40 v. miehenä melkein mahdottomuus löytää enää parisuhdetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa yksinhuoltajissa?

Suurin osa niistä "ei hae lapselleen isää", mutta hakee sitten kuitenkin sitä elättäjää ja pitäisi olla kuin ydinperhe ja saat maksaa muksun matkat Linnanmäelle.

Minun suhteet kyllä kaatuu jatkuvasti siihen, etten halua muuttaa miehen kanssa yhteen enkä edes esittele lapsiani miehelle. Näin tekevät muutkin nelikymppiset tuttavanaiset toisella kierroksella. Haluaako miehet johonkin täysihoitoon mun palveltavaksi, vai mistä on kyse?

No tämä kuulostaa ihan normaalilta käytökseltä, ja sinä kuulostat ihan täyspäiseltä ihmiseltä! Jos hakisin seuraa niin sun kaltaista just hakisin! Tsemii!

Sekö sitten ei ole normaalia, että etsii elämänkumppania? Ja jos etsii elämänkumppania, niin kyllä silloin yleensä esitellään kumppanille juuri lapset ja esim. omat vanhemmat.

Onko se jotenkin noloa tässä iässä etsiä ihan vakavaa suhdetta eikä mitään tapailusuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

MInä olen sinua hieman vahempi, mutta oma kumppaninetsintä kaatuu yleensä samaan kuin minkä joku muukin tuossa mainitsi - en halua muttaa yhteen ja elää uusioperhe-elämää vaan haluan elää perheenä vain lasteni kanssa. Tämä ei tunnu miehille pidemmällä tähtäimellä sopivan, vaan he haluavat ilmeisesti enneminkin apua arjen pyörittämisessä tms. Että emme me kaikki lapselliset naiset suinkaan ole varaisää ja elättäjää lapsillemme hakemassa.

Ihan sama kokemus. Olin 2 lapsen yksinhuoltaja ja mieskaverit olisivat halunneet muuttaa meidän kotiimme täysihoitoon ja mieluummin niin, että olisin heivannut lapset ulos kodista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa yksinhuoltajissa?

Suurin osa niistä "ei hae lapselleen isää", mutta hakee sitten kuitenkin sitä elättäjää ja pitäisi olla kuin ydinperhe ja saat maksaa muksun matkat Linnanmäelle.

Asuin hetken aikaa tuollaisen naisen kanssa saman katon alla. Alussa selitti, että missään nimessä minun ei tarvitse kohdella lasta omanani, mutta kun en sitten osallistunut leirikoulumaksuihin niin alkoi huuto, että sinähän lupasit hyväksyä sen, että minulla on lapsi, valivalivali.

Nämä ovat hankalia tilanteita. Jos se yh on itse pienituloinen, hän saisi yksin asuessaan toimeentulotukea, jota myönnettäisiin myös lasten harrastuksiin yms. Mutta suhteessa eläessä hän ei saa, eli pahimmassa tapauksessa äidin parisuhde voi huonontaa lapsen elintasoa. Fiksumpaa asua erillään, jos ei oikeasti haluta yhteistaloutta, tai jos ei kummankin taloudellinen tilanne ole suunnilleen samanlainen. Muuten kärsijänä voi olla nimenomaan se lapsi, joka ei enää saa mitään. Tietysti kaikki yh:t eivät ole köyhiä, eikä tuollainen riippuvaisuus tuista ole tietenkään mikään lähtöoletus. Mutta joissain tilanteissa kyllä yhteenmuutto ja erillistalous voi tarkoittaa nimenomaan sitä, että lapsen elintasoa heikennetään tietoisesti. En ainakaan itse ajattelisi, että aikuisen miehen onnellisuus pitäisi olla perheen tai yhteistalouden (tai miksi sitten pitäisi kutsua) ykkösprioriteetti.

No, itse olen yh, joka tulee ihan mukavasti toimeen, ja tykkään asua itsekseni lasten kanssa. En ymmärräkään oikein uusperheitä, ellei olla yhteistä lasta suunnittelemassa. Koska ihan hyvin voi olla sitoutuneessa parisuhteessa, vaikka on omat asunnot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa yksinhuoltajissa?

