Te jotka ette "päästä" puolisoa yksin tai kaverien kanssa
baariin tai reissuun tai yhtään minnekään missä ette itse ole mukana kyyläämässä. Kysymys teille. Mitä rakkaus mielestänne on, ilmeisesti ei ainakaan luottamusta ja toisen näkemistä itsestä erillisenä olentona? Onko se siis kontrollointia?
Toinen kysymys. Uskotteko että alkoholi panee uusia ajatuksia ihmisen päähän?
Kommentit (88)
Se, että on mustasukkainen ja kokee, että ei pysty luottamaan kumppaniinsa ja on oikeamminkin sitä, että ei pysty luottamaan itseensä. Ei luota itseensä siinä, että pystyisi kestämään mahdolliset pettämiset ja sydänsurut ja jatkamaan eteenpäin elämää jos kävisi niin.
Sitä se on. Ei sillä oikeasti ole mitään tekemistä sen kanssa luottaako toiseen. Toinen on voi aina rikkoa sen luottamuksen ja kysymys on siitä miten sen kestäisi. Eli omasta itsestä se on kiinni. Miten pysyy pää ja sydän kasassa tai ennemminkin miten selviää JOS sydän särkyy.
Itsetutkiskelua, oman itseluottamuksen korjailua ja riskinottokykyä. On vain otettava se riski, että sydän voi särkyä kun rakastaa toista. Mutta siitä selviää kyllä.
Ei kontrollilla voi ehkäistä sitä, päin vastoin.
Miehellä pitkäaikaissairaus, 1-tyypin diabetes. Jos en ole mukana, saa pelätä tuleeko kotiin vai löytyykö hengettömänä jostain. Luotan pariin hänen läheisempään kaveriin että katsovat perään, muut on jättäny joskus oman onnensa nojaan. Siksi en tykkää että lähtee ilman minua tai noita läheisimpiä kavereita.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:03"]Miehellä pitkäaikaissairaus, 1-tyypin diabetes. Jos en ole mukana, saa pelätä tuleeko kotiin vai löytyykö hengettömänä jostain. Luotan pariin hänen läheisempään kaveriin että katsovat perään, muut on jättäny joskus oman onnensa nojaan. Siksi en tykkää että lähtee ilman minua tai noita läheisimpiä kavereita.
[/quote]
Kuinka hän on selvinnytkään hengissä ennen kuin tapasitte!
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:08"][quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:03"]Miehellä pitkäaikaissairaus, 1-tyypin diabetes. Jos en ole mukana, saa pelätä tuleeko kotiin vai löytyykö hengettömänä jostain. Luotan pariin hänen läheisempään kaveriin että katsovat perään, muut on jättäny joskus oman onnensa nojaan. Siksi en tykkää että lähtee ilman minua tai noita läheisimpiä kavereita.
[/quote]
Kuinka hän on selvinnytkään hengissä ennen kuin tapasitte!
[/quote]
Niinpä! Sinulla on pakko olla erittäin vahva hoivavietti tai mieslapsesi on täysl tumpelo. Myös minun miehellä 1.tyypin diabetes, mutta osaa pärjää itse, yllätys yllätys. Sinäkö hänelle annat aamu- ja iltapiikit, tai viihteelle mentäessä työnnät lääkkeet miehen kavereille?
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:08"][quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:03"]Miehellä pitkäaikaissairaus, 1-tyypin diabetes. Jos en ole mukana, saa pelätä tuleeko kotiin vai löytyykö hengettömänä jostain. Luotan pariin hänen läheisempään kaveriin että katsovat perään, muut on jättäny joskus oman onnensa nojaan. Siksi en tykkää että lähtee ilman minua tai noita läheisimpiä kavereita.
[/quote]
Kuinka hän on selvinnytkään hengissä ennen kuin tapasitte!
[/quote]
Hän on sairastunut yhdessäolomme aikana. Ääliö.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:14"][quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:08"][quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:03"]Miehellä pitkäaikaissairaus, 1-tyypin diabetes. Jos en ole mukana, saa pelätä tuleeko kotiin vai löytyykö hengettömänä jostain. Luotan pariin hänen läheisempään kaveriin että katsovat perään, muut on jättäny joskus oman onnensa nojaan. Siksi en tykkää että lähtee ilman minua tai noita läheisimpiä kavereita.
[/quote]
Kuinka hän on selvinnytkään hengissä ennen kuin tapasitte!
[/quote]
Niinpä! Sinulla on pakko olla erittäin vahva hoivavietti tai mieslapsesi on täysl tumpelo. Myös minun miehellä 1.tyypin diabetes, mutta osaa pärjää itse, yllätys yllätys. Sinäkö hänelle annat aamu- ja iltapiikit, tai viihteelle mentäessä työnnät lääkkeet miehen kavereille?
