Pitkään yrittäneet
Heippa!
Etsin kohtalontovereita, jotka ovat yrittäneet raskautua jo pidemmän aikaa tuloksetta. Minkälaisia tunteita on matkalle mahtunut? Onko jotakin vippaskonsteja yritetty? Kuinka kestää jatkuvat pettymykset mutta pysyä toiveikkaana? Tuntuuko yrittäminen välillä väkinäiseltä?
Oma projektini alkoi 11/2020 plussalla, joka meni joulukuussa kesken. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään ja taas alkoi uusi kierto. Jatkuvat pettymykset nakertaa, ja välillä tuntuu epäreilulta kun tuttavapiiri täyttyy vauvauutisista kuin sormia napsauttamalla. Viime kiertoon tilasin ovistikkuja, mutta ne saapuivat niin myöhään etten ehtinyt niillä vielä leikkiä, mutta tässä kierrossa ehdin. Onko oviksen tikuttamisesta ollut hyötyä? Kumppanini on enemmän jalat maassa tämän asian kanssa ja on onneksi ollut tukena kun oon ollut maassa menkkapäivinä. Ollaan 32v ja 34v ensiyrittäjät.
Jos on samanlaista taustaa, tulkaahan kertomaan kokemuksianne :)
Kommentit (789)
Mammahaave, meillä ainakin gyne kyseli ensin kierrosta (pituus, vuotopäivien määrä, menkkojen kivuliaisuus, tuleeko tiputtelua, ovulaation ajankohta jos tiedossa jne.) ja teki ultraäänitutkimuksen. Ultrassa kierron vaiheesta riippuen katsottiin eri asioita, jos ovulaatio edessä niin mitattiin limakalvon paksuutta ja katsottiin kuinka paljon follikkeleita (munarakkuloita) on kypsymässä & näkyykö ”johtofollikkeli” eli munasolu joka irtoaa siinä kierrossa. Gynelle olisi hyvä mennä siis vähän ennen ovulaatiota (muistaakseni kp 9-10), niin silloin näkyy monia tärkeitä asioita. Loppukierrosta voidaan katsoa onko corpus luteum eli keltarauhanen löydettävissä & näyttääkö normaalilta. Ultrassa voidaan todeta myös PCOS ja sitäkin voidaan hoitaa lääkityksellä. Myös endometrioosi, myoomat yms. poikkeamat jotka voivat vaikeuttaa raskaaksi tuloa näkyvät yleensä ultrassa ja ainakin osaan on olemassa hoitovaihtoehtoja. Mikäli on sairastanut klamydian niin myös munasarjojen/munajohtimien aukiolotutkimus voidaan tehdä alkukierrosta ultraäänessä.
Letrot voidaan määrätä boostaamaan ovulaatiota, auttaa ovuloimattomuuteen ja ovuloivilla kypsyttää useamman kuin yhden johtofollikkelin = mahdollisuus että udeampi kuin yksi munasolu irtoaa = useampi munasolu joka voi hedelmöittyä & kiinnittyä.
Terolutit/progesteronituki voidaan määrätä tiputteluvuotoon, tasaamaan kiertoa, aikaistamaan ovulaatiota tai vaan tukemaan kohdun limakalvon ”kypsymistä/vastaanottavuutta” hedelmöittyneen munasolun kiinnittymistä ajatellen.
Inseminaatiosta ja IVF/ICSI-hoidoista kannattaa googlettaa ja lueskella artikkeleita.
Varatessasi gyneä voit vaikka soittaa paikkaan mistä olet aikaa varaamassa ja kertoa millä asialla olet tutkimuksiin tulossa, osaavat ajanvarauksessa varmasti auttaa. Omassa kotikunnassa samat gynet pyörivät julkisessa terveydenhuollossa, yksityisillä klinikoilla & hedelmällisyysklinikoilla eli ei voi oikein sanoa kuka on ”perusgyne”.
