Lue keskustelun säännöt.
Hirveä tilanne uudessa rakkaudessa
09.07.2014 |
Olin vielä reilut pari kuukautta sitten pitkässä kestäneessä parisuhteessa, joka oli kuitenkin jo pahasti kuihtunut. Sitten ihastuin mieheen, joka oli myös suhteessa ja jolla oli yksi lapsikin. Hänellä oli myös häät tulossa. Rakastuin tuohon mieheen ihan täydellisesti ja ilmeisesti hän minuun, koska tilanne eteni nopeasti siihen että molemmat lopettivat suhteensa, jotta voisimme olla yhdessä.
Tunnen että tämä mies on elämäni aito rakkaus, eikä minulla ole huonoa omaatuntoa tapahtuneesta. Aiemmassa suhteessani en ollut enää onnellinen, eikä aiempi miehenikään ollut. Tunnen että uuden rakkaani kanssa voisin saada kaiken mistä olen ikinä haaveillut. Perheen ja todellisen aidon rakkauden. En ole ikinä ollut näin rakastunut ja onnellinen.
Minulla on ollut vahva luotto siihen että uusi suhde tulee toimimaan ja että hän todella rakastaa minua. Olemme puhuneet jo lasten teosta ja avioliitosta. Ei nyt, mutta ne ovat olleet yhteinen haave. Eikä uskoni ole perustunut vain sanoihin… Hänhän jätti naisensa ja perui häänsä minun takia. Ja on tutustuttanut minua lapseensa. Aivan ihana poika, joka on myös tykästynyt minuun.
Shokki
Samana päivänä kun molemmat muutimme omiin asuntoihimme, tuli kuitenkin kova shokki.
Meille tuli suhteemme ensimmäinen riita. Vein miehelleni hieman muuttotavaroita ja kerroin sen jälkeen uudelle rakkaalleni että minulle tuli hieman huono olo, koska olen valehdellut exälleni ja hän tulee pian saamaan tietämään uudesta suhteestani ja varmasti arvaa että uusi suhde oli jo alkanut meidän silloisen suhteen aikana. Mies loukkaantui ja sanoi ettei tunteista exää kohtaan saa puhua toiselle. Se tuntui pahalta. Luulin että olimme voineet puhua ihan mistä vain. Ja oli hänkin eron hetkellään kertonut tunteistaan.. Kuinka pahalta tuntui kun hän sanoi haluavansa erota ja hänen nainen itki.
Ymmärsin kuitenkin hänen tunteensa, mutta kun hän seuraavana päivänä puhui jatkuvasti exästään ja sanoi vielä että aikoo käydä exänsä luona lähes päivittäin katsomassa lastaan. Siis heillä on viikko-viikko systeemi lapsen kanssa, mutta että hän aikoo käydä exänsä luona säännöllisesti myös silloin kun lapsi on hänen luonaan… Niin ahdistuin ja nukkumattoman yön jälkeen avauduin pahasta olostani. Mielestäni ahdistuksesta huolimatta aika normaalilla tavalla… En huuutanut tai mitään.
Mielestäni riita ei ollut erityisen vakava. Itse ymmärrän hänen tuntemuksiaan, mutta hän ahdistui tästä pahasti, vaikka olen pyydellyt jo miljoona kertaa anteeksi käytöstäni.
Tapahtuneesta on mennyt jo viikko. Hän sulkeutui ihan täysin, eikä ole suostunut kertaakaan juttelemaan kanssani sen jälkeen. Hän vetäytyi pois… Sanoo että hänen pitää miettiä asioita ja tunteitaan. Kun olen anellut että eikai hän jätä minua… Hän ei ole vastannut mitään.
