Kokeilinpa sitten nettideittailua
En ole tavannut (vielä) ketään, vain lukenut satoja naisten profiileja ja kirjoitellut muutaman kanssa. Jo nyt kuitenkin kokemus on ollut melkoinen.Hämmentävän paljon vastaan tulee toistuvia kliseitä.
1. "Mä en oo sitten mikään tyypillinen nainen."
Okei, mikä se on? Tähän usein liittyy "en käytä tekoripsiä, korkkareita ja pinkkejä mekkoja" tms. Aha, naiset sitten yleisesti ottaen käyttävät? Ja juuri sinä olet sitten erilainen? Aika vieraannuttava ego.
2. "Etsin kumppania mutta en hampaat irvessä."
"Hampaat irvessä" tuli vastaan kymmenissä profiileissa. Miksi pitää korostaa että ei ole jollain lailla pakkomielteisesti liikkeellä ja vielä noilla samoilla sanoilla? Tää nyt ei kerro mitään huolestuttavaa kirjoittajastaan eikä ole sinänsä paha, on vain hämmentävän toistuva sanavalinta ja koko lailla turha huomio. Ei oletusarvo ole se, että jos ihminen etsii seurustelukumppania netissä, hän on jotenkin epätoivoinen.
3. "En vastaa kuvattomille."
Jos on niin kyyninen ja vainoharhainen, että olettaa julkisen profiilikuvan puutteen tarkoittavan jotain salailua tai häpeilyä, niin onko maailmankuva muiltakin osin muiden ihmisten suhteen noin mustunut? Julkiset profiilikuvat ovat usein ihan mitä sattuu, 15 vuotta vanhoja sattumaonnistumisia 25 kiloa sitten tms. Kuvan saa todella helposti nähtäville kiinnostavalle henkilölle yksityisestikin, esim. linkkaamalla. Jokaisella on oikeus internet-anonyymiyteen julkisilla foorumeilla, nettideitissäkin. Ja se on jopa suositeltavaa, siskon työkaverikin joutui pahaan kuseen koska tietty henkilö tunnisti hänet kasvoista nettideitissä.
4. "Olen huumorintajuinen, toivottavasti saat mut nauramaan."
Älä selitä olevasi huumorintajuinen, osoita se jollain vekkulilla tavalla. Esim. itseironia toimii aina. "Naurata minua" on kohtuuton ennakkovaatimus ihmiselle, jonka kanssa et ole viettänyt vielä hetkeäkään aikaa.
5. "Toivottavasti edes joskus katsot mun kanssa romanttisen leffan sohvalla" tai joku muu monista variaatioista tuoda ilmi sukupuolisia stereotypioita. Älä oleta profiilitekstissäsi, että miehet ovat ominaisuuksiltaan samanlaisia; oluesta, toimintaelokuvista ja äijäsaunailloista tykkääviä mörryköitä, jotka inhoavat shoppailua eivätkä puhu tunteistaan. Puhu oikealle ihmiselle, älä Wagner-mieskuvalle.
6. Kaikenlaiset lapsettomuuteen liittyvät ennakkoluulot ovat erittäin julmia. Joo, on ihmisiä jotka eivät koskaan ole kasvaneet aikuiksi, miehissä ja naisissa, eivätkä ymmärrä lapsista mitään. Mutta jos aikuinen ihminen on lapseton, on todennäköisempää että asia on hänelle arka, jopa todella kipeä. Lapsettomuus ei useimmalle lapsettomalle ole ollut mikään valinta, eikä sen takana ole mikään halu elää huolettomasti vailla vastuita. Lapsettomuus ei kerro ihmisestä ja hänen kyvystään ymmärtää lapsiperheen vaatimuksia ja lasten kasvatuksen vastuullisuutta vielä yhtään mitään. Jotkut ovat täysin valmiita lapsiperhearkeen, vaikka eivät omia biologisia ole saaneetkaan. Jotkut saavat useita omia, mutta pakenevat kaikkia vastuita ja elävät vain itselleen, identifoitumatta vanhemmaksi koskaan. Joten vaikka tyypin profiilissa lukee "Ei lapsia", älä sorru oletuksiin.
Sävyni on aika saarnaava, joo, mutta en ole lainkaan pettynyt tai katkeroitunut nettideiteissä, päinvastoin. Upeita tapauksia löytynyt näiden kliseiden ja mustavalkoisuuksien ulkopuolelta.
Ja huom! En missään nimessä ajattele, että on olemassa jokin "massa" ja sitten siitä poikkeavia yksilöitä. Me kaikki, joka ikinen meistä, olemme poikkeavia yksilöitä. Jokainen on ainutlaatuinen, kukaan ei ole ansainnut stereotypiointia ja yleistyksiä, yksikään ei ole "tyypillinen sukupuolensa edustaja". Siksi olisi tärkeää, ettemme nettideittaillessakaan ehdoin tahdoin käyttäyisi viljellen yleistyksiä, kuluneita kliseitä, väsyneitä hokemia ja turhia myyttejä.
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Minä 191 cm ihastuin yli kaiken n. 150 cm naiseen aikoinaan. Pituusero oli hänelle ylittämätön psykologinen kynnys. Hän oli jotenkin aivan fiksaantunut siihen että hänellä pitää olla lyhyt, alle 170 cm mies. En ymmärtänyt silloin, en ymmärtänyt vieläkään. Vieläkin harmittaa, koska sydämeni jäi sille tielleen. Ehkä hän jotenkin ajatteli että hänen lyhyytensä on hänelle jokin absoluuttinen heikkous ja hänet vaihdetaan varmasti ajan myötä pidempään. Yritin vakuuttaa että hänet minä haluan, vain hänet, mutta ei. Olin "liian pitkä".
Liian iso pituusero näyttää vähän hassulta, tulee isä ja tytär -vibat kun ulkopuolelta katsoo. Pussaaminen ja muukin on vähän kurottelua.
Minä 191 cm ihastuin yli kaiken n. 150 cm naiseen aikoinaan. Pituusero oli hänelle ylittämätön psykologinen kynnys. Hän oli jotenkin aivan fiksaantunut siihen että hänellä pitää olla lyhyt, alle 170 cm mies. En ymmärtänyt silloin, en ymmärtänyt vieläkään. Vieläkin harmittaa, koska sydämeni jäi sille tielleen. Ehkä hän jotenkin ajatteli että hänen lyhyytensä on hänelle jokin absoluuttinen heikkous ja hänet vaihdetaan varmasti ajan myötä pidempään. Yritin vakuuttaa että hänet minä haluan, vain hänet, mutta ei. Olin "liian pitkä".