Lue keskustelun säännöt.
Koska olet viimeksi ollut syvästi onnellinen ja innoissasi elämästä?
Kommentit (83)
Kai joskus ala-asteella kesäisin oli mukavaakin ja luottoystävä oli kallisarvoinen ja varsinkin hänen kanssaan vietetyt hetket olivat tärkeitä.
Viimeisen vuoden aikana on tullut hetkellisiä onnen tunteita, kun on vaikka oireettomia hetkiä kropassa, vaikka muuten tilanne ei olekaan itsellä hyvä, johtuen väärinkäsityksistä ja muistakin tekijöistä, mihin kyllä toivoisi muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollessani vielä ex vaimoni kanssa yhdessä ja onnellisessa vaiheessa. Erosta pian kymmenen vuotta, enkä voi sanoa olleeni syvästi onnellinen kertaakaan sen jälkeen. Lapsistani toki, mutta pala puuttuu sydämestä ilman parisuhderakkautta.
Kun ihastuin vajaa 3 vuotta sitten.
Hitsi sitä dopamiimi ryöppyä! Maailma aukesi!
Mutta mies palasi avokkinsa luo ja esti mut kaikkialla.
Itkin vielä tänäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä, kyse on tahdosta olla onnellinen... olen terve, asun ihanassa asunnossa, kiva puoliso, lapset on aikuisia jne. En halua kyynistyä niin että pidän asioita itsestäänselvyytenä. Kiitollisuus on tahtolaji ja se tuo onnellisuutta.
Kyse on tahdosta silloin kun on puoliso joka myös on tehnyt valinnan tahtoa. Kaikkien puolisot eivät valitettavasti tahdokaan lupauksista huolimatta. Siinä ei oma tahto auta.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ihastuin vajaa 3 vuotta sitten.
Hitsi sitä dopamiimi ryöppyä! Maailma aukesi!Mutta mies palasi avokkinsa luo ja esti mut kaikkialla.
Itkin vielä tänäänkin.
Varattuun ihastuin minäkin, mutta he erosivat. Pikkuisen pisempi dopamiini ryöppy minulle. Ja se ero sitten kuitenkin minullekin. Voimia, kai se siitä helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan aina vain koettanut selviytyä, mutta on niitä onnenpilkahduksiakin ollut. En osaa sanoa, milloin viimeksi.
Vierailija kirjoitti:
Joka aamu, kun silmäni avaan. Kertaalleen kun käy kuolemanportilla oppii arvostamaan elämää.
En ole oppinut useistakaan kerroista. Elämäni ei ole hääppöistä asioiden vuoksi joita en voi itse valita taikka hallita.
Ymmärrän tuon, jos elämässä olisi asiat paikallaan ja olisi vain tympääntynyt tms., niin sitten käytyään kuolemanportilla, tajuaa varmasti arvostaa sitä mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä, kyse on tahdosta olla onnellinen... olen terve, asun ihanassa asunnossa, kiva puoliso, lapset on aikuisia jne. En halua kyynistyä niin että pidän asioita itsestäänselvyytenä. Kiitollisuus on tahtolaji ja se tuo onnellisuutta.
Kyse on tahdosta silloin kun on puoliso joka myös on tehnyt valinnan tahtoa. Kaikkien puolisot eivät valitettavasti tahdokaan lupauksista huolimatta. Siinä ei oma tahto auta.
M
Eikö ihminen voi olla oikeasti onnellinen ja innissaan elämästä ilman kumppania?
Viime vuodet olen tuntenut onnellisuutta lähinnä siitä, että jotain hirveää ei ole tapahtunut. Kyseessä on siis onnellisuus, joka on helpottuneisuutta sekä siihen liittyvää kiitollisuutta Jumalalle.
Myös luonnon keskellä olen tuntenut onnellisuutta.
Samoin luovaan työhön keskittyessäni.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan!
Jokainen päivä on uusi paskamyrsky, josta pitää vaan koettaa selviytyä, vaikka en ymmärrä että miksi.
Joskus ala-asteella. 6. luokasta alkoi alamäki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri nyt kiitollinen mieli, että leikkaus onnistui. Muutama päivä vielä levähtelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä, kyse on tahdosta olla onnellinen... olen terve, asun ihanassa asunnossa, kiva puoliso, lapset on aikuisia jne. En halua kyynistyä niin että pidän asioita itsestäänselvyytenä. Kiitollisuus on tahtolaji ja se tuo onnellisuutta.
Kyse on tahdosta silloin kun on puoliso joka myös on tehnyt valinnan tahtoa. Kaikkien puolisot eivät valitettavasti tahdokaan lupauksista huolimatta. Siinä ei oma tahto auta.
M
Eikö ihminen voi olla oikeasti onnellinen ja innissaan elämästä ilman kumppania?
Ihmisellä on luontainen tarve pariutua, kokea läheisyyttä, tuntea kosketusta, kaivata kumppanuutta.
Toki voi elää ihan onnellista elämää ja olla innoissaan asioista ilmankin, mutta itsellä se jää tasolle "ihan". Jotain tärkeää puuttuu.
M
Vierailija kirjoitti:
Lukioaika ahdisti ja masensi. Tulevaisuus tuntui jo silloin epävarmalta enkä uskonut koskaan pääseväni töihin niin kuin normaalit ihmiset. Siitä sitten yliopistoon ja vaikka opinnot sujuivat hyvin niin enhän mä sitten ikinä tosiaan töihin päässyt. Yks palkaton työharjoittelu tuli kohdalle, mutta muuten ei mitään. Ei kesätöitä, ei muita harjoittelua vakisopparista nyt puhumattakaan. Aika nopeasti kaveritkin hävisivät ympäriltä kun tajusivat etten päässyt elämässä eteenpäin niin kuin he.
N30
Et päässyt töihin, mutta voisko tulevaisuudessa päästä?329
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä, kyse on tahdosta olla onnellinen... olen terve, asun ihanassa asunnossa, kiva puoliso, lapset on aikuisia jne. En halua kyynistyä niin että pidän asioita itsestäänselvyytenä. Kiitollisuus on tahtolaji ja se tuo onnellisuutta.
Kyse on tahdosta silloin kun on puoliso joka myös on tehnyt valinnan tahtoa. Kaikkien puolisot eivät valitettavasti tahdokaan lupauksista huolimatta. Siinä ei oma tahto auta.
M
Eli muiden ihmisten tahtominen määrittelee sen, voitko sinä olla onnellinen? Silloin ei tietenkään odottaa muuta kuin pettymyksiä.
2019, kun sain uuden supermielenkiintoisen työn.
Ohikiitävän hetken festareilla 2019, silloin oli todella onnellinen lempibändini esiintymisen jälkeen
Josolisit kroonisesti sairas ja kivulias/voimaton, asut tympeässä Validian huoneessa, exä lähtenyt ajat sitten ja lapset eivät pidä yhteyttä, kun ruuhkavuodet.
Mistä olisit onnellinen ja kiitollinen?
Käsi sydämelle nyt.