Sinun tutkimisesi lisäksi aivan yhtä tärkeää on tutkia miehen sperma, siihen saa myös ohjeet gyneltä. Sperma-analyyseja taidetaan tehdä vaan lapsettomuushoitoihin erikoistuneissa paikoissa. Haasteita voi olla kumman osuudessa vaan, joten miehen tuotoksen tutkimista ei kannata aliarvioida ja lykätä. Meillähän esimerkiksi syy lapsettomuuteen löytyi spermasta ja olin itse ehtinyt ravata jos ja missä tutkimuksissa.
💘 Plussasin tänään! Oviksesta 10-11 päivää. Viivan vahvuudesta päätellen voisi olla jo dpo 11. Edelleen samat oireet. Rauhallinen olo, reilummin vv. Viikonlopun yli jos päästään (siis ettei menkat ala) ja viiva vahvistuu niin alkaa tuntua todellisemmalta.
Varovaiset onnittelut Mannapuuro <3 ihanaa kuulla hyviä uutisia täällä ! Oliko teillä jonkinlaista hoitotaustaa, vai oletteko ihan luomuna yrittäneet ? Yritin selata aiempia viestejäsi, mutta vaikea löytää tietoa :) entä onko ollut muita oireita kuin valkovuoto ja levollinen fiilis ? Pidän teille sormet ristissä :)
Minulla taas alkoi menkat eilen. Olin iloinen koska kerrankin selvisin ilman itkuja, mulla oli tällä kertaa oikeastaan rauhallinen olo ja olin jopa helpottunut kun menkat alkoi (tuntui, että oli aika pahat PMS-oireet tässä kierrossa). Rauhallisuuden tunnetta lisäsi varmasti myös se, etta ensi viikolla pääsemme lääkärin puheille.
Onnittelut Mannapuuro! Ihana uutinen ❤️ Toivottavasti viiva vahvistuisi ja vuoto pysyisi poissa. Mukavaa kuulla aina kun jo pidempään yrittäneet onnistuvat.
Paljon tsemppiä kaikille muille!
Kiitoksia 😊 Luomuna ollaan yritetty. Tässä vuoden aikana on ollut myös taukokiertoja kun ei olla yritetty ja imetinhän esikoistakin pitkään. Kierrot palautuivat n. vuosi sitten kun lapsi siirtyi osin kiinteille. Toive on kuitenkin ollut jo yli vuoden niin tuntuu tämä kyllä ihanalta. 💕
Paljon onnea plussasta Mannapuuro! ❤️ tarrasukkia matkaan 🤞🏻
Lykkyä tykö Sibu tulevaan lääkärikäyntiin, loistavaa että pääsette tilanteessanne eteenpäin 😊
Onnittelut Mannapuurolle ❤ turvallista alkuodotusta ja tummenevia viivoja.
Täällä poikkeuksellista toiveikkuutta herättäneiden erityisten kipeiden rintojen sijaan on tilalla erityisen kipeä pää ja ennakoi migreeniä alkavaksi.. mikä taas ennakoi uutta kiertoa. Mies totesi tyynesti kun näki mun menevän suoraan töiden jälkeen migreenilääkelaatikolle, että onneksi enää pari viikkoa sinne suunnittelukäynnille. Päässä ehdin jo luoda upeita rakkaustarinoita, miten tämän kierron aikana meillä kaksi positiivista koronatulosta ja kolmannella kerralla olis ollut ihan toinen testi.
Sibulle myös tsemppiä lääkäriin, toivotaan hyviä (nopeita) suunnitelmia!
Yritys aloitettu 1/21 N35 ja M36
Moikka kaikille!
Oon teidän juttuja taustalla lueskellut ja nyt voisin myös itse hypätä mukaan.
Olen 37-vuotias ja lapsia meillä jo on 4. Vanhin jo aikuinen, kotona teini ja kaksi alakoululaista.
En edes tiennyt kaipaavani vielä iltatähteä kunnes viime vuoden alussa poistimän vanhan kierukan enkä saanut pillereitä ylipainon vuoksi. Raskauduinkin sitten aika nopeasti mutta raskaus meni kesken viikolla 8. Sen jälkeen on aktiivisti yritystä ollut jo hyvä tovi....
