Aina se rumempi sisko

Ja tiedoksi ensimmäisille vinoilijoille, että itsekin olen ihan normaalipainoinen, mutta koska olen lyhyempi ja rasva kerääntyy itselläni keskivartaloon eikä peppuun ja reisiin kuten siskolla niin näytän häntä tanakammalta. Ap

Up

Minulla ei ole siskoa (thank god. .. mutta yhdenn kaverin kanssa olen kokenut samanlaista. Joka kerta, kun lähdimme ulos miehet piirittävät häntä ja minä jäin aina yksin. Huomasin myös itsekin oman miesystävän tuijottavan ja jopa kyselevän välillä kaveristani.. Valitettavasti miehet ovat tuollaisia eivätkä muutu.. itse olen ottanut etäisyyttä tähän kaveriin emme siis mitn sydänystäviä kuitenkaan onneksi olleet ymmärrän että siskon kanssa vähän haastavampaa

No niinpä. Itse olen kyllä ollut laihempi meistä, mutta silti se rumilus joka ei kiinnosta ketään. Minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole siskoa (thank god. .. mutta yhdenn kaverin kanssa olen kokenut samanlaista. Joka kerta, kun lähdimme ulos miehet piirittävät häntä ja minä jäin aina yksin. Huomasin myös itsekin oman miesystävän tuijottavan ja jopa kyselevän välillä kaveristani.. Valitettavasti miehet ovat tuollaisia eivätkä muutu.. itse olen ottanut etäisyyttä tähän kaveriin emme siis mitn sydänystäviä kuitenkaan onneksi olleet ymmärrän että siskon kanssa vähän haastavampaa

Joo se on jännä vaikka kuinka koittaisi ajatella itsestään positiivista tai sitä, että ei ulkonäkö ole kaikki kaikessa niin kyllä se vaan sattuu kun itselle lähin ihminenkin tuntuu olevan noin toisen ulkonäön pauloissa. Kyllä sitä itse haluaisi olla edes jollekin se ykkönen. Ja ns kaunein. Pidin itsekin etäisyyttä siskoon tällaisen takia.. Nykyään sit mies tuntuu entistä enemmän ottavan ns irti näistä tapaamisista ja toljottaa siskoa... Inhottaa ajatella miten paljon mielummin mies olisi siskon kanssa, jos vaan voisi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole siskoa (thank god. .. mutta yhdenn kaverin kanssa olen kokenut samanlaista. Joka kerta, kun lähdimme ulos miehet piirittävät häntä ja minä jäin aina yksin. Huomasin myös itsekin oman miesystävän tuijottavan ja jopa kyselevän välillä kaveristani.. Valitettavasti miehet ovat tuollaisia eivätkä muutu.. itse olen ottanut etäisyyttä tähän kaveriin emme siis mitn sydänystäviä kuitenkaan onneksi olleet ymmärrän että siskon kanssa vähän haastavampaa

Välillä tuntuu, että se ulkonäkö on kuitenkin tärkein miehelle kuin miehelle. Oman emännän näkö alkaa väkisin kyllästyttää ja sit toljotetaa ja haaveillaan nuorista minkä keretään. Semmoseen sit vaihdetaanki jos rahkeet riittää. Ap

Mun serkku, jonka kanssa paljon lapsena ja nuorena liikuttiin, oli se kauniimpi, fiksumpi ja rohkeampi meistä ja jäin aina kakkoseksi, missä liikuimmekin. Myös sukulaiset huomioivat ja ihastelivat aina serkkuani ja hänen nokkeluuttaan ja viehättävyyttään, mutta serkkuni äiti yritti kyllä antaa positiivista huomiota minullekin, olen sen näin jälkikäteen ymmärtänyt.

Nyt aikuisena en halua olla serkkuni kanssa muuten tekemisissä, kuin pakolliset sukujuhlat. Molemmilla meillä on mennyt elämä ihan hyvin, mutta aina tavatessa tulee se sama asetelma; rohkea kaunis serkku puhuu ja ylhäältäpäin arvioi ja neuvoo ja minä olen se hiljaisempi, rumempi ja huonompi. Lapseni pitää serkkuani ylimielisenä, kun on nähnyt tilanteita sukujuhlissa.

