Hirveä tilanne uudessa rakkaudessa

Niin... Kai mä haaveilen siitä että hän ei oikeasti ole kontrolloiva ja välinpitämätön... Haaveilen siitä että hän on vaan ahdistunut ja hämmentynyt tilanteesta ja silti oikeasti välittää musta.

Nyt vähän itkettää...

En usko tätä juttua. Samanlainen takiainen kuin toisessa eilen alkaneessa ketjussa. Molemmissa elämää suurempaa rakkautta ja mies, joka ei halua olla yhteydessä. Se eilinen tarina kuivui vähitellen kokoon, joten piti tehdä uusi aloitus.

Mä suosittelisin keskusteluapua. Ammattilaisen kanssa keskustelu auttaisi varmasti. Jätetyksi tuleminen on iso kriisi, oli suhde kuinka lyhyt tahansa. Turhaan siitä on sinua dissattu. Ammattilaisen kanssa saisit varmasti voimia hyväksyä senkin, ettet mitään vastauksia tule ikinä saamaan.

Itse olen samantapaisen jutun kokenut vuosi sitten. Parin kuukauden sekopäisen rakastumisen jälkeen minut jätettiin ja hajosin ihan totaalisesti. Olen hengissä edelleen ja pikkuhiljaa valmis uuteen suhteeseen, jos semmoinen jostain vastaan kävelee. Töitä se vaati. Paljon keskustelua psykologin kanssa, päiväkirjan kirjoittelua ja ystävien tukea.

Pari kk sitten mies otti uudestaan yhteyttä, kertoi rakastavansa yms yms. Ja minä tyhmä uskoin. Oikeasti hän oli vain panoa vailla. Silloin minä vihdoin tajusin, minkä perään olin vuoden itkenyt. Kokoajan olin vain syytellyt itseäni. Oman itseni takia kerroin hänen puolisolleen miehen olleen tälle uskoton, monesti. En tehnyt siyä kostosta, vaan koska halusin varmistaa, ettei mies enää koskaan soita minulle. He keskustelivat, sopivat ja jatkavat yhdessä. Onnellisina, toivottavasti. Näin toivon sen naisen takia. Miehen tunteet eivät minua enää kiinnosta. Minä olen vihdoin vapaa. :)

Kunpa voisin sanoa jotain mikä tekisi irtautumisesta helpompaa... Nimittäin kertomastasi voi päätellä että tämä uusi rakkautesi ei ole kovin kypsä ihminen. Voi olla, että saatte vielä toisenne, mutta pitäisin kuitenkin todennäköisempänä sitä, että hän on niin sekaisin tunteidensa kanssa että saattaa päättää lopettaa suhteenne. Hän saattaa jopa (salaa ja tiedostamattaan) syyttää sinua siitä, että eroaa lapsensa äidistä, ja tämä ero ei ollutkaan niin helppo kuin hän aluksi saattoi luulla. Ehkä sinullekin olisi parasta, että luovut ajatuksesta että teillä olisi elämä vielä yhdessä. Katsot nyt mikä on saldo tästä kaikesta ja opettelet elämään uutta elämää yksin. Kaikista terveellisintä varmasti olisi antaa (aikanaan) tilaa uudelle suhteelle ja suuntautua siihen ajatukseen, jos siis entisen miehesi kanssa suhde oli jo täysin kuollut. Mitä kauemmin pidät kiinni tästä rakkaudesta joka nyt haluaa suhun ottaa etäisyyttä, sitä kauemmin sulla kestää päästä yli. Hän voi jopa yrittää pitää sinua varalla ja antaa välillä vähän ymmärtää että tunteita vielä on jäljellä, mutta sitten taas työntää sinut pois. Älä anna mitään tilaisuutta sellaiseen, vaan pysy kaukana ja unohda hänet.  

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 10:35"][quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 21:25"]

Sinusta ei siis kukaan tiedä? Toden.näköisesti mies perui häät siis sanoen ettei olekaan vielä valmis -ja suhde lapsen äitiin nyt jatkuu tämän päästyä alkujärkytyksestä.

Minäkin sanoisin, että unohda mies. Kukaan ei kohtele rakastamaansa ihmistä noin kuin sinua ja lapsen äitiä on kohdeltu. Miehellä on tod. Näk. Vaikka millaisia outoja ja kylmiä tapoja ja ehkä jopa persoonallisuushäiriöitä kuin noin käyttäytyy.

