Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
5-vuotias käyttää kaupassa kaikki keinot manipuloinnista uhkailuun saadakseen karkkia, olen ihan loppu
01.07.2021 |
Olen yh ja tukiverkkoja ei ole joten lapset on otettava kauppaan.
Poika tosiaan käyttää kaikki keinot kauppareissulla. Ensin yrittää nätisti, äiti, mä meen kiltisti ajoissa nukkumaan koko viikon jos saan tän. No, kiellän ja sanon että ei ole karkkipäivä. Sitten kirkuu kuin syötävä, niin kauan että on ihan punainen ja hikinen. No, kirkukoot, en osta karkkia. Menee makaamaan karkkihyllyn eteen "mä en nouse tästä jos en saa tätä" noukin kärryyn sellaiset tavarat jotka pystyn niin, että lapsi on näköetäisyydellä. Ei muutakun kädestä kiinni ja itkevä poika + vauva ulos kaupasta.
Nyt on alkanut manipuloida ihan uudella keinolla mikä karmii minua. Nimittäin jo kotona lähtiessä sanoo "jos et sä osta mulle karkkia, lyön pikkusiskoa" Ja vaikka minulla on silmät selässä ja vauva 6kk koko ajan silmän alla, onnistui tämän tekemään. Kumarruin nostamaan tippunutta kynää ja poika löi vauvaa mahaan. En meinannut saada itkua millään loppumaan.
Onko lapsestani kasvamassa jonkin sortin psykopaatti? Joskus olen kertakaikkiaan niin poikki, että olen antanut jonkun tikkarin tai pienen suklaapötkön ottaa. Silloin käyttäytyy kuin enkeli.
Kommentit (377)
Lapsella on varmaan joku autismikirjon aivovaurio jos ei ymmärrä selvää puhetta. Toinen vaihtoehto on että kasvatusmenetelmät ovat aivan pielessä eli mitään kuria ja auktoriteettia ei vaikuta olevan.
Ehdotan pieniä rangaistuksia jos ei tottele ja kiitoksia kun kaikki menee hyvin. Sillä tavalla ne koiratkin oppivat käyttäytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otahan neuvolassa puheeksi, kyseessä vauvan pahoinpitely.
Epäilen vahvasti provoksi, mutta mistä näistä nykyajan kädettömistä äideistä tietää.
Isäthän eivät osaa kasvattaa eikä mitään muutakaan. Siittää ruiskauttavat ja juoksevat karkuun. Liittyisiköhän tämä siihen, että pojista tulee häiriköitä? Pitäisikö poikasikiöt alkaa selektiivisesti abortoida tämän ketjun katkaisemiseksi?
Äiti tekee parhaansa, eikä useimmilla äideillä ole mitään aiempaa kokemusta kasvattamisesta. Koeta sitten yksin ja kylmiltään sinnitellä.
Ap:lle tämä: mä jätin potkuitkuraivarikersani kaupan lattialle huutamaan ja lähdin kassan kautta pois. Koko ajan toki silmäkulmasta seurasin hänen tekemisiään. Tenava rauhoittui hetkessä, juoksi perääni ja otti kädestä kiinni. Näköyhteys säilyi koko ajan hänelläkin, se on tärkeää.
Ehkä hän pelkäsi hylkäämistä, ehkä vain tajusi käyttäytyvänsä sietämättömästi, mutta tuo ei koskaan toistunut. En usko pysyvää sielullista vammaa tuottaneeni, koskapa käsi kädessä turvallisesti lähdimme pois, eikä asiaan enää palattu.
Kaupassa näkee todella usein, jopa päivittäin näitä - yleensä äitejä, jotka heti jättävät itkevän lapsen niille sijoilleen, ja marssivat pois sanoen heihei, nyt äiti lähtee. Joskus tekisi mieli tempaista se mamma käsivarresta takaisin, ja karjua, että nyt **tu ne valot päälle. Lapselle voi tulla yhdestäkin tällaisesta kerrasta käsitys, että äiti voi lähteä ja hylätä milloin vain, jos lapsi on tehnyt jotain. Turvattomuuden tunteen syntymiseen ei paljoa tarvita.
Lopettakaa tuollainen toiminta! Terveisin myyjä.
Se on hyvä että oppii nuorena elämän kovat arvot. Lapsen on pärjättävä myöhemmin yksin eli mitä aikaisemmin tähän tottuu niin sitä parempi. Sillä tavalla ne villieläimetkin oppivat selviytymään vihollisia vastaan.
Sanot, että myös karkkipäivä poistetaan, jos ei lopeta.
Tärkeintä on tietysti se, että teet niinkuin olet luvannut eli ei karkkia milloinkaan.
Voisitko tilata ruuat kotiin vaikka kuukauden ajan. Se vaatii tietenkin suunnittelua. Maidot ym. voisit hakea kioskista. Katso, mitä teillä yleensä menee ja tee tilaus siltä pohjalta.
Tietysti, jos et voi olla varma siitä, että pystyt pitämään uhkaustasi tai sääntöjä, on parempi olla edes kokeilematta, koska jokainen luovutus lisää lapsen tahdonvoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otahan neuvolassa puheeksi, kyseessä vauvan pahoinpitely.
Epäilen vahvasti provoksi, mutta mistä näistä nykyajan kädettömistä äideistä tietää.