Jos elämä menisi oikeudenmukaisesti, kauniit ja rohkeat eivät tarvitsisi ylistystä ja huomiota, sitä mikä heille tulee luonnostaan. Sitä tarvitsisivat rumat ja arat.

Vierailija kirjoitti:

Mun serkku, jonka kanssa paljon lapsena ja nuorena liikuttiin, oli se kauniimpi, fiksumpi ja rohkeampi meistä ja jäin aina kakkoseksi, missä liikuimmekin. Myös sukulaiset huomioivat ja ihastelivat aina serkkuani ja hänen nokkeluuttaan ja viehättävyyttään, mutta serkkuni äiti yritti kyllä antaa positiivista huomiota minullekin, olen sen näin jälkikäteen ymmärtänyt.

Nyt aikuisena en halua olla serkkuni kanssa muuten tekemisissä, kuin pakolliset sukujuhlat. Molemmilla meillä on mennyt elämä ihan hyvin, mutta aina tavatessa tulee se sama asetelma; rohkea kaunis serkku puhuu ja ylhäältäpäin arvioi ja neuvoo ja minä olen se hiljaisempi, rumempi ja huonompi. Lapseni pitää serkkuani ylimielisenä, kun on nähnyt tilanteita sukujuhlissa.

Jos elämä menisi oikeudenmukaisesti, kauniit ja rohkeat eivät tarvitsisi ylistystä ja huomiota, sitä mikä heille tulee luonnostaan. Sitä tarvitsisivat rumat ja arat.

Jännä miten tiukassa nuo lapsuuden asetelmat on.. Minäkin taannun jotenkin siskon seurassa.. Olen se varjo vain ja seinäruusu. Muussa seurassa saatan hyvinkin olla se jota huomioidaan, mutta aina kun sisko on menossa mukana niin olen se hiljainen, vaivaantunut, äkäinen rumilus.. En haluaisi olla tekemisissä semmoisissa tilaisuuksissa, joissa itse haluaisin olla huomion kohteena. Varmaan omisss häissäni (jos niitä tulee edes..) jään kakkoseksi upealle kaasolle... Ap

Up

Nytkin mies keittiössä tekemäs ruokaa just kun sisko tiskaamassa.. Tää on just tätä. Eli kyyläämäs. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole siskoa (thank god. .. mutta yhdenn kaverin kanssa olen kokenut samanlaista. Joka kerta, kun lähdimme ulos miehet piirittävät häntä ja minä jäin aina yksin. Huomasin myös itsekin oman miesystävän tuijottavan ja jopa kyselevän välillä kaveristani.. Valitettavasti miehet ovat tuollaisia eivätkä muutu.. itse olen ottanut etäisyyttä tähän kaveriin emme siis mitn sydänystäviä kuitenkaan onneksi olleet ymmärrän että siskon kanssa vähän haastavampaa

Naiset ovat täsmälleen samanlaisia.

Ole sinä se tuhmempi sisko.

Tuhmimmista ei yleensä arvaa ulkonäöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun serkku, jonka kanssa paljon lapsena ja nuorena liikuttiin, oli se kauniimpi, fiksumpi ja rohkeampi meistä ja jäin aina kakkoseksi, missä liikuimmekin. Myös sukulaiset huomioivat ja ihastelivat aina serkkuani ja hänen nokkeluuttaan ja viehättävyyttään, mutta serkkuni äiti yritti kyllä antaa positiivista huomiota minullekin, olen sen näin jälkikäteen ymmärtänyt.

Nyt aikuisena en halua olla serkkuni kanssa muuten tekemisissä, kuin pakolliset sukujuhlat. Molemmilla meillä on mennyt elämä ihan hyvin, mutta aina tavatessa tulee se sama asetelma; rohkea kaunis serkku puhuu ja ylhäältäpäin arvioi ja neuvoo ja minä olen se hiljaisempi, rumempi ja huonompi. Lapseni pitää serkkuani ylimielisenä, kun on nähnyt tilanteita sukujuhlissa.

Jos elämä menisi oikeudenmukaisesti, kauniit ja rohkeat eivät tarvitsisi ylistystä ja huomiota, sitä mikä heille tulee luonnostaan. Sitä tarvitsisivat rumat ja arat.