Ero ja suru sujuu Katariina paljon nopeammin jos nyt vain hyväksyt sen ettei vastaus ehkä selviä koskaan. Pääset irti miehestä ja löydät joskus uuden.

Tsemppiä!

[/quote]

Joo, mies ei ole kertonut musta kenellekään. Sen ymmärrän täysin hyvin et hän haluaa salata suhteemme alkamisajan morsiammeltaan, koska on kuitenkin tosi tärkeää lapsen kannalta että vanhempien välit eivät ole kovin riitaisat. Se taas tuntuu pahalta ettei hän ole sanonut sanaakaan ettei ole sanonut sanaakaan esim. läheiselle veljelleen... Jossain vaiheessa kun suhteemme voi vielä hyvin niin pelksin että ehkä siksi hän ei kerro edes lähimmälle ystävälleen että hänen on sitten äärimmäisen helppo lopettaa suhteemme... Ja niin taisi ollakin :(

Ainoalle yhteiselle tutullemme hän on tosin sanonut olevansa kiinnostunut minusta. Tosin nyt hänellä näköjään on kamala pelko siitä että yhteinen tuttumme saa tietää mitään lisää.

Ja joo, kyllä olen miettinyt että jos ihminen jota rakastaa tai josta edes välittää haluaa jutella, rukoilee yhtä juttutuokiota kun ei pysty olla, nukkua tai syödä... Niin luulisi että jokin sympatia herää vaikka itseäkin ahdistaa. Mutta ei, eipä miehellä herännyt. Hän ei suonut minulle sitä juttelua... Tai vasta kun olin sanonut sille yhteiselle tutulemme olevani ihan rikki... Niin sitten hän heti halusi jutella. Ei varmastikaan minun hyvinvoinnin vuoksi, vaan siksi että pääsee kontrolloimaan minua. Varmistamaan sen etten kerro yhteiselle tutullemme tai muillekaan mitään lisää.

Ja ehkä se että hän ei osaa sanoa jatkosta (että onko meillä joskus vielä mahdollista olla yhdessä) on vain kontrollointia... Eli niin kauan kun minulle on haave yhteisestä tulevaisuudesta, niin pysyn aisoissa ja teen kaiken juuri niinkuin hän haluaa.

Joka tapauksessa... Vaikka ymmärrän kuinka epätodennäköistä yhteinen tulevaisuus on... Niin haluan nyt antaa miehelle aikaa... ja toivoa että hänellä heräisi taas tunteita minua kohtaa... Me näemme harrastuksen parissa, joten yritän käyttytyä normaalista ja katson mitä tapahtuu... Sen kuitenkin tiedän että jossain vaiheessa meidän pitää jutella asioista kunnolla... heräsi tunteet minua kohtaan tai ei... Ja jos hän ei minun kanssa suostu juttelemaan aidosti, niin sitten hän saa jutella asioista omien lähimpiensä (veli ja sisko, yhteinen kaverimme) kanssa...

Ei näin voi vaan tehdä toiselle ja jättää asiaa kokonaan käsittelemättä.

Katariina

[/quote]

Itse kertoisin sille yhteiselle tutulle. Ei mies sulta sitä voi kieltää. Yrittää vain pelastaa nahkansa.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 22:39"]

Mies selvittelee omaa avioliittoaan. Veikkaan että yrittävät palata takaisin yhteen. Hän vaan käytti sinua pelinappulana, sai selvästi vaimonsa huomion pettämisellään. Sun tutustuttamineen poikaan ei ollut lupaus teidän tulevasta elämästä, vaan viesti vaimolle, lapsi ikään kuin todisti että miehellä oikeasti on joku toinen -- sai vaimon anelemaan miestä takaisin. Nyt äijä on luvannut ettei petä, ja vaimo on antanut lupaksia tilanteen parantamisesta omalta osaltaan. Ovat kenties pariterapiassa?

Joten sua ei enää tarvita, bye-bye!

Älä ota yhteyttä mieheen tarkoittaa että on luvannut vaimolleen että teidän juttu on ohi. Älä puhu yhteiselle tuttavalle mitään on varoitus siksi, ettei vaimo saa tietoonsa asioita tämän kautta ja epäile miehen lupauksia.

Todennäköisesti tyyppi tekee kumminkin lopulta oharit sekä sulle että vaimolleen. Kenties nainen numero kolme onkin jo kuvioissa?

