Millä tavalla kotisi sisustus eroaa ns tavallisesta massasisustuksesta?

Ei varmaan mitenkään. Meillä on paljon valkoista koska rakastan valoa ja valkoisen rinnalla mikä tahansa näyttää hyvältä. Pidän myös selkeistä linjoista. 

Mielestäni tila määrittelee sisustuksen. Pieniin neliöihin on turha väkisin mahduttaa runsasta sisustusta niinkuin ei isoon kartanoon taas sovi minimalismi. 

Meillä on paljon itsetehtyjä huonekaluja, koska valmiita sopivia puisia huonekaluja on vaikea löytää tai hinnat ovat suolaiset.  

On meillä kyllä Ikeaakin, jotain työhuoneen hyllyjä tms. 

Vierailija kirjoitti:

Ei Ikeaa vaan suomalaista ja tanskalaista designia. Sisustussuunnittelijan avustuksella.

Eikä mitään, mikä on muotia juuri nyt, jolloin kaikilla samaa turhaa koristekamaa.

Asun yksin. Huonekalut ovat osin 50-luvulta, kotoani. Myös hiukan uudempaa sulassa sovussa, kenen mielestä on, jonkun ei.

Mitään ei ole sovitettu yhteen tarkoituksella keskenään, en ole ostanut uutena oikeastaan muuta kuin telkkarin. Sekin jo yli kymmenen vuotta vanha.

Kaikenlaista pikkutavaraa, osa kotoa vanhaa, osa kirppareilta löytynyttä. Kirjoja. Mitään sisustuslinjaa ei ole, kunhan itselle joku on joko tarpeellinen tai muuten olen siihen mieltynyt. Voi olla ihan tarpeetonkin, mutta paikka niillekin on.

Mukava sohva ja siinä muutamia tyynyjä ja lämmin värikäs huopa.

Yksi iso viherkasvi on, ainoa joka pysyy hengissä hoidossani. D

Eipä täällä nyt kovin monella vaikuta olevan mitenkään massasta poikkeava koti. Ihan samalla lailla ne sisutuslehtien ja instakotien sisustukset on aina jotain saatuja, perittyjä ja kirppis ja roskalavalöytöjä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei Ikeaa vaan suomalaista ja tanskalaista designia. Sisustussuunnittelijan avustuksella.

Sama meillä, tosin ilman ss:n apuja. Rouva VK hoiteli suunnittelun ja hankinnat.

Artekin Aaltoja on helppo myydä kohtuulliseen hintaan jos niistä jostain syystä joutuu luopumaan. On testattu. Lastulevyhuonekaluilla ei ole mitään vaihtoarvoa, saa maksaa poisviennistä..

Elektroniikka englantilais-saksalais-japanilais-korealais tuotantoa. Aiemmin, erilaisessa tilassa, oli englantilais-amerikkalais-hollantilaista HiFi laitteistoa.  

Keräilen lempisarjojeni näyttelijöiden nimikirjoituksia ja niitä on kirjahyllyissä, tasoilla ja seinillä. Osa on omistuskirjoituksella. Kirjahyllyissä on myös hyllytolkulla leffoja ja sarjabokseja, en katso suoratoistoa vaan ostan ihan fyysisinä tuotteina. Toki kirjojakin löytyy. Huonekalut ovat hyvin sekalaista seurakuntaa, yhtäkään en ole itse hankkinut vaan saanut lahjoituksina muiden vanhoja eli sen ovat näköisiäkin. Viherkasveja 4 kpl. Kotini on melko sekalainen koostumus erilaisia asioita, mutta viihdyn täällä erittäin hyvin.

N31

Minulla on dluonnondilkkiä, samettia, pellavaa, ikeaa, valkoista, käsi virkattuja pitsejä, peilejä, tauluja, paksuja ylellisiä mattoja, kultaa. Hopeaa, kattokruunuja ym kaikki mistä vain itse tykkään. Rakastan ylellistä, pehmeää ja runsasta kotiani. Ja myös myös paljoja koriste-esineitä. Ja ruokaa, jota kaapit täynnään

Vierailija kirjoitti:

Siten, etten sisusta. Asuntoni muistuttaa hotellihuonetta. Siistit huonekalut ja tekstiilit, muttei mitään sisustuskamaa eikä koristetyynyjä. En vaihtele verhoja eikä minulla ole huonekasveja. En välitä yhtään mistään muusta, kuin että on siistiä ja toimivaa.

