Te jotka ette "päästä" puolisoa yksin tai kaverien kanssa
baariin tai reissuun tai yhtään minnekään missä ette itse ole mukana kyyläämässä. Kysymys teille. Mitä rakkaus mielestänne on, ilmeisesti ei ainakaan luottamusta ja toisen näkemistä itsestä erillisenä olentona? Onko se siis kontrollointia?
Toinen kysymys. Uskotteko että alkoholi panee uusia ajatuksia ihmisen päähän?
Kommentit (88)
Mustasukkaisuus on häirinnyt elämääni aina. Se on kuin kivi joka hiertää muuten ihanassa parisuhteessa.
En haluaisi olla tällainen. Mutta en vain osaa luottaa.
En ole mustasukkainen, mutta meillä on haastava perhetilanne vaikeasti vammaisen lapsen kanssa. Mies saisi mennä vaikka joka ilta klo 20 jälkeen viihteelle, mutta en siedä yhtäkään krapulasunnuntaita, koska saa olla yksin sen päivän vastuussa kaikesta ja toisen makaaminen sohvalla ärsyttää aivan sikana.
Luulen että nämä "päästää"-verbiä käyttävät rajoittajat asuvat hyvin pienillä paikkakunnilla. Ajatus että jossain Helsingissä ei voisi mennä kaverin kanssa ulos on käytännössä niin absurdi, että se ei vain ole mahdollista.
Minua ovat ensimmäiset poikaystävät pettäneet järkiään, joten vaikea sitä on täysin luottaa toiseen ja ajatella, että tämä kaveri on nyt erilainen.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 20:01"]Lässyn lässyn.
[/quote]
Älä nyt ahdistu.
Maalla kuulee heti jos puoliso on tehnyt jotain, kun kaikki tuntevat toisensa, joten nou hätä. Hesassa kaikki hukkuu kaupungin huumaa ja pettäminen on miljoona kertaa helpompaa.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 20:07"]
Minua ovat ensimmäiset poikaystävät pettäneet järkiään, joten vaikea sitä on täysin luottaa toiseen ja ajatella, että tämä kaveri on nyt erilainen.
[/quote]
Oletkohan vielä valmis parisuhteeseen? Ehkä kannattaisi käydä jossain purkamassa noita menneisyyden traumoja pois, niin saattaisit oppia taas luottamaan itseesi ja toiseen ihmiseen.
Kyllä mä päästän miestäni menemään, hän vaan ei itse halua mennä koskaan mihinkään. Ja tämän takia olen saanut itselleni pirttihirmun leiman otsaani.
Mies haluaisi minut monesti mukaansa, mutta en voi suurinta osaa hänen kavereistaan sietää silmissänikään, joten en ollut menossa mukaan.
Miten siis voin pakottaa mieheni menemään minnekään, jos hän itse ei halua?
Ja se miksi en tykkää osasta hänen kavereistaan, johtuu siitä, että ne ovat naisia pelkääviä sovinistisikoja. Joiden jutut on todella typeriä ja naisia alistavia, jos napautan takaisin jotain niin kylläpä semmoinen paskaryöppy niskaan tipahtaa, ettei mitään rajaa. Minut on haukku musiikkimakuni takia, autoni takia, hiustyylini takia ja vaikka minkä muun takia.
Mies vaan ei tosiaan suostu mihinkään menemään jos mä en ole messissä.
Meillä mies saa mennä ja tulla kuinka itse haluaa. Toki aina kysyy minulta onko ok jos lähtee. En koskaan ole aikuista ihmistä kieltänyt. Itse myös ymmärtää hyvin, koska on hyvä olla menemättä ja haluaa usein olla minun kanssa kotona tai yhdessä jossakin ulkona. Krapulassa ei koskaan makaa päivää, edes aamupäivää. Nyt olen toki esittänyt toiveen että olisi juomatta esikoisemme syntymään saakka sillä häntä ei humalassa synnytyssaliin päästetä ja minulla voi lähtö tulla koska tahansa. Avoimuus suhteen pitää kasassa. On minuakin entiset pettäneet. Mutta tämän suhteen alussa päätin olla myrkyttämästä suhdetta mustasukkaisuudella ja kyttäämisellä. Mieluummin elän onnellisena päivästä toiseen ja luotan mieheeni, kuin kyttään. Jos hän pettäisi ja saisin siitä joskus tietää, korkealta putoaisin, mutta onnellisesti olen saanut silti siihen hetkeen asti elää.
