40 v. miehenä melkein mahdottomuus löytää enää parisuhdetta
30-vuotiaille naisille olet setämies ja 40-vuotiaille naisille olet muistutus huonosta liitosta samanikäisen ex-kumppanin kanssa, joten hakevat seuraa 45-50-vuotiaista miehistä. Jäljelle jäävät 36-38-vuotiaat naiset ja niistä markkinoilla on 90% yh:t, 9% aseksuaaleja ja 1% sopivia. Kannattaisiko alkaa homoksi?
Kommentit (166)
Vai muistutus. No johan meni taas.
Ne viisi pelottavaa kirjainta...!
Vierailija kirjoitti:
Ne viisi pelottavaa kirjainta...!
Mätky?
Ei ton ikäisiä naisia setämiehet kiinnosta, jos kiinnostavat sinua, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla homosuhdetta, täällä eletään vain kerran!
Olen m42 ja juuri tapasin hyvä näisen, ei yh naisissa mitään vikaa ole.
Jos homoksi alkaminen on mahdollista, niin varmaan kannattaa. Jos pitäisi listata 10 onnellisinta paria jotka tunnen, niin siihen joukkoon tulisi useampi homopari. Erittäin pitkiä ja vakaita suhteita, joita yhdistävät harrastukset ja elämäntavat. Näyttää sivusta katsottuna todella helpolta ja rauhalliselta heidän yhteiselämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa yksinhuoltajissa?
Suurin osa niistä "ei hae lapselleen isää", mutta hakee sitten kuitenkin sitä elättäjää ja pitäisi olla kuin ydinperhe ja saat maksaa muksun matkat Linnanmäelle.
Minun suhteet kyllä kaatuu jatkuvasti siihen, etten halua muuttaa miehen kanssa yhteen enkä edes esittele lapsiani miehelle. Näin tekevät muutkin nelikymppiset tuttavanaiset toisella kierroksella. Haluaako miehet johonkin täysihoitoon mun palveltavaksi, vai mistä on kyse?
Mulla on jo isot lapset, mutta tyypillisesti nelikymppisellä miehellä on leikki-ikäisiä. Tai sitten on lapseton minäminä-tyyppi.
t. N40
Vierailija kirjoitti:
Jos homoksi alkaminen on mahdollista, niin varmaan kannattaa. Jos pitäisi listata 10 onnellisinta paria jotka tunnen, niin siihen joukkoon tulisi useampi homopari. Erittäin pitkiä ja vakaita suhteita, joita yhdistävät harrastukset ja elämäntavat. Näyttää sivusta katsottuna todella helpolta ja rauhalliselta heidän yhteiselämä.
Niin, mikäs siinä. Molemmat miehet voi lojua sohvalla ja juoda kaljaa ilman huolta että jäisi ilman seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa yksinhuoltajissa?
Suurin osa niistä "ei hae lapselleen isää", mutta hakee sitten kuitenkin sitä elättäjää ja pitäisi olla kuin ydinperhe ja saat maksaa muksun matkat Linnanmäelle.
Asuin hetken aikaa tuollaisen naisen kanssa saman katon alla. Alussa selitti, että missään nimessä minun ei tarvitse kohdella lasta omanani, mutta kun en sitten osallistunut leirikoulumaksuihin niin alkoi huuto, että sinähän lupasit hyväksyä sen, että minulla on lapsi, valivalivali.
Hei!
Mä oon se aseksuaali!
Onko se deal-breaker?
Mikä vika aseksuaalissa?
Kai hekin saavat rakkautta etsiä?
Jos ei löydy suhdetta, vika on yleensä ekana omassa naamassa tai luonteessa. Kyllä itsestään huolehtivalle ja ystävälliselle ihmiselle aina seuraa löytyy. Turha myöskään etsiä mitään nuoria missejä, vaan ihan omalla tasolla olevaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika aseksuaalissa?
Kai hekin saavat rakkautta etsiä?
Ei aseksuaaleissa ole mitään vikaa.
Mutta kenenkään ei-aseksuaalin ei tarvitse heitä myöskään tapailla tai yrittää alkaa seurustella heidän kanssaan. Saati rakastaa.
Aseksuaalit saavat olla sellaisia kuin ovat - ihan keskenään.
No aika hankalalta kyllä kuulostaa. Haluatko kuitenkin rakastua vai miksi etsit naista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa yksinhuoltajissa?
Suurin osa niistä "ei hae lapselleen isää", mutta hakee sitten kuitenkin sitä elättäjää ja pitäisi olla kuin ydinperhe ja saat maksaa muksun matkat Linnanmäelle.
Jos on tarkoitus vakavassa suhteessa olla ja yhdessä asua, niin ei siinä kyllä voi tehdä niin, että mies suhtautuu naisen lapsiin kuin nämä olisivat vain joitakin vieraita kakaroita, kyllä ne lapset pitää hyväksyä perheenjäseniksi. Sama juttu jos nainen haluaa vakavan suhteen yh-isän kanssa. Ja vaikka lapset asuisivatkin sen toisen vanhemman kanssa, niin kyllä se on hyväksyttävä, että lapset ovat kiinteä osa kumppanin elämää, ja samalla tulevat myös osaksi omaa elämää.
Ja eiköhän kulut jaeta yhteisessä taloudessa.
Terveisin lapseton
Mikset etsisi kumppania sen 1% joukosta, jotka ovat sopivia? Vai oletko poly ja kaipaat useampaa suhdetta samaan aikaan? Nelikymppiset naiset muuten eivät etsi vanhempaa, vaan suunnilleen samanikäistä. Olen itse 43, ja kumppanin ihanneikä olisi 37-46.
Mitä vikaa yksinhuoltajissa?