Vauvan kaipuu on aivon mahdoton! Viimeisimpien kuukautisten alkaminen sai ihan itkun aikaa.
Pelkään että ylipaino ja ikä estävät meidän vauvahaaveen.
Kuvassa raskauskeijun one step 25 miu (nää on niitä uusia ja voin suositella, ei enää nykyään anna räikeää viivanpaikka) ja First Response tältä aamulta. 😊 Kp 31 dpo 12 viiva on vahvistunut. Selkein "oire" on tällä hetkellä oireettomuus. Vähän ehkä himottaa enemmän, mutta mitään alavatsatuntemuksia ei ole. Rinnat normaalit. Sellainen olo että ei voi olla raskaana kun ei tunnu miltään. :D Aika samanlainen olo kuin esikoisestakin.
Hurjasti onnea Mannapuuro! ❤️
N 39 M 39
lapset 11/2020 ja 07/2023
Mannapuuro, mä olen ainakin saanut oireettomuudesta/vähäoireisuudesta itselleni paniikin jo useaan kertaan. Ja nyt rv9+6 ja pitäisi olla asiat ihan kunnossa (varhaisultrassa käyty). Ilmeisesti niitä klassisia oireita kuten pahoinvointia tai tosi kipeitä rintoja ei vaan kaikille tule tai tulee tosi vähän. Itsestäni ei ainakaan oikein tunnu normaalista paljoa poikkeavalta, jotain pieniä asioita lukuunottamatta ja nekin olen varmaan huomannut vain siksi, että kiinnitän huomiota kaikkeen ja etsimällä yritän etsiä niitä oireita… Mutta tämä ehkä sinulle jo tuttua asiaa ekasta raskaudestasi. Hieno viiva testissä ainakin, onnea jatkoon 😍
Sibulle tsemppiä lääkäriin! Toivottavasti löytyisi hyvä ja tehokas suunnitelma 😊
Sipiriinalle tsemppiä jos menkat alkaa … ja jos taas ei kuulu niitä niin aina on silloin toivoa!
Uusille tervetuloa mukaan minunkin puolestani!
Kiitos onnitteluista ☺️
Bluna, mulla esikoisen raskaus oli melko oireeton. Olo oli oikeastaan jopa parempi kuin normaalisti ja sanoinkin monesti että voisin aina olla raskaana. Ennen ensimmäistä ultraa joka oli rv 13, jännitin aika paljon että kasvaako masussa mitään. Olikin todella epäuskoinen olo kun siellä kyydissä viuhuikin reipas lapsenalku. ❤️
Tässä ovulaation lähestyessä mietiskelen, että onko teillä muilla välillä vaikeuksia saada itseä tsempattuu petipuuhiin? Oon huomannut et itsellä on viime kierroissa ollut vähän hankaluutta nimenomaan oviksen tienoilla...varmaan jatkuvat pettymykset siitä etten raskaana vieläkään ole ja se tieto, että juuri tiettyinä päivinä pitäisi seksiä harrastaa vaikuttaa....
Tiialiina, meillä ei sinänsä ollut haastetta tsempata petipuuhiin oviksen aikaan, mutta sanotaanko nyt näin, että aika nopeasti se oli se pitkälti ainut motivaatio siihen. Ehkä yritysjakson 1. tai 2. päivä olivat ihan muutenkin toivottavia, mutta sitten yleensä se 3. ja joskus vielä yritetty 4. tai jopa 5. krt samalla viikolla oli jo ihan vaan puhtaasti raskautumisen vuoksi. Asiasta siis tuli kyllä ns. työtehtävä, mies kutsuikin sitä sillä nimellä. Ehkä kuvaavaa on se, että nyt kun raskautuminen viimein onnistui, niin petipuuhia ei olekaan ollut kertaakaan sen jälkeen vaikkei kumpikaan ole mitenkään kieltäytynyt, ei vaan ole tullut esille. Kysyin mieheltä, että mitä hän on asiasta mieltä, että haittaako häntä jotenkin se ja hän totesi, että on vain erittäin iloinen että saa ”lomailla” kaiken yrityksen jälkeen 😅 Vaikka siis muuten on kuulemma tyytyväinen suhteeseen, mutta rehellisesti sanottuna haluaa nyt vain löhötä illat sohvalla ja katsoa yhdessä vaikka leffaa.
