Lue keskustelun säännöt.
Hirveä tilanne uudessa rakkaudessa
09.07.2014 |
Olin vielä reilut pari kuukautta sitten pitkässä kestäneessä parisuhteessa, joka oli kuitenkin jo pahasti kuihtunut. Sitten ihastuin mieheen, joka oli myös suhteessa ja jolla oli yksi lapsikin. Hänellä oli myös häät tulossa. Rakastuin tuohon mieheen ihan täydellisesti ja ilmeisesti hän minuun, koska tilanne eteni nopeasti siihen että molemmat lopettivat suhteensa, jotta voisimme olla yhdessä.
Tunnen että tämä mies on elämäni aito rakkaus, eikä minulla ole huonoa omaatuntoa tapahtuneesta. Aiemmassa suhteessani en ollut enää onnellinen, eikä aiempi miehenikään ollut. Tunnen että uuden rakkaani kanssa voisin saada kaiken mistä olen ikinä haaveillut. Perheen ja todellisen aidon rakkauden. En ole ikinä ollut näin rakastunut ja onnellinen.
Minulla on ollut vahva luotto siihen että uusi suhde tulee toimimaan ja että hän todella rakastaa minua. Olemme puhuneet jo lasten teosta ja avioliitosta. Ei nyt, mutta ne ovat olleet yhteinen haave. Eikä uskoni ole perustunut vain sanoihin… Hänhän jätti naisensa ja perui häänsä minun takia. Ja on tutustuttanut minua lapseensa. Aivan ihana poika, joka on myös tykästynyt minuun.
Shokki
Samana päivänä kun molemmat muutimme omiin asuntoihimme, tuli kuitenkin kova shokki.
Meille tuli suhteemme ensimmäinen riita. Vein miehelleni hieman muuttotavaroita ja kerroin sen jälkeen uudelle rakkaalleni että minulle tuli hieman huono olo, koska olen valehdellut exälleni ja hän tulee pian saamaan tietämään uudesta suhteestani ja varmasti arvaa että uusi suhde oli jo alkanut meidän silloisen suhteen aikana. Mies loukkaantui ja sanoi ettei tunteista exää kohtaan saa puhua toiselle. Se tuntui pahalta. Luulin että olimme voineet puhua ihan mistä vain. Ja oli hänkin eron hetkellään kertonut tunteistaan.. Kuinka pahalta tuntui kun hän sanoi haluavansa erota ja hänen nainen itki.
Ymmärsin kuitenkin hänen tunteensa, mutta kun hän seuraavana päivänä puhui jatkuvasti exästään ja sanoi vielä että aikoo käydä exänsä luona lähes päivittäin katsomassa lastaan. Siis heillä on viikko-viikko systeemi lapsen kanssa, mutta että hän aikoo käydä exänsä luona säännöllisesti myös silloin kun lapsi on hänen luonaan… Niin ahdistuin ja nukkumattoman yön jälkeen avauduin pahasta olostani. Mielestäni ahdistuksesta huolimatta aika normaalilla tavalla… En huuutanut tai mitään.
Mielestäni riita ei ollut erityisen vakava. Itse ymmärrän hänen tuntemuksiaan, mutta hän ahdistui tästä pahasti, vaikka olen pyydellyt jo miljoona kertaa anteeksi käytöstäni.
Tapahtuneesta on mennyt jo viikko. Hän sulkeutui ihan täysin, eikä ole suostunut kertaakaan juttelemaan kanssani sen jälkeen. Hän vetäytyi pois… Sanoo että hänen pitää miettiä asioita ja tunteitaan. Kun olen anellut että eikai hän jätä minua… Hän ei ole vastannut mitään.
Tuntuu ihan uskomattoman pahalta ja avuttomalta. Itse olen niin syvästi rakastunut etten voisi kuvitellakaan eroa. Tuntuu etten selviäisi siitä. Olen rukoillut häntä keskustelemaan minua, mutta hän ei ole vastannut mitään. Hän tietää kuinka kurja olo minulla on ja hän pystyy olla vastaamatta mitään… Ihan kun tunteillani ei olisi mitään merkitystä. Itkettää…
Käsitykseni mukaan hänen aiemmassa suhteessa ei hirveästi puhuttu ongelmista, vaan ne hoidettiin huutamalla. Minä taas olen tottunut käsittelemään ongelmat keskustelemalla… Joten vähän ”kulttuurieroa” tässä on. Niin ja ei, hän ei ole ulkomaalainen.
Mitä mieltä olette tilanteesta?
