Hirveä tilanne uudessa rakkaudessa

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 00:32"]

Jotenkin kauhean lapsellista. Joko tää on porvoosta tai sit näillä on ikää noin 20 v. Hohhoijaa. "Siis sit me niinku kuukaudessa tajuttii et me rakastetaa toisiamme enemmänkö mitää muut. Ja me jätetää kaikki muu taakse ku me nii rakastetaa toisiamme. Ja sit se jätti mut enkä tajuu."

[/quote]

Tuo on ihan hyvä analyysi, mutta kirjoitat niin ivallisella tavalla? Tämä on hullu juttu, mutta eikai se oikeuta väheksymään sydänsurujani? Vaikka juttu on hullu ja tyhmä, niin suruni ovat aitoja. Kyllä minä aidosti luulin tämän olevan jotain suurta kun mies sanoi rakastavansa minua, perui häänsä minun takia, tutustutti minut lapseensa ja sanoi haluavansa kanssani lapsia.

En tiennyt että sydänsuruistaan saa täällä keskustella vain ihmiset jotka ovat aina tehneet kaiken oikein, eivät koskaan elämässään ole antaneet tunteilleen valtaa ja ovat muutenkin superälykkäitä.

Katariina

Aikuisten elämässä valitettavasti aina ei saa asioille selityksiä, ja ihmiset saattavat kohdella sinua todella huonosti ilman että koskaan kuulet selitystä asian suhteen. Voit itse päättää, käytätkö energiaa asian pähkäilyyn ja vellomiseen, vai katsotko eteenpäin ja uskot huomiseen.

Olen myös sitä mieltä, ettei sinun kannata asettaa aikarajoja eikä ahdistella miestä sen enempää. Tärkein saamasi tieto on Se, ettei hän halua sinua ja kertomastasi päätellen on sekaisin. Elä elämääsi eteenpäin. Nuorena sitä kuvittelee, että elämä päättyy kun iso rakkaus päättyy. Uusi voi olla jo nurkan takana :)

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 00:42"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 00:32"]

Jotenkin kauhean lapsellista. Joko tää on porvoosta tai sit näillä on ikää noin 20 v. Hohhoijaa. "Siis sit me niinku kuukaudessa tajuttii et me rakastetaa toisiamme enemmänkö mitää muut. Ja me jätetää kaikki muu taakse ku me nii rakastetaa toisiamme. Ja sit se jätti mut enkä tajuu."

[/quote]

Tuo on ihan hyvä analyysi, mutta kirjoitat niin ivallisella tavalla? Tämä on hullu juttu, mutta eikai se oikeuta väheksymään sydänsurujani? Vaikka juttu on hullu ja tyhmä, niin suruni ovat aitoja. Kyllä minä aidosti luulin tämän olevan jotain suurta kun mies sanoi rakastavansa minua, perui häänsä minun takia, tutustutti minut lapseensa ja sanoi haluavansa kanssani lapsia.

En tiennyt että sydänsuruistaan saa täällä keskustella vain ihmiset jotka ovat aina tehneet kaiken oikein, eivät koskaan elämässään ole antaneet tunteilleen valtaa ja ovat muutenkin superälykkäitä.

Katariina

[/quote] Huomasitko kun sulle mietittiin, ettei varsinaisesti perunut häitään sinun takiasi? Anteeksi kun nostan sen tuosta esiin (puolustit tunteitasi ihan oikein!) mutta ajattelin vain, että tuon pohtiminen voi jossain vaiheessa auttaa pääsemään yli tapahtuneesta, oli jatko sitten mikä vain.

26

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 00:28"]

Teillä on ollut hetken huumaa ja silloinhan tuntuu rakkaus ja halu tehdä lapsia. Mutta arki ei ihan niin toimi. Mies on jo alkuhuumasta toipumassa ja vähän ajattelee jo järjellään. On hyvä ettei pomppaa suoraan suhteesta toiseen vaan selvittää yhden asian kerrallaan.