Tuntuu ihan uskomattoman pahalta ja avuttomalta. Itse olen niin syvästi rakastunut etten voisi kuvitellakaan eroa. Tuntuu etten selviäisi siitä. Olen rukoillut häntä keskustelemaan minua, mutta hän ei ole vastannut mitään. Hän tietää kuinka kurja olo minulla on ja hän pystyy olla vastaamatta mitään… Ihan kun tunteillani ei olisi mitään merkitystä. Itkettää…
Käsitykseni mukaan hänen aiemmassa suhteessa ei hirveästi puhuttu ongelmista, vaan ne hoidettiin huutamalla. Minä taas olen tottunut käsittelemään ongelmat keskustelemalla… Joten vähän ”kulttuurieroa” tässä on. Niin ja ei, hän ei ole ulkomaalainen.
Mitä mieltä olette tilanteesta?
Voiko olla ettei hän olekaan ettei hän ikinä ole aidosti rakastunut minuun? Kuinka hän voi heti harkita eroa ensimmäisen pikkuongelman vuoksi?
Hänen tilanne on toki äärimmäisen stressaava… Lapsen tilanne ja kaikki… Rakastaako hän minua ja on vain pelästynyt?
Mitä voin tehdä?
Viikko on nyt mennyt ilman yhtään keskustelua. Hän sanoo ettei tiedä mitä sanoa. Eikä hän olekaan sanonut mitään. Minusta tuntuu että olen tulossa hulluksi… En saa nukutuksi kuin pari tuntia kerrallaan, en pysty syödä… Asia ahdistaa mieltä koko ajan. Tuntuu että olen menettämässä kaiken mistä olen ikinä haaveillut, enkä pysty tehdä yhtään mitään. Hän ei vaan suostu tapaamaan minua. Olen lähetellyt toki paljon viestejä hänelle rakkaudestani, mutta hän vaan ahdistuu niistä lisää.
Mitä voin tehdä? Antaa hänelle aikaa selvittää päänsä? Se ei ole helppoa… Koska olen aivan sekaisin tosiaan… Olen niin avuton, enkä oikein pysty vain odottaa hänen päätöstään. Tuntuu että suhteemme loppu olisi minunkin loppu. Ei sellaista voi vaan odottaa…
Tai onko oikein jos pakotan hänet keskustelemaan? Itse en näe että asiasta keskusteleminen ja jutteleminen (ei riiteleminen) ei voisi ainakaan pahentaa asioita… Ja jotenkin uskon vahvasti siihen että jos kerran juttelisimme, niin tilanne ratkeaisi siihen. Tuntuu etten pysty vain odottamaan hänen päätöstään. Pakko tehdä jotain…
Mitä minun tulisi mielestänne tehdä?
Kommentit (96)
Anteeksi mutta ei nyt jaksa sympatiat riittää sulle, olet varastanut isän ja puolison perheestä, tosi surullista.
Melkein toivoisi että tällaisille naisille kävisi "AnuHarkit" eli sitä saa mitä tilaa, petturisikamiehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on voinut hyvinkin tulla katuma päälle. Ikävä tilanne, sun pitää nyt vaan odottaa. Kerro miten tässä kävi. Tsemppiä!
Oletko ap aika nuori eikä sinulla ole lapsia? Ero tilanteessa, jossa kuviossa on lapsia mukana on aika iso juttu. Ei sitä kuitata lennosta hyppäämällä suhteesta toiseen. Isoin juttu se on lapselle, jonka elämä mullistuu täysin. Mies tekee oikein etenemällä lapsen ehdoilla. Muunlaista miestä ei kannattaisi kyllä edes harkita. Samoin ap kannattaisi ymmärtää, että lapsen äitinä se exä on kuvioissa mukana vielä pitkään ja hyvien välien ylläpitäminen on kaikkien, ja etenkin sen lapsen etu.
Suosittelisin teitä molempia ottamaan nyt vähän happea ja etäisyyttäkin. Jos suhteenne on tarkoitettu, se kyllä etenee aikanaan. Ei pitäisi olla kiire enää minnekään, eihän.
Ja kerää hyvä nainen itsesi ja lopeta miehen aneleminen.