[/quote]

JUST NÄIN!!!

Ööö... Jos mies käytti minua pelinappulana, niin miksei hän sitten ole kertonut suhteestamme yhdellekään ihmiselle? Pidän tätä teoriaa ihan mahdottomana.

Katariina

Sinusta ei siis kukaan tiedä? Toden.näköisesti mies perui häät siis sanoen ettei olekaan vielä valmis -ja suhde lapsen äitiin nyt jatkuu tämän päästyä alkujärkytyksestä.

Minäkin sanoisin, että unohda mies. Kukaan ei kohtele rakastamaansa ihmistä noin kuin sinua ja lapsen äitiä on kohdeltu. Miehellä on tod. Näk. Vaikka millaisia outoja ja kylmiä tapoja ja ehkä jopa persoonallisuushäiriöitä kuin noin käyttäytyy.

Ero ja suru sujuu Katariina paljon nopeammin jos nyt vain hyväksyt sen ettei vastaus ehkä selviä koskaan. Pääset irti miehestä ja löydät joskus uuden.

Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 02:39"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 01:19"]

On hyvin mahdollista ettei hän perunut häitä vain minun takia. Vaikka sanoikin olleensa innoissaan häistän vielä ennen minun tapaamista. Oli heill ongelmiakin... Kuten ettei hänen morsian halunnut lisää lapsia. Mies halusi..

Jos mies haluaa vielä joskus olla kanssani, niin tottakai meidän on silloin analysoitava että mitä tapahtui. Ei ilman analyysiä tätä voisi jatkaa... En voisi antaa sydämmelleni siihen lupaa.

Mutta jos mies ei halua olla kanssani, niin sitten en välttämättä itse tarvi hänen analyysiaan... Mutta silloin tulee jonkin sortin katkeruus peliin... Eli ei näin vaan voi tehdä toiselle ihmiselle ja jatkaa elämää yhtään miettimättä että mitä tuli tehtyä ja miksi. Ja asian analysointi omien lähimpien kanssa tekisi varmaankin hänelle hyvää? En katsoisi tekeväni hänelle pahaa, vaikka joku voisi sen kai kostoksikin kutsua... Ja siis aion kertoa hänen lähimmille vain jos hän ei suostu minun kanssaan pohtimaan kunnolla.

Mikä olisi sitten vastaus mitä haluaisin kuulla?

No paras olisi tietenkin se että hän oikeasti rakastaa minua, mutta on nyt vaan ollut pelästynyt kun suhteemme on edennyt niin nopeasti, lapsen hyvinvointi arvelluttaa ja eroa ei ole ehtinyt käsittelemään...

Mutta jos hän ei rakastakaan minua, niin sitten ei vastauksella kai ole minulle väliä... Jotain huumaa vain, ehkä jostain pelosta johtuvaa... Mutta minusta olisi tärkeää että hän itse tajuaisi miettiä syytä. Ja jos ei tajua, niin ehkä hänen lähimmät pakoittaisivat häntä ajattelemaan.

[/quote]

Noi sun kostoretket ja aivan uskomattomat analyysisi ja mittasuhteesi tämän asian suhteen luo kyllä sellaisen kuvan, että aivan kaikki ei ole päässäsi kohdallaan. Toivottavasti on vain elämäntilanteen aiheuttamaa väliaikaista stressiä ja reaktiota siihen, mutta psykiatrin asiakkaana käyminen voisi olla ihan hyvä veto tulevaisuutta ajatellen. Ja mitä itse kuvittelen tapahtuneen on se, että mies alkuun kyllä piti sinusta. Lopulta kuitenkin tuo teidän "ensimmäinen riita" toi sinusta esiin nuo tässäkin ketjussa ilmenneet psykoottiset piirteet, jonka seurauksena mies säikähti ja otti heti etäisyyttä. Riita tuskin on mennyt aivan niin yksinkertaisesti kuin olet kertonut. Sen kyllä aistii tuollaisessa tilanteessa jos toisella on selkeästi vähän muissa maailmoissa oleva kiilto silmissä ja todellisuudentaju riidan kohteena olevan aiheen suuruusluokasta on selkeästi epänormaalia. Mies ymmärsi takertuvaisuutesi ja säikähti sitä tosiseikkaa, että olet luonut "suhteestanne" päässäsi todella älyttömiä ja suureellisia mielikuvia, jotka eivät ole olleet tasapainossa suhteenne keston ja luonteen kanssa.

