Lue keskustelun säännöt.
Miehen perhe on kuin toiselta planeetalta
08.07.2014 |
En kestä miehen perhettä! Eivät he ole minulle ilkeitä, mutta en kuitenkaan tajua heitä pätkääkään, eivätkä he liioin minua. Heidän perheensä tavat ja keskustelukulttuuri ym. poikkeavat minun lapsuudenperheestäni kuin yö ja päivä. Minua ahdistaa mm. muka-humoristinen piikittelevä ja vähättelevä asenne ja se, ettei voida ylipäätään keskustella luontevasti toisten kanssa. Istutaan vain ruokapöydässäkin ryystämässä, muttei voida kahta sanaa enempää sanoa kerralla. Edes kiitosta ei sanota ruuanlaittajalle.
Kukaan ei koskaan mainitse olevansa väsynyt, iloinen, ärtynyt tms. vaan aina puhutaan vaan jostain pintapuolisesta, tyyliin kesän mustikkasadosta. Tärkeämpää on nousta aamuviideltä kitkemään rikkaruohoja, kuin puhua jostain yhdessä, nauraa tai ihmetellä jotain vaikka. Ihan kuin kaikki henkinen sisältö puuttuisi, ainakaan minä en saa sitä yhteyttä, ja miehen kotona kyläillessä meinaan tukehtua.
En tiedä liittyykö tämä aiheeseen, mutta miehen perheen kodin sisustus on aivan järkyttävää sekamelskaa, tai sisustusta ei oikeastaan ole. Huoneet ovat täynnä ihmeellistä turhaa krääsää, jotka itse olisin jo aikaa sitten heivannut huitsinnevadaan. Omassa kodissani on tavallinen mutta siisti sisustus, eikä joka nurkka ei ole vuorattu posliinijoutsenilla, ristipistotauluilla ja iänikuisilla räsymatoilla... Ahdistavaa.
Onko minussa jotain vialla, vai miksi en totu? Ihan kuin olisimme eri planeetalta, joskus se tunne on miehenkin kanssa, mutta vahvistuu aina miehen koko perheen seurassa ollessa. Tämä vaikuttaa tulevaisuuden haaveisiinkin. Ajattelenko liikaa? :(
Kommentit (93)
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 19:20"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 19:05"]
Joillakuilla ne sukulaiset on hyvinkin lähellä, eikä Kerran vuodessa -linja onnistu.
[/quote]
No, puolison vanhemmat asuvat parinkymmenen minuutin junamatkan päässä ja sisarukset tunnin automatkan päässä. Eipä heitä siltikään ole mikään pakko tavata. Heillä on kaikilla oma elämänsä, meillä omamme. Nuo "on vain pakko pitää yhteyttä" -ajatukset ovat yleensä perusteettomia. Ei ole pakko, jos ei halua. Mitään haittaa ei minulle ole ollut siitä, etten itseäni noilla tapaamisilla kiusaa, päinvastoin.
[/quote]
Ongelmana on usein se, että jos ei pidä yhteyttä, ei saa ilmaista lastenhoitoapua.
[/quote]
Me ei saada kyllä lastenhoitoapua vaikka pidetään yhteyttä. Yhteydenpidolla halutaan pitää yllä lasten ja miehen välistä suhdetta, ovat tärkeitä ja rakkaita toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja kokemuksia!! Periaatteessa tulemme mieheni kanssa suurin piirtein "samantasoisista" perheistä, jos näin saa edes sanoa - sekä hänen vanhempiensa että minun vanhempieni tulotaso ja koulutus ovat siis samaa tasoa.
Siihen yhtäläisyydet loppuvatkin... heidän sunnuntaipäivällisillään on enemmän tai vähemmän sekamelska: mieheni veljen lapset menevät, melskaavat ja käyttäytyvät miten sattuu sekä kirkuvat milloin mitäkin kunnioittamatta aikuisia, eivätkä vanhemmat heitä kiellä. Mieheni veli ja hänen uusi vaimonsa nauravat lähinnä jotain puujalkavitsejä ja edes peruspöytätapoja (e.g. veitsen käyttö ruokaillessa) ei koko seurueessa tunneta, eikä niistä kukaan välitä, edes noita lapsia sivistääkseen. Urheilu ja sen seuraaminen on numero uno kaikessa ja kaikkialla; kulttuuri, politiikka tai vaikka viinit eivät kiinnosta tippaakaan puheenaiheina. Lisäksi väittelyä ei tunneta keskustelutyyppinä - itselleni se on aina ollut luontainen tapa lähestyä monisyistä aihetta ja kehittää samalla omaa ymmärtämistä.
