Lue keskustelun säännöt.
Koska olet viimeksi ollut syvästi onnellinen ja innoissasi elämästä?
Kommentit (83)
Joo ala-asteella. Kun koulu loppui ja pyöräilin saman tien useita kilometrejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena olin onnellinen. Molemmat vanhemmat elivät vielä.
Lukioaika ahdisti ja masensi. Tulevaisuus tuntui jo silloin epävarmalta enkä uskonut koskaan pääseväni töihin niin kuin normaalit ihmiset. Siitä sitten yliopistoon ja vaikka opinnot sujuivat hyvin niin enhän mä sitten ikinä tosiaan töihin päässyt. Yks palkaton työharjoittelu tuli kohdalle, mutta muuten ei mitään. Ei kesätöitä, ei muita harjoittelua vakisopparista nyt puhumattakaan. Aika nopeasti kaveritkin hävisivät ympäriltä kun tajusivat etten päässyt elämässä eteenpäin niin kuin he.
N30
Viimeksi pari päivää sitten. Nyt on helle pehmentänyt aivot, joten ei oikein irtoa minkäänlainen innostus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 vuotta sitten. Ei olisi kannattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus viime vuoden puolella kun olin rakastunut ja uudessa suhteessa. Pian se kääntyikin täydeksi pskaksi.
Joka aamu, kun silmäni avaan. Kertaalleen kun käy kuolemanportilla oppii arvostamaan elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23.06.2021 aamupäivästä. Ja siitä pari vuotta takaisinpäin.
Ja sitten kysymys, miksi aina ihmisen pitäisi olla onnellinen yksin, eikä parisuhteen tulisi lisätä onnellisuutta?
Miksi sitten haluamme ihmisiä elämäämme, jolleivät he lisää onnellisuuttamme?
Retorisia kysymyksiä, en varsiniaisesti kaipaa vastauksia. 😎👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista. Haluaisin kuolla pois, ei tää elämä ollut mua varten
Oon viimeiset kolme päivää ollut onnellinen kuultuani, että sain haluamani työpaikan!! Koko kevät ja alkukesä mennyt todella huonoissa fiiliksissä nykyisen työpaikkani vuoksi. Uskon, että Jumala tai maailmankaikkeus tai joku ssuurempi voima kuuli rukoukseni..olen niin kiitollinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukioaika ahdisti ja masensi. Tulevaisuus tuntui jo silloin epävarmalta enkä uskonut koskaan pääseväni töihin niin kuin normaalit ihmiset. Siitä sitten yliopistoon ja vaikka opinnot sujuivat hyvin niin enhän mä sitten ikinä tosiaan töihin päässyt. Yks palkaton työharjoittelu tuli kohdalle, mutta muuten ei mitään. Ei kesätöitä, ei muita harjoittelua vakisopparista nyt puhumattakaan. Aika nopeasti kaveritkin hävisivät ympäriltä kun tajusivat etten päässyt elämässä eteenpäin niin kuin he.
N30
Cool story. Et vastannut AP:n kysymykseen
Joka päivä, kyse on tahdosta olla onnellinen... olen terve, asun ihanassa asunnossa, kiva puoliso, lapset on aikuisia jne. En halua kyynistyä niin että pidän asioita itsestäänselvyytenä. Kiitollisuus on tahtolaji ja se tuo onnellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Joka aamu, kun silmäni avaan. Kertaalleen kun käy kuolemanportilla oppii arvostamaan elämää.
Olen käynyt lähellä kuolemaa monta kertaa, no sanotaan nyt 5.
Aamuisin yleensä eka ajatus, on: jaa, taas uusi päivä lusittavana.
Viime talvena heräsi aavistus, ettei enää uutta talvea tarvi nähdä.
Jes!
Olen nyt tietoisesti yrittänyt elää "täysiä", vähän sillee väkisin, ettei varmasti sit harmita, kun päivät loppuu.
Olo on tyyni ja seesteinen, suurimman osan aikaa. Silloin kun ei ole, se johtuu jostain mitättömästä arjen haasteesta.
Neljä vuotta sitten kesällä.
Se oli uutta ja alkua, ja nyt uusi elämä on jo asettunut uomiinsa. Ja rauhoittunut.
Mutta sitä huikeaa tunnetta ja elämänhalua ja onnellista oloa, joskus vielä muistelen.
Se oli rakastumista ja nosti ihmisen, minut, jotenkin maan pinnalta aivan uusiin ulottuvuuksiin.
Johtui kai siitä, että eron ja pitkän yksinolon jälkeen löysin kumppanin, jonka kassa ne kemiat toimivat.
Niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Oon viimeiset kolme päivää ollut onnellinen kuultuani, että sain haluamani työpaikan!! Koko kevät ja alkukesä mennyt todella huonoissa fiiliksissä nykyisen työpaikkani vuoksi. Uskon, että Jumala tai maailmankaikkeus tai joku ssuurempi voima kuuli rukoukseni..olen niin kiitollinen :)
Hei jes! Onnittelut uuden työpaikan johdosta!! Huono työpaikka oikeasti pilaa elämänlaadun. Kokemuksesta tiedän. Tulipa hyvä mieli ihan anonyymin tuntemattoman puolesta :) tsemppiä ja toivottavasti uusi työ tuo paljon enemmän onnea ja tyytyväisyyttä!
En varmaan koskaan ole ollut onnellinen, mutta pieniä onnen hetkiä on ollut. Mukavat lomamatkat ja mökkeilyt lapsena ja myöhemmin oman perheen kanssa. Viimeksi koin ohikiitävää onnen tunnetta talvilomalla hotellin sviitissä.
Varmaan joskus ala-asteella.
M35