Koska olet viimeksi ollut syvästi onnellinen ja innoissasi elämästä?
Kommentit (83)
Syvästi onnellinen en koskaan, innoissani elämästä reilu kymmenen vuotta sitten 20-23-vuotiaana.
Oikea onnellisuus ei ole ohikiitävä hetki, vaan se on syvin olemuksesi. Sinä itse.
Pääasiassa joka päivä ja päivä päivältä enemmän.
2017 alkuvuodesta, sen jälkeen pelkkää alamäkeä
lapsena olin onnellinen.sen jälkeen 40 vuotta ollutkin täyttä p*skaa.onneks viina helpottaa mukavasti oloa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä, kyse on tahdosta olla onnellinen... olen terve, asun ihanassa asunnossa, kiva puoliso, lapset on aikuisia jne. En halua kyynistyä niin että pidän asioita itsestäänselvyytenä. Kiitollisuus on tahtolaji ja se tuo onnellisuutta.
Kyse on tahdosta silloin kun on puoliso joka myös on tehnyt valinnan tahtoa. Kaikkien puolisot eivät valitettavasti tahdokaan lupauksista huolimatta. Siinä ei oma tahto auta.
M
Eli muiden ihmisten tahtominen määrittelee sen, voitko sinä olla onnellinen? Silloin ei tietenkään odottaa muuta kuin pettymyksiä.
Kyllä, juuri näin.
Olen kateellinen heille jotka eivät tule toisen hylkäämäksi. He eivät edes osaa asettua tällaisen ihmisen asemaan.
M
Luulen ymmärtäväni M. Se että jätetään ilman selkeää syytä. 25 v jälkeen. Petetään lupaukset ollaan annettu ymmärtää että ollaan luotettavia. Ja sitten paljastuukin että toinen nainen on ollut pitkään kuvioissa. Satuttaa niin paljon. Vielä viiden vuodenkin jälkeenkin. Pettäjä on varmaan onnellinen. Jätety
ty yrittänyt jatkaa elämää ja tehdä siitä mielekkään mutta on silti surullinen yksin.
N
M36. En oikeastaan koskaan.
Elämä ollut aika tasaisen tappavan tylsää. On toki tullut muutamia aika pahoja iskua elämältä, mutta ne on vaan vahvistanut. Nykyisin olen aika kylmä ja tunteeton paska. Elämä on opettanut ja kasvattanut tälläiseksi. Onnellinen en ole ollut ikinä. Enkä tule ikinä olemaan.
Tää on tämmöstä.
Oho! En ole tajunnut, että näin moni on onneton. Itse olen joka päivä onnellinen ja silloin tällöin myös ihan riemukkaan onnellinen. Olen kokenut koviakin ja ollut silloin hetkittäin onneton, mutta peruspositiivisuus puskee aina pintaan. Toivon teile kaikille kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon viimeiset kolme päivää ollut onnellinen kuultuani, että sain haluamani työpaikan!! Koko kevät ja alkukesä mennyt todella huonoissa fiiliksissä nykyisen työpaikkani vuoksi. Uskon, että Jumala tai maailmankaikkeus tai joku ssuurempi voima kuuli rukoukseni..olen niin kiitollinen :)
Hei jes! Onnittelut uuden työpaikan johdosta!! Huono työpaikka oikeasti pilaa elämänlaadun. Kokemuksesta tiedän. Tulipa hyvä mieli ihan anonyymin tuntemattoman puolesta :) tsemppiä ja toivottavasti uusi työ tuo paljon enemmän onnea ja tyytyväisyyttä!
Kiitos onnitteluista ja tsempeistä :)
näin on, jotain pitää tehdä, kun työpaikka ahdistaa ja vie elämänilon. En olisi uskonut muutama päivä sitten, että onni kääntyy näin. Kaikki on mahdollista :)
Nyt. Työ vähän ahdistaa, mutta muuten kyllä nyt viimeisen neljän vuoden aikana olen ollut onnellisimmillani. Olen 42v. Nuorin lapsi menee lukioon. Erosin neljä vuotta sitten.
Uutta työpaikkaa olen hakenut pari kuukautta.
Kävin syvissä vesissä muutaman vuoden ja terapian avulla pääsin eroon syyllisyyden tunteesta, jonka narsisti äitini oli istuttanut minuun ihan pienenä. Nyt joka päivässä on jotain ihanaa, olen henkisesti vapaa ja onnellinen. Rakastan elämää, sen pieniä yksityiskohtia. Sain valon ja ilon mieleeni.
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä, kyse on tahdosta olla onnellinen... olen terve, asun ihanassa asunnossa, kiva puoliso, lapset on aikuisia jne. En halua kyynistyä niin että pidän asioita itsestäänselvyytenä. Kiitollisuus on tahtolaji ja se tuo onnellisuutta.
Vaatii kyllä vahvuutta olla onnellinen ja kiitollinen, jos perhettä ei näytä kiinnostavan yhtään sun mielipiteet ja hyvinvointi. Koska olet perheen äiti, olet itsestäänselvä tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Oho! En ole tajunnut, että näin moni on onneton. Itse olen joka päivä onnellinen ja silloin tällöin myös ihan riemukkaan onnellinen. Olen kokenut koviakin ja ollut silloin hetkittäin onneton, mutta peruspositiivisuus puskee aina pintaan. Toivon teile kaikille kaikkea hyvää.
Kiitos positiivisesta kirjoituksestasi.
Kaksi tuntia sitten kun ymmärsin, että tunnen taas iloa ja onnellisuutta. Ainoa toiveeni kahden viimeisen vuoden aikana on ollut se, että kykenisin tuntemaan nuo tunteet vielä joskus. Olen vihdoin toipumassa masennuksesta, olen saamassa elämäniloni takaisin ja tunnen syvää kiitollisuutta kaikkia heitä kohtaan jotka ovat jaksaneet kulkea tämän vaikean matkan rinnallani.
Joka aamu, kun koira tulee herättämään naama kiinni naamassa. Toisen hyväntuulisuus saa itsenikin onnelliseksi.
En muista. Ehkä joskus vauvana kun en tajunnut mistään mitään.
Vuosina 2016-2017 olin viimeksi onnellinen. Silloin aloin seurustelemaan ensimmäistä kertaa ja tunsin olevani vielä nuori, olinhan alle 25. Tunsin kaiken olevan vielä mahdollista ja aikaa riittävän loputtomiin. Aivan kuin se päivä jolloin täytän 30, ei saapuisi koskaan ja ehtisin tehdä vielä vaikka mitä ennen sitä, vaikka se päivä joskus vielä saapuisikin.
No nyt se päivä on alkanutkin jo häämöttää, enkä ole saanut aikaan juuri mitään. En ole keksinyt mitä elämällä tehdä ja miten. En millään elämän osa-alueella. Nuoruuskin on kohta mennyttä, tai ainakin siltä tuntuu. Peilistä ei katso enää ne samat nuoren aikuisen kasvot, muuten kuin iho-ongelmien muodossa. Onneksi sentään muut vielä luulevat minua vähän yli 20v, varmaan epävarman puhetyylini vuoksi ja siksi, että on edelleen enemmän finnejä kuin juonteita naamassa.