Lienee tarpeetonta todeta, että omasta perheestäni olen väittelyn ja muun kiinnostuksen keskusteluun oppinut, lisäksi meillä harrastetaan musisointia, viinejä sekä ruokaa - urheilu ei sen sijaan ole koskaan kiinnostanut muutoin kuin kunnon puolesta itse harrastettuna - ja akateemista sivistyneisyyttä sekä monipuolista kielitaitoa arvostetaan erittäin, jopa kyseenalaisen korkealle.
Eniten tässä kyseisessä yhdistelmässä tavallaan ahdistaa se, että vaikka en toki osaa arvostaa juuri mieheni perheen tapoja (luonnollisesti oman perheensä pitää oikeampana), en sitä missään nimessä näytä; MUTTA minulle osoitetaan kyllä erinomaisen näyttävästi se, ettei minun taustaani arvosteta. Lauseeni saatetaan katkaista kesken, huokailla, pyöritellä jopa silmiä ja toisaalta täysin jättää huomiotta se, etten tiedä SM-liigan uusimpia lätkätuloksia - niistä sitten puhutaankin koko loppuilta.
Joskus kiehuu niin paljon pään sisällä tämä tilanne...
kylläpäs on paljon juntteja miniöitä liikkeellä vai yksikö täällä ahkerasti kirjoittelee?
Sivistymätöntä haukkua vanhempia ihmisiä olivat he sitten minkälaisia tahansa.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 14:38"]
Olisiko teistä normaalia, että aikuinen perheenjäsen menee nukkumaan keskellä päivää kesken kotona järjestettävien juhlien? Ilman mitään selitystä, ja tälle vain ihmetellen naureskellaan.. Omassa kodissani kenellekään ei tulisi edes mieleen, että kesken juhlien mennään nukkumaan tms. älytöntä.
Olen tekemisissä muutaman kuukauden välein muutaman päivän kerrallaan, eli en paljon.
-ap (viesti 18 myös minun)
[/quote]
Etkö sä äsken vaatinut, että pitää saada olla rennosti ja sitten kun joku on rennosti, olet ihmeissäsi. Päätä nyt, että koskeeko se rento olo vain sinua vai kaikkia.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 19:35"]
kylläpäs on paljon juntteja miniöitä liikkeellä vai yksikö täällä ahkerasti kirjoittelee?
Sivistymätöntä haukkua vanhempia ihmisiä olivat he sitten minkälaisia tahansa.
[/quote]
No jopas, ainakaan mihä mitään haukkunut vaan kerroin vain ärsyyntyneeni.
Huomautin senkin, että totta kai pidän oman perheeni tapoja parempina, koska siitä perheestä itse olen - mies varmaan päin vastoin. Sen toteaminen, että eroavaisuudet ovat isoja ja aiheuttavat närästystä, ei kai vielä mene haukkumisen piiriin - eikä sekään, ettei vaikkapa pöytätapoja tunneta: sehän on toteamus, eivätkä kaikki varmaan sellaisia tapoja tärkeinä pidäkään.
T. 44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suhde muuttui sen jälkeen, kun avauduin omasta haavoittuvaisuudestani. Kerroin itsestäni yksityisesti kummallekkin mieheni vanhemmille, en siis pitänyt perhe palaveria. Olen myös yrittänyt välittää muille että kelpaavat sellaisenaan kuin ovat.
Tästä tulee varmaan alapeukkuja, mutta tässä on paljon kyse sosiaaliluokkien erilaisista tavoista. Keskiluokassa ja sitä ylempänä arvostetaan käytöstapoja, pöytätapoja, ja sitä että edes yrittää keskustella. Alemmissa luokissa normaali seurusteleminenkin koetaan helposti "pönötykseksi", "roolin vetämiseksi" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet joutunut rahvaan keskuuteen!