Suurin osa niistä "ei hae lapselleen isää", mutta hakee sitten kuitenkin sitä elättäjää ja pitäisi olla kuin ydinperhe ja saat maksaa muksun matkat Linnanmäelle.

Minun suhteet kyllä kaatuu jatkuvasti siihen, etten halua muuttaa miehen kanssa yhteen enkä edes esittele lapsiani miehelle. Näin tekevät muutkin nelikymppiset tuttavanaiset toisella kierroksella. Haluaako miehet johonkin täysihoitoon mun palveltavaksi, vai mistä on kyse?

No tämä kuulostaa ihan normaalilta käytökseltä, ja sinä kuulostat ihan täyspäiseltä ihmiseltä! Jos hakisin seuraa niin sun kaltaista just hakisin! Tsemii!

Sekö sitten ei ole normaalia, että etsii elämänkumppania? Ja jos etsii elämänkumppania, niin kyllä silloin yleensä esitellään kumppanille juuri lapset ja esim. omat vanhemmat.

Onko se jotenkin noloa tässä iässä etsiä ihan vakavaa suhdetta eikä mitään tapailusuhdetta?

Voidaanko vain sopia, että kukin etsiköön sellaista suhdetta sellaisilla spekseillä, jotka itselle omassa elämäntilanteessa hyviltä tuntuvat? Tuskin tässä on ollut kirjoittajalla tarkoitus sanoa, että muu olisi suhteessa epänormaalia, vaan vain että sellainen suhde sopisi hänellekin. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika aseksuaalissa?

Kai hekin saavat rakkautta etsiä?

Ei aseksuaaleissa ole mitään vikaa.

Mutta kenenkään ei-aseksuaalin ei tarvitse heitä myöskään tapailla tai yrittää alkaa seurustella heidän kanssaan. Saati rakastaa.

Aseksuaalit saavat olla sellaisia kuin ovat - ihan keskenään.

Ei vaan löydä ketään toista.

Ja sitä paitsi kyllä on myös ace ja allo pareja.

Ihmettelen miten ap löytänyt noin suuren määrän aseksuaaleja, itse en ole löytänyt YHTÄKÄÄN!

Vierailija kirjoitti:

Eli jos haluaa lapsen kuvioon on ilkeä nainen joka vaatii isähahmoa. Jos ei, ei kelpaa koska ei anna kaikkea peliin? Ei lapsi tarkoita sitä, että vain toisen aikataulun mukaan mennään. Minä ainakin pystyn järjestelemään paljonkin aikaa myös toisen toiveiden mukaisesti.

Mutta kaikkihan on juurikin noin vaikeaa :)

Se että ei edes halua esitellä omaa miesystäväänsä lapselle on aika kaukana siitä, että mies on lapsen isähahmo. Olisiko tässä joku keskitie, hmm? Yleensä lapsella kuitenkin on oma isä, niin miksei se miesystävä voi olla vain äidin miesystävä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa yksinhuoltajissa?

Suurin osa niistä "ei hae lapselleen isää", mutta hakee sitten kuitenkin sitä elättäjää ja pitäisi olla kuin ydinperhe ja saat maksaa muksun matkat Linnanmäelle.

Asuin hetken aikaa tuollaisen naisen kanssa saman katon alla. Alussa selitti, että missään nimessä minun ei tarvitse kohdella lasta omanani, mutta kun en sitten osallistunut leirikoulumaksuihin niin alkoi huuto, että sinähän lupasit hyväksyä sen, että minulla on lapsi, valivalivali.

Me emme ole edes puhuneet asiasta vaikka saman katon alla asutaankin. En kohtele lasta kuin omanani, enkä osallistu kustannuksiin joulu- ja synttärilahjoja enempää. Tietenkin maksan ruoka- ja kotitalouskuluista puolet ja olen luotettava aikuinen, enkä kohtele huonosti. Mutta oma lapsi vain ei ole oma lapsi.

Tuohon vaikuttaa varmaan lapsen ikäkin.

Minulla on 10-vuotias lapsi ja on aika absurdi ajatus, että sen ikäistä tulisi joku ihan uusi ihminen ”kohtelemaan kuin omanaan”.

Täysin eri asia silloin, jos se uusi kumppani on ollut lapsen elämässä siitä asti kun lapsi on ollut alle kouluikäinen tms.

