Oletko luovuttanut munasoluja tai suunnitteletko ryhtyväsi luovuttajaksi?

En ole, mutta mies on luovuttanut spermaa monta kertaa. Sai siitä jopa aikaisemmassa kotimaassamme rahaa.

En ole, mutta olen kokenut punktion kun omia munasoluja kerättiin lapsettomuushoidoissa. Saa kysyä toimenpiteestä ja lääkkeistä :)

Mä olen harkinnut asiaa pitkään, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi toimia asian eteen enkä ole vielä 100 % varma haluanko. Toisaalta vähän vierastuttaa ajatus siitä, että jossain olisi mun biologisia jälkeläisiä, vaikka en ole vielä edes ensimmäistäkään synnyttänyt. Jää nähtäväksi!

Sain esikoisen 1991 ja silloin olin valmis moiseen. Soitinkin jopa klinikalle ja kysyin miten menetellä, mutta esteenä oli silloin vielä liian lähellä ollut synnytys. Onneksi asia sitten jäi... Ehkäpä perimässäni on jotakin vikaa, koska lapsi osoittautui myöhemmin lievästi/ keskivaikeasti kehitysvammaiseksi. Syytä ei kyllä koskaan löydetty.

"Itse en nuorena synnyttämättömänä naisena lähtisi luovuttamaan munasoluja", Klemetti sanoo jo ennen kuin olen sitä edes uskaltanut kysyä.

Tuo on lainaus tästä jutusta:

http://www.hs.fi/sunnuntai/Munasolu+on+luovuttajalle+kallis+lahja/a1374895284401?sivu=1

En luovuttaisi. Kahdesta syystä:

Todennäköisesti munasoluni eivät kelpaisi sairastamani keliakian takia.

Ja vaikka olisin perusterve, niin en haluaisi kenenkään muun kasvattavan "lapsiani". Minua kauhistuttaisi ajatus, että en voisi mitenkään vaikuttaa oman jälkeläiseni elämään.

Olen luovuttanut kerra. Aikomus olisi oman lapsiluvun täytyttyä luovuttaa uudelleen. Simppeli homma, psykologi haastattelee, laajat verikokeet, joista näkyy kaikki mahdollinen.

Piikittäminen oli iisiä, sellasella insuliinikynällä vaan. Tosin munasolut irroittava(?) pistos oli ihan ruisku, ja sen kanssa sai olla todella täsmällinen. Keräys oli kivuton, nukuin pari tuntia toimenpiteen jälkeen ja läksin fillarilla himaan. Pari päivää keräyksen jälkeen oli menkkamaista vihlontaa alavatsassa, ei muuta.

Kyllä oli hienoa nähdä klinikalla iloisia kasvoja, kun olivat saaneet raskauden alulle (en siis tavannut näitä mun tyyppejä, vaan ehkä niitä toisia ohimennen siellä aulassa). Suosittelen!

Olen harkinnut, mutta lakimuutos esti aikeeni. En halua että 18 vuoden päästä joku ilmestyy kotiovelleni

Olen nuori synnyttämätön nainen, joten en tiedä olisinko vielä ideaali synnyttäjä, mutta joku päivä tahdon tuon proseduurin käydä lävitse. Ajatus tahattomasta lapsettomuudesta tuntuu niin raastavalta että jos voin asiaa jotenkin auttaa niin mielelläni sen teen. Hormonaaliset vaikutukset pelottaa ehkä eniten, koska en ole koskaan reagoinut esim. e-pillereihin erityisen hyvin. Piikitys myös ehkä, tai lähinnä se ruiskupiikki :D jää vain mietityttämään että mikähän se otollisin aika tälle sitten olisi..

Minä olen monesti harkinnut! Minulla on "supermunasolut" eli olen raskautunut aina heti kun on alettu hiukan laiskasti yrittää. Esim. kerran seksiä oli yhdesti kierrossa, arvatkaa raskauduinko ;)

Olen miettinyt onko hormonit pahojakin myrkkyjä (en pysty käyttämään mitään pillereitä tai edes hormonikierukkaa) ja sattuuko missään vaiheessa.

Minulla on astma ja migreeni - uskoisin kyllä että lapsettomat ottaa mieluummin astmaisen migreenilapsen kuin ei lasta ollenkaan - mutta huoliiko ne mua sit ollenkaan?

Ja saako siitä oikeasti 500€?