Mies tajusi, että elämä on myös riitoja - missä suhteessa tahansa - ja että suhde ei välttämättä parane vaihtamalla. Ei tässä muu auta kuin antaa hänelle aikaa. Ehkä tulee luoksesi, ehkä ei, siihen et nyt pysty vaikuttamaan. Työnnät häntä vain kauemmaksi vaatimuksinesi.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 21:25"]
Sinusta ei siis kukaan tiedä? Toden.näköisesti mies perui häät siis sanoen ettei olekaan vielä valmis -ja suhde lapsen äitiin nyt jatkuu tämän päästyä alkujärkytyksestä.
Minäkin sanoisin, että unohda mies. Kukaan ei kohtele rakastamaansa ihmistä noin kuin sinua ja lapsen äitiä on kohdeltu. Miehellä on tod. Näk. Vaikka millaisia outoja ja kylmiä tapoja ja ehkä jopa persoonallisuushäiriöitä kuin noin käyttäytyy.
Ero ja suru sujuu Katariina paljon nopeammin jos nyt vain hyväksyt sen ettei vastaus ehkä selviä koskaan. Pääset irti miehestä ja löydät joskus uuden.
Tsemppiä!
[/quote]
Joo, mies ei ole kertonut musta kenellekään. Sen ymmärrän täysin hyvin et hän haluaa salata suhteemme alkamisajan morsiammeltaan, koska on kuitenkin tosi tärkeää lapsen kannalta että vanhempien välit eivät ole kovin riitaisat. Se taas tuntuu pahalta ettei hän ole sanonut sanaakaan ettei ole sanonut sanaakaan esim. läheiselle veljelleen... Jossain vaiheessa kun suhteemme voi vielä hyvin niin pelksin että ehkä siksi hän ei kerro edes lähimmälle ystävälleen että hänen on sitten äärimmäisen helppo lopettaa suhteemme... Ja niin taisi ollakin :(
Ainoalle yhteiselle tutullemme hän on tosin sanonut olevansa kiinnostunut minusta. Tosin nyt hänellä näköjään on kamala pelko siitä että yhteinen tuttumme saa tietää mitään lisää.
Ja joo, kyllä olen miettinyt että jos ihminen jota rakastaa tai josta edes välittää haluaa jutella, rukoilee yhtä juttutuokiota kun ei pysty olla, nukkua tai syödä... Niin luulisi että jokin sympatia herää vaikka itseäkin ahdistaa. Mutta ei, eipä miehellä herännyt. Hän ei suonut minulle sitä juttelua... Tai vasta kun olin sanonut sille yhteiselle tutulemme olevani ihan rikki... Niin sitten hän heti halusi jutella. Ei varmastikaan minun hyvinvoinnin vuoksi, vaan siksi että pääsee kontrolloimaan minua. Varmistamaan sen etten kerro yhteiselle tutullemme tai muillekaan mitään lisää.
Ja ehkä se että hän ei osaa sanoa jatkosta (että onko meillä joskus vielä mahdollista olla yhdessä) on vain kontrollointia... Eli niin kauan kun minulle on haave yhteisestä tulevaisuudesta, niin pysyn aisoissa ja teen kaiken juuri niinkuin hän haluaa.
Joka tapauksessa... Vaikka ymmärrän kuinka epätodennäköistä yhteinen tulevaisuus on... Niin haluan nyt antaa miehelle aikaa... ja toivoa että hänellä heräisi taas tunteita minua kohtaa... Me näemme harrastuksen parissa, joten yritän käyttytyä normaalista ja katson mitä tapahtuu... Sen kuitenkin tiedän että jossain vaiheessa meidän pitää jutella asioista kunnolla... heräsi tunteet minua kohtaan tai ei... Ja jos hän ei minun kanssa suostu juttelemaan aidosti, niin sitten hän saa jutella asioista omien lähimpiensä (veli ja sisko, yhteinen kaverimme) kanssa...
Ei näin voi vaan tehdä toiselle ja jättää asiaa kokonaan käsittelemättä.