Voiko olla ettei hän olekaan ettei hän ikinä ole aidosti rakastunut minuun? Kuinka hän voi heti harkita eroa ensimmäisen pikkuongelman vuoksi?
Hänen tilanne on toki äärimmäisen stressaava… Lapsen tilanne ja kaikki… Rakastaako hän minua ja on vain pelästynyt?
Mitä voin tehdä?
Viikko on nyt mennyt ilman yhtään keskustelua. Hän sanoo ettei tiedä mitä sanoa. Eikä hän olekaan sanonut mitään. Minusta tuntuu että olen tulossa hulluksi… En saa nukutuksi kuin pari tuntia kerrallaan, en pysty syödä… Asia ahdistaa mieltä koko ajan. Tuntuu että olen menettämässä kaiken mistä olen ikinä haaveillut, enkä pysty tehdä yhtään mitään. Hän ei vaan suostu tapaamaan minua. Olen lähetellyt toki paljon viestejä hänelle rakkaudestani, mutta hän vaan ahdistuu niistä lisää.
Mitä voin tehdä? Antaa hänelle aikaa selvittää päänsä? Se ei ole helppoa… Koska olen aivan sekaisin tosiaan… Olen niin avuton, enkä oikein pysty vain odottaa hänen päätöstään. Tuntuu että suhteemme loppu olisi minunkin loppu. Ei sellaista voi vaan odottaa…
Tai onko oikein jos pakotan hänet keskustelemaan? Itse en näe että asiasta keskusteleminen ja jutteleminen (ei riiteleminen) ei voisi ainakaan pahentaa asioita… Ja jotenkin uskon vahvasti siihen että jos kerran juttelisimme, niin tilanne ratkeaisi siihen. Tuntuu etten pysty vain odottamaan hänen päätöstään. Pakko tehdä jotain…
Mitä minun tulisi mielestänne tehdä?
Kommentit (96)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 22:41"]
Mitä ihmeen väliotsikkoja sinulla on? Ja mistä olet oppinut kirjoittamaan "tulee pian saamaan tietämään" tai "pystyä nukkua"?
Lysti pieni tarina, jota voit vielä hieman tarkentaa ja täydentään ja laventaa, mutta surkea kielioppisi estää minua lukemasta sitä nauramatta.
[/quote]
Ilmainen oppitunti sulle:
Sun maailmaan ei varmaan mahdu se tosiasia, että kirjoittaja ei välttämättä ole äidinkieleltään suomalainen? Eikö sulla ole antaa mitään muuta sisältöä keskusteluun kuin tyhjän "nerokkaan" havaintosi? Oletko se joka debatissa huomauttaa typosta? Jokainen muukin tekstin lukenut kyllä tajusi aivan saman kuin sinä ja vielä enemmän mutta ei viisaudessaan takertunut sivuseikkaan.
Okei… Vielä lyhyt summarum jutustamme:
Tutustuin ja rakastuin mieheen. Nopeasti jätin oman parisuhteeni koska A) voisin katsoa tuleeko jutustani tämän miehen kanssa jotain B) Ajattelin että olen mieluummin yksin kuin aiemmassa parisuhteessani. Yllätyksekseni mies jätti morsianmensa ja perui häänsä. Hän sanoi rakastavansa minua, haaveimille yhteisistä lapsista ja yhteisestä elämästä. Kaikki vaikutti hyvältä ja oikeasti uskoin että tämä on loppuelämn kestävää tosirakkautta.
Samana päivänä kun hän muutti morsianmensa luota pois hän ahdistui ensiriidastamme ja vetäytyi ihan täysin. Halusi miettiä tunteitaan ja asioitaan… Keskittyä lapsensa hyvinvointiin. Kun avauduin asiasta ihan pikkaisen ainoalle yhteiselle tutullemme, niin hän ilmoitti heti tuleensa siihen tulokseen että haluaa olla yksin ja ”Ei kai” rakastakaan minua. Ja vannotti minua olemaan kertomatta mitään yhteiselle tutullemme.
Hän myös sanoi ettei tiedä tulevaisuudesta… Eikä tyrmännyt ajatusta siitä että hän joskus olisi taas kanssani. Kunhan saa ensin olla yksin ja sitten on valmis rakentamaan jotain uutta. Mitään ei tietenkään luvannutkaan. Tulemme tapaamaan toisiamme yhteisen harrastuksen parissa jatkossakin.
Mitä nyt?