Odota se kuukausi, se on minusta hyvä idea. Anna kuukausi aikaa selvittää pää. Älä koita tekstailla ja rukoilla, se on ahdistavaa toisesta.

[/quote]

Jep, sen teen. En tekstaile, enkä rukoile tms.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 00:45"]

Aikuisten elämässä valitettavasti aina ei saa asioille selityksiä, ja ihmiset saattavat kohdella sinua todella huonosti ilman että koskaan kuulet selitystä asian suhteen. Voit itse päättää, käytätkö energiaa asian pähkäilyyn ja vellomiseen, vai katsotko eteenpäin ja uskot huomiseen.

Olen myös sitä mieltä, ettei sinun kannata asettaa aikarajoja eikä ahdistella miestä sen enempää. Tärkein saamasi tieto on Se, ettei hän halua sinua ja kertomastasi päätellen on sekaisin. Elä elämääsi eteenpäin. Nuorena sitä kuvittelee, että elämä päättyy kun iso rakkaus päättyy. Uusi voi olla jo nurkan takana :)

[/quote]

Nuorena, hah, mä oon 41v. Elämä tuntuu ihan loppuneen kun rakkaus loppui. Mutta toki pakko jatkaa. En tajua, miten joku osaa käsitellä tuntwita, mä joudun kaiken tän myötä opettelemaan ja välillä tuntuu, että en opi vaan oon kylmään kangistunut joskus jo sata vuotta sitten ikuisesti. Ja avaimet lukkojen aukaisuun on just tuollaisten solmussaolevien (tai tämän yhden ) taskussa. Mutta välimme eivät ole katki tai edes huonot, ne ovat vain "pois päältä". Ehkä mä saan joskus taas lisää solmuja auki. 

26

On hyvin mahdollista ettei hän perunut häitä vain minun takia. Vaikka sanoikin olleensa innoissaan häistän vielä ennen minun tapaamista. Oli heill ongelmiakin... Kuten ettei hänen morsian halunnut lisää lapsia. Mies halusi..

Jos mies haluaa vielä joskus olla kanssani, niin tottakai meidän on silloin analysoitava että mitä tapahtui. Ei ilman analyysiä tätä voisi jatkaa... En voisi antaa sydämmelleni siihen lupaa.

Mutta jos mies ei halua olla kanssani, niin sitten en välttämättä itse tarvi hänen analyysiaan... Mutta silloin tulee jonkin sortin katkeruus peliin... Eli ei näin vaan voi tehdä toiselle ihmiselle ja jatkaa elämää yhtään miettimättä että mitä tuli tehtyä ja miksi. Ja asian analysointi omien lähimpien kanssa tekisi varmaankin hänelle hyvää? En katsoisi tekeväni hänelle pahaa, vaikka joku voisi sen kai kostoksikin kutsua... Ja siis aion kertoa hänen lähimmille vain jos hän ei suostu minun kanssaan pohtimaan kunnolla.

Mikä olisi sitten vastaus mitä haluaisin kuulla?

No paras olisi tietenkin se että hän oikeasti rakastaa minua, mutta on nyt vaan ollut pelästynyt kun suhteemme on edennyt niin nopeasti, lapsen hyvinvointi arvelluttaa ja eroa ei ole ehtinyt käsittelemään...

Mutta jos hän ei rakastakaan minua, niin sitten ei vastauksella kai ole minulle väliä... Jotain huumaa vain, ehkä jostain pelosta johtuvaa... Mutta minusta olisi tärkeää että hän itse tajuaisi miettiä syytä. Ja jos ei tajua, niin ehkä hänen lähimmät pakoittaisivat häntä ajattelemaan.