Isompien lasten kanssa ei enää mitään ”kuin omanaan”-tasoisia kiintymyssuhteita synny.

Niin ja tuosta leirikoulumaksujutusta tuli mieleen, että en tietenkään vaatisi mitään osallistumista tuollaisiin.

Jos olisin surkeassa tilanteessa ja lapselle olisi jo se leirikoulu luvattu, niin kysyisin apua lapsen isovanhemmilta, tädeiltä/sediltä/enoilta ja kummeilta enkä miltään miesystävältä, joka ei olisi edes osallistunut lapsen kasvatukseen ja pikkulapsiaikoihin toisin kuin nuo mainitsemani, jotka ovat aina olleet osa perhettä.

Eli mitä odottaisin mieheltä: kohtelee hyvin ja antaa lapsen kasvaa rauhassa eikä esim. ahdistele teininä (en tiedä miten todennäköistä sellainen olisi, mutta kieltämättä tuntuu, että jos mies ei ole kiintynyt lapseen ihan lapsen pikkulapsiajoista lähtien, niin voiko se sitten altistaa tuollaiselle ettei osaa suhtautua teini-ikään yms.?), ei muuta.

-sama

Ise olen noin 40 vuotias, enkä eläessäni ollu parisuhteessa. - Joitain kertoja on tuntunut sille, että sinkkuuteni on paljon isompi ongelma joillekin muille kuin minulle itselleni. Olen hieman samantapaisessa tilanteessa kuin Andy elokuvassa 40 Vuotias neitsyt; Kaikki periaatteessa kaikki hyvin mutta, mutta...

Toki vuosin saatossa olen treffaillut ja tapaillut mutta parisuheeseen en ole vielä edennyt. Aseksuaali en koe tai tunne olevani En myöskään homo, enkä osaa ajaella, että sellaiseksi voisi "muuttua". - Tai ehkä silloin jos on syystä ai toisesta vuosia elänyt ns. kaapissa, niin 40 voisi olla viisasa myöntää asia edes itselle. -Koen, etä on muutoinkin helpompaa elää, jos voi olla itselleen rehellinen 

En ole myöskään erityisen inrovertti tai muutoin (ns) estynyt, vaikka siksi, että asuisin, jossain erityisen syrjäisessä paikassa  Voi olla, että olen ja elän loppikänikin sinkkuna mutta olisiko se oikeasti niin kamalaa?

 Toisaalta ei minulla ole mitään sitä vastaan, että vielä joskus asettuisin parisuhteeseen mutta koen elämäni nyt niin täyeläiseksi ja hyväksi sinkkunakin, että en jaksa tai viitsi kovin panosaa siihen, että löytäisin itselleni kumppanin.

Se "oikea" tulee kohdalleni jos on tullakseen. Ja toki voin vielä harkita sitäkin, että alkaisin oikeasti etsiä kumppania ja laittaisin itseni likoon tinderiin tai netin deittipalvelimille.        

No höpö höpö nelikymppiset naiset ei etsi viisikymppisiä miehiä vaan itsensä ikäisiä tai nuorempia. Eli mielestäsi kun ovat pettyneet ikäisiinsä laiskamatomiehiin niin hakisivat vielä vanhempia sellaisia? Hyvä vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli et voi katsella vuottakaan vanhempia kuin itse olet?

Miksi?

Mietin vaan, kun puhut vain 30-40v naisista, vaikka onhan ikäluokkasi naisia myös 40-45-vuotiaat..

40-vuotiaita naisia ei kiinnosta 40-vuotias mies. Ne on nähty jo ja nyt siirrytään sinne vanhempiin miehiin (45-50).

Enpä ole koskaan kyllä kuullutkaan moisesta.

Hassu ajatus kieltämättä, mutta ehkä suuremman varallisuuden perässä sitten menevät?

Joo sama, en minä tunnen ketään nelikymppistä naista joka erityisesti haluaisi itseään vanhemman miehen. Ikä ei välttämättä ole este mikäli löytyy muuten sopiva, mutta ei se ikäero mikään plussa ole, päinvastoin. Mutta ehkä ne on sitten vähän toisenlaisia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ap:n ikäinen ja jaan samat ajatukset. 

Olen myös ajatellut, että homostelu voisi olla varteenotettava vaihtoehto, mutta a . n aa li s .e k s. i hieman arveluttaa.

