Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulle tehtiiin abortti tasan 2vuotta sitten ja olen edelleen rikki
04.07.2014 |
Meillä on kaksi lasta, joista toinen oli vajaan vuoden ikäinen silloin. Raskaus oli omasta huolimattomuudesta johtuva vahinko.
Vaikka on kulunut kaksi vuotta, ei ole mennyt yhtä viikkoa etten itkisi ja mikä pahinta itken ja suren salaa, kuten juuri nytkin. Tuntuu etten pääse asiasta yli :( Pystyn puhumaan kaiken miehelleni, mutta en tätä.
Näen jatkuvasti sen saman näyn kun ultralla katsottiin kun se pieni sydän hakkasi ennen kuin ne lääkkeet laitettiin..Muutama viikko keskeytyksen jälkeen, kun olimme toisella paikkakunnalla ja menossa häihin, sain hirveät kivut ja minulle alkoi tulla supistuksia tasaisin väliajoin.. Kolmen tunnin tuskan jälkeen menin kylpyhuoneeseen ja se sikiö/möykky tipahti lattialle. Menin niin shokkiin etten osannut kuin itkeä ja en pystynyt menemään kylpyhuoneeseen takaisin, mieheni siivosi sen kaiken.
Itkin niin paljon jo ennen keskeytystä, että hoitajat ja lääkäri empivät voiko keskeytystä edes tehdä, mutta koin ettei minulla ollut vaihtoehtoja..
Kävin peittelemässä pienintä lasta ja en voi olla miettimättä, minkä näköinen ja millainen Se olisi ollut.
Ehkä on oikeinkin minulle, etten pysty unohtamaan, enkä tiedä edes haluaisinko unohtaa. Haluaisin vain, että tämä paha olo väistyisi ja voisin antaa itselleni anteeksi.
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 07:20"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 07:13"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 03:11"]Valitettavasti tämä tarina on tosi.
en käynyt ultrassa, suoraan sairaalaan
Eikö tämä olisi muutenkin huono aihe provoksi?
[/quote]
Olen samaa mieltä. Aihe on huono provoksi. Älkää nyt menkö noin halpaan yritykseen. "Pieni sydän sykki kun sitä ultralla katsottiin ennen toimenpidettä" Niinpä niin
[/quote]
Itse olen toiminut gynekologian poliklinikalla ja tiedän osan lääkäreistä pitävän ultraruudun niin, että potilas näkee jos haluaa katsoa. Kyllähän se sykkivä sydän näkyy, jos ruutua katsoo. Että niinpä niin.
[/quote]
Muutaman viikon päästä kesk.tuli rsk.materiaali pois?? Kyllä se tulee aiemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yök. Ymmärrän, että tuollainen järkyttää, mutta syyllisyyden tunteet eivät ole kovin hyödyllisiä. Itse tunsin abortin jälkeen vain syvää helpotusta. Hakeudu terapiaan.
Kaverini teki abortin vuosi sitten, puhuu siitä yhä jatkuvasti ja on ihan hajalla :( Se ei todellakaan ole kaikille sopiva vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia, että murhaajalla omatunto kolkuttaa, jollei sitten ole psykopaatti tai jotain.
Tehty mikä tehty. Elä haaskaa elämääsi märehtimällä menneitä, joille et enää mitään voi. Koita keskittyä olemassa oleviin lapsiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap..
Minulta ei tullut kuin pieniä 5-6cm hyytymiä ja verta sairaalassa, koska vuosin koko ajan sanottiin ettei tarvi ultrata.. Alavatsa jomotti tai tuntui oudolta sen parin viikon ajan, mutta en tajunnut miksi.
Minä olen liian herkkä aborttiin, koska en pääse siitä ajatuksesta eroon, että minulla kuuluisi olla kolme lasta.
Nytkin yöllä kun silittelin 3-vuotiaani pikkuisia sormia purskahdin itkuun, kun mietin sitä mitä olen tehnyt sille syntymättömälle lapselle.