Mies vastasi suoraan että ei rakasta sinua. Mitä muuta pohdiskeltavaa/odoteltavaa tässä vielä on?

m33v

Voi huohhh. Jätä jo se mies mielestäsi. Tiedän, että helpommin sanottu kuin tehty, mutta silti: yritä edes. Tajua, ettei hän ole sinua varten. Joku muu voi olla, jossain, ehkä jo lähelläkin. Totta kai tilanne on järkyttävä eikä siitä hetkessä pääse yli, mutta ennen kaikkea, aseta nyt itsellesi se tavoite, että työstät tämän ihmisen mielestäsi, ja mene tuota tavoitetta kohti. Älä siis mieti enää, miten ja milloin hän palaisi, tai miksi teki niin tai näin. Vaan, miten elämäsi jatkuu tästä eteenpäin. Ilmantuota ihmistä, joka - toistan - ei ole sinua varten.

Ei oo mitään mahdollisuutta, että teistä tulisi pari, kun mies kielsi rakkauden. Ehkä epätoivoisena hetkenä taas saattaa soittaa sinulle päästäkseen panemaan. Ja tuottamaan sulle lisää surua. Älä vain sorru enää uudestaan. Kestä se vaikka olis kuin paha olo, helpottaa se päivä kerrallaan. M32

Sitäpaitsi sinäkin olet tehnyt virheen muhinoidessa tämän miehen kanssa vaikka et ollut viä eronnut exästäsi, joten ihan oikein sulle. Sitä saa mitä tilaa. Karma

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 01:19"]

On hyvin mahdollista ettei hän perunut häitä vain minun takia. Vaikka sanoikin olleensa innoissaan häistän vielä ennen minun tapaamista. Oli heill ongelmiakin... Kuten ettei hänen morsian halunnut lisää lapsia. Mies halusi..

Jos mies haluaa vielä joskus olla kanssani, niin tottakai meidän on silloin analysoitava että mitä tapahtui. Ei ilman analyysiä tätä voisi jatkaa... En voisi antaa sydämmelleni siihen lupaa.

Mutta jos mies ei halua olla kanssani, niin sitten en välttämättä itse tarvi hänen analyysiaan... Mutta silloin tulee jonkin sortin katkeruus peliin... Eli ei näin vaan voi tehdä toiselle ihmiselle ja jatkaa elämää yhtään miettimättä että mitä tuli tehtyä ja miksi. Ja asian analysointi omien lähimpien kanssa tekisi varmaankin hänelle hyvää? En katsoisi tekeväni hänelle pahaa, vaikka joku voisi sen kai kostoksikin kutsua... Ja siis aion kertoa hänen lähimmille vain jos hän ei suostu minun kanssaan pohtimaan kunnolla.

Mikä olisi sitten vastaus mitä haluaisin kuulla?

No paras olisi tietenkin se että hän oikeasti rakastaa minua, mutta on nyt vaan ollut pelästynyt kun suhteemme on edennyt niin nopeasti, lapsen hyvinvointi arvelluttaa ja eroa ei ole ehtinyt käsittelemään...

Mutta jos hän ei rakastakaan minua, niin sitten ei vastauksella kai ole minulle väliä... Jotain huumaa vain, ehkä jostain pelosta johtuvaa... Mutta minusta olisi tärkeää että hän itse tajuaisi miettiä syytä. Ja jos ei tajua, niin ehkä hänen lähimmät pakoittaisivat häntä ajattelemaan.

[/quote]

Noi sun kostoretket ja aivan uskomattomat analyysisi ja mittasuhteesi tämän asian suhteen luo kyllä sellaisen kuvan, että aivan kaikki ei ole päässäsi kohdallaan. Toivottavasti on vain elämäntilanteen aiheuttamaa väliaikaista stressiä ja reaktiota siihen, mutta psykiatrin asiakkaana käyminen voisi olla ihan hyvä veto tulevaisuutta ajatellen. Ja mitä itse kuvittelen tapahtuneen on se, että mies alkuun kyllä piti sinusta. Lopulta kuitenkin tuo teidän "ensimmäinen riita" toi sinusta esiin nuo tässäkin ketjussa ilmenneet psykoottiset piirteet, jonka seurauksena mies säikähti ja otti heti etäisyyttä. Riita tuskin on mennyt aivan niin yksinkertaisesti kuin olet kertonut. Sen kyllä aistii tuollaisessa tilanteessa jos toisella on selkeästi vähän muissa maailmoissa oleva kiilto silmissä ja todellisuudentaju riidan kohteena olevan aiheen suuruusluokasta on selkeästi epänormaalia. Mies ymmärsi takertuvaisuutesi ja säikähti sitä tosiseikkaa, että olet luonut "suhteestanne" päässäsi todella älyttömiä ja suureellisia mielikuvia, jotka eivät ole olleet tasapainossa suhteenne keston ja luonteen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 21:25"]