[/quote]

Ja sä olet mielestäsi ihan tasapainoinen ihminen esittämällä näin suuren mutu-analyysin? :D "sulla oli hullunkiilto silmissä, et vain itse tiedosta" WTF?

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 21:05"]

En usko tätä juttua. Samanlainen takiainen kuin toisessa eilen alkaneessa ketjussa. Molemmissa elämää suurempaa rakkautta ja mies, joka ei halua olla yhteydessä. Se eilinen tarina kuivui vähitellen kokoon, joten piti tehdä uusi aloitus.

[/quote]

Niin... Jos ihminen sanoo rakastavansa minua, tutustuttaa minut lapseensa, sanoo haluavansa lapsia kansani, eroaa puolisostaa, muuttaa omaan asuntoon... Ja sitten ykskaks sanoo että hänen tarviikin olla yksin, eikä edes suostu keskustelemaan asiasta.

Ja minä haluaisin selvittää asiat. Tietää miltä hänestä tuntuu. Niin olen takiainen?

[/quote]

Selvittämisen halu ei ole takiaisena olemista. Saat miehen puheillesi ainoastaan uhkaamalla, että kerrot suhteestanne hänen lähipiirilleen. Olen vakuuttunut, että ainoa syy, miksi hän pitää muka takaporttia auki eli ei muka ole ihan varma, että suhteenne on kuollut, on se, että näin hän pelaa aikaa. Jos hän sanoisi nyt, että kaikki on varmasti ohi, hän tietäisi, että sinä et enää odottaisi, vaan tekisit jotain. Nyt hän odottelee, että totuttelet ajatukseen ja pikkuhiljaa hyväksyt sen, ettei teistä tule paria.

Noin muuten en usko lainkaan, että hän leikkinyt tunteillasi, vaan mennyt itsekin liian lujaa ja sitten yhtäkkiä tajunnut tehneensä virheen. Selitys suhteen katkaisemiselle on nenäsi edessä, ei sinun tarvitse sitä mieheltä kärttää. Noloja asioita on yleensä vaikea tunnustaa ja tässä on nyt sellainen, et saa pelkurilta kyllä ikinä mitään sellaista vastausta, mikä tekisi olosi helpommaksi. Voithan tietty vaikka kirjoittaa hänelle, esittää teoriasi ja kysyä, "onko asia näin?". Ehkä kyllä ja ei ovat ne pisimmät vastaukset, mitä hänen suunnastaan kannattaa odottaa.

Kun aikaa on kulunut, huomaat, että olet oppinut tästä jotain ja kiittelet hyvää tuuriasi, että vältyit pidemmältä suhteelta tämän sählärin kanssa.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 23:57"]

PS. Olisiko mielestänne hänen läheisille totuuden kertominen väärin? Itse ajattelen että se voisi tehdä miehelle ihan hyvää... Jos hän itse siis pakoilee tunteitaan, eikä suostu katsomaan sielunsa silmiin.

[/quote]

Mistä kummasta olet saanut päähäsi, että mies joutuu tilille, kun vähän juttelet läheisten kanssa. Ei hän ole heille tilivelvollinen ja jos ei halua puhua, niin pitää suunsa kiinni. En minä ainakaan rupeaisi tällaisen kuprun jälkeen mitään veljeni ja vanhempieni kanssa vatvomaan, se nyt on päivänselvä asia. Ja sinuahan tämä ei hyödyttäisi millään tavallla.

Yks juttu:

Miehen avokki ei halua lisää lapsia. Sinun kanssasi niitä olisi ehkä tullut, niinkö? Jos sitä lasta olisi ruvettu yrittämään heti, kun avaimet yhteiseen kotiin olisi hankittu, olisit lapsen syntyessö vähintään 42, todennäköisesti vanhempi . Ehkä miehelle tuli järki päähän, jos lapsi oli hänen suuri(n) motiivinsa yhteiseloon.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 05:32"]

Olin vielä reilut pari kuukautta sitten pitkässä kestäneessä parisuhteessa, joka oli kuitenkin jo pahasti kuihtunut. Sitten ihastuin mieheen, joka oli myös suhteessa ja jolla oli yksi lapsikin. Hänellä oli myös häät tulossa. Rakastuin tuohon mieheen ihan täydellisesti ja ilmeisesti hän minuun, koska tilanne eteni nopeasti siihen että molemmat lopettivat suhteensa, jotta voisimme olla yhdessä.