Katariina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi halunnut vakavan suhteen, olisi kertonut siitä muillekin. Veikkaan että palaa yhteen ex- vaiminsa kanssa. Ota opiksesi ja jatka elämää.
Onpas sulla rahvaanomainen mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 21:05"]
En usko tätä juttua. Samanlainen takiainen kuin toisessa eilen alkaneessa ketjussa. Molemmissa elämää suurempaa rakkautta ja mies, joka ei halua olla yhteydessä. Se eilinen tarina kuivui vähitellen kokoon, joten piti tehdä uusi aloitus.
[/quote]
Niin... Jos ihminen sanoo rakastavansa minua, tutustuttaa minut lapseensa, sanoo haluavansa lapsia kansani, eroaa puolisostaa, muuttaa omaan asuntoon... Ja sitten ykskaks sanoo että hänen tarviikin olla yksin, eikä edes suostu keskustelemaan asiasta.
Ja minä haluaisin selvittää asiat. Tietää miltä hänestä tuntuu. Niin olen takiainen?
Kyllä Katariina nyt vain olet takiainen. Pahinta mahdollista laatua. Miten voit edes kuvitella meneväsi kertomaan miehen läheisille suhteestanne ja vaatimaan, että käyvät asioita läpi?
Ehkä hiukan liikaa olet lukenut Harlekiini-romaaneja ja sieltä omaksunut maailmankuvaasi. Varsin legendaarinen on tuo sanontasi pitkän ketjun alkupuolella "sielusi silmiin".
Päästä irti, jatka elämääsi. Teet meistä naisista naurettavia tuolla käytökselläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erottakaa nyt ihmiset rakastuminen ja ihastuminen ensinmäiseksi toisistaan ja vasta sitten teette päätöksiä sen mukaan.
Voi jessus näitä en mä paremmin sano.
Jos rakastaa toista, niin rakkaus ei vaadi eikä etsi omaansa....
Eli koko stoori on ainostaan egon sanelemaa ihastusta. Harmi vain että näissä "rakastumisissa" kärsii yleensä lapset ja sivulliset kun joku wannabee haluaa elää elämänsä lopullista "rakkautta" n. 2 vuotta, kunnes kohde vaihtuu.
Onneksi tämä aloitus on provo, mutta kyllä näitä oikeesttikin on.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 07:02"]
Anteeksi mutta ei nyt jaksa sympatiat riittää sulle, olet varastanut isän ja puolison perheestä, tosi surullista.
Melkein toivoisi että tällaisille naisille kävisi "AnuHarkit" eli sitä saa mitä tilaa, petturisikamiehen.
[/quote]
Mitä mitä? Onko Anu tehnyt tuhmasti? Oliko Harkki varattu, kun Anun tapasi, vaiko mitä? Pliis, joku???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa näin aikuisen miehen äitinä ja toisen sisarena, että jos joku minulle tuntematon nainen tulisi selittämään että poikani/veljeni pitäisi analysoida kanssani edesmennyttä parisuhdetta, niin lähinnä meinaisin tukehtua nauruun. Minä en sekaantuisi noiden naisasioihin millään lailla, ikinä! Hoitakoot omat sotkunsa, herranjestas!
Kostoltahan se haisee, vaikka kuinka yrittäisi verhota sen analyyseihin ja ihmisenä kasvamiseen.
Hoh hoh hoh.
Tekis mieli kirjoittaa että ota myrkkyä.
No, älä ota, mutta tutustukaa ystävienne kanssa aikuisuuden käsitteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 15:14"]
Täytyy sanoa näin aikuisen miehen äitinä ja toisen sisarena, että jos joku minulle tuntematon nainen tulisi selittämään että poikani/veljeni pitäisi analysoida kanssani edesmennyttä parisuhdetta, niin lähinnä meinaisin tukehtua nauruun. Minä en sekaantuisi noiden naisasioihin millään lailla, ikinä! Hoitakoot omat sotkunsa, herranjestas!