Ei näin voi vaan tehdä toiselle ja jättää asiaa kokonaan käsittelemättä.

[/quote]

Voi sua Katariina. Kyllä näin voi tehdä ja moni tekeekin. Ei kaikki osaa käsitellä tunteitaan kovinkaan kypsästi. Se että on iältään aikuinen ei tarkoita sitä että tuntisi itseään kovin hyvin. Itse odotin tällaista tunteita selvittävää keskustelua aikani ja totesin että sitä ei koskaan tule. Silloin on parempi vain jättää koko ihminen pois elämästä. Harkitse voisitko harrastaa harrastustasi jossain muussa porukassa. Vältä hänen näkemistään äläkä yritä ottaa enää yhteyttä häneen. Veikkaan ettet sinäkään kuule hänestä enää. Tätä tietoa on vaikea ottaa vastaan mutta melko lailla saman kokeneena voin kertoa että asia on näin. Älä odota häneltä mitään selitystä. Voi olla ettei hän tiedä sitä itsekään. Tai sitten haluaa "säästää" sua tiedolta että olit vain pelinappula eikä mitään tunteita koskaan ollutkaan. Luultavasti et tule koskaan tietämään, voit vain itse päätellä kaikesta mitä on tapahtunut. Nämä pelurit ei palaa vanhoihin suhteisiinsa, eivät koskaan käsittele sitä mikä meni väärin tai keskustele siitä, jos jotain paikkaillaan taaksepäin niin sillä yritetään vain suojella omaa kulissia, ettei totuus itsestä paljastuisi. Todennäköisintä on että joku kolmas on jo kiikarissa.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 23:57"]

Okei… Vielä lyhyt summarum jutustamme:

Tutustuin ja rakastuin mieheen. Nopeasti jätin oman parisuhteeni koska A) voisin katsoa tuleeko jutustani tämän miehen kanssa jotain B) Ajattelin että olen mieluummin yksin kuin aiemmassa parisuhteessani. Yllätyksekseni mies jätti morsianmensa ja perui häänsä. Hän sanoi rakastavansa minua, haaveimille yhteisistä lapsista ja yhteisestä elämästä. Kaikki vaikutti hyvältä  ja oikeasti uskoin että tämä on loppuelämn kestävää tosirakkautta.

Samana päivänä kun hän muutti morsianmensa luota pois hän ahdistui ensiriidastamme ja vetäytyi ihan täysin. Halusi miettiä tunteitaan ja asioitaan… Keskittyä lapsensa hyvinvointiin. Kun avauduin asiasta ihan pikkaisen ainoalle yhteiselle tutullemme, niin hän ilmoitti heti tuleensa siihen tulokseen että haluaa olla yksin ja ”Ei kai” rakastakaan minua. Ja vannotti minua olemaan kertomatta mitään yhteiselle tutullemme.

Hän myös sanoi ettei tiedä tulevaisuudesta… Eikä tyrmännyt ajatusta siitä että hän joskus olisi taas kanssani. Kunhan saa ensin olla yksin ja sitten on valmis rakentamaan jotain uutta. Mitään ei tietenkään luvannutkaan. Tulemme tapaamaan toisiamme yhteisen harrastuksen parissa jatkossakin.

Mitä nyt?