Suunnitelmani on antaa miehelle ehkä noin kuukausi aikaa olla rauhassa… Vähän tarkkailla häntä harrastuksen parissa. Toivon että hänen tunteet minuun heräävät jälleen…
Heräsi tunteet tai ei, niin sitten aion vaatia häneltä selitystä siitä että miten voi toiselle ihmiselle tehdä näin. Sanoa rakastavansa, puhua lapsien hankkimisesta yms. Eli haluan hänen analyysin siitä mitä tapahtui ja miksi.
Jos häneltä tulee vakuuttava, aito keskustelu asiasta, niin selvä… Jatketaan elämäämme… Yhdessä tai erikseen…
Mutta jos ei tule mitään aitoa keskustelua, jos hän vain pakoilee asian analysointia, niin aion kertoa hänen parhaalle kaverilleen, äidilleen, isälleen, siskolleen ja veljelleen. En hänen ex-morsiammelle koska siinä lapsi kärsisi…
Mutta jos hän todella ei minun kanssani asiaa suostu käsittelemään, niin omien läheistensä kanssa hän joutuu asiaa käsittelemään. Ei voi vaan päästä kuin koira veräjästä jos rikkoo jonkun sydämen. Ei ainakaan käsittelemättä asiaa omassa päässään… Ei voi vaan juosta karkuun ja sitten tehdä sama ehkä uudestaan?
Mutta jos aito analyysi häneltä tulee, niin kaikki on ok. Pystyn antamaan anteeksi. Halusi hän olla kanssani tai ei.
Katariina
PS. Olisiko mielestänne hänen läheisille totuuden kertominen väärin? Itse ajattelen että se voisi tehdä miehelle ihan hyvää... Jos hän itse siis pakoilee tunteitaan, eikä suostu katsomaan sielunsa silmiin.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 23:27"]
Rakastunut ei tajua, että toinen ei ole perunut häitään hänen takiaan, ei voi olla, koska noin lyhyen ajan jälkeen ei vielä tiedä ollenkaan keneen on vaihtamassa.
Miehellä on senverran enemmän elämänkokemusta, että hän oivalsi, että tilanne oli tämä, ja että häntä ajoi enemmän tarve juosta jotain karkuun kuin tarve juosta kaikista maailman ihmisistä juuri sinun luo.
[/quote]
Apua, miten nää kohdat satuttaa vaikka en ole ap. Siis mun sydänsurujeni alku ja juuri oli siinä, että näin vähän kuvittelin loput kun jotakin sain, kun mulla on ollut koskaan ihan hirveän vähän rakkausjuttuja tai kunnon suhteita :( Ja opin prosessissa senkin, että okei, mä oon itserakas. Koska muuten en olisi luullut niin pienestä niin paljon. Silti on niinkin että nää miehet (hekin usein vähän sekaisin kuka mistäkin johtuen) tekee "väärin" ja myös väärin ilman lainausmerkkejä eli satuttavat kypsymättömyydellään sitä usein kypsymätöntä naista. Jollainen mäkin olin. Kauhean kipeä asia huomata, että olin niin kypsymätön :(
En muista numeroani
Kuulostat yhtä lapselliselta kuin exäni, valitettavasti hän ei ollut yhtä fiksu kuin tämä sinun miehesi, vaan alistui uusikkonsa oikutteluihin. Seurauksena välimme ovat poikki ja lapsilla ei ole isää elämässään. Miehen jolla on lapsia, ei kannata ottaa noin omistushaluista ja itsekeskeistä puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*exäni uusi siis on lapsellinen ja exäni ei ole fiksu.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 00:02"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 23:27"]
Rakastunut ei tajua, että toinen ei ole perunut häitään hänen takiaan, ei voi olla, koska noin lyhyen ajan jälkeen ei vielä tiedä ollenkaan keneen on vaihtamassa.
Miehellä on senverran enemmän elämänkokemusta, että hän oivalsi, että tilanne oli tämä, ja että häntä ajoi enemmän tarve juosta jotain karkuun kuin tarve juosta kaikista maailman ihmisistä juuri sinun luo.
[/quote]
Apua, miten nää kohdat satuttaa vaikka en ole ap.
En muista numeroani
[/quote]
Numeroni oli 26.
