Me olemme päättäneet että hankimme vielä kolmannen lapsen =)
Esikoinen syntynyt 2011, toinen 2013. Uutta aletaan yrittää 4kk kuluttua, jos hyvin käy kolmas syntyisi keväällä/kesällä 2015 =)
Ja miksi 4kk? No tietysti siksi että koeaika päättyisi.....
Jos sitä nyt kerran elämässä taktikoisi. Olemassaolevat on "tehty" niin että määräaikset työsuhteet ovat päättyneet sopivasti äitiysloman alkuun. Nyt sain sitten toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen... Olisi ehkä pitänyt hankkia jotain sijaisuutta vaan taas, mutta no... Kyllähän esimies tietää riskit kun haastattelee hedelmällisessä iässä olevaa naista. Hoitoalalla nyt muutenkin melkein aina joku työyhteistöstä äitiyslomalla tai hoitovapaalla.
On vain jotenkin ihan eri olo nyt kun olemme varmoja siitä että haluamme kolmannen =)
Jotenkin kevyt ja hepottunut? En osaa selittää sitä tunnetta =)
Vauvakuumeesta olen kärsinyt jo jonkun aikaa, miestä en ole painostanut, varovasti kysellyt mitä mieltä hän olisi... Ja vastaukset on ollut että jos minä haluan jne...
Nyt sitten sanoin että jos hän ei halua enää kolmatta, niin ei sitä tehdä vain siksi että minä haluan johon hän sanoi että kyllä hänkin haluaa =)
Kommentit (15)
Kunhan halusin avautua, en nyt viitti ruveta soittelemaan kavereillekaa että jeeee, päätimme että koitamme jos meille tulis kolmas lapsi, yritys alkaa 4kkn kuluttua =D
Kunhan halusin avautua, en nyt viitti ruveta soittelemaan kavereillekaa että jeeee, päätimme että koitamme jos meille tulis kolmas lapsi, yritys alkaa 4kkn kuluttua =D
ok.
mutta en siltikään ymmärrä sun 4kk pointtias.
Onneksi olkoon! Toivottavasti tärppää pian.
Olen toista kertaa raskaana ja olen jo päättänyt, että tämä jää viimeiseksi. On nyt jo kuudennen kuukauden lopussa tukala olo. Isosisarus uhmaiässä ja kiukkuaa ja mies reissutöissä.
Uskon selviäväni hyvin näiden kahden kullannuppusen kanssa, mutta ei kiitos kolmatta!
Ihanaa - olen vastaavassa tilanteessa sen suhteen, että päätimme myös eilen kolmannesta lapsesta :D.
Jotenkin eri tunne kuin kahdesta aiemmasta - jännittää, kutkuttaa ja hermostuttaa eri lailla. Mistä lie johtuu??
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 15:39"]
Onneksi olkoon! Toivottavasti tärppää pian.
Olen toista kertaa raskaana ja olen jo päättänyt, että tämä jää viimeiseksi. On nyt jo kuudennen kuukauden lopussa tukala olo. Isosisarus uhmaiässä ja kiukkuaa ja mies reissutöissä.
Uskon selviäväni hyvin näiden kahden kullannuppusen kanssa, mutta ei kiitos kolmatta!
[/quote]
Raskausaikana vannoin että ei ikinä enää... Ja vauvavuoden aikana olin myös sitä mieltä että ei kiitos kolmatta.. Kun "maaginen" 1v.-päivä lähestyi heräsi vuavakuume.. Enkä ole ikinö kokenut vastaavaa. Pitäisikö syyttää vain hormoneja ja sitä että ihmisetkin on ohjelmoituja lisääntymään niin kuin kaikki elolliset olennot?
Onnea loppuraskauteen, ja tulevaan elämään kahden lapsen äitinä =)
ap
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 15:42"]
Ihanaa - olen vastaavassa tilanteessa sen suhteen, että päätimme myös eilen kolmannesta lapsesta :D.
Jotenkin eri tunne kuin kahdesta aiemmasta - jännittää, kutkuttaa ja hermostuttaa eri lailla. Mistä lie johtuu??
[/quote] En tiedä... Mutta tosiaan, on ihan eri olo kuin silloin kun alimme miettimään esikoista... Sitä ei tosin ehtinyt kauan jännäämään kun tärppäsi jo toisesta yrityksestä =) Toista kun mietimme, niin oli jotenkin ehkä been there, done that-olo.... Kesti kyllä kauemmin tulla raskaaksi, mutta tuntui että tietää miten se menee.
Nyt jo ajatus siitä että olisi taas raskaana.... tosiaan, jännittää ja tuntuu ihan hassulta. EHkä siksi että nyt tietää myös millaista se vauva-aika on kun on toinenkin lapsi pyörimässä jaloissa...? Ja nyt niitä olisi kaksi.... Tai ehkä siitä että tämä (meille ainakin) on ehdotomasti viimeinen, ja tuntuu että pitää "nauttia" joka hetkestä, jopa jo ajatuksesta siitä että kolmatta tehdään? En tiedä =D
ap
Heti pitää hnkkia syy jäädä pois töistä... Mitä vanhempainvapaan jälkeen? Käsi pakettiin?
Onnea :). Meillä on yritetty neljättä useampi vuosi. Kolme lastamme tulivat vaikeuksitta. Muistan kun kuopuksen syntymää seuraavana päivänä sanoin miehelle että tämä on nyt tässä mutta niin se mieli vaan muuttui.
Me taas olemme siinä tilanteessa, että päätimme ettei meille missään nimessä kolmatta tule ja mies jonottaa vasektomiaan. :)
Pönttöpää. Aivot taitaa olla valahtaneet sinne alaosastoon. Katso ympärille. Ettekö ole geenejänne jo riittävästi roiskineet? Luuletko, että sieltä joku neropatti on tulossa?
Esikoinen on jo niin nero mielestämme että nerompaa ei voi odottaa =D
Kai tämä päätös johtuu siitäkin että meillä molemmilla on enemmän kuin yksi sisarus.
Kai 4kk nyt menee nopeasti kun tuntuu että viime vuosi ainakin on kulunut pikakelauksella... Jotenkin nyt kun päätös on tehty tuntuu ettei jaksais yhtään odottaa sitä jännittämistä että tuleeko se plussa tikkuun =D
Ja sitten saakin jännittää 9kk että sujuuko kaikki hyvin.... Ja sitten saa jännittää synnytystä, meneekö tämäkin yhtä hyvin kuin kaksi edellistä, ja, ja jajajaja..... Mutta joo, jos nyt hetken aikaa keskittyis töihin, jännittää kyllä sekin nyt kun huomenna on eka päivä... Hyvin se menee, ihmiset ovat uusia mutta työ tuttua ja turvallista....
Niin?