5-vuotias käyttää kaupassa kaikki keinot manipuloinnista uhkailuun saadakseen karkkia, olen ihan loppu

Eikös ole semmoisia lapsiparkkeja kauppakeskuksissa, johon voi jättää lapsen kun menee tekemään ostoksia?

Riko sen tavaroita kotona ja räi sen vaatteisiin. Häpäise kavereiden edessä tai uhkaile sillä. Tee ruokaa josta ei pidä. Kännykät, telkkari ja kaikki pelit pois tai riko ne siltä.

Itse sanon kerran ei ja sen jälkeen asiasta ei keskustella. Olen kun en kuulisi. Aika nopeasti on mennyt siihen, ettei kysytä kun kerran.

Ladydickillä peppuun niin rupee olemaan kunnolla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otahan neuvolassa puheeksi, kyseessä vauvan pahoinpitely.

Epäilen vahvasti provoksi, mutta mistä näistä nykyajan kädettömistä äideistä tietää.

Isäthän eivät osaa kasvattaa eikä mitään muutakaan. Siittää ruiskauttavat ja juoksevat karkuun. Liittyisiköhän tämä siihen, että pojista tulee häiriköitä? Pitäisikö poikasikiöt alkaa selektiivisesti abortoida tämän ketjun katkaisemiseksi?

Äiti tekee parhaansa, eikä useimmilla äideillä ole mitään aiempaa kokemusta kasvattamisesta. Koeta sitten yksin ja kylmiltään sinnitellä.

Ap:lle tämä: mä jätin potkuitkuraivarikersani kaupan lattialle huutamaan ja lähdin kassan kautta pois. Koko ajan toki silmäkulmasta seurasin hänen tekemisiään. Tenava rauhoittui hetkessä, juoksi perääni ja otti kädestä kiinni. Näköyhteys säilyi koko ajan hänelläkin, se on tärkeää.

Ehkä hän pelkäsi hylkäämistä, ehkä vain tajusi käyttäytyvänsä sietämättömästi, mutta tuo ei koskaan toistunut. En usko pysyvää sielullista vammaa tuottaneeni, koskapa käsi kädessä turvallisesti lähdimme pois, eikä asiaan enää palattu.

Oman kokemuksen mukaan äidit ei osaa kasvattaa, eikä juuri mitään muutakaan. T: isän kasvattama tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Riko sen tavaroita kotona ja räi sen vaatteisiin. Häpäise kavereiden edessä tai uhkaile sillä. Tee ruokaa josta ei pidä. Kännykät, telkkari ja kaikki pelit pois tai riko ne siltä.

Onpas lapsellista ja uhmaikäisen käytöstä.

Lasten manipulatiivista käyttäytymistä ja vedättämistä ylläpitää se, että aikuiset lähtevät voimakkaasti tunteella mukaan. Ehkä paras tapa on viileä suhtautuminen ja ettei lähde siihen peliin.

Olen kyllä todella tyytyväinen etten hankkinut lapsia. Aivan helvetin rasittavia ja nylyään ei saa antaa selkäänkään, se kyllä auttaisi tähänkin.

0/5

Itsesäätelytaitoja harjoitellaan kaiken aikaa arkisissa vuorovaikutustilanteissa. Aivan kuten muutkin taidot, ne vaativat kehittyäkseen lukuisia toistoja. Lapsi oppii itsesäätelyä pitkälti aikuisen mallista.

Aikuisen tulee viestiä omalla toiminnallaan ja olemuksellaan, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja arvokkaita. Voimakkaita tunteita saa näyttää, kunhan tekee sen turvallisesti. Kiukun voi huutaa pois, mutta ketään ei saa satuttaa.

Aikuinen on suuttuessaankin turvallinen ja pystyy hallitsemaan omaa vihaansa, eikä esimerkiksi karju tai paisko astioita. Lapselle pitää myös kertoa, miksi aikuista suututtaa.

Kun lapsi on voimakkaan tunnekuohun vallassa, järkipuhe ei tavoita häntä. Sääntöihin ja sovittuihin käytäntöihin vetoaminen on tällöin bensaa liekeille.

Lapsi tarvitsee aikuisen apua selvitäkseen hankalasta tunteesta. Empatia on hyvä ensiapu ja laskee tehokkaasti kierroksia: ”Voi, että olet vihainen. Se ei haittaa. Rauhoitutaan yhdessä. Autan sinua pääsemään voimakkaan tunteen yli.” Empatia voi olla myös sanatonta: lämmin kosketus ja lempeä katse viestivät lapselle, että aikuinen hyväksyy hänet ja voimakkaan tunteen.

Lasta ei saa missään tapauksessa jättää yksin tai passittaa jäähypenkille. Teot viestivät lapselle, ettei aikuinenkaan pärjää ikävän tunteen kanssa. Näin lapsi oppii tukahduttamaan tunteensa.

Kun pahin tunnekuohu on ohi, lapsen kanssa rupatellaan niitä näitä tai käydään vaikka välipalalla. Kasvatuskeskustelun aika on vasta, kun lapsi on täysin rauhoittunut. Lapselle kerrotaan, kuinka tärkeä ja rakas hän on, mutta aikuinen ei hyväksy lapsen ikävää tekoa, kuten toisen ihmisen lyömistä tai tavaroiden rikkomista.