Kostoltahan se haisee, vaikka kuinka yrittäisi verhota sen analyyseihin ja ihmisenä kasvamiseen.
[/quote]
Kyllä AP mä olen tämän kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Vaikka ymmärrän sun tarpeen saada selvyys asioihin niin älä mene tilittämään mitään suhteenne asioita ulkopuolisille. Jos he eivät ole koskaan susta kuulleetkaan mitään, avautumisesi olisi vain hämmentävää ja enemmän tai vähemmän tekisit itsesi vain naurunalaiseksi. Et voi pakottaa ketään analysoimaan mitään jos hän ei halua ajatella koko asiaa. Totuttele ajatukseen, teet tilanteen helpommaksi itsellesi. Tilanne on sulle epäreilu mutta on se myös epäreilu miehen lasta ja lapsen äitiä kohtaan.
#69 (ja 80)
Kuulostat kyllä todella epäkypsältä ja itsekeskeiseltä. Sitä saa, mitä tilaa! Vaikka kuinka ihastuisi, niin ei se tarkoita, että sinun tunteesi ovat kaikkien muiden tunteita tärkeämmät, ja että sinulla on oikeus kävellä muiden yli. Siis tässä tapauksessa varatun miehen kihlatun ja lapsen sekä oman kumppanisi. Varattuihin nyt vaan ei kosketa! Jos kosket, niin sitten kärsit seuraukset. Et sinä tässä pelkästään uhri ole, vaan väärin olet tehnyt itsekin. Turha siis alkaa jotain kostoa suunnittelemaan, ja kosto se nimenomaan on, jos menet avautumaan miehen läheisille. Sinä et kostu siitä yhtikäs mitään, saat vaan miehen inhoamaan itseäsi ja miehen läheiset ajattelevat sinun olevan hullu vainooja. Todella säälittävä idea siis jo ajatuksen tasolla.
Se mies ei sinua rakasta. Piste! Siispä hänen tunne-elämänsä ja sen kehitys ei sinulle kuulu enää millään lailla. Anna olla. Et sinä tule ikinä saamaan tyydyttävää selitystä, joten lopeta sen odottaminen. En todellakaan usko, että miestä kiinnostaa enää palata kanssasi yhteen. Hän jättää tulevaisuuden "auki" nimenomaan sen takia, että toivoo sen rauhoittavan sinut edes hetkeksi. Olen itsekin syyllistynyt puolivahingossa tuollaisen toivon kipinän jättämiseen päästäkseni takiaismiehestä eroon. Eikä siis todellakaan ollut pienintäkään halua palata yhteen, mutta kun toinen kärtti jotain syväluotaavaa keskustelua eron syistä, vaikka mielestäni tein selväksi, ettei tunteita vain ollut tarpeeksi, niin jossain vaiheessa vaan myöntelin päästäkseni miehestä eroon. Siis hän itse alkoi pohtia jotain, että ehkä ajoitus on vain väärä ja katsotaan myöhemmin uudelleen, ja minä en jaksanut siinä vaiheessa enää satuttaa enempää sanomalla, ettei asia tule muuttumaan. Tosin huomasin kyllä virheeni, kun hän vielä jonkin ajan päästä selvästi elätteli toiveita. Siinä vaiheessa olin sitten reilusti tyly, mikä selvästi musersi miehen. Tee siis itsellesi palvelus, äläkä ole kuin tuo exäni. Älä elättele turhaan toiveita ja pitkitä siten omaa suruasi. Jos miehellä on sinua kohtaan tunteita, niin hän tulee itse luoksesi. Parempi hyväksyä se todennäköisempi mahdollisuus, että ei tule, ja aloittaa se ylipääsemisprosessi nyt heti, eikä kuukauden päästä. Sinä et menetä siinä mitään, päinvastoin.
"Mitä minun tulisi mielestänne tehdä?"
Ala nyt kaiken lisaksi ainakaan ala haaveilemaan kirjailijan urasta.