[/quote]
En tietenkään! On vaan muutaman kerran käynyt niin että "kaverit" on jättänyt oman onnensa nojaan. Kun on ottanut tarpeeksi, ei tajua mennä syömään siinä olotilassa. Te diabeteksen asiantuntijat varmaan tiedätte että siinä tilassa ei nukkumaan saa mennä syömättä. Meillä on pieniä lapsia ja en todellakaan jaksa odottaa/ herätä miehen tulemisiin baarista ja alkaa ruokkimaan. Tai tuleeko edes kotiin.
Onko tollasia? :D
Baariin en halua miehen menevän koska on huono alkoholin kanssa. Katsoin juuri ohjelman, jossa kerrottiin alkoholin pimentävän ensin järjen, sitten tunteet ja jäljelle jää eläimelliset eli seksi ja valta.
Lasten ja rahan takia en hyväksyisi mitään pitkäö reissua, ei mies sitä multakaan hyväksyisi.
Ja hoitaa muuten sairautensa hyvin, mutta kännissä ei onnistu.
Avomies tahtoo aina mut mukaansa vaikka koitan välillä työntää sitä baariin ilman muakin :) on kuulemma kivaa mun kaa tanssia ym
...ja edelliseen. Tuosta vallasta...meillä miehellä ollut ongelmia väkivallan kanssa kännissä nuorempana, joten ottaa senkin takia harvoin ja myöntää ettei hänen kannata baariin mennä jossa voi ottaa liikaa ja hermot mennä.
Syitä on siis monia muitakin kuin mustasukkaisuus ja muut naiset arvon leidit!!! :D
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:18"][quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:14"][quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:08"][quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:03"]Miehellä pitkäaikaissairaus, 1-tyypin diabetes. Jos en ole mukana, saa pelätä tuleeko kotiin vai löytyykö hengettömänä jostain. Luotan pariin hänen läheisempään kaveriin että katsovat perään, muut on jättäny joskus oman onnensa nojaan. Siksi en tykkää että lähtee ilman minua tai noita läheisimpiä kavereita.
[/quote]
Kuinka hän on selvinnytkään hengissä ennen kuin tapasitte!
[/quote]
Niinpä! Sinulla on pakko olla erittäin vahva hoivavietti tai mieslapsesi on täysl tumpelo. Myös minun miehellä 1.tyypin diabetes, mutta osaa pärjää itse, yllätys yllätys. Sinäkö hänelle annat aamu- ja iltapiikit, tai viihteelle mentäessä työnnät lääkkeet miehen kavereille?
[/quote]
En tietenkään! On vaan muutaman kerran käynyt niin että "kaverit" on jättänyt oman onnensa nojaan. Kun on ottanut tarpeeksi, ei tajua mennä syömään siinä olotilassa. Te diabeteksen asiantuntijat varmaan tiedätte että siinä tilassa ei nukkumaan saa mennä syömättä. Meillä on pieniä lapsia ja en todellakaan jaksa odottaa/ herätä miehen tulemisiin baarista ja alkaa ruokkimaan. Tai tuleeko edes kotiin.
[/quote]
Miksi sinun pitäisi olla ruokkimisvalmiudessa?
Alkoholin käytössä on kyllä ongelma, jos ei älyä edes sairauttaan hoitaa. Ei onneksi meillä ole tällaisia ongelmia. Mutta ymmärrän kyllä sinua.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:18"][quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:14"][quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:08"][quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:03"]Miehellä pitkäaikaissairaus, 1-tyypin diabetes. Jos en ole mukana, saa pelätä tuleeko kotiin vai löytyykö hengettömänä jostain. Luotan pariin hänen läheisempään kaveriin että katsovat perään, muut on jättäny joskus oman onnensa nojaan. Siksi en tykkää että lähtee ilman minua tai noita läheisimpiä kavereita.
[/quote]
Kuinka hän on selvinnytkään hengissä ennen kuin tapasitte!
[/quote]
Niinpä! Sinulla on pakko olla erittäin vahva hoivavietti tai mieslapsesi on täysl tumpelo. Myös minun miehellä 1.tyypin diabetes, mutta osaa pärjää itse, yllätys yllätys. Sinäkö hänelle annat aamu- ja iltapiikit, tai viihteelle mentäessä työnnät lääkkeet miehen kavereille?
[/quote]
En tietenkään! On vaan muutaman kerran käynyt niin että "kaverit" on jättänyt oman onnensa nojaan. Kun on ottanut tarpeeksi, ei tajua mennä syömään siinä olotilassa. Te diabeteksen asiantuntijat varmaan tiedätte että siinä tilassa ei nukkumaan saa mennä syömättä. Meillä on pieniä lapsia ja en todellakaan jaksa odottaa/ herätä miehen tulemisiin baarista ja alkaa ruokkimaan. Tai tuleeko edes kotiin.
[/quote]
Miksi sinun pitäisi olla ruokkimisvalmiudessa?
