Lue keskustelun säännöt.
Miehen perhe on kuin toiselta planeetalta
08.07.2014 |
En kestä miehen perhettä! Eivät he ole minulle ilkeitä, mutta en kuitenkaan tajua heitä pätkääkään, eivätkä he liioin minua. Heidän perheensä tavat ja keskustelukulttuuri ym. poikkeavat minun lapsuudenperheestäni kuin yö ja päivä. Minua ahdistaa mm. muka-humoristinen piikittelevä ja vähättelevä asenne ja se, ettei voida ylipäätään keskustella luontevasti toisten kanssa. Istutaan vain ruokapöydässäkin ryystämässä, muttei voida kahta sanaa enempää sanoa kerralla. Edes kiitosta ei sanota ruuanlaittajalle.
Kukaan ei koskaan mainitse olevansa väsynyt, iloinen, ärtynyt tms. vaan aina puhutaan vaan jostain pintapuolisesta, tyyliin kesän mustikkasadosta. Tärkeämpää on nousta aamuviideltä kitkemään rikkaruohoja, kuin puhua jostain yhdessä, nauraa tai ihmetellä jotain vaikka. Ihan kuin kaikki henkinen sisältö puuttuisi, ainakaan minä en saa sitä yhteyttä, ja miehen kotona kyläillessä meinaan tukehtua.
En tiedä liittyykö tämä aiheeseen, mutta miehen perheen kodin sisustus on aivan järkyttävää sekamelskaa, tai sisustusta ei oikeastaan ole. Huoneet ovat täynnä ihmeellistä turhaa krääsää, jotka itse olisin jo aikaa sitten heivannut huitsinnevadaan. Omassa kodissani on tavallinen mutta siisti sisustus, eikä joka nurkka ei ole vuorattu posliinijoutsenilla, ristipistotauluilla ja iänikuisilla räsymatoilla... Ahdistavaa.
Onko minussa jotain vialla, vai miksi en totu? Ihan kuin olisimme eri planeetalta, joskus se tunne on miehenkin kanssa, mutta vahvistuu aina miehen koko perheen seurassa ollessa. Tämä vaikuttaa tulevaisuuden haaveisiinkin. Ajattelenko liikaa? :(
Kommentit (93)
Minut otettiin hyvin vastaan aikanaan. Eron jälkeenkin ex anoppi muistaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa, että toiset tykkää ihan erilaisesta sisustuksestakin kuin ap... Eipä siinä mitään, ongelma on varmasti todellinen, mutta fakta on se, että erilaisia ihmisiä on aina ollut ja tulee olemaan, eikä se oma elämä ole se ainoa oikeanlainen. Joko hyväksyt miehesi perheen tai et, ja elät sen mukaan. Elämä on niitä valintoja, sorry vaan.
Minulla ei ole näkemyseroja tai "kulttuurishokkia" avomieheni vanhempien suhteen, mutta tunnen itseni uusavuttomaksi blondiksi kaupunkilaisherrantertuksi katsellessani kun he alusta loppuun valmistavat voita ja juustoa jne. Enkä ole syntynyt kaupunkiin saati ole uusavuton. Kunnioitan suuresti heidän vaivannäköään ja taitojaan ruoan alkutuotannossa.
Sivistynyt ihminen tulee toimeen muiden kanssa, eikä korosta omaa erinomaisuuttaan. Vaikka et arvostelisi sanoin miehesi perhettä, kyllä asenteesi välittyy. Ehkäpä säälivät miestäsi, jolle olisivat toivoneet sydämellistä ja kivaa puolisoa.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 21:23"]
Meillä on pojille sanottu, että tyttöystävät ja vaimot eivät ole tervetulleita. En halua ketään naama norsunvitulla katselemaan huonekalujani ja arvostelemaan sitä, että en keskustele henkeviä vaan kuuntelen kajareista Raptoria. Toisaalta toivon, että poikani ovat sen verran fiksuja, että eivät ota ristikseen mitään ap:n kaltaista hienohelmaa, joka haluaa avautua ja kertoa tunteistaan siinä vaiheessa, kun pitäisi tehdä töitä.
[/quote]
Meillä onneksi poika käy lapsen kanssa kahdestaan, eikä tuo avovaimoaan matkassaan. Suosittelen kaikille tätä käytäntöä. Ei se todellakaan ole mikään nautinto, kun ovesta astuu aivan outo nainen, joka oletusarvoisesti jo katsoo halveksuen anoppilaa, että mitä tästä keksisi valittamista.