Tunnen että tämä mies on elämäni aito rakkaus, eikä minulla ole huonoa omaatuntoa tapahtuneesta. Aiemmassa suhteessani en ollut enää onnellinen, eikä aiempi miehenikään ollut. Tunnen että uuden rakkaani kanssa voisin saada kaiken mistä olen ikinä haaveillut. Perheen ja todellisen aidon rakkauden. En ole ikinä ollut näin rakastunut ja onnellinen.

Minulla on ollut vahva luotto siihen että uusi suhde tulee toimimaan ja että hän todella rakastaa minua. Olemme puhuneet jo lasten teosta ja avioliitosta. Ei nyt, mutta ne ovat olleet yhteinen haave. Eikä uskoni ole perustunut vain sanoihin… Hänhän jätti naisensa ja perui häänsä minun takia. Ja on tutustuttanut minua lapseensa. Aivan ihana poika, joka on myös tykästynyt minuun.

Shokki

Samana päivänä kun molemmat muutimme omiin asuntoihimme, tuli kuitenkin kova shokki.

Meille tuli suhteemme ensimmäinen riita. Vein miehelleni hieman muuttotavaroita ja kerroin sen jälkeen uudelle rakkaalleni että minulle tuli hieman huono olo, koska olen valehdellut exälleni ja hän tulee pian saamaan tietämään uudesta suhteestani ja varmasti arvaa että uusi suhde oli jo alkanut meidän silloisen suhteen aikana. Mies loukkaantui ja sanoi ettei tunteista exää kohtaan saa puhua toiselle. Se tuntui pahalta. Luulin että olimme voineet puhua ihan mistä vain. Ja oli hänkin eron hetkellään kertonut tunteistaan.. Kuinka pahalta tuntui kun hän sanoi haluavansa erota ja hänen nainen itki.

Ymmärsin kuitenkin hänen tunteensa, mutta kun hän seuraavana päivänä puhui jatkuvasti exästään ja sanoi vielä että aikoo käydä exänsä luona lähes päivittäin katsomassa lastaan. Siis heillä on viikko-viikko systeemi lapsen kanssa, mutta että hän aikoo käydä exänsä luona säännöllisesti myös silloin kun lapsi on hänen luonaan… Niin ahdistuin ja nukkumattoman yön jälkeen avauduin pahasta olostani. Mielestäni ahdistuksesta huolimatta aika normaalilla tavalla… En huuutanut tai mitään.

Mielestäni riita ei ollut erityisen vakava. Itse ymmärrän hänen tuntemuksiaan, mutta hän ahdistui tästä pahasti, vaikka olen pyydellyt jo miljoona kertaa anteeksi käytöstäni.

Tapahtuneesta on mennyt jo viikko. Hän sulkeutui ihan täysin, eikä ole suostunut kertaakaan juttelemaan kanssani sen jälkeen. Hän vetäytyi pois… Sanoo että hänen pitää miettiä asioita ja tunteitaan. Kun olen anellut että eikai hän jätä minua… Hän ei ole vastannut mitään.

Tuntuu ihan uskomattoman pahalta ja avuttomalta. Itse olen niin syvästi rakastunut etten voisi kuvitellakaan eroa. Tuntuu etten selviäisi siitä. Olen rukoillut häntä keskustelemaan minua, mutta hän ei ole vastannut mitään. Hän tietää kuinka kurja olo minulla on ja hän pystyy olla vastaamatta mitään… Ihan kun tunteillani ei olisi mitään merkitystä. Itkettää…

Käsitykseni mukaan hänen aiemmassa suhteessa ei hirveästi puhuttu ongelmista, vaan ne hoidettiin huutamalla. Minä taas olen tottunut käsittelemään ongelmat keskustelemalla… Joten vähän ”kulttuurieroa” tässä on. Niin ja ei, hän ei ole ulkomaalainen.

Mitä mieltä olette tilanteesta?

Voiko olla ettei hän olekaan ettei hän ikinä ole aidosti rakastunut minuun? Kuinka hän voi heti harkita eroa ensimmäisen pikkuongelman vuoksi?

Hänen tilanne on toki äärimmäisen stressaava… Lapsen tilanne ja kaikki… Rakastaako hän minua ja on vain pelästynyt?