Suunnitelmani on antaa miehelle ehkä noin kuukausi aikaa olla rauhassa… Vähän tarkkailla häntä harrastuksen parissa. Toivon että hänen tunteet minuun heräävät jälleen…

Heräsi tunteet tai ei, niin sitten aion vaatia häneltä selitystä siitä että miten voi toiselle ihmiselle tehdä näin. Sanoa rakastavansa, puhua lapsien hankkimisesta yms. Eli haluan hänen analyysin siitä mitä tapahtui ja miksi.

Jos häneltä tulee vakuuttava, aito keskustelu asiasta, niin selvä… Jatketaan elämäämme… Yhdessä tai erikseen…

Mutta jos ei tule mitään aitoa keskustelua, jos hän vain pakoilee asian analysointia, niin aion kertoa hänen parhaalle kaverilleen, äidilleen, isälleen, siskolleen ja veljelleen. En hänen ex-morsiammelle koska siinä lapsi kärsisi…

Mutta jos hän todella ei minun kanssani asiaa suostu käsittelemään, niin omien läheistensä kanssa hän joutuu asiaa käsittelemään. Ei voi vaan päästä kuin koira veräjästä jos rikkoo jonkun sydämen. Ei ainakaan käsittelemättä asiaa omassa päässään… Ei voi vaan juosta karkuun ja sitten tehdä sama ehkä uudestaan?

Mutta jos aito analyysi häneltä tulee, niin kaikki on ok. Pystyn antamaan anteeksi. Halusi hän olla kanssani tai ei.

Katariina

PS. Olisiko mielestänne hänen läheisille totuuden kertominen väärin? Itse ajattelen että se voisi tehdä miehelle ihan hyvää... Jos hän itse siis pakoilee tunteitaan, eikä suostu katsomaan sielunsa silmiin.

[/quote]

OLisi väärin. Toi sun suunnitelma läheisille kertomisesta on vain huonosti peitelty kosto, nimität sitä sitten miksi haluat. Elä elämääsi eteenpäin ja hyväksy tosiasiat. Selitystä tuskin saat koskaan, sillä mies tuskin itsekään hahmottaa motiivejaan. Paras arvaukseni on, että häntä alkoi sitoutuminen hirvittää ja paniikissa perui häät ja ryntäsi uuteen suhteeseen, sitten tajusi tehneensä karmaisevan virheen ja katuu nyt koko juttua. 

69 lisää vielä: se ettei hän ole kertonut teistä kenellekään mitään on selvä merkki siitä ettei hän suunnitellut mitään vakavaa teidän välille.

Hän kyllä ottaa suhun yhteyttä jos on jotain sanottavaa vielä. Sun ei tarvitse sitä yhteydenottoa ja selitystä kärttää häneltä. Älä ala selvittää teidän suhdetta kenenkään hänen läheisten kanssa. Se on vain noloa ja turhaa, et voita mitään sillä.

Olis kyllä aika kamalaa, jos olis pieni lapsi ja häät suunniteltu ja päivä varattu, ukko lähtisi lompsimaan jonkun hutsun takia. Ei olisi paluuta entiseen sellaisen huoripukin kanssa

Hei Ap,

koska kysymys ei ole vain sinusta ja sinun tunetistasi, haluistasi ym.tarpeistasi, niin ymmärräthän että tärkeintä on se perhe jolla on lapsi. Olisi hyvä jos miesystäväsi palaisi lapsen äidin luokse, koska on erittäin todennäköistä että he saavat välinsä korjattua ja perheen yhteen. Lapselle kuuluu ehjä perhe. Elämään kuuluu myös se, että aikuinen (isä tai äiti) ahdistuu ja hätääntyy, mutta niistä vaiheista usein mysö selvitään. Anna miehen miettiä rauhassa, äläkä pommita häntä enempää. Jos olet aikuinen, osaat varmaan käyttäytyä järkevästi.