Tosin ap:n prosenttiluvut kaipaisivat korjausta: noin 50% yksinhuoltajia, 49% aseksuaaleja ja lopuista korkeintaan 1%:sta ehkä 10% olisi sellaisia, joiden kanssa voisi harkita seurustelua.

Lähipiirissä esimerkiksi minua on yritetty saada treffeille ikäiseni naisen kanssa, joka kuulemma etsii miesseuraa, mutta on adhd -pojan totaali-yh SEKÄ (mitä todennäköisimmin) aseksuaali, joka etsii ainoastaan cuddle buddya (ja "miehen mallia" - sekä lisäelättäjää - lapselleen). Olen kieltäytynyt kunniasta.

Melkoiset ennakkoluulot sinulla. Miehethän pitivät anaalista, joten mites se nyt onkaan este?? Vai onko este, että pitääkin itse antaa jotain homosuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInä olen sinua hieman vahempi, mutta oma kumppaninetsintä kaatuu yleensä samaan kuin minkä joku muukin tuossa mainitsi - en halua muttaa yhteen ja elää uusioperhe-elämää vaan haluan elää perheenä vain lasteni kanssa. Tämä ei tunnu miehille pidemmällä tähtäimellä sopivan, vaan he haluavat ilmeisesti enneminkin apua arjen pyörittämisessä tms. Että emme me kaikki lapselliset naiset suinkaan ole varaisää ja elättäjää lapsillemme hakemassa.

Ihan sama kokemus. Olin 2 lapsen yksinhuoltaja ja mieskaverit olisivat halunneet muuttaa meidän kotiimme täysihoitoon ja mieluummin niin, että olisin heivannut lapset ulos kodista.

Ai kamala. Joo, olen kuullut tapauksista, joissa teini-ikäiset tai nuoret aikuiset ovat käyneet uuden isäpuolen hermoille niin paljon, että olisi pitänyt heittää heidät mukamas ulos heti kun 18 vuotta tulee mittariin, jos ei jo aiemminkin. Tietäisin itse kyllä, kuka lentäisi niskapers-otteella ensin ovesta ulos. 

Mä mielelläni tapaisin tälläisen aseksuaali naisen.

Mistä löysit?

T. Aseksuaali mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli et voi katsella vuottakaan vanhempia kuin itse olet?

Miksi?

Mietin vaan, kun puhut vain 30-40v naisista, vaikka onhan ikäluokkasi naisia myös 40-45-vuotiaat..

40-vuotiaita naisia ei kiinnosta 40-vuotias mies. Ne on nähty jo ja nyt siirrytään sinne vanhempiin miehiin (45-50).

40-vuotiaita naisia ei varmasti kiinnosta vanhemmat! Kukaan ei halua orastavaa potenssiongelmaa ja vanhuudenvaivoja kumppaniltaan. Oman ikäiseltä hyväksyy mitä nyt tuleekin mutta ei kukaan asiakseen sellaista etsi. N39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli et voi katsella vuottakaan vanhempia kuin itse olet?

Miksi?

Mietin vaan, kun puhut vain 30-40v naisista, vaikka onhan ikäluokkasi naisia myös 40-45-vuotiaat..

40-vuotiaita naisia ei kiinnosta 40-vuotias mies. Ne on nähty jo ja nyt siirrytään sinne vanhempiin miehiin (45-50).

Enpä ole koskaan kyllä kuullutkaan moisesta.

Hassu ajatus kieltämättä, mutta ehkä suuremman varallisuuden perässä sitten menevät?

Joo sama, en minä tunnen ketään nelikymppistä naista joka erityisesti haluaisi itseään vanhemman miehen. Ikä ei välttämättä ole este mikäli löytyy muuten sopiva, mutta ei se ikäero mikään plussa ole, päinvastoin. Mutta ehkä ne on sitten vähän toisenlaisia naisia.

Ja tuskinpa nyt 5-10 vuodessa perus-Petterillä niin kamalasti varallisuuskaan kasvaa, että sen takia kannattaisi nelikymppisenä naisena katsella kymmenen vuotta vanhempia miehiä. Ihan kummallinen ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika aseksuaalissa?

Kai hekin saavat rakkautta etsiä?