Miniää ei tarvitse nähdä edes lapsenlapsien takia, vaan pojat voivat käyttää lapsiaan mummolassa. Lisäksi poikien vanhempien kannattaa ajoissa muistaa se, että testamenttiin laittaa kohdan, missä lasten puolisot suljetaan ulkopuolelle perinnön. Kun nämä narisijaminiät alkaa etsiä lasta sisimmästään viiskymppisenä ja eroavat, vievät he matkassaan kaiken, minkä irti saavat.
Aikuisen ihmisen ei tarvitse kumarrella jotain hienohelma narisijaa, joka naama norsunvitulla tulee kylään lastensa kanssa ja arvostelee ja kitisee koko ajan, että miksi täällä ei ole samanlaista, kuin minun kotikotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 21:59"]
Se olisi hyvä viimeistään nyt huomata että ihmiset ovat erilaisia.
[/quote]
Ja tämä palsta on kyllä todella aukaissut silmät, millaisia miniät ovat. Toisaalta, on miehetkin idiootteja, jos tuollaisia pirttihirmuja vaimokseen ottavat.
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 10:06"]
Sivistynyt ihminen tulee toimeen muiden kanssa, eikä korosta omaa erinomaisuuttaan. Vaikka et arvostelisi sanoin miehesi perhettä, kyllä asenteesi välittyy. Ehkäpä säälivät miestäsi, jolle olisivat toivoneet sydämellistä ja kivaa puolisoa.
[/quote]
Ajattelin, että välit lämpenevät alkukankeuden jälkeen, mutta yhtä kankeaa vuorovaikutus on vuosien jälkeenkin. Alan totta kai kyllästyä, enkä jaksa enää antaa itsestäni kovin paljon, kun en saa mitään takaisinkaan.
Sydämellinen olen ollut, toisin kuin esim. miehen sisko, joka ei edes tervehtinyt minua tavatessamme ensimmäistä kertaa. Ei juttele minulle vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 10:06"]
Sivistynyt ihminen tulee toimeen muiden kanssa, eikä korosta omaa erinomaisuuttaan. Vaikka et arvostelisi sanoin miehesi perhettä, kyllä asenteesi välittyy. Ehkäpä säälivät miestäsi, jolle olisivat toivoneet sydämellistä ja kivaa puolisoa.
[/quote]
Ajattelin, että välit lämpenevät alkukankeuden jälkeen, mutta yhtä kankeaa vuorovaikutus on vuosien jälkeenkin. Alan totta kai kyllästyä, enkä jaksa enää antaa itsestäni kovin paljon, kun en saa mitään takaisinkaan.
Sydämellinen olen ollut, toisin kuin esim. miehen sisko, joka ei edes tervehtinyt minua tavatessamme ensimmäistä kertaa. Ei juttele minulle vieläkään.
[/quote]
Tämä siis -ap
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 10:06"]
Sivistynyt ihminen tulee toimeen muiden kanssa, eikä korosta omaa erinomaisuuttaan. Vaikka et arvostelisi sanoin miehesi perhettä, kyllä asenteesi välittyy. Ehkäpä säälivät miestäsi, jolle olisivat toivoneet sydämellistä ja kivaa puolisoa.
[/quote]
Ajattelin, että välit lämpenevät alkukankeuden jälkeen, mutta yhtä kankeaa vuorovaikutus on vuosien jälkeenkin. Alan totta kai kyllästyä, enkä jaksa enää antaa itsestäni kovin paljon, kun en saa mitään takaisinkaan.
Sydämellinen olen ollut, toisin kuin esim. miehen sisko, joka ei edes tervehtinyt minua tavatessamme ensimmäistä kertaa. Ei juttele minulle vieläkään.
[/quote]
Tämä siis -ap
[/quote]
Miksi yrität niin kamalasti? Anna olla, jos vierailut puolin ja toisin ovat pakollisia, niin hoida ne, mutta that´s it. Ei kaikki yksinkertaisesti ole sydänystäviä keskenään; jos te tulette toimeen niin se riittää, hyväksy se. Pahempaa on, jos yrität muuttaa miehesi perhettä sellaiseksi, jollainen haluaisit sen olevan. Se ei tule onnistumaan, eikä sen tarvitse onnistua. Anna heidän olla sellaisia kuin ovat, suuntaa energiasi jonnekin muualle. Ja muista, etteivät se silti ole sinua huonompia!624
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli hyvä aloitus siihen asti, kun anoppilan sisustus ei miellyttänyt miniän silmää... Voi itku miten itsekäs voi ihminen olla!