Muistathan sitten huolehtia myös Gideonien Raamatun yöpöydän laatikkoon? Idea syntyi siitä, kun hotellihuoneessa tehtiin paljon itsemurhia. Toivoa jokainen tarvitsee, ilman jukkapalmujakin! ;)

Kadehdin tavallaan minimalisteja, itsellä kaikki paikat tännä kasveja kirjoja tekstiilejä taidetta...kirjoissa btw se Raamattukin.

En tiedä, onko sisustuksessani mitään kovin erityistä. Tavaraa ja huonekaluja on aika vähän, ja isot pinnat ovat neutraalin värisiä mutta yleisilme on silti melko värikäs. Seinillä on paljon tauluja, pienessä kirjahyllyssä kirjoja. Sisustustekstiilit ovat kaikki monia vuosia vanhoja enkä halua niitä vaihdella. Laadusta ja ajattomasta suunnittelusta kannatti maksaa, koska eivät ole menneet miksikään käytössä. Trendikkäin on Artekin Zebra-tyyny, ja siitä en luovu vaikka muodista joskus pois menisi. Se on kuitenkin kymmeniä vuosia vanhaa suunnittelua eikä näytä ikinä vanhentuneelta, ja ennen kaikkea minä pidän siitä. SIsustusesineitä ei ole, koska en halua turhaa rompetta, jolla ei ole minulle mitään merkitystä. Sohvan kangas on käytännöllisyyden vuoksi tekokuitua, mutta muuten valitsen mieluiten luonnonkuituja (esimerkiksi villa on mattomateriaalina yliveto). Sohva on kotimainen ja on viiden vuoden käytön jälkeen uudenveroinen. 

Tavoittelen sisustusta, joka ei selkeästi paikannu tietylle ajanjaksolle; esimerkiksi kaikki huonekaluni ovat sellaisia, jotka eivät olleet uutuuksia kun ne ostin ja joita saa edelleen tai selkeästi vanhoja. Ihailen kauniita ja seesteisiä koteja, jotka on sisustettu harkiten, mutta joita ei sisusteta uudelleen trendien vaihtuessa. Sellaisissa kodeissa on aivan omanlaisensa tunnelma, ja tuntuu että ne ovat tehty elämistä eikä tavaroiden esittelyä varten. 

Kotonani on joitain tavaroita, joista haaveilin jo pikkutyttönä kun selailin sisustuslehtiä. Paljon olen ostanut käytettynä, ja muutenkin olen kaikilla osa-alueilla yrittänyt vähentää kulutusta. Jos jotain hankin, hankin sen sillä ajatuksella, että se on minulla vuosia. Seuraan huvikseni sisustustrendejä, mutta harvoin niitä kotiini tuon. Nyt ostin niin kovin muodikkaita kierrekynttilöitä, koska ne näyttivät hauskoilta ja poltan kynttilöitä joka tapauksessa. Ne ovat trendikkäitä, mutta kuluvat pois.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki huonekalut on vepsäläiseltä tai Ambientedirektistä. Eli varmaankin aika tusinakoti nykymittapuulla. Ihmettelen sitä, että aina peräänkuulutetaan perintö huonekaluja ja kerroksellisuutta. Kaikilla ei vain tällaisia ole. Miehen kodissa on lähinnä kirsikan väristä huojuvaa Sotkan hyllyä ja sohvaa. Omassa lapsuudenkodissani samoin. Vanhemmillani on pari perintöpiironkia, joita ovat tarjonneet minulle. Toinen kannettiin 80 luvulla vanhempieni yläkertaan ja se vaati neljä ihmistä kantamaan, joten se saa toistaiseksi sinne jäädäkin. Toinen taas on joskus 70 luvulla pilattu kirjavan oranssilla maalilla, joten sen kunnostaminen olisi varmasti kuukausien työ, eikä lopputulos välttämättä edes onnistuisi.

Perittyä kerroksellisuutta siis ei ole. Eräältä eläköityneeltä kollegalta olen ostanut vanhan rulokaapin ja 70 luvulla jonkun näkövammaisen tekemän rottinkituolin. Kirppareilta huonekaluja ei nykyisin uskalla ostaa luteiden pelossa, eikä täällä päin vanhoja huoneluja ole edes Kirppareilta, vaan lähinnä jotain Sotkan lastulevyä.

Onko luteiden määrä ihan räjähtänyt vai liioitellaanko tällä palstalla? Itsellä puoli kotia kirppis/nettikirppiskamaa, enkä ole luteisiin törmännyt. En ole myöskään niitä koskaan saanut ulkomailta hotellista, ja hotelleja on tosi sekalainen valikoima! Onko täällä joku foobikko, joka toistaa toistaa ludesanomaa?