Mitä voin tehdä?

Viikko on nyt mennyt ilman yhtään keskustelua. Hän sanoo ettei tiedä mitä sanoa. Eikä hän olekaan sanonut mitään. Minusta tuntuu että olen tulossa hulluksi… En saa nukutuksi kuin pari tuntia kerrallaan, en pysty syödä… Asia ahdistaa mieltä koko ajan. Tuntuu että olen menettämässä kaiken mistä olen ikinä haaveillut, enkä pysty tehdä yhtään mitään. Hän ei vaan suostu tapaamaan minua. Olen lähetellyt toki paljon viestejä hänelle rakkaudestani, mutta hän vaan ahdistuu niistä lisää.

Mitä voin tehdä? Antaa hänelle aikaa selvittää päänsä? Se ei ole helppoa… Koska olen aivan sekaisin tosiaan… Olen niin avuton, enkä oikein pysty vain odottaa hänen päätöstään. Tuntuu että suhteemme loppu olisi minunkin loppu. Ei sellaista voi vaan odottaa…

Tai onko oikein jos pakotan hänet keskustelemaan? Itse en näe että asiasta keskusteleminen ja jutteleminen (ei riiteleminen) ei voisi ainakaan pahentaa asioita… Ja jotenkin uskon vahvasti siihen että jos kerran juttelisimme, niin tilanne ratkeaisi siihen.  Tuntuu etten pysty vain odottamaan hänen päätöstään. Pakko tehdä jotain…

Mitä minun tulisi mielestänne tehdä?

[/quote]

Saat tasan mitä tilaat. Häpeäisit, aikuinen ihminen, omaa typeryyttäsi. Kodinrikkoja.

Olen kokenut samankaltaista. Mies kertoi vaimostaan muutama kuukausi tapaamisemme jälkeen, sanoi eron olevan pian tulossa. En aluksi rakastunut mieheen, mutta piiritti minua, kehui ja kohteli kauniisti, puhui perheestä ja yhteisestä lapsesta. Huomaamattani rakastuin. Yhtenä päivänä mies vain käytännöllisesti katsoen käveli pois elämästäni, sanoi että pidetään taukoa ja jatketaan ystävinä. Sen jälkeen ei halunnut keskustella, emmekä ole tähän päivään mennessä puhuneet. Niin tyhmä kyllä olin, että tapasin häntä vielä muutaman kerran. Viimeisellä kerralla aloin nähdä miehen jotenkin eri silmin: selkärangattomana ja sellaisena, joka puhuu muttei tee. Samat puheet rakkaudesta nimittäin jatkuivat. Menetin kiinnostukseni mieheen. Aloin nähdä myös itseni eri tavalla: nuori, koulutettu, nätti. Miksen siis voisi tavata vapaata miestä ja aloittaa tervettä suhdetta? Tämä tapaus kyllä jätti arvet ja siitä on kestänyt pitkään päästä yli.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 18:35"]

Olen kokenut samankaltaista. Mies kertoi vaimostaan muutama kuukausi tapaamisemme jälkeen, sanoi eron olevan pian tulossa. En aluksi rakastunut mieheen, mutta piiritti minua, kehui ja kohteli kauniisti, puhui perheestä ja yhteisestä lapsesta. Huomaamattani rakastuin. Yhtenä päivänä mies vain käytännöllisesti katsoen käveli pois elämästäni, sanoi että pidetään taukoa ja jatketaan ystävinä. Sen jälkeen ei halunnut keskustella, emmekä ole tähän päivään mennessä puhuneet. Niin tyhmä kyllä olin, että tapasin häntä vielä muutaman kerran. Viimeisellä kerralla aloin nähdä miehen jotenkin eri silmin: selkärangattomana ja sellaisena, joka puhuu muttei tee. Samat puheet rakkaudesta nimittäin jatkuivat. Menetin kiinnostukseni mieheen. Aloin nähdä myös itseni eri tavalla: nuori, koulutettu, nätti. Miksen siis voisi tavata vapaata miestä ja aloittaa tervettä suhdetta? Tämä tapaus kyllä jätti arvet ja siitä on kestänyt pitkään päästä yli.