Ennen omaa kokemusta abortista, minulla ei ollut mitään mielipidettä abortista, mutta nyt jos joku puhuu abortista niin suljen itseni ulkopuolelle, sillä en kestä kuunnella.
Porvoossa kestää aina [quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 02:20"]Muutaman viikon päästä kesk.tuli rsk.materiaali pois?? Kyllä se tulee aiemmin
[/quote]
Porvoossa kestää aina kolmisen viikkoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti tämä tarina on tosi.
Eikö tämä olisi muutenkin huono aihe provoksi?
Ap rakas, anna itsellesi anteeksi ja rakasta olemassaolevia lapsiasi sen syntymättömänkin edestä.
Et ole paha ihminen, anna armoa itsellesi ja yritä jatkaa elämää. Auttaisiko puhuminen jonkun kanssa: terapeutin, papin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP,
Suosittelen sinua lukemaan Lorna Byrnen "Angels in my Hair" (suom. Enkeleitä hiuksissa(?)). Lorna Byrne on kirjoittanut yhteensä neljä kirjaa enkeleistä ja puhuu niissä muutamaan otteeseen abortoiduista lapsista. Hänen mukaansa kaikki lapset rakastavat vanhempiaan. Ennen syntymistään jokainen sielu valitsee sen elämän, johon syntyy, vaikka se elämä päättyisi jo sen ensimetreillä. Abortoitu lapsi rakastaa sinua ja on valinnut sinut siitä huolimatta vanhemmaksi, vaikka päädyitkin raskauden keskeytykseen. Uskon, että kirjat voisivat tuoda sinulle rauhaa asian suhteen. Kirjat sopivat mielestäni myös ei-uskoville (en kuulu kirkkoon).
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 03:21"]
Ap rakas, anna itsellesi anteeksi ja rakasta olemassaolevia lapsiasi sen syntymättömänkin edestä.
Et ole paha ihminen, anna armoa itsellesi ja yritä jatkaa elämää. Auttaisiko puhuminen jonkun kanssa: terapeutin, papin?
[/quote]
Rauhoitu, vedä syvään henkeä, laske kymmeneen ja muista lääkkeet.
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 05:16"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 03:21"]
Ap rakas, anna itsellesi anteeksi ja rakasta olemassaolevia lapsiasi sen syntymättömänkin edestä.
Et ole paha ihminen, anna armoa itsellesi ja yritä jatkaa elämää. Auttaisiko puhuminen jonkun kanssa: terapeutin, papin?
[/quote]
Rauhoitu, vedä syvään henkeä, laske kymmeneen ja muista lääkkeet.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 05:18"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 05:16"]
[quote author="Vierailija" time="04.07.2014 klo 03:21"]
Ap rakas, anna itsellesi anteeksi ja rakasta olemassaolevia lapsiasi sen syntymättömänkin edestä.
Et ole paha ihminen, anna armoa itsellesi ja yritä jatkaa elämää. Auttaisiko puhuminen jonkun kanssa: terapeutin, papin?
[/quote]
Rauhoitu, vedä syvään henkeä, laske kymmeneen ja muista lääkkeet.
[/quote]
[/quote]
oletpa herkkä. toivottavasti unohtuu seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="05.07.2014 klo 08:26"]
On normaalia, että murhaajalla omatunto kolkuttaa, jollei sitten ole psykopaatti tai jotain.
[/quote]
Ei missään tapauksessa ole varmaa onko se omatunto. Koska omatunto on opittu asia.
Kristinuskon näkökannalta koko yhteiskunta on vastuussa, eivät pelkästään lääkärit tai naiset jotka suostuivat siihen.
Sain lapsen nuorena ja mies painosti aborttiin, kun hän muutenkin aivopesi joka asiassa, en suostunut, tähän tyyliin että syyllisyys on aina naisen kontolla jos ei olla naimisissa. Synnytin lapsen ja lopetin suhteen.