[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 00:06"]
Tästä tulee varmaan alapeukkuja, mutta tässä on paljon kyse sosiaaliluokkien erilaisista tavoista. Keskiluokassa ja sitä ylempänä arvostetaan käytöstapoja, pöytätapoja, ja sitä että edes yrittää keskustella. Alemmissa luokissa normaali seurusteleminenkin koetaan helposti "pönötykseksi", "roolin vetämiseksi" jne.
[/quote]
Juu, mutta ne 'keskiluokkaiset' seurustelutavatkin voivat olla sellaista todella mykkää, missä ei anneta mitään itsestään toiselle. Tämän nimittäin koin useamman miniän todelliseksi ongelmaksi riippumatta yleisistä tavoista; se ettei ikäänkuin saa mitään kosketusta, todellista kontaktia niihin toisiin ihmisiin, jotka kuitenkin kokee perheenjäsenikseen. Niin mykkänä kuin 'muka' seurustellen voidaan pysyä täysin teflonina, jolloin sellainen ihminen, joka on tottunut jakamaan itsestään tuntee itsensä jotenkin hylätyksi. Ja varsinkin kun tällainen jatkuu vuosikausia...
Eikä minusta ollut kyse mistään nirppanokkaisesta toisten arvostelemisesta, vaan puhtaasta ihmettelystä. Ap;kin oli mielestäni jo hyväksynyt tilanteen, mutta ulkopuolisuuden tunne ei siitä kuitenkaan häviä. Kai sitä saa ihmetellä erilaisuutta ja saada vertaistukea, ettei koe olevansa ainoa tällaisessa tilanteessa.
Minun mieheni perhe oli aluksi myös tuollainen teflonpintainen. Hyvin keskiluokkainen, todella siisti koti. Kaikki oli jotenkin sellaista hajutonta ja mautonta -ja sanon tämän ilman halveksuntaa, koska itse tulen taas aika kaoottisesta (myös keskiluokkaisesta) perheestä, jossa puhutaan, väitellään, mennään ja touhutaan, juhlitaan ja laiskotellaan. Mieheni perheessä arki ja juhla, kaikki on jotenkin sitä samaa tasaista beessiä pötkylää -hyvin organisoitua.
Olen tuntenut anoppini nyt jo 15 vuotta ja tänä aikana on kerrennyt tapahtumaan monia järkyttäviäkin asioita, niin minun miehelleni kuin hänen puolisolleen ja jollain tasolla meistä on tullut uskottuja toisillemme. Voimme nykyään jakaa kipeitäkin asioita ja nykyään huomaa kuinka anoppi rentoutuu ollessan meillä ja silmin nähden nauttii sellaisesta vapaammasta menosta ja polveilevasta (henkilökohtaisesta) juttelusta. On huolissaan toisesta pojastaan, kun on (edelleenkin) niin lukossa. Minun mieheni on käynyt pitkän tien kohti avoimempaa olemusta ja parempaa itsetuntemusta. Yhtenä suurena tekijänä luulen mieheni isän alkoholismin, joka on jättänyt jälkensä koko perheeseen. Ja toisaalta anoppini kokemukset köyhästä monilapsisesta ja -ongelmaisesta lapsuudenkodistaan, mistä on kuitenkin pinnistänyt hyvään keskiluokkaiseen elämään.
Tulipa pitkä teksti, mutta edellä olevat hyvät pohdiskelut saivat itsenikin tarkastelemaan meidän tilannetta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 19:35"]
kylläpäs on paljon juntteja miniöitä liikkeellä vai yksikö täällä ahkerasti kirjoittelee?
Sivistymätöntä haukkua vanhempia ihmisiä olivat he sitten minkälaisia tahansa.
[/quote]
Minusta on paljon sivistyksellisempää moittia täällä netissä nimettömänä kuin kasvotusten tai parjata heitä muille sukulaisille. Sen sijaan huomattavasti sivistyksettömämpää on kettuilla suoraan päin naamaa, kuten he. Sitä paitsi, eivät he mitään vanhoja ole - työelämässä mukana olevia, harrastavia ja hyvinvoivia ihmisiä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 19:54"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 19:35"]
kylläpäs on paljon juntteja miniöitä liikkeellä vai yksikö täällä ahkerasti kirjoittelee?