Ja täsmennän vielä, että pointtina siis ylläkirjoittamassani oli se, että on täysin tuttua että homma alkaa ns puuduttaa pidemmän yrityksen jälkeen, vaikka pariskunta toisistaan paljon pitäisikin. Mutta jos vaan jaksatte yrittää sopivaan aikaan niin toivon mukaan se vielä palkittaisiin 😊
Komppaan Blunaa, molemmilla oli motivaatiota puuhastella ovulaation tienoilla koska oli yhteinen tavoite & päämäärä, mutta suht suorituskeskeistähän se oli varsinkin mitä kauemmin aikaa kului eikä plussaa kuulunut. Enemmän aina jännitti miehen puolesta, itse kun ei paljoa vaatinut haaroja levittää väsyneenäkään mutta mieheltä vaatii suurempaa panosta 😅 ja meillä myös ihan sama että plussan jälkeen ei ole seksiä harrastettu, jotenkin se on ollut ”huojentavaa”. Pikkuhiljaa alkaa tulla olo että voisihan sitä tehdä mielikin ihan vain huvikseen, mutta ei olla myöskään otettu aiheesta mitään stressiä.
Paljon onnea Mannapuuro! 😍
Hirmuisesti voimia yrittäville!
Onnea mannapuuro! ❤️
Tervetuloa uusille!
Noista petipuuhista, meillä kans oli just kuukauden tauko, kun ei vaan jaksa :D ei kyllä ole niin ollut mielessäkään ja pahoinvointi siihen lisänä. Rinnat myös ihan kosketusarat, että varoa pitää.
Mulla tänään 9+0 ja jännittää edelleen, että onko ketään mukana. Pahoinvointi kyllä enteilisi, että on! Jotenkin ehkä jäänyt päälle se, kun raskautta yrittäessä kuvitteli aina tuntevansa raskausoireita ja aina sai pettyä. Maanantaina eka neuvola ja toivottavasti edes sydänääniä kuunnellaan, samalla saan kai ajan nt ultraan.
Tsemppiä niin paljon kaikille! Meilläkin tärppäs todellakin, kun vähiten odotin. ❤️
N33+M36
Esikoinen 12/15 (yritystä 7/13 alkaen)
Kuopus haave 09/19 +1/22
Enää pari päivää Piukulla odotusta, toivottavasti maanantai palkitsee teitä kauniilla sykkeellä!
Joko Mannapuuro uskalsit varata neuvolaa tulevaksi?
Täällä ihan samaa pohdintaa itsensä ja välillä myös miehen motivoinnista petipuuhiin. Musta meillä kaikkineen huonontuu into seksiin yrityskertojen karttuessa. Mies osasi sanoa, että hän tuntee painetta kun pitäisi aina ovulaation tullen tehdä mieli oli intoa / kuntoa (viimeisin kierto kumpikin koronassa ja pakko jaksaa yrittää..) ja että onko aina pakko kertoa jos ovuloin. Itse jossain pms-oireissa räjähdin, että arvaa jaksanko itse pissiä tikkuun ja miettiä jokaista rinnan aristusta ja munasarjan nipistystä. Viesti meni kuulemma perille ja saatiin sopu. Kauhea toive onnistua kummallakin, niin väistämättä kumpikin tuntee paineita ja stressiä.
Täällä muuten alkoi uusi kierto. Yllättävän chillisti suhtauduin tähän. Seuraavaan ovulaation tulee just vajaa viikko ennen ensikäynti, eli sitä kohti vielä luomuna.
Yritys aloitettu 1/21 N35 ja M36
Helville piti vielä sanoa että hienoa kun asiat etenevät! Toki nyt toivotaan että tärppää tästä tokasta letrokierrosta. 😊