Jännä miten tiukassa nuo lapsuuden asetelmat on.. Minäkin taannun jotenkin siskon seurassa.. Olen se varjo vain ja seinäruusu. Muussa seurassa saatan hyvinkin olla se jota huomioidaan, mutta aina kun sisko on menossa mukana niin olen se hiljainen, vaivaantunut, äkäinen rumilus.. En haluaisi olla tekemisissä semmoisissa tilaisuuksissa, joissa itse haluaisin olla huomion kohteena. Varmaan omisss häissäni (jos niitä tulee edes..) jään kakkoseksi upealle kaasolle... Ap

Sama myös minulla.

Muistan, kuinka joskus erehdyin käymään nuoremman (vain muutama vuosi ikäeroa) siskoni kanssa baareissa pk-seudulla.

KUKAAN ei tullut koskaan juttelemaan minulle, mutta tuolloin hoikempi, nätimpi ja sosiaalisempi (viimeisiä yhä on) sai heti miehiltä seuraa.

Nyt tämä sama sisko on naimisissa ja saa kohta esikoisensa.

Itse en ole kelvannut miehille, kuin halvaksi panoksi. Enkä ole ylilihava/kasvoista oikeasti ruma.

Että kyllä se on vaan niin, että miehet tahtovat sosiaalisen ja menevän naisen, eivät meitä ns. seinäruususia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun serkku, jonka kanssa paljon lapsena ja nuorena liikuttiin, oli se kauniimpi, fiksumpi ja rohkeampi meistä ja jäin aina kakkoseksi, missä liikuimmekin. Myös sukulaiset huomioivat ja ihastelivat aina serkkuani ja hänen nokkeluuttaan ja viehättävyyttään, mutta serkkuni äiti yritti kyllä antaa positiivista huomiota minullekin, olen sen näin jälkikäteen ymmärtänyt.

Nyt aikuisena en halua olla serkkuni kanssa muuten tekemisissä, kuin pakolliset sukujuhlat. Molemmilla meillä on mennyt elämä ihan hyvin, mutta aina tavatessa tulee se sama asetelma; rohkea kaunis serkku puhuu ja ylhäältäpäin arvioi ja neuvoo ja minä olen se hiljaisempi, rumempi ja huonompi. Lapseni pitää serkkuani ylimielisenä, kun on nähnyt tilanteita sukujuhlissa.

Jos elämä menisi oikeudenmukaisesti, kauniit ja rohkeat eivät tarvitsisi ylistystä ja huomiota, sitä mikä heille tulee luonnostaan. Sitä tarvitsisivat rumat ja arat.

Jännä miten tiukassa nuo lapsuuden asetelmat on.. Minäkin taannun jotenkin siskon seurassa.. Olen se varjo vain ja seinäruusu. Muussa seurassa saatan hyvinkin olla se jota huomioidaan, mutta aina kun sisko on menossa mukana niin olen se hiljainen, vaivaantunut, äkäinen rumilus.. En haluaisi olla tekemisissä semmoisissa tilaisuuksissa, joissa itse haluaisin olla huomion kohteena. Varmaan omisss häissäni (jos niitä tulee edes..) jään kakkoseksi upealle kaasolle... Ap

Se on kaason vaihto sitten

Miksi siedät tuollaista miestä?

Toisessa ketjussa sai ihmetellä pornoriippuvaisia miehiä. Tähän maahan mahtuu surullisen paljon onnettomia liittoja :(

Eipä vois vähempää kiinnostaa🙄

Tuttu tunne. Ymmärrän täysin.

Ja tuo kertomasi lapsuudesta on myös totta omalla kohdallani niin ikävästi, että siskoni sai ensipusunsa jo päiväkodissa - itse sain odottaa miltei täysi-ikäiseksi tätäkin.

Totta on, että rakastan siskoani ja välitän hänestä, mutta miehien väärä käytös itseäni kohtaan on tehnyt itsestäni katkerahkon.

Naisilla on käsittämättömän pas.a itsetunto kun kaikki pyörii sen ympärillä kenestä MIEHET tykkäävät. Mitä helv väliä??

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on käsittämättömän pas.a itsetunto kun kaikki pyörii sen ympärillä kenestä MIEHET tykkäävät. Mitä helv väliä??

Hahahaha, Tinderistä on kuulemma naiset vähentyneet. Ihan oikein!

Miehet saavat luvan kanssa jäädä kuolaamaan kaunottaria, joita eivät välttämättä koskaan saa.