Lapselle oma äiti ja isä ovat nyt tärkeimmät. Jos lapsen äidillä ja isällä on ns.normi suhde jossa ei ole väkivaltaa, päihteitä, sosiaalisia ongelmia jne. niin sinunkin kannataa nyt toivoa, vaikka kuinka sattuisi, että palaisivat takaisin yhteen. Moni vaimo/avovaimo antaa sivusuhteen anteeksi, varsinkin tällaisessa tapauksessa jossa on yhteinen lapsi ja mies selvästi katuu eroa. Mies haluaa kuulua lapsen perheeseen, ei sinun kanssasi "seurusteleman".

Älä ruikuta, vaan keskity olennaisiin asioihin elämässä: työ, tai opiskelu, vapaa-aika, itsestään huolehtiminen, kulttuuri, mahd.kesäloma, terveys, henkinen hyvinvointi, ystävät jne. Älä anna oman elämäsi mennä solmuun yhden miehen takia. Ei hän sinua halua, ainakaan pitkäksi aikaa, ja sen jo tiedätkin (siksi olet hädissään).

Ajatellaanpa hetki asiaa miehen kannalta. Hänellä on pieni lapsi ja häät tulossa. Yllälttäen hän tutustuu kiinnostavaan naiseen, jonka kanssa kaikki on paljon helpompaa. Ei ole pikkulapsiarkea ja häästressiä. Mies siirtyy suoraan "toiseen maailmaan", jossa ei ole mitään rajoja ja jossa voidaan haaveilla vaikka mistä. Oma arkielämä tuntuu ahdistavalt ja lopulta tuntuu, että siitä on päästävä pois.

Kun ero onkin selvää, morsiamelle kerrottu, häät peruttu ja koko suku tietää, että mies on jättänyt lapsensä äidin, voikin alkaa tuntua aika musertavalta. Ei ole helppoa nähdä sukulaisten tunteet kasvoilta, epäuskoa, pettymystä, jopa kiukkuakin, kun tuolla tavalla on kohdellut lastaan ja tämän äitiä. Kysellään, että miksi ja miten on voinut tehdä noin ja eikö tajua, mitä menettää. Ja sitten se todellisuus iskee kasvoille, ettei oikeasti mitään suurta ollut edellisessä elämässä mukana. Se oli sitä normaalia arkea. Sitä tavallista elämää. Sitä todelllisuutta eikä mitään suurta korkealentoista suunnitelmaa jostain haavetulevaisuudesta salarakkaan kanssa.

Tuntuu varmasti musertavalta oikeasti tajuta, mitä on tehnyt. On heittänyt hukkaan elämän lapsensa ja tämän äidin kanssa hetken huumassa. On pettänyt samalla omat sukulaiset ja kaikki, jotka häitä ovat olleet järjestämässä. Mitä varten? Alkaakseen riidellä ja elää arkea naisen kanssa, jolla on omat haaveet ja omat vaatimukset ja joka myös on arkipäiväistynyt, kun aletaan puhua todellisista ja juuri parhaillaan tapahtuvista asioista. Ei siinä ole mitään korkealentoista ja upeaa, kun puhutaan existä ja teoista, joita on näille tehty. Päin vastoin paha olo vain jatkuu. Tämänkö takia hylkäsin lapseni äidin? Tämänkö takia rikoin lapseni kodin?

Ap, hetken huumassa sanotaan kaikenlaista ja niihin sanomisiin vilpittömästi myöskin uskotaan. Kun huuma on ohi, voi oikeasti jopa epäillä, onko koskaan edes kyseistä ihmistä rakastanut. En usko, että mies on tieten tahtoen ohjannut sinua harhaan. Hän ei ole vain tajunnut, että pikkulapsiarki ja häästressi saavat oman elämän vaikuttamaan liian tavalliselta, kunnes yllättäen sitä elämää ei enää olekaan. Silloin se tuntuu juuri siltä, jota on aina kaivannut.