Mä en ole saanut mieheltä oikein selvitystä mitä tapahtui. En ole kysynytkään koska mies, johon mä rakastuin on rodella solmussa muutenkin itsensä kanssa ja mä tiesin sen. En mäkään silti olis uskonut, että satuttaa mua ja mies tietää satuttaneensa mua. Se melkein riittää mulle juuri nyt. Ehkä joskus saan kuulla loput. Ehkä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita ap muuten todella antaa nyt asialle aikaa. Oon huomannut, että siten tajuaa asioita ihan hirveän paljon paremmin, kuin vaatimalla toista selvittämään, mitä tapahtui. Senkin aika tulee, mutta olet itsekin vastuussa tunteistasi, ei vain se toinen. Kuka käski edetä noin nopeasti, ja uskoa kaikki heti suoraan tuosta vaan? Etkö sä olisi mitenkään voinut veikata, että mies etenee suhteessaan sinun kanssasi aikamoista vauhtia? Että mitkä on ne merkit, joista ajattelit, että tämä on kestävää?
Häiden peruminen? Voi olla vaikeaa nähdä asiaa, mutta kuten joku jo täällä sanoikin, sen pääpontimena on saattanut olla miehen paniikki sitoutumisesta ylipäätään. Koska se olisi tullut tapahtumaan "tässä ja nyt". Sinun kansssasi sitoutuminen sai taas olla ihanasti ja turvallisesti "sitten vähän myöhemmin."
En epäile, etteikö mies ole loukannut tunteitasi, hän on, mutta tosiaan viisas neuvo on antaa joka välissä asipille aina vähän enemmän aikaa, kuin kärsivällisyytesi oikeastaan sallisi. Katso, mitä se nostaa esiin, se mitä ainakin minulle on selvinnyt näin, on ollut ihan kullan arvoista. Voimia asian keskelle.
26
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 23:57"]
Suunnitelmani on antaa miehelle ehkä noin kuukausi aikaa olla rauhassa… Vähän tarkkailla häntä harrastuksen parissa. Toivon että hänen tunteet minuun heräävät jälleen…
Heräsi tunteet tai ei, niin sitten aion vaatia häneltä selitystä siitä että miten voi toiselle ihmiselle tehdä näin. Sanoa rakastavansa, puhua lapsien hankkimisesta yms. Eli haluan hänen analyysin siitä mitä tapahtui ja miksi.
Jos häneltä tulee vakuuttava, aito keskustelu asiasta, niin selvä… Jatketaan elämäämme… Yhdessä tai erikseen…
Mutta jos ei tule mitään aitoa keskustelua, jos hän vain pakoilee asian analysointia, niin aion kertoa hänen parhaalle kaverilleen, äidilleen, isälleen, siskolleen ja veljelleen. En hänen ex-morsiammelle koska siinä lapsi kärsisi…
Mutta jos hän todella ei minun kanssani asiaa suostu käsittelemään, niin omien läheistensä kanssa hän joutuu asiaa käsittelemään. Ei voi vaan päästä kuin koira veräjästä jos rikkoo jonkun sydämen. Ei ainakaan käsittelemättä asiaa omassa päässään… Ei voi vaan juosta karkuun ja sitten tehdä sama ehkä uudestaan?
Mutta jos aito analyysi häneltä tulee, niin kaikki on ok. Pystyn antamaan anteeksi. Halusi hän olla kanssani tai ei.
Katariina
PS. Olisiko mielestänne hänen läheisille totuuden kertominen väärin? Itse ajattelen että se voisi tehdä miehelle ihan hyvää... Jos hän itse siis pakoilee tunteitaan, eikä suostu katsomaan sielunsa silmiin.
[/quote]
No mikäköhän olisi tarpeeksi pätevä selitys, jonka mieheltä hyväksyt? Onko jotain, mitä toivot kuuöevasi? En usko että hän pystyy sinua tyydyttävää vastausta antamaan. Paras ja todennäköisin selitys on jo ehdotettu - että mies käytti sinua irrottautumisvälineenä edellisestä suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuukausi on lyhyt aika. Jos todella haluat antaa miehelle aikaa setviä ajatuksiaan ja tunteitaan, anna hänelle aikaa vähintään puoli vuotta, mieluummin 9 kuukautta tai vuosi. Tunteethan tulevat ja menevät salamannopeasti, kuten kai jo huomasitkin. Pysyvät suhteet rakennetaan toisenlaiselle pohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan väliotsikoista ja kieliopista, että olet iltapäivälehden toimittaja.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 00:18"]
Kuukausi on lyhyt aika. Jos todella haluat antaa miehelle aikaa setviä ajatuksiaan ja tunteitaan, anna hänelle aikaa vähintään puoli vuotta, mieluummin 9 kuukautta tai vuosi. Tunteethan tulevat ja menevät salamannopeasti, kuten kai jo huomasitkin. Pysyvät suhteet rakennetaan toisenlaiselle pohjalle.