Sivistymätöntä haukkua vanhempia ihmisiä olivat he sitten minkälaisia tahansa.
[/quote]
Minusta on paljon sivistyksellisempää moittia täällä netissä nimettömänä kuin kasvotusten tai parjata heitä muille sukulaisille. Sen sijaan huomattavasti sivistyksettömämpää on kettuilla suoraan päin naamaa, kuten he. Sitä paitsi, eivät he mitään vanhoja ole - työelämässä mukana olevia, harrastavia ja hyvinvoivia ihmisiä.
[/quote]
Miksi se on sivistyneempää? Sinä ylennät itseäsi täällä ja lyöt kiilaa syvempään, he yrittävät osoittaa sinulle, että rasitat heitä, sen sijaan että kertoisivat sen kaikille muille. Sivistyksen nimellä kulkee kaikenlaista touhua, joka itse asiassa on vahingoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 19:40"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 14:38"]
Olisiko teistä normaalia, että aikuinen perheenjäsen menee nukkumaan keskellä päivää kesken kotona järjestettävien juhlien? Ilman mitään selitystä, ja tälle vain ihmetellen naureskellaan.. Omassa kodissani kenellekään ei tulisi edes mieleen, että kesken juhlien mennään nukkumaan tms. älytöntä.
Olen tekemisissä muutaman kuukauden välein muutaman päivän kerrallaan, eli en paljon.
-ap (viesti 18 myös minun)
[/quote]
Etkö sä äsken vaatinut, että pitää saada olla rennosti ja sitten kun joku on rennosti, olet ihmeissäsi. Päätä nyt, että koskeeko se rento olo vain sinua vai kaikkia.
[/quote]
Eli rennosti oleminen viikonloppuaamuna on sama asia kuin nukkuminen keskellä juhlapäivää? Kun kyseessä ole minkään vanhan papan tai pikkulapsen päivätorkut, niin jälkimmäinen on todellakin kummallista.
Lapsen puoliso eli miniä tai vävy ei ole mikään vieras, jonka kanssa ei voisi puhua kuin säästä, vaan osa perhettä ja sukua. Samoin minä huolisin mieluummin lämpimät suhteet appivanhempiin, mutta ei se näillä eroilla vain onnistu. Tähän on totuttava sitten vain, ellei aika vielä jotain näytä...
-ap
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 19:54"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 19:35"]
kylläpäs on paljon juntteja miniöitä liikkeellä vai yksikö täällä ahkerasti kirjoittelee?
Sivistymätöntä haukkua vanhempia ihmisiä olivat he sitten minkälaisia tahansa.
[/quote]
Minusta on paljon sivistyksellisempää moittia täällä netissä nimettömänä kuin kasvotusten tai parjata heitä muille sukulaisille. Sen sijaan huomattavasti sivistyksettömämpää on kettuilla suoraan päin naamaa, kuten he. Sitä paitsi, eivät he mitään vanhoja ole - työelämässä mukana olevia, harrastavia ja hyvinvoivia ihmisiä.
[/quote]
Miksi se on sivistyneempää? Sinä ylennät itseäsi täällä ja lyöt kiilaa syvempään, he yrittävät osoittaa sinulle, että rasitat heitä, sen sijaan että kertoisivat sen kaikille muille. Sivistyksen nimellä kulkee kaikenlaista touhua, joka itse asiassa on vahingoksi.
[/quote]
No itse en kyllä ennen aiempaa (tuota lainaamaasi) kommenttiani puhunut mitään sivistyneisyydestä. Mulle ei sivistyneisyydellä ole hitonmoistakaan väliä, sydämen sivistys on eri asia ja sitä arvostan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsuudenperheeni on suunnilleen tuollainen kuin näissä viesteissä on kuvailtu. Meillä ei kotona ollut oikeastaan minkäänlaista keskustelukulttuuria eikä tunteita näytetty tai niistä puhuttu. Ruokapöydässä syötiin ei keskusteltu. Small talk on ihan vieras käsite. Sarkastista vitsailua toisten läsnäolijoiden kustannuksella taas oli aina silloin tällöin.