Sinä takerrut huumaan ja odotat loistavaa analyysiä siitä, miten kaikki tämä on liikaa ja pitää hidastaa tahtia. Totuus on todennäköisesti kuitenkin se, että mies katuu tekojaan syvästi. Ei hän oikeasti halunnut sinua eikä teidän yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen vaan hän halusi hetken hengähdystauon ja tajuaa nyt, että se oikea elämä on jotain muuta kuin se, mitä teillä on. Ehkä hän tajuaa myös, ettei halua palata entiseen. Sekin on mahdollista. Mutta veikkaan, että juuri siihen entiseen hän on palaamassa, ja siksi sinun on kyettävä päästämään irti. Oleellista ei ole se, miten mies analysoi tekojaan vaan se, miten sinä analysoit omia tekojasi. Olisit eronnut joka tapauksessa omasta suhteestasi. Haaveittesi mies ei nyt halua sinua. Jatka eteenpäin, toivo, että löydät jotain uutta ja ehkä jossain vaiheessa tämäkin mies voi taas löytyä tieltäsi. Epätodennäköistä mutta ei mahdotonta.  

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 05:32"]

Olin vielä reilut pari kuukautta sitten pitkässä kestäneessä parisuhteessa, joka oli kuitenkin jo pahasti kuihtunut. Sitten ihastuin mieheen, joka oli myös suhteessa ja jolla oli yksi lapsikin. Hänellä oli myös häät tulossa. Rakastuin tuohon mieheen ihan täydellisesti ja ilmeisesti hän minuun, koska tilanne eteni nopeasti siihen että molemmat lopettivat suhteensa, jotta voisimme olla yhdessä.

Tunnen että tämä mies on elämäni aito rakkaus, eikä minulla ole huonoa omaatuntoa tapahtuneesta. Aiemmassa suhteessani en ollut enää onnellinen, eikä aiempi miehenikään ollut. Tunnen että uuden rakkaani kanssa voisin saada kaiken mistä olen ikinä haaveillut. Perheen ja todellisen aidon rakkauden. En ole ikinä ollut näin rakastunut ja onnellinen.

Minulla on ollut vahva luotto siihen että uusi suhde tulee toimimaan ja että hän todella rakastaa minua. Olemme puhuneet jo lasten teosta ja avioliitosta. Ei nyt, mutta ne ovat olleet yhteinen haave. Eikä uskoni ole perustunut vain sanoihin… Hänhän jätti naisensa ja perui häänsä minun takia. Ja on tutustuttanut minua lapseensa. Aivan ihana poika, joka on myös tykästynyt minuun.

Shokki

Samana päivänä kun molemmat muutimme omiin asuntoihimme, tuli kuitenkin kova shokki.

Meille tuli suhteemme ensimmäinen riita. Vein miehelleni hieman muuttotavaroita ja kerroin sen jälkeen uudelle rakkaalleni että minulle tuli hieman huono olo, koska olen valehdellut exälleni ja hän tulee pian saamaan tietämään uudesta suhteestani ja varmasti arvaa että uusi suhde oli jo alkanut meidän silloisen suhteen aikana. Mies loukkaantui ja sanoi ettei tunteista exää kohtaan saa puhua toiselle. Se tuntui pahalta. Luulin että olimme voineet puhua ihan mistä vain. Ja oli hänkin eron hetkellään kertonut tunteistaan.. Kuinka pahalta tuntui kun hän sanoi haluavansa erota ja hänen nainen itki.

Ymmärsin kuitenkin hänen tunteensa, mutta kun hän seuraavana päivänä puhui jatkuvasti exästään ja sanoi vielä että aikoo käydä exänsä luona lähes päivittäin katsomassa lastaan. Siis heillä on viikko-viikko systeemi lapsen kanssa, mutta että hän aikoo käydä exänsä luona säännöllisesti myös silloin kun lapsi on hänen luonaan… Niin ahdistuin ja nukkumattoman yön jälkeen avauduin pahasta olostani. Mielestäni ahdistuksesta huolimatta aika normaalilla tavalla… En huuutanut tai mitään.