[/quote]
Onko tää totta? Kuulostaa kauhean pitkältä ajalta. Ettei toinen sitten jo unohda. Tai kyllähän asiat muokkautuu ajan kanssa, mutta en ihan tässä vaiheessa vielä sanoisi että odota 6kk. Kuukausikin on toisaalta pitkä aika. Isoissa sydänsuruissa. Vaikka ap:n ja miehen suhde ei tosin ollut kovin pitkä, mutta kuitenkin. Mutta vähintään se kuukausi minusta kuitenkin on hyvä, ehkä kaksi. Mutta ei 6kk. Tämä siis minun mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ainakaan aseta aikarajoja. Kuukausi tai kolmekin on tosi lyhyt aika tuollaisen läpikäymiseen. Lapsiperheessä ero ei ole ikinä sama asia kuin lapsettomassa, vanhempien pitää olla yhteyksissä ja ero ottaa senkin vuoksi aikaa.
Kaipasit neuvoja, tässä tulee. Jatka elämääsi ilman aikarajoja. Nyt lähinnä pitkität omaa tuskaasi ja voit jättää kohtaamatta tunteet ihme verukkeilla; "jos kuukauden päästä...". Mies ottaa sinuun kyllä yhteyttä jos haluaa jutella/tavata/jatkaa suhdetta. Ikävä sanoa muttta kuulostaa vähän siltä, että jos hän jonkun takaisin ottaa (SAA) niin se on tuo exä... Heillä on kuitenkin se lapsi ja jotai konkreettista tehtynä yhteisten unelmien eteen.
Tsemppiä! Luota omaan vaistoosi.
Mulle tulee tällasia kirjeitä sähköpostiin joltain ukrainalaisilta naisilta.
Teillä on ollut hetken huumaa ja silloinhan tuntuu rakkaus ja halu tehdä lapsia. Mutta arki ei ihan niin toimi. Mies on jo alkuhuumasta toipumassa ja vähän ajattelee jo järjellään. On hyvä ettei pomppaa suoraan suhteesta toiseen vaan selvittää yhden asian kerrallaan.
Odota se kuukausi, se on minusta hyvä idea. Anna kuukausi aikaa selvittää pää. Älä koita tekstailla ja rukoilla, se on ahdistavaa toisesta.
Anteeksi 46, piti yläpeukuttaa viestiäsi!
Jotenkin kauhean lapsellista. Joko tää on porvoosta tai sit näillä on ikää noin 20 v. Hohhoijaa. "Siis sit me niinku kuukaudessa tajuttii et me rakastetaa toisiamme enemmänkö mitää muut. Ja me jätetää kaikki muu taakse ku me nii rakastetaa toisiamme. Ja sit se jätti mut enkä tajuu."
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 00:32"]
Jotenkin kauhean lapsellista. Joko tää on porvoosta tai sit näillä on ikää noin 20 v. Hohhoijaa. "Siis sit me niinku kuukaudessa tajuttii et me rakastetaa toisiamme enemmänkö mitää muut. Ja me jätetää kaikki muu taakse ku me nii rakastetaa toisiamme. Ja sit se jätti mut enkä tajuu."
[/quote]
Nuorena sitä luulee, että voi itse hallita ja päättää tunteistaan, mutta hupskeikkaa, järkevinkin ihminen voi löytää itsensä olemasta kuin teini. Kypsyyden puutetta se ehkä on, mutta ihminen kypsyy omaa tahtiaan, toiset nuorempina, toiset vanhempina.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 23:27"]
Rakastunut ei tajua, että toinen ei ole perunut häitään hänen takiaan, ei voi olla, koska noin lyhyen ajan jälkeen ei vielä tiedä ollenkaan keneen on vaihtamassa. Ei hän ymmärrä sitäkään, että ei itsekään ole rakastunut toiseen, vaan ideaansa siitä toisesta. Se tunne on oikeasti kemiaa, ja sen tarkoitus on varmistaa, että täytät maailman vauvoilla. Se huumaava tunne alussa on mahdollinen juuri siksi, että kun toista ei vielä tunne käytännössä lainkaan, on mahdollista elää siellä mielikuvissa unelmien prinssinä ja prinsessana.
Miehellä on senverran enemmän elämänkokemusta, että hän oivalsi, että tilanne oli tämä, ja että häntä ajoi enemmän tarve juosta jotain karkuun kuin tarve juosta kaikista maailman ihmisistä juuri sinun luo. Sinä sen sijaan taidat vielä olla romanttisten kuvitelmien vallassa täysin.
[/quote]
Todella hyviä pointteja!