Talomme on 60-luvulta ja hyvin vaatimaton. Eniten huomiota kiinnittää kuitenkin suuri asekaappi keskeisellä paikalla olohuonetta. Vanhassa asevitriinissä sen sijaan on esillä muuta metsästysrekvisiittaa, ei aseita. Pihalla haukkuu kolme metsästysrotuista koiraa. Meille ei asiattomat vieraat yleensä erehdy sisälle asti.

Seinät kultaa, lattiat marmoria, talossa ihana harmonia 🙂

Värit. Keltaista, oranssia, oranssi sohva. 

Inhoan tätä vaalea/harmaa/beessi/musta -maailmaa, joka 95% ihmisistä tuntuu olevan.

Vierailija kirjoitti:

Monella tavalla, on värejä, tummaa puuta, kirjoja, kultareunaisia tauluja, isot tulisijat, yksityiskohtia, itämaisuutta.

Hei, täällä samis. Itämaiset matot, kultareunaisia taulujaja tummaa puuta. Sovelletusti kyllä ikeaa, sieltä näitä luonnonmatskuvalaisimia.

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksemme näkyvät sisustuksessa. Seinillä on mm kehystettyjä ilmailukarttoja ja itse tehtyä taidetta. Soittimia on muutamia siellä täällä. Runokirjoja, maalausteline. Hyllyillä meillä on sekalaisesti monenlaista sellaista tavaraa, mikä liittyy jotenkin meihin tai on meille merkityksellistä, mm pienoismalleja. Mielestäni moni asia kuitenkin ihan sopii hyvin sisustuksellisestikin ja näyttää hyvältä.

Lisäksi kalusteemme ovat pääasiassa puun värisiä ja jyhkeähköjä. Meillä on paljon runsaita ja erikoisempia huonekasveja. Yhdellä ikkunalla on yrttilaatikko ja -amppeli.

Tykkään siitä, että meidän kodistamme on heti nähtävissä ketkä tai millaiset ihmiset täällä asuvat. Olen huomannut, että vieraat mielellään katselevat ja kyselevät erilaisista esineistä, piirroksista ja maalauksista. Tämä on sellainen meidän oma pesämme. Meillä ei juuri ole asioita, jotka ovat "vain" sisustusesineitä. Ennemminkin jotain kättemme töitä, asioita joita myös käytetään tavalla tai toisella tai mielenkiintoisia tavaroita jotka kuitenkin näyttävät hyvältä. Esimerkiksi se miten kitarat on sommiteltu eräälle hyllylle on mielestäni ihan tyylikäs ratkaisu.

Minullakin harrastukset näkyvät -koti. Itse tehtyä taidetta, maalauksia ja veistoksia, runot tietenkin milloin mikäkin luettavissa. Ja muuta kun on tullut harrastettua. Myös näihin liittyvä välineistö.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki huonekalut on vepsäläiseltä tai Ambientedirektistä. Eli varmaankin aika tusinakoti nykymittapuulla. Ihmettelen sitä, että aina peräänkuulutetaan perintö huonekaluja ja kerroksellisuutta. Kaikilla ei vain tällaisia ole. Miehen kodissa on lähinnä kirsikan väristä huojuvaa Sotkan hyllyä ja sohvaa. Omassa lapsuudenkodissani samoin. Vanhemmillani on pari perintöpiironkia, joita ovat tarjonneet minulle. Toinen kannettiin 80 luvulla vanhempieni yläkertaan ja se vaati neljä ihmistä kantamaan, joten se saa toistaiseksi sinne jäädäkin. Toinen taas on joskus 70 luvulla pilattu kirjavan oranssilla maalilla, joten sen kunnostaminen olisi varmasti kuukausien työ, eikä lopputulos välttämättä edes onnistuisi.

Perittyä kerroksellisuutta siis ei ole. Eräältä eläköityneeltä kollegalta olen ostanut vanhan rulokaapin ja 70 luvulla jonkun näkövammaisen tekemän rottinkituolin. Kirppareilta huonekaluja ei nykyisin uskalla ostaa luteiden pelossa, eikä täällä päin vanhoja huoneluja ole edes Kirppareilta, vaan lähinnä jotain Sotkan lastulevyä.

Ovatko luteet yleistyneet? Omissa kirppiskamoissa ei ole koskaan ollut! Pyyhin tietty jollain ne, että tuntuisi omalta. Ei luteita matkalaukuissakaan, vaikka sekalaisissa hotelleissa ja halvoissa pensionaateissa aika epämääräisissä maissa matkusteltu.