Ei aseksuaaleissa ole mitään vikaa.

Mutta kenenkään ei-aseksuaalin ei tarvitse heitä myöskään tapailla tai yrittää alkaa seurustella heidän kanssaan. Saati rakastaa.

Aseksuaalit saavat olla sellaisia kuin ovat - ihan keskenään.

Ei vaan löydä ketään toista.

Ja sitä paitsi kyllä on myös ace ja allo pareja.

Ihmettelen miten ap löytänyt noin suuren määrän aseksuaaleja, itse en ole löytänyt YHTÄKÄÄN!

Koska seksuaalisilla naisilla on kysyntää, ja kukaan jolla on muitakin vaihtoehtoja ei halua ap:ta. Siitä tämä harha, että kaikki naiset on aseksuaaleja ja yksinhuoltajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos haluaa lapsen kuvioon on ilkeä nainen joka vaatii isähahmoa. Jos ei, ei kelpaa koska ei anna kaikkea peliin? Ei lapsi tarkoita sitä, että vain toisen aikataulun mukaan mennään. Minä ainakin pystyn järjestelemään paljonkin aikaa myös toisen toiveiden mukaisesti.

Mutta kaikkihan on juurikin noin vaikeaa :)

Se että ei edes halua esitellä omaa miesystäväänsä lapselle on aika kaukana siitä, että mies on lapsen isähahmo. Olisiko tässä joku keskitie, hmm? Yleensä lapsella kuitenkin on oma isä, niin miksei se miesystävä voi olla vain äidin miesystävä?

Voihan se olla. Mutta itse en halua olla sellainen äiti lapsilleni, jolla kulkee pyöröovesta vaihtuvat miehet eron jälkeen. En näe että se olisi laapsilleni hyväksi, eikä kyllä minullekaan. Odotan, että suhteella on oikeasti pidemmän ajan kestävyyttä ennen kuin esittelen miehiä lapsilleni. 

"30-vuotiaille naisille olet setämies ja 40-vuotiaille naisille olet muistutus huonosta liitosta samanikäisen ex-kumppanin kanssa, joten hakevat seuraa 45-50-vuotiaista miehistä. Jäljelle jäävät 36-38-vuotiaat naiset ja niistä markkinoilla on 90% yh:t, 9% aseksuaaleja ja 1% sopivia. Kannattaisiko alkaa homoksi"

Eli Yht: t ei kiinnosta, alle 30- vuotiaita et saa, ja 1% on sopiva= 16-25 vuotias, kaunis, hoikka, isorintainen, lapseton neitsyt.

Jännä juttu, kun ei naista löydy🤔

En usko, ap, että nelikymppisiä naisia kiinnostaa vanhemmat miehet. Nuoremmat kiinnostaa, ja niihin on makuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli et voi katsella vuottakaan vanhempia kuin itse olet?

Miksi?

Mietin vaan, kun puhut vain 30-40v naisista, vaikka onhan ikäluokkasi naisia myös 40-45-vuotiaat..

40-vuotiaita naisia ei kiinnosta 40-vuotias mies. Ne on nähty jo ja nyt siirrytään sinne vanhempiin miehiin (45-50).

Enpä ole koskaan kyllä kuullutkaan moisesta.

Hassu ajatus kieltämättä, mutta ehkä suuremman varallisuuden perässä sitten menevät?

Joo sama, en minä tunnen ketään nelikymppistä naista joka erityisesti haluaisi itseään vanhemman miehen. Ikä ei välttämättä ole este mikäli löytyy muuten sopiva, mutta ei se ikäero mikään plussa ole, päinvastoin. Mutta ehkä ne on sitten vähän toisenlaisia naisia.

Ja tuskinpa nyt 5-10 vuodessa perus-Petterillä niin kamalasti varallisuuskaan kasvaa, että sen takia kannattaisi nelikymppisenä naisena katsella kymmenen vuotta vanhempia miehiä. Ihan kummallinen ajatus.

Ai siksikö se 20v alkoi ehdottelemaan tapailua vaikka olen 43?

Onhan monilla nuorilla naisilla isän janoa ja erilaisia isäkomplekseja. Siihen traumatyöskentelyyn  olet noille kaksikymppisille juuri sopivan ikäinen.