Mielestäni riita ei ollut erityisen vakava. Itse ymmärrän hänen tuntemuksiaan, mutta hän ahdistui tästä pahasti, vaikka olen pyydellyt jo miljoona kertaa anteeksi käytöstäni.

Tapahtuneesta on mennyt jo viikko. Hän sulkeutui ihan täysin, eikä ole suostunut kertaakaan juttelemaan kanssani sen jälkeen. Hän vetäytyi pois… Sanoo että hänen pitää miettiä asioita ja tunteitaan. Kun olen anellut että eikai hän jätä minua… Hän ei ole vastannut mitään.

Tuntuu ihan uskomattoman pahalta ja avuttomalta. Itse olen niin syvästi rakastunut etten voisi kuvitellakaan eroa. Tuntuu etten selviäisi siitä. Olen rukoillut häntä keskustelemaan minua, mutta hän ei ole vastannut mitään. Hän tietää kuinka kurja olo minulla on ja hän pystyy olla vastaamatta mitään… Ihan kun tunteillani ei olisi mitään merkitystä. Itkettää…

Käsitykseni mukaan hänen aiemmassa suhteessa ei hirveästi puhuttu ongelmista, vaan ne hoidettiin huutamalla. Minä taas olen tottunut käsittelemään ongelmat keskustelemalla… Joten vähän ”kulttuurieroa” tässä on. Niin ja ei, hän ei ole ulkomaalainen.

Mitä mieltä olette tilanteesta?

Voiko olla ettei hän olekaan ettei hän ikinä ole aidosti rakastunut minuun? Kuinka hän voi heti harkita eroa ensimmäisen pikkuongelman vuoksi?

Hänen tilanne on toki äärimmäisen stressaava… Lapsen tilanne ja kaikki… Rakastaako hän minua ja on vain pelästynyt?

Mitä voin tehdä?

Viikko on nyt mennyt ilman yhtään keskustelua. Hän sanoo ettei tiedä mitä sanoa. Eikä hän olekaan sanonut mitään. Minusta tuntuu että olen tulossa hulluksi… En saa nukutuksi kuin pari tuntia kerrallaan, en pysty syödä… Asia ahdistaa mieltä koko ajan. Tuntuu että olen menettämässä kaiken mistä olen ikinä haaveillut, enkä pysty tehdä yhtään mitään. Hän ei vaan suostu tapaamaan minua. Olen lähetellyt toki paljon viestejä hänelle rakkaudestani, mutta hän vaan ahdistuu niistä lisää.

Mitä voin tehdä? Antaa hänelle aikaa selvittää päänsä? Se ei ole helppoa… Koska olen aivan sekaisin tosiaan… Olen niin avuton, enkä oikein pysty vain odottaa hänen päätöstään. Tuntuu että suhteemme loppu olisi minunkin loppu. Ei sellaista voi vaan odottaa…

Tai onko oikein jos pakotan hänet keskustelemaan? Itse en näe että asiasta keskusteleminen ja jutteleminen (ei riiteleminen) ei voisi ainakaan pahentaa asioita… Ja jotenkin uskon vahvasti siihen että jos kerran juttelisimme, niin tilanne ratkeaisi siihen.  Tuntuu etten pysty vain odottamaan hänen päätöstään. Pakko tehdä jotain…

Mitä minun tulisi mielestänne tehdä?

[/quote]

Sekoitit ihastuksen rakkaudeksi ja nyt maksat virheestä. Siinä se olennainen.

Mummuni tapasi sanoa; ei paska vaihtamalla parane!

Miksi sä haluat sen miehen takaisin, kun itse jo analysoit, että hän yritti kontrolloida sua ja ei välittänyt sun paskasta fiiliksestä?

Älä takerru rakastumisen aiheuttamiin tunnekuohuihin, ne menee ohi, olitte yhdessä tai ette. Alkuhuuman jälkeen sulla olisi mies, joka edelleenkin yrittäisi kontrolloida sua ja olisi välinpitämätön.