Minun kotini poikkeaa kaikista sisustustrendeistä sillä tavalla, että täällä näyttää siltä kuin täällä olisi muutto kesken. Ja niin muuten onkin. Olemme muuttaneet tähän 2 viikkoa sitten, ja pari päivää sitten saimme edellisen asunnon muuttosiivouksen valmiiksi. Tuleva viikonloppu on siis muuton jälkeen ensimmäinen, jonka olen kotona.

Täällä on pahvilaatikoita (tyhjiä, osittain tyhjennettyjä, ja avaamattomiakin) siellä sun täällä. Verhoja puuttuu ikkunoista, ja ne verhot, mitä meillä on, ovat tyyliin "kunhan on jotain ikkunassa". Huonekalut, etenkin olohuoneessa, hakevat vielä paikkaansa. Jotain pitää varmaan vielä ostaakin. Matot, edes ne, mitä meillä on vanhasta kodista tänne tuotu, eivät ole vielä paikoillaan. Jne.

Tähän mennessä olemme siis tässä talossa keskittyneet siihen, että saadaan arki pelaamaan, ja talotekniikka toimimaan, ja lapset kouluihin.

Mutta millainen sisustus meille sitten tulee, kunhan keretään: Tulemme keskittymään sisustuksessa enemmän siihen, mitä täällä tehdään. Nyt, kun on tilaa järjestää erilaiset tekemiset eri tiloihin, voidaan panostaa myös siihen, miltä täällä näyttää. Eli ei tarvitse tehdä olohuoneesta yhdistettyä olohuone-toimisto-peliluola-leikkihuone-kuntosali-musiikkistudio-kodinhoitohuone-vierashuonetta. Eikä keittiöstä yhdistettyä keittiö-ruokailuhuone-ompeluhuonetta.

Olohuoneesta tulee yhdessä tekemisen huone, eli mm. musiikki ja lautapelit sijoitetaan sinne. Yläaulaan tulee taas tietokonepelit ja TV/videot. Makuuhuoneet ovat kunkin yksityistä elintilaa, jonka saavat sisustaa tai olla sisustamatta. Lisäksi meillä on tilaa, josta voimme rajata erilaisiin toimintoihin sopivia alueita kevyillä väliseinillä. Sieltä olen jo varannut osan kodinhoito-/ompelutilaksi. Puolisoni on varannut sieltä oman tilansa etätyötoimistoksi. Mutta nämä ovat vielä suunnitelmia. Se, mikä tulee olemaan lopullinen, tai edes pidempiaikainen järjestys, ratkeaa seuraavien kuukausien - vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki huonekalut on vepsäläiseltä tai Ambientedirektistä. Eli varmaankin aika tusinakoti nykymittapuulla. Ihmettelen sitä, että aina peräänkuulutetaan perintö huonekaluja ja kerroksellisuutta. Kaikilla ei vain tällaisia ole. Miehen kodissa on lähinnä kirsikan väristä huojuvaa Sotkan hyllyä ja sohvaa. Omassa lapsuudenkodissani samoin. Vanhemmillani on pari perintöpiironkia, joita ovat tarjonneet minulle. Toinen kannettiin 80 luvulla vanhempieni yläkertaan ja se vaati neljä ihmistä kantamaan, joten se saa toistaiseksi sinne jäädäkin. Toinen taas on joskus 70 luvulla pilattu kirjavan oranssilla maalilla, joten sen kunnostaminen olisi varmasti kuukausien työ, eikä lopputulos välttämättä edes onnistuisi.

Perittyä kerroksellisuutta siis ei ole. Eräältä eläköityneeltä kollegalta olen ostanut vanhan rulokaapin ja 70 luvulla jonkun näkövammaisen tekemän rottinkituolin. Kirppareilta huonekaluja ei nykyisin uskalla ostaa luteiden pelossa, eikä täällä päin vanhoja huoneluja ole edes Kirppareilta, vaan lähinnä jotain Sotkan lastulevyä.

Ovatko luteet yleistyneet? Omissa kirppiskamoissa ei ole koskaan ollut! Pyyhin tietty jollain ne, että tuntuisi omalta. Ei luteita matkalaukuissakaan, vaikka sekalaisissa hotelleissa ja halvoissa pensionaateissa aika epämääräisissä maissa matkusteltu.

Kyllä luteet ovat lisääntyneet, ja etenkin siellä, missä vähiten odottaisi niitä olevan.

Sen on suunnitellut ammattilainen. Silti mukanna on paljon itse tehtyjä/tuunattuja juttujakin.