Mikä teitä auttaa olemaan masentumatta vaikeista/toistuvista/pysyvistä ongelmista?
Miten käännätte mielentilanne pois masennuksen ja epätoivon tunteista/ajatuksista? Varsinkin jos kärvistelette elämässänne joidenkin samojen vaikeuksien kanssa, joihin ette pysty vaikuttamaan toimillanne enempää. Tai jos joudutte näkemään kauheasti vaivaa samojen ongelmien kanssa. Eli miten siedätte ne vaikeudet vaipumatta masennukseen ja epätoivoon?
Kiinnostaisi tosi paljon kuulla.
Kommentit (14)
Hyvin harva asia on sellainen, mille ei voisi oikeasti tehdä yhtään mitään. Ei tule nyt edes mitään mieleen. Esimerkkejä näistä
Eli vastaukseni on, että teen ongelmalle jotain, ja se estää masentumasta ja antaa toivoa muutoksesta.
Terveydentilalleni kun ei voi mitään, niin toivoa ja iloa saan perheestä, harrastuksista (lukeminen, piirtäminen, elokuvat, virkkaaminen, ulkoilu, valokuvaus), kodin hoitamisesta, eläimistä ja luonnosta :)
On tärkeää tunnistaa ja kunnioittaa omia tunteitaan. Masennuksen ja epätoivon tunteiden kanssa kamppaillessa on hyvä kääntyä ammattilaisen, kuten terapeutin tai psykologin, puoleen. Heillä on tietoa ja työkaluja auttaa käsittelemään kyseisiä tunteita.
Lisäksi on hyödyllistä luoda tukiverkosto ympärilleen. Puhuminen toisten luotettavien ihmisten kanssa voi auttaa jakamaan taakkaa ja saada perspektiiviä vaikeuksien käsittelemiseen. Vertaistukiryhmät tai online-yhteisöt voivat myös tarjota tukea ja ymmärrystä vaikeuksien keskellä.
Positiivisten rutiinien luominen voi auttaa sietämään vaikeita aikoja. Esimerkiksi säännöllinen liikunta, terveellinen ruokavalio, riittävä uni ja rentoutumisen muodot kuten meditointi tai jooga voivat auttaa ylläpitämään hyvinvointia.
On myös tärkeää pyrkiä löytämään tapoja hallita stressiä. Stressinhallintakeinot voivat vaihdella yksilöittäin, mutta joitain suosittuja vaihtoehtoja ovat esimerkiksi stressin purkaminen luovuuden kautta esimerkiksi maalaamalla tai kirjoittamalla, harrastusten pariin uppoutuminen tai luonnossa liikkuminen.
Positiivisen ajattelun harjoittelu voi myös auttaa vaikeuksien keskellä. Tietoisesti etsimällä positiivisia asioita päivästä ja kiitollisuusharjoitusten tekeminen voi auttaa näkemään myös pieniä iloja arjen keskellä.
Lopuksi, muista antaa itsellesi armoa. Masennuksen ja epätoivon tunteet voivat olla raskaita, ja on tärkeää muistaa, että et ole yksin. Ole itsellesi lempeä ja anna aikaa itsesi parantumiselle.
Zen-filosofiaan syventyminen. https://mielenihmeet.fi/vihollisen-voittaminen-zen-buddhalaisuuden/
Terveysongelmille kun ei välttämättä voi mitään, niiden hyväksyminen auttaa, ja se että rakentaa parhaan mahdollisen arjen niistä lähtökohdista mihin itse pystyy.
En varsinaisesti tee asialle mitään, siis etten masentuisi tai vaipuisi epätoivoon.. olen todella kokenut vaikeita asioita elämässä mutta mulla on vahvasti eteenpäin vievä tapa elää, joten ei mua ole koskaan alkanut mikään masentaa tai vastaavaa.. tästä ei toki ehkä muuten ole apua mutta jos poimit tästä sen opin että älä jää paikoilleen vaan mene eteenpäin. Ja niin kuin joku sanoikin jo, harva asia on sellainen mille ei aidosti voisi jotain tehdä. Jos ei tee, hyväksyy sen.
Löydä menneisyydestä kiitollisuus ja armo.
Löydä nykyisyydestä hyväksyntä ja nöyryys.
Löydä tulevaisuudesta henkilökohtainen vastuu ja sen mukainen palkkio.
Onnellisuus on kimalteleva keidas jonne löytöpurot laskevat.
Etsi, löydä ja seuraa puroja, kun pääset perille täällä odottaa monia mukavia ihmisiä.
Liikunta, perhe, ystävät, harrastukset. Ja siis oikeasti paneutuen.
Hölkkää, kuntosalia, crosstrainingia mielellään kivassa ryhmässä. Tee puolison kanssa asioita kahdestaan. Kiitä perheenjäseniäsi, älä vain nalkuta. Pidä yhteyttä ystäviisi, älä leuhki äläkä kilpaile. Lopeta ystävyyssuhteet, jotka vain kuormittavat.
Lue kirjoja ja kuulu mielellään lukupiiriin. Pidä vaikka mielessäsi kiitollisuuspäiväkirjaa.
Tärkeintä on olla vertailematta itseä muihin.
Jos asia on sellainen ettei sille voi mitään, esim. sairaus, niin miksi sitä pitäisi murehtia? Se ei ole este minkään tekemisessä, pelkästään hidaste.
Kaiken sairastamisen ja muiden vastoinkäymisten keskellä olen jotenkin oppinut kokemaan syvää iloa todella pienistä asioista. Vaikka siitä, miltä sateen jälkeen tuoksuu, siitä kun aurinko paistaa tai siitä, että juon kauniista mukista. Myös usko kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva asia on sellainen, mille ei voisi oikeasti tehdä yhtään mitään. Ei tule nyt edes mitään mieleen. Esimerkkejä näistä
Eli vastaukseni on, että teen ongelmalle jotain, ja se estää masentumasta ja antaa toivoa muutoksesta.
Esimerkiksi fyysisille vammoille ei voi mitään. Pysyvät sairaudet saattavat rajoittaa elämää, vaikka tekisi elintavoillaan oman osuutensa niiden eteen. Tulotasolle ja tietynsyiselle köyhyydelle ei voi paljoa mitään jos on jäänyt rakenteissa ja toimintakyvyssä tietylle tasolle. Joillain ei ole esim. taloudellisia mahdollisuuksia hankkia parempaa asuntoa tai vaikka lapsia. Kaikki lapsettomat eivät voi saada lapsia. Yms...
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään.
:D !
Hyvä lämmin ruoka ja (lähes) päivittäinen ulkoilu tasaavat mulla mielialaa vaikeinakin aikoina.