Ystäviä tai edes kavereita aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinussa itsessäsi on nyt vikaa, jos et löydä kavereita. Kirjoitit, että olet kranttu, joten muuta itsesi normaaliksi. Opettele ajattelemaan itseäsi ihan tavallisena ihmisenä, sillä et ole mikään uniikki lumihiutale.

Jos et löydä kavereita, niin voit syyttää vain itseäsi.

Millainen on ”normaali”?

Ihminen, joka osaa olla muiden ihmisten kanssa. Sellainen, joka osaa keskustella eri asioista, osaa kuunnella, ei juorua tai kerro jollekin miehelleen kaikki mistä on puhuttu, on mukava, kohtelias, huumorintajuinen ja asiallinen. Ei ole vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Sinussa itsessäsi on nyt vikaa, jos et löydä kavereita. Kirjoitit, että olet kranttu, joten muuta itsesi normaaliksi. Opettele ajattelemaan itseäsi ihan tavallisena ihmisenä, sillä et ole mikään uniikki lumihiutale.

Jos et löydä kavereita, niin voit syyttää vain itseäsi.

Ihan totta, tunnustan että syy on minun. Elämä kun on liian lyhyt vietettäväksi epämieluisassa seurassa. Mutta kerro nyt MITEN muuttaisin itseni "normaaliksi", ehkä samat lääkkeet kun sulla? Vaiko suoraan lobotomia..

Olen myös yksinäinen. Asun lapseni kanssa, tällä hetkellä työtön. Odotan että lapseni kasvaa täysi-ikäiseksi, muutan sitten pois Suomesta koska täällä on mielestäni ahdistava ilmapiiri. En koe suomalaisia arvoja omakseni. Täällä ei muulla ole merkitystä kuin mammonalla, pikku Amerikka. Ihmiset kerskuvat täällä vain omaisuudellaan ja ovat tyhjiä sisältä. Olen matkustanut paljon, ja olen huomannut, että voin paremmin muualla kuin täällä.

Sama ongelma minulla. Olen 45 v ja olemme muuttaneet miehen työn takia monta kertaa. Pikkulapsen äitinä sain paljon kavereita naapurustosta, mammakerhosta ja töistäkin. Sen kun pyysi että tuletteko joskus meidän kanssa puistoon/ meille leikkitreffeille. Ei ollut niin nuukaa oliko samanhenkinenkään tyyppi, pikkulapsiarjesta riitti juteltavaa.

Mutta mistä löytyisi teinien äidille kavereita? Ei enää pelkkään ajan tappamiseen vaan syvempää aikuisten ystävyyttä.Toivottavaa olisi siis samanhenkisyys ja se että jutut ei jumittuisi arkiasioihin vaan voisi pohtia elämää ja maailmaa.Sukulaisten kanssa saa kuulla ihan tarpeeksi kesäkukista, marjastuksestq ja käsitöistä.

Mistä olette yksinäiset? Itse olen Lapista. Alueen puolestakaan en nirso ole. Ei vain löydy ketään, vaikka koko lappi on hakualuetta. Ilmeisesti sen kaverin pitää olla ihan naapurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan olemassa joku tinderinkaltainen sovellus, missä vois sanoa, että etsin vain ystävää? Vai onko sellaisen käyttäminen noloa?

Kirjeenvaihtosivusto www.etsitaanystavaa.com.

Ei tuo sivu toimi?

Vierailija kirjoitti:

Sen siitä saa kun nuorempana/mammautuessa jättää vanhat ystävänsä. Uusia voi olla vaikeampi saada. Kannattaisi pitää huolta ystävyyssuhteista.

Meitä on myös monta, joilla ei niin kauheasti niitä ystäviä ole ollutkaan. Ehkä on opiskellut / työssä miesvaltaisella alalla, joten naispuoleisia kavereita ei vaan ole. Tai joku hyvä ystävä on ehkä muuttanut pois, joku on ehkä kuollut.

Itse en yhtään jaksa jutella lapsista, sisustuksesta, tms. usein naisia kiinnostavista asioista.

Että ehkä "ei se ole vaikeaa" ja " sen siitä saa" kommenttien sijaan monelle tänkin ketjun yksinäiselle olisi arvokkaampaa jakaa vinkkejä ystävien saamiseksi. Lemmikki, risteilyt, ym.

No just tuo, Suomesta pitäisi päästä pois myös itseni, että olisi edes pieni mahdollisuus löytää kaltaisiaan ihmisiä. Ensin minä-minää kuunneltava sellaiset 25-30 vuotta, sitten minä-minä ja mun kumppani ja sit meidän perhe/meidän kullanmuru(t)jankkauksia ja päälle just toi mammonan palvonta:talot,mökit,veneet,osakkeet jne. ,en jaksa eikä kiinnosta!!!!

Vain yksi tapa elää "oikein"yhä täällä, kaikkia työttömiä,köyhiä, sairaita,sinkkuja ym. oman polkunsa kulkevia vihataan ja halveksutaan yhä ihan avoimesti vaikka muuta väitetäänkin samaan aikaan kivenkovaan...Ei näy käytännössä "erilaisuuden sietäminen"jne.