Herkästi tulistuvalle lapselle voi opettaa rauhoittumisen taitoja. Taidot ovat yksilöllisiä, ja ne löytyvät lapsen kanssa keskustelemalla. Yksi rauhoittuu aikuisen sylissä, toinen juoksemalla. Kolmas ei kestä lainkaan kosketusta, vaan purkaa liiat höyryt työntämällä seinää.

Nyrkkeilysäkin hakkaaminen ei välttämättä ole hyvä rauhoittumistapa, sillä se saattaa opettaa käyttäjäänsä hallitsemaan pahaa oloa lyömällä.

Olen varmaan psykopaatti äiti, mutta mulla ei ole poika koskaan likimainkaan tehnyt mitään tollaista. Jos jotain on tosissaan kielletty, niin asia on heti loppuunkäsitelty. Koskee kaikkia maailman asioita ja on mielestäni itsestäänselvyys.

Mikä on pahin asia mitä voi tapahtua, jos jätät sen lapsen yksinään välinpitämättömästi siihen karkkihyllylle riehumaan ja kirkumaan ja teet muita juttuja/poistut paikalta? Mitä pahaa lapselle käy jos hän ei saa tahtoaan läpi?

Onko nykylapset jotenkin riivattuja? Parhaillaankin kirkuu pelottavan hysteerisenä äidilleen joku alle kouluikäinen tossa pihalla (kuten hän tekee joka päivä), ja tätä kuulee muutoinkin ympäriinsä julkisilla paikoilla liikkuessaan. Ei siis mitään peruskiukuttelua, vaan todella huolestuttavaa rääkymistä.

Joustamattomia aivoja ei voi opettaa joustamattomalla kasvatustyylillä. Asioita ei tarvitse tehdä aina ennakkoon mietityllä tavalla. Päivät ja tunnetilat vaihtelevat, samoin lapselta vaadittavat asiat.

Olisiko napakka tukkapölly mitään? Toimi itselläni kun olin pikkulapsi. Ei liian kova mutta sen verran, että varmasti tuntuu. Olen melkoinen mulkvisti nytkin mutta saattaisin istua linnassa jos ei olisi vanhemmat lapsena kurittaneet aina kun aihetta oli. Olen tästä vanhempia jälkikäteen kiittänyt. Etenkin äiti oli joskus pahoillaan kun joutui melko kovalla kädellä kouluttamaan. Moneen kertaan mutsille sanoin, että hän toimi aivan oikein ja olen tosiaan todella tyytyväinen koska muuten olisin eksynyt elämässä aivan väärille teille. Nyt olen hyvätuloinen insinööri.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko napakka tukkapölly mitään? Toimi itselläni kun olin pikkulapsi. Ei liian kova mutta sen verran, että varmasti tuntuu. Olen melkoinen mulkvisti nytkin mutta saattaisin istua linnassa jos ei olisi vanhemmat lapsena kurittaneet aina kun aihetta oli. Olen tästä vanhempia jälkikäteen kiittänyt. Etenkin äiti oli joskus pahoillaan kun joutui melko kovalla kädellä kouluttamaan. Moneen kertaan mutsille sanoin, että hän toimi aivan oikein ja olen tosiaan todella tyytyväinen koska muuten olisin eksynyt elämässä aivan väärille teille. Nyt olen hyvätuloinen insinööri.

Sama. Äidin selkäsaunoihin alkoi tosin pidemmän päälle tavallaan tottumaan mutta sitten kun isältä sai selkään niin tiesi saaneensa ja meni perille mitä saa tehdä ja mitä ei.

Vauva ei ole mikään nyrkkeilysäkki! Osta sille stressilelu.

Tällä tavalla niitä "minulla on oikeus" -kusipäitä tehdään. Ei laiteta ajoissa rajoja.

Taaperoikäiset voivat olla todellisia nyrkkisankareita ja raivottaria. Vanhempien kannattaa kuitenkin pitää pää kylmänä, vaikka lapsen käytös olisi kuin kauhuelokuvasta.

Negatiivisten tunteet kuuluvat väistämättä lapsen kehitykseen. Jokaisen lapsen täytyy kokeilla rajoja ja opetella itsehillintää”, neuvolapsykologi Merja Värri kertoo.

Vanhemmat syyllistyvät helposti lapsen aggressiivisesta käytöksestä. Itsesyytöksiin ei kuitenkaan ole syytä.

”Taaperoikäisen aggressiivinen käytös on usein temperamenttikysymys. Toiset lapset ilmaisevat tunteitaan ja pettymyksiään hyvin voimakkaasti. On myös yleistä, että monilapsisissa perheissä lapset kamppailevat aggressiivisesti vanhempiensa huomiosta”, Värri sanoo.

Aggressiivisuus hävisi kuitenkin vasta kun lapsi kehittyi.

”Lyöminen loppui kuin seinään, kun poika oppi tuomaan tunteitaan esiin sanoilla”.

Uhkailet lastenkodilla niin rauhoittuu.