Exääni en vienyt koskaan vanhempieni luo. Hänen perheensä oli aivan toiselta planeetalta. Rikkaita, koulutettuja, osasivat keskustella taiteista, tieteistä ja politiikasta. Kuten tämä exänikin. Hän olisi ollut aivan totaalisen pihalla minun vanhempieni luona ja hänen yrityksensä keskustella olisi torpattu vaikenemalla. Huh, puistattaa ja vaivaannuttaa pelkkä ajatuskin! Ei siis pelkästään siksi että olisin hävennyt vanhempiani, vaan myös siksi että ex ei olisi mitenkään ymmärtänyt perhettäni. Omat vanhempani ovat lähtöisin köyhistä oloista, lapsuus ja osa nuoruudestakin oli heille kovaa aikaa monin tavoin. Heille tärkeää ja merkityksellista on ollut työnteko ja elannon ansaitseminen, oman talon rakentaminen. Muuhun ei oikein ole ollut voimavarojakaan. Opiskelu, kulttuuri jne. ovat olleet heille "turhuutta". On keskitytty "olennaiseen".
Isäni (nyt jo leski) yrittää tsempata kovasti nykyään seurustelutaidoissa. Vaikeaa se on hänelle, mutta arvostan kovasti että hän yrittää. Edelleen hän on hiljainen jurottaja mutta antaa nykyään tunteidenkin pilkahdella. Kuuntelee ja keskustelee toisinaan sujuvastikin, kunhan aiheet ovat sellasia mistä hän tietää tai hänellä on kokemusta.
Perhekulttuureissa on tosiaan ihan valtavia eroja. Kun tyttö- tai poikaystävä tulee vierailulle jurottajaperheeseen, kannattaa yrittää tarkkaavaisesti huomioida mitkä asiat perheen vanhemmille ovat tärkeitä, mistä he innostuvat. Se voi olla tosi vaikeaa, mutta jonkun yhteisen juttuaiheen löytäminen voi olla avain molemminpuoliseen hyväksyntään. Liika kehuminenkaan ei toimi; jurottajaperheissä ei ole totuttu kehuja antamaan eikä vastaanottamaan. Itsensä kehumista pitää varoa tosi tarkkaan! :D Rima kannattaa pitää matalalla; mitään säkenöivää keskustelua tuskin tuulee syntymään mutta tarviiko tullakaan? Riittää että tulette toimeen. :)
ehkä ap on ylimielinen ja näyttää appivanhemmilleen ettei arvosta heitä siksi he ilkeilevät sinulle. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 20:08"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 19:40"]
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 14:38"]
Olisiko teistä normaalia, että aikuinen perheenjäsen menee nukkumaan keskellä päivää kesken kotona järjestettävien juhlien? Ilman mitään selitystä, ja tälle vain ihmetellen naureskellaan.. Omassa kodissani kenellekään ei tulisi edes mieleen, että kesken juhlien mennään nukkumaan tms. älytöntä.
Olen tekemisissä muutaman kuukauden välein muutaman päivän kerrallaan, eli en paljon.
-ap (viesti 18 myös minun)
[/quote]
Etkö sä äsken vaatinut, että pitää saada olla rennosti ja sitten kun joku on rennosti, olet ihmeissäsi. Päätä nyt, että koskeeko se rento olo vain sinua vai kaikkia.
[/quote]
Eli rennosti oleminen viikonloppuaamuna on sama asia kuin nukkuminen keskellä juhlapäivää? Kun kyseessä ole minkään vanhan papan tai pikkulapsen päivätorkut, niin jälkimmäinen on todellakin kummallista.
Lapsen puoliso eli miniä tai vävy ei ole mikään vieras, jonka kanssa ei voisi puhua kuin säästä, vaan osa perhettä ja sukua. Samoin minä huolisin mieluummin lämpimät suhteet appivanhempiin, mutta ei se näillä eroilla vain onnistu. Tähän on totuttava sitten vain, ellei aika vielä jotain näytä...
-ap
[/quote]
Asia selvä! Miehen vanhemmat eivät hypi käskyjesi mukaan ja sinä vedät siitä herneen nenään. Voisiko olla, että tuo poistuminen päivälevolle kesken kaiken oli näpäytys sinulle, jota ei ennen lounasta näy hereillä? Halusivat yhdessä osoittaa, että käytöksesi on ala-arvoista.