Minuakin kiinnostaisi tietää miksi ap yrittää niin paljon, miksi et luovuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kotoisin sellasesta rennosta perheestä, käytöstapoja ei ole. Siellä kyllä jutellaan avoimesti mutta äiti katoaa toiseen huoneeseen helposti koska on ujo ja syödään missä huvittaa. Sistuskin on sekainen. Se on perheeni, en voi sille mitään. Ihan hirveää arvostella erilaisuutta! Eikö hyviin käytöstapoihin kuulu myös erilaisuuden ymmärtäminen? Tietenkään kaikissa perheissä ei ole samanlaista. Itse olen oppinut pöytätavat muualta kuin kotoa. Kehtaako tässä edes sulhasta viedä näytille jos "hyvätapaiset" arvostelee noin?
Meillä miehen perheessä käydään keskustelut kirjaimellisesti huutaen, lähes aina. Välillä tuntuu, että varsinkin anoppi on kuuro, mutta huutavatpa nuo kaikki muutkin toisilleen. Aiheet puheessa voivat olla ihan mitä vaan, koska kukaan ei kuitenkaan kuuntele toisiaan, vaan puhuvat vähän lujempaa päälle omaa asiaansa. Mieheni ja anoppi samassa autossa pidemmällä matkalla on jotain, mitä en suosittelisi kenellekkään, siellä tapellaan lähes aina, anoppi kun on luonteeltaan kasvanut niin jääräksi, että jaksaa appiukkoa katsella, eikä poika kovin pahasti kakkoseksi jää... Ja appiukko kuvittelee osaavansa ja omistavansa ihan kaiken laanilla (olin kuulemassa, kun sanoi anopille, että " kun sä omistat kaiken täällä talossa näköjään, niin minäpä omistankin sitten kaiken sen ulkopuolella!!), rakensipa muiden viretystensä keskellä poikansa talonkin päin h*lvettiä noin niinkun huilatessaan... (nyt jonkun niskakarvat nousivat pystyyn, että rakentais poika ite talonsa, mutta, mutta...) Poika on töissä ympäripyöreitä päiviä kohtuu pienellä palkalla, että saisi talon maksettua, ei ole enää aikaa juuri rakennella tai isäänsä vahtia. Jos ukkoa kieltää puuttumasta esim. sisustukseen, niin tämäpä ei tee enää yhtään mitään ja niin ei saa käydä, koska ulkopuolisia rakennusmiehiä ei ole varaa jatkuvasti käyttää... Väliin ei tapahdu kuukausiin mitään ja sitten ukko saa hirveen hepulin jonain päivänä, että kaiken pitää tapahtua nyt, tai viimeistään huomenna! Appivanhempani myös kuittailevat, tölvivät ja kiusaavat toisiaan henkisesti kokoajan (ja appi siinä sivussa ilkeilee kaikille muillekkin) kukaan ei siivoa muuta, kun keittiötä (joka on anopin valtakunta). Piha saa olla täynnä monttuja, koska appi sai halvalla kaivinkoneen ja täytyyhän sitä nyt saada käyttää. Appi myös polttaa sisällä olohuoneessa (joka on apen valtakuntaa). Kukaan muu perheestä ei polta ja haju on kamala, silti kukaan ei sano ikinä mitään. Koko sinä aikana, kun minä olen tämän perheen tuntenut, ei appivanhempani ole myöskään nukkuneet yhdessä, kuin kerran... Mieheni sisko asuu 60km päässä, mutta käytännössä on aina vekaroidensa kanssa anoppilassa. Lisäksi piha, jossa mieheni siskon lapset leikkivät, on täynnä jos jonkinlaista rojua autonraadoista kuormalavoihin, mutta sekään ei haittaa mitään... Sama tyyli jatkuu sisällä, jossa ei mahdu kulkemaan ja mieheni mukaan niin on ollut aina, kun siinä talossa on asuttu...
Herranjumala, on siinä ollut sopeutumista, mutta onneksi anoppi ja mieheni sisko ovat todella mukavia, heidän kanssaan ei ole koskaan ollut ongelmia. Apesta en sano mitään...