Entä voinko itse vaikuttaa kuka soluni saa? (Jos laitan vaikka että ei saa antaa uskovaisille, hahaaa)

Mä voisin rueta myös sijaiskohduksi mut sen ne tais kieltää? -11

En ikipäivänä lähtisi siihen. Miettisin koko ajan, millaisia ne "minun" lapset on ja onko niillä kaikki hyvin. Muutenkin minusta aika kauhea ajatus, ei millään pahalla lapsettomuudesta kärsiville.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 15:29"]

Olen harkinnut, mutta lakimuutos esti aikeeni. En halua että 18 vuoden päästä joku ilmestyy kotiovelleni

[/quote]

+ lisäksi pohjimmiltaan inhottaa ajatus siitä, että jossakin päin Suomea(/maailmaa) kasvaa lapsi joka kuitenkin on biologisesti minun.

Ehkä. Lapsettomia evät kai mielellään ota? Tuntisin jonkinlaista vastuuta siitä lapsesta, kun olisi biologisesti minun aikaansaannostani. Se ei haittaisi, vaikka ilmestyisi ovelleni.

En, koska en tiedä millaiseen perheeseen lapsi syntyisi. Tuntuisi siltä, että lapsi kuitenkin olisi jollain lailla minun. Miettisin miltä hän näyttää, näyttääkö minulta, ja onko luonne minulta ja mitä jos lapsi on syntynyt kovin erilaiseen perheeseen kuin mitä itse on - ymmärretäänkö häntä. Ylipäänsä jo ajatus siitä, että jossain on "minun" lapseni herättäisi hirveän suojeluvietin sitä lasta kohtaan.

Olen luovuttanut useamman kerran ja aion vielä tämän vuoden puolella luovuttaa taas. Onhan siitä vähän vaivaa, mutta kun miettii iloa suhteessa vaivannäköön, niin se on sen arvoista :)

Paljon siitä luovuttamisesta saa korvausta? Ja saisiko esim. ulkomailla enemmän?

T: rahanahne

Mulla on kaksi omaa lasta, helposti alkunsa saaneita, toinen vielä vauva eli ilmeisesti ei ihan heti olisi luovutushommat hormoneineen ajankohtaisia. Molemmat lapset aika mukavia olleet, tällaisia voisin "luovuttaakin" ja olisi sitten vastaanottajien osuudessa vika jos tuleekin muuta kuin leppoisia, fiksuja lapsia ;). Olen joskus ajatellut että voisin jopa ryhtyä sellaiseen kohdunvuokraukseen, kun raskaudet ja synnytykset olleet helppoja, mutta ehkä se olisi vähän turhan extriimiä. Jos luovutusmunasolusta syntynyt lapsi tulisi kotiovelle, niin se olisi minusta jännää, olisi kiva tutustua mutta jos ei niin ei. En osaa kuvitella että kokisin menettäneeni oman lapsen tai luovuttaneeni hänet vieraille ihmisille, vaan lähinnä olisi kiinnostavaa nähdä miten geenit ilmenee. Olisihan se ikävää jos tulisi myöhemmin ilmi että vaikka multa periytyvät persoonallisuuspiirteet ei ole omien vanhempien kanssa menneet yksiin ja olisi siitä kärsinyt, mutta en oikein usko että sen "parempia" vanhempia omalle lapselleen maailmasta löytyy kuin luovutusmunasoluihin turvautuvat. He on kuitenkin tosissaan sitä lasta halunneet ja käyneet raskaita hoitoja läpi, lapsi on kasvanut äitinsä vatsassa ja on isänsä ihan biologisestikin. Tietysti kaikenlaista voi tapahtua mutta ei se tuntuisi siltä että oma lapsi on vieraiden luona.

Ei ole vakavia sairauksia itsellä eikä suvussa. Olen kylläkin lihava, BMI 30. Pitäisikö laihduttaa ennen kuin lähtee tai voidaan edes hyväksyä lahjoittajaksi?

T. ap

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 16:03"]

Paljon siitä luovuttamisesta saa korvausta? Ja saisiko esim. ulkomailla enemmän?

T: rahanahne

[/quote]

Suomessahan korvaus on ihan nimellinen. Amerikassa kuulemma maksetaan hyvin, olisko ollut 5000 - 10 000 dollaria per luovutus. Sillä hinnalla mäkin saattaisin innostua luovuttamaan. En oikein tykkää siitä, että lääkärit rahastavat mun munasoluillani ihan törkyhintoja (eikö lapsettomuushoidot ole melko kalliita?) ja mulle maksetaan matkakulut ja joku parisataa.

Mäkin oon rahanahne mutta ei taida onnistua tuo Amerikkaan lähteminen luovutusta varten :D. Ja varmaan siellä olisi paljon tiukempi seula, eivät ottaisi luovuttajaksi kun on karvaiset käsivarret, huono näkö ja rumat hampaat. Niin ja läskiä.

t. ap