Alkoholin käytössä on kyllä ongelma, jos ei älyä edes sairauttaan hoitaa. Ei onneksi meillä ole tällaisia ongelmia. Mutta ymmärrän kyllä sinua.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:20"]...ja edelliseen. Tuosta vallasta...meillä miehellä ollut ongelmia väkivallan kanssa kännissä nuorempana, joten ottaa senkin takia harvoin ja myöntää ettei hänen kannata baariin mennä jossa voi ottaa liikaa ja hermot mennä.
[/quote]
Onko tollasia? :D
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:08"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 08:03"]Miehellä pitkäaikaissairaus, 1-tyypin diabetes. Jos en ole mukana, saa pelätä tuleeko kotiin vai löytyykö hengettömänä jostain. Luotan pariin hänen läheisempään kaveriin että katsovat perään, muut on jättäny joskus oman onnensa nojaan. Siksi en tykkää että lähtee ilman minua tai noita läheisimpiä kavereita.
[/quote]
Kuinka hän on selvinnytkään hengissä ennen kuin tapasitte!
[/quote]
Mutsi hoiti
Mies saa mennä, mä saan mennä. Olen töissä aika-ajoin ulkomailla pidempiäkin pätkiä, mies nyt muutaman sadan kilsan päässä töissä hetken aikaa jne. Luotan täysin, koska en voisi kuvitella rajoittavani kenenkään elämää. Meillä on yhteinen harrastus, joskus mennään yhdessä, joskus erikseen. Molemmilla omat kaverit.
Jos se nyt menisi ja pettäisi niin siinäpä sitten, tekis sen varmasti vaikka nysvättäis keskenämme se 23h päivässä, aina jäis jokin koirankolo.
Oma mustasukkaisuus kannattaa käsitellä ennen suhdetta, turhaa stressiä, pahaa mieltä ja painostusta. Meistä jokainen elää sen kerran joten turhaa energiaa kuluu oman epävarmuuden paikkailuun miestä kontrolloimalla.
Moni selittää että miehellä on täysi vapaus mutta ei halua mennä, jos vaimo ei tule, tai että haluaa olla vain perheen kanssa, tai vetoaa jopa aiheetta siihen, ettei vaimo muka päästä. Uskokaa huviksenne, että ne pirttihirmut, jotka eivät todellakaan päästä, kyllä ystäväpiireissä tiedetään ilman selityksiäkin. Yleensä ne näyttävät olevan uusiovaimoja, jotka eivät pidä miehen sukulaisista tai ystävistä ja haluavat viettää vapaa-ajan heidän kanssaan. Miehellä on silloin vaihtoehtona joko lähteä kuitenkin omien kavereiden mukaan, mistä seurauksena on kotona mökötystä, nalkutusta, huutoa, kiristystä tai mitä nyt kelläkin, tai periksi antaminen, jolloin vaimo on vakuuttunut, että perheensä kanssahan se tietysti haluaakin olla. Meillä on vanhassa opiskeluaikojen peruja olevassa ystäväpiirissä yksi tällainen tulokas, jolle me miehen vanhat ystävät emme kelpaa, ja tämän rouvan bravuuri on työntää perheen 3-vuotias uusioiltatähti isän mukaan syntymäpäiville, muille juhlille, tapahtumaviikonlopuille tai mökkitapaamisille samalla kun itse viettää viikonloppua siskojensa tai ystäviensä kanssa. Ja kumpikin vanhemmista on ihan työssäkäyviä ihmisiä, lapsi päiväkodissa, eikä tässä meidän porukassa ole enää ketään muuta, jonka lapset olisi alle 15-vuotiaita, joten yksi kolmivuotias siinä joukossa tylsistyy ja tylsää on muillakin, kun pitää vahtia ja hoitaa tenavaa ja lopulta isä katoaa klo 9 nukkumaan tenavan kanssa, kun tämä ei tietenkään vieraassa paikassa muuten osaa nukkua. Vaimo siis tekee tämän ihan kiusallaan.
siis vaimot eivät pidä miehen sukulaisista ja kavereista vaan omista sukulaisistaan ja kavereistaan, ja haluavat että viikonloput vietetään vaimon sukulaisten ja kavereiden seurassa. Sorry että jäi muutama strateginen sana pois, pieneltä näytöltä on vähän vaikea opereraata.
Miksi aina ajatellaan, että rajoittava osapuoli olisi huolissaan pettämisestä? Meillä muuten niin kiva ja mukava mies muuttuu kun saa viinaa koneeseen. Tietää itsekin, ettei tunne rajojaan ja siksi päätyy välillä sellaiseen tilaan, jossa oma kontrolli ei enää pelaa. Tällöin mies haastaa helposti riitaa, puhuu ja lörpöttelee asioita eteenpäin, jotka kuuluisi pitää itsellään. Hän tietää tämän itsekin ja jättää menoja välistä sen vuoksi oma-aloitteisesti. Minä taas usein haluan olla mukana, jotta onnistun ehdottamaan kotiin lähtöä siinä vaiheessa kun jutut muuttuu.