Mies kyllä keksii keinot pettää, jos on pettääkseen. Ei siihen baari-iltoja tai reissaamista kavereiden kanssa tarvita. Kannattaa siis varalta kieltää mieheltä myös ylitöiden tekeminen, tai oikeastaan ylipäätään kodin ulkopuolella töissä käyminen, jos ei mieheensä uskalla luottaa.
Luotan mieheen, että ei petä. Kontrolloin silti. Asiaan voisi auttaa, että itse pääsisin johonkin. En ole kolmeen vuoteen käynyt missään ilman, että lapset nukkuvat päiväunia taikka ei olisi viikkoja etukäteen sovittu meno, kuten synnytys... Että siksipä kontrolloin. Alkaa niin maan perkeleesti kiehumaan, että toinen menee koko ajan kavereidensa kanssa joka ikiseen paikkaan. Kaverit kun sattuvat olemaan hänellä jo lapsuudesta ja ovat patalaiskoja, työttömiä luusereita... Eivät kauppaakkaan kykene menemään ilman miehen kyyttäämistä. Tuo kun ei kehtaa sanoa ei niille.. No jos meno vielä kauan jatkuu niin saa liittyä oikein kunnolla kavereittensa seuraan. En ole siinä vaiheessa kontrollomassa.
15 puhuu asiaa. Pettämiseen ei baari-iltaa tarvita.
Miksi se, että liikun puolisoni kanssa, olisi automaattisesti kyyläämistä? En taida jaksaa tämän kummemmin trollaantua eikä ilmeisesti muutkaan, mutta jos oikeasti kiinnostaa, niin muotoilepa huomenaamuna vähän fiksummin tuo aloitus. Katsotaan, saatko oikeita vastauksia.
(vaikka oikeasti varmaan halusit tuntea paremmuutta jonkin ihastusmiehesi vaimoon nähden, what a pity)
Minua ei kukaan estä. Jos yrittää, päätyy vankilaan vapaudenriistosta.
Ei se oma kulta... vaan ne oman kullan ääliö kaverit joilla ei päässä raksuta! yllyttävät, rikkovat paikkoja, kuseskelevat minne huvittaa eivätkä välitä mistään.
Se minunkin ukko on välillä niin tossu, joko minun tossun tai kavereittensa tossun alla!
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 20:49"]
Mies kyllä keksii keinot pettää, jos on pettääkseen. Ei siihen baari-iltoja tai reissaamista kavereiden kanssa tarvita. Kannattaa siis varalta kieltää mieheltä myös ylitöiden tekeminen, tai oikeastaan ylipäätään kodin ulkopuolella töissä käyminen, jos ei mieheensä uskalla luottaa.
[/quote]
Tämä on totta, kannattaa evätä mieheltä töissä käyminen, salitreenit, omalla saunavuorolla taloyhtiön saunassa käyminen... And the list goes on. Ei myöskään kannata itse poistua kotoa ja jättää miestä sinne yksin ;)
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 20:49"]Mies kyllä keksii keinot pettää, jos on pettääkseen. Ei siihen baari-iltoja tai reissaamista kavereiden kanssa tarvita. Kannattaa siis varalta kieltää mieheltä myös ylitöiden tekeminen, tai oikeastaan ylipäätään kodin ulkopuolella töissä käyminen, jos ei mieheensä uskalla luottaa.
[/quote]
Tavallaan totta, osittain bullshittiä. Harvemmin kenelläkään varmaan mielessä: "hei, lähdenpä pettämään". Ennemminkin se on tilaisuus, joka tekee varkaan. Vähemmän tilaisuuksia, vähemmän pettämistä. Näin väittäisin.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 20:07"]
Minua ovat ensimmäiset poikaystävät pettäneet järkiään, joten vaikea sitä on täysin luottaa toiseen ja ajatella, että tämä kaveri on nyt erilainen.
[/quote]
Se on todella valitettavaa. Itselläni on yksi suhde kaatunut sen takia, ettei silloinen tyttöystäväni pystynyt luottamaan minuun ja hänellä oli samanlaisia kokemuksia menneistä suhteista kuin sinulla. Puoli vuotta yritettiin, mutta totesin suhteen mahdottomaksi. En halua elää eristettyä elämää ystävistäni ja muusta maailmasta ja yksi tärkeimmistä (ellei jopa tärkein) asia parisuhteessa on luottamus.
Jos puolisi käyttäytyisi mahdollisimman avoimesti, niin se helpottaisi mustasukkaisuuteen.