Ja vierashan sinä olet, koska koko ajan arvostelet etkä edes yritä elää talon tavoilla eli herää ajoissa ja tee jotain järkevää sen sijaan, että haluat herättää keskustelua identiteetin synnystä 2000-luvun Kuubassa.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 14:11"]
Omassa suvussani ei onnistuisi, lapset vaaditaan mukaan kahvipöytään ja heidän pitää osata vastata muutakin kuin "öööö" jos kysellään miten koulussa menee ja saitko kesätöitä.
nro 2
[/quote]
Minua taas ärsyttää suunnattomasti tuollaset sukulaiset, jotka eivät osaa puhua lasten ja nuorten kanssa muuta, kuin ne pakolliset kahvipöydän tenttaukset koulusta ja ehkä kesätöistä. Sanokaapa kuka nuorista oikeasti nauttii siitä ristikuulustelusta, kun kysellään numeroita ja sitten vertaillaan muihin serkkuihin ja vastaaviin sukulaisiin. Itsellänikin on sukulaisia, jotka eivät ole minulle koskaan mitään muuta puhuneet kuin lapsena kerran vuodessa udelleet todistusnumerot.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 20:14"]
ehkä ap on ylimielinen ja näyttää appivanhemmilleen ettei arvosta heitä siksi he ilkeilevät sinulle. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
[/quote]
En ole ollut ylimielinen, vaan alusta asti kohtelias. Huomattavasti kohteliaampi kuin mitä perheenjäsenet ovat toisiaan kohtaan. He vinoilevat toisilleen ruuasta, ulkonäöstä, vaatteista, mistä vain tekemisestä ja mua se ärsyttää, mutten sano ääneen. Jos mulle vinoillaan, menen lukkoon ja olen sitten ennemmin omissa oloissani. En yrityksistä huolimatta pääse heidän kanssaan samalle sivulle, enkä kieltämättä jaksaisi enää yrittääkään.
-ap
Mahtava kommentti, 52! Minun appiperheeni käyttäytymistä ei selitä kurjat olot, jos selittäisivätkin, olisi helpompi ymmärtää. Kyse on yksinkertaisesti persoonien eroita ja kiinnostuksenkohteiden eriämisestä. He ovat taitavia käsistään mutta taitamattomia sosiaalisesti. Puutteemme ja parhaat puolemme meillä jokaisella. Itse olen tumpelo teknisesti, mutta taitava sosiaalisesti. Harmittaa toki, ettei yhteistä syvempää säveltä löydy, mutta eihän sitä voi pakottaakaan. Elellään kuten parhaaksi koemme ja koitetaan arvostaa toisiamme, vaikka arvomaailma on aika eriävä. Itselle tärkeät asiat eivät ole heille tärkeitä, mutta ei voi mitään. Tärkeintä on, että oman perheen sisällä asiat toimii ja ollaan tyytyväisiä, vaikka täytyy sanoa, että moni asia olisi monin verroin helpompi, jos tilanne olisi toisenlainen. Vaan parempi kiinnittää huomio niihin hyviin puoliin ja muistaa toimia itse siten kuin kokee hyväksi ja reiluksi.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2014 klo 19:17"]
Miten vahvat vaaleanpunaiset lasit teillä oikein on ollut silmillännen, kun olette alkaneet seurustella junttimiehenne kanssa. No joo, olihan se niin komea, eikö? Ettekö käyneet miehen kotona, että olisitte nähneet, millainen touhu siellä vallitsee. Jos teillä itsellänne oli järkeä yhtään päässä, ymmärsitte, ettette te voi miehen perhettä sivistää, hätinä vähän miestä. Mutta kun näitte, mistä mies on kotoisin, olisitte voineet vielä vetää omat johtopäätöksenne. Jos veditte ja kallistuitte miehen kannalle, niin nyt on turha tulla valittamaan. Itse olette valintanne tehneet.
[/quote]
Oli pinkit lasit päässä, kieltämättä!!! :D Komea ja karski junttimies, mutta kyllä sitä kattelee, ja nykyään ihan mielellään kuunteleekin!! :D Sivistetty on oikein olantakaa, oikein oppivainen yksilö on!! :D Heh! Miestäni en vaihtaisi ja hänen perhettäänkin siedän kyllä kun en muuta voi. :)
t. monta kommenttia ketjuun kirjoittanut