai annetaan niiden leikkiä siellä (huutaa suoraa huutoa, juosta ja tömisytellä hississä, hakata kaiteita niin että rappu kaikuu ja rämpyttää kaikkien postilaatikoita), tässäkin syy on vanhempien jotka eivät katso lastensa perään eivätkä anna leikkiä sisällä tai vie viereiseen puistoon. Pienet lapset ja vanhemmat ei ärsytä silloin kun osaavat olla kuten ihmiset yleensä, lapset osaavat jutella normaalilla äänellä ja syödä nätisti, olla hyväkäytöksisiä. Ymmärtäähän sen, että jokainen lapsi joskus itkee tai suuttuu, mutta ei jokapäiväinen heikkopäinen riehuminen ole mielestäni normaalia. Onhan tästä ollut julkisuudessakin, siihen on syynsä miksi nykyään lastentarhoissa ei lapset osaa käyttäytyä ja ei ole mitään tapoja tai kunnioitusta, samaten lapsivapaat hotellit yms. Se on se kasvatus nykyään...

Ärsyttää lähinnä se epäjohdonmukaisuus, huudetaan lapsille ja kaikki on kaaosta kun ei itse ole osattu hoitaa asioita aiemmin johdonmukaisesti. Pätee myös lemmikkien omistamiseen. Kiva katsella ikkunasta kun joku riuhtoo koiraansa hihnassa (koiran kaula kiittää varmaan) kun ei ole osannut opettaa sitä kävelemään hihnassa oikein, tai kun rannalla ollessa jotkut lähtevät veneellä ja huutavat kyydissä olevalle koiralle täysillä että koko ranta kaikuu "ISTU, MAAHAN, ISTU". Voi herranjestas, päättäisivät itsekin edes tai ehkä kannattaisi kouluttaa sitä koiraa oikein kun sellaisen saa... Tuollaiset ihmiset on jotain niin rasittavaa, eivät osaa hoitaa (lemmikkiään, lapsiaan) ja kasvattaa kunnolla ja sitten huudetaan, huudetaan ja huudetaan ja syy on aina sen lemmikin tai lapsen.

Joillekin ottaa koville jos ap nauttii elämäntilanteestaan. Harva siihen pystyy.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 13:26"]

Aika aikaansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin :D

Mun lapsilla on ikäeroa 14 vuotta. Olen siis saanut viettää välissä niitä rentouttavia ja jopa lapsettomia etelänlomia ja nyt taas on pikkulapsivuodet menossa, mutta oikeasti nautin nyt tästä taas! Muistan että silloin kun olin ensimmäistä kertaa rantalomalla ilman lastani, niin muiden kirkuvat lapset ärsytti ihan sikana. Tällä hetkellä on sellainen olo, että sain viettää riittävästi niitä lokoisia vuosia välillä ja elän juuri nyt sellaista elämää kuin tahdon yksivuotiaan kanssa.

Niin ja ap, minäkin olen 37v, mutta paljon kerkeää kun aikaisin aloittaa, jopa toisen kierroksen yhä uudestaan ;-)

[/quote]

Se on ihan hyvä, että biologia menee niin että oma lapsi aiheuttaa vähemmän ärsytystä kuin muut lapset. Mutta se on jännä, että miten monet vanhemmat eivät jaksa pahemmin muita lapsia tai muissa lapsissa nähdään vikoja ja niistä ärsyynnytään, kun se oma on niin ihana. Mutta sitten ei tajuta sitä, että toisten mielestä se oma ihana lapsi ei olekaan ihana vaan se ärsyttävä ja sitten ihmetellään että miten muka kaikki ei ole ihastuksissa siihen omaan kullannuppuun. Jotenkin ristiriitaista, että nähdään toiset lapset ärsyttävinä mutta ei haluta ymmärtää että se ärsyttävä lapsi muille on usein se oma lapsi.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 15:03"]

Joillekin ottaa koville jos ap nauttii elämäntilanteestaan. Harva siihen pystyy.

[/quote]

Eipä vaan näytä nauttivan :)

Veikkaanpa että ne ap:n kaksi lasta ärsytti myös jotakuta siellä rannalla. Tuskin ne ihan hiljaa vaan ui, tais sitä ääntä päästä ja naurettiin ja leikittiin keskenään. Ja joku mummo oli hyvin ärsyyntynyt. Ja mutisi että ei hän aikanaan maannut reporankana viltillä ja lukenut/torkkunut ja antanut isojen lasten huutaa ja mölistä keskenään. Että ei osata kasvattaa lapsia vaan annetaan niiden riehua ja remuta miten haluavat ja itse vaan luetaan.