[/quote]

Tarinasi on hyvä esimerkki siitä, että välillä tapaamisia kannattaa jatkaa "liian pitkään", niin pitkään että itseäkin hävettää, koska siinä saattaa oppia ihastuksestaan jotain oleellista. Sen, ettei hän ansaitse ihailuasi eikä arvostusta....

Ja hyvässä lykyssä käy niin kuin sinulle, että menettää kiinnostuksen kokonaan. Mikä voisi olla parempi päätös kipeälle suhteelle kuin kiinnostuksen loppuminen ja unohtaminen.

Huh. Noin sinä käy kun lennossa vaihdetaan. Eli huonosti.

Kuulostaa siltä, että mies on tullut katumapäälle ja haluaa takaisin perheensä luokse. Kertomasi taustan perusteella veikkaisin, että miehelle on iskenyt äkillinen paniikki lopullisesta sitoutumisesta lapsensa äidin kanssa (pieni lapsi, häät), ja sinä olet osunut siihen väliin.

Noin siinä käy kun suinpäin syöksytään uuteen suhteeseen, kummallakaan ei ole ollut aikaa käsitellä eroaan. Jos te vasta olette muuttaneet omillenne edellisistä suhteista, niin ette kumpikaan voi tuntea toistanne niin hyvin että pystyisitte olemaan vakavissanne toistenne suhteen. Se tulee myöhemmin jos on tullakseen.

Uudella miehelläsi oli häät tulossa mutta ei enää ollut onnellinen siinä suhteessa? Kuulostaa aika oudolta tapaukselta.

Joka tapauksessa jätä mies nyt rauhaan, älä pommita viesteillä äläkä anele, älä pakota keskustelemaan nyt. Nuo ovat takuuvarmoja keinoja saada mies ottamaan etäisyyttä.

Käsitelkää kumpikin omat eronne ja totutelkaa uuteen elämänvaiheeseen, sen jälkeen pystytte katsomaan miten teidän suhde etenee.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 05:45"]Kuulostaa siltä, että mies on tullut katumapäälle ja haluaa takaisin perheensä luokse. Kertomasi taustan perusteella veikkaisin, että miehelle on iskenyt äkillinen paniikki lopullisesta sitoutumisesta lapsensa äidin kanssa (pieni lapsi, häät), ja sinä olet osunut siihen väliin.

[/quote]

Tämä minullekin tuli mieleen.

Kaikki ilmeisesti tapahtui hyvin nopeasti? Siis teidän tunteet ja puolisoista eroaminen?

Olisitko lähtenyt omasta kuihtuneesta suhteestasi ilman tätä miestä?

Rakastuminen on psykoosiin verrattava tila, jossa taatusti tuntuukin tuolta, ettei voi hengittää kun toinen ottaa etäisyyttä. Mutta aika pian siinäkin aletaan kuitenkin nähdä tosiasioita, vaikka et ollutkaan siihen vielä valmis. Kuukauden päästä ehkä olisit itsekin nähnyt asioita, jotka olisivat nyt auttaneet ymmärtämään tilannetta.

Et kuitenkaan ymmärrä, että mies on todennäköisemmin hullaantunut kuin rakastunut, ja hänen motiivinsa oli sitoutumisen pelko. Eivätkä ne omatkaan syysi ole paljon sen onnellisemmat, olette molemmat olleet hädissänne jo alun perin. Nyt miehellä on kaksinkertainen sitoutumisenpelko, ja hän on aivan paniikissa. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässään hänen on ollut pakko pysähtyä ja ymmärtää, ettei viina paranna juoppoa eikä sitoutumisongelmaista uusi rakkaus. Älä ihmeessä vakuuttele siinä tilanteessa mitään.

Arvaanko oikein, tässä miehessä on ne vahvuudet, jotka omalta mieheltäsi puuttuvat? Se estää näkemästä, mitkä hänen ihan omat vikansa sitten ovat. Kun ne viat alkavat paljastua, tajuat ripustaneesi kaiken toivosi muukalaiseen. Näin minulle kävi, eikä siinäkään hyvin käynyt.

Jälkikäteen olen kuitenkin tyytyväinen, että koin sen kaiken. Aloin ymmärtää itseäni paljon paremmin. Ja vaikka se rakkaus oli hullua, se oli kuitenkin aitoakin, ja teki sielulle hyvää. Tuskaa vain piti kestää vuosi pari, se oli se hinta. Onneksi koko ajan ymmärsi, että tämä tauti on paraneva ja oireet lievenemään päin.