Isäthän eivät osaa kasvattaa eikä mitään muutakaan. Siittää ruiskauttavat ja juoksevat karkuun. Liittyisiköhän tämä siihen, että pojista tulee häiriköitä? Pitäisikö poikasikiöt alkaa selektiivisesti abortoida tämän ketjun katkaisemiseksi?
Äiti tekee parhaansa, eikä useimmilla äideillä ole mitään aiempaa kokemusta kasvattamisesta. Koeta sitten yksin ja kylmiltään sinnitellä.
Ap:lle tämä: mä jätin potkuitkuraivarikersani kaupan lattialle huutamaan ja lähdin kassan kautta pois. Koko ajan toki silmäkulmasta seurasin hänen tekemisiään. Tenava rauhoittui hetkessä, juoksi perääni ja otti kädestä kiinni. Näköyhteys säilyi koko ajan hänelläkin, se on tärkeää.
Ehkä hän pelkäsi hylkäämistä, ehkä vain tajusi käyttäytyvänsä sietämättömästi, mutta tuo ei koskaan toistunut. En usko pysyvää sielullista vammaa tuottaneeni, koskapa käsi kädessä turvallisesti lähdimme pois, eikä asiaan enää palattu.
Kaupassa näkee todella usein, jopa päivittäin näitä - yleensä äitejä, jotka heti jättävät itkevän lapsen niille sijoilleen, ja marssivat pois sanoen heihei, nyt äiti lähtee. Joskus tekisi mieli tempaista se mamma käsivarresta takaisin, ja karjua, että nyt **tu ne valot päälle. Lapselle voi tulla yhdestäkin tällaisesta kerrasta käsitys, että äiti voi lähteä ja hylätä milloin vain, jos lapsi on tehnyt jotain. Turvattomuuden tunteen syntymiseen ei paljoa tarvita.
Lopettakaa tuollainen toiminta! Terveisin myyjä.
Kasvatusalan ammattilaiset ovat tästä asiasta täsmälleen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tarvitsevat rajoja ja rakkautta.
Totta ja kuka vitsaa säästää se lastaan vihaa. Vanha viisaus on taas unohdettu nykyajan kukkahattujen toimesta ja tässä on tulos, pienenä huudetaan karkkia ja vähän vanhempana ollaan kadulla mummoja potkimassa kun kotona on opetettu, että mistään ei saa rangaistusta.
Kukaan täällä ei ole kehottanut piiskaamaan lasta. Vitsasta puhuminen on konkreettinen vertaus ja sitä myös toteutetaan monessa perheessä. Mummojen potkijat kasvavat näissä vitsaperheissä, eivät niissä, joissa lapsia kasvatetaan asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ainoa jonka mielestä on outoa, kun täällä esitetään palkintoja normaalista käytöksestä? Sanallinen kehu riittää. Ennemmin niin, että huonon käytöksen kohdalla saavutettuja etuja (tv, ruutuaika, karkkipäivä jne) otetaan pois ja homman kohentuessa niitä palautetaan pikku hiljaa. Näin viisivuotias osaa jo yhdistää syyn ja seurauksen, joka tässä on tärkein asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otahan neuvolassa puheeksi, kyseessä vauvan pahoinpitely.
Epäilen vahvasti provoksi, mutta mistä näistä nykyajan kädettömistä äideistä tietää.
Isäthän eivät osaa kasvattaa eikä mitään muutakaan. Siittää ruiskauttavat ja juoksevat karkuun. Liittyisiköhän tämä siihen, että pojista tulee häiriköitä? Pitäisikö poikasikiöt alkaa selektiivisesti abortoida tämän ketjun katkaisemiseksi?
Äiti tekee parhaansa, eikä useimmilla äideillä ole mitään aiempaa kokemusta kasvattamisesta. Koeta sitten yksin ja kylmiltään sinnitellä.
Ap:lle tämä: mä jätin potkuitkuraivarikersani kaupan lattialle huutamaan ja lähdin kassan kautta pois. Koko ajan toki silmäkulmasta seurasin hänen tekemisiään. Tenava rauhoittui hetkessä, juoksi perääni ja otti kädestä kiinni. Näköyhteys säilyi koko ajan hänelläkin, se on tärkeää.
Ehkä hän pelkäsi hylkäämistä, ehkä vain tajusi käyttäytyvänsä sietämättömästi, mutta tuo ei koskaan toistunut. En usko pysyvää sielullista vammaa tuottaneeni, koskapa käsi kädessä turvallisesti lähdimme pois, eikä asiaan enää palattu.
Kaupassa näkee todella usein, jopa päivittäin näitä - yleensä äitejä, jotka heti jättävät itkevän lapsen niille sijoilleen, ja marssivat pois sanoen heihei, nyt äiti lähtee. Joskus tekisi mieli tempaista se mamma käsivarresta takaisin, ja karjua, että nyt **tu ne valot päälle. Lapselle voi tulla yhdestäkin tällaisesta kerrasta käsitys, että äiti voi lähteä ja hylätä milloin vain, jos lapsi on tehnyt jotain. Turvattomuuden tunteen syntymiseen ei paljoa tarvita.
Lopettakaa tuollainen toiminta! Terveisin myyjä.Kasvatusalan ammattilaiset ovat tästä asiasta täsmälleen samaa mieltä.
Mannerheimin lastensuojeluliitto: Älä uhkaa uhmassa taistelevaa lasta hylkäämisellä.
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…
Niille, jotka eivät tiedä, mitä hylkääminen tarkoittaa, niin kerron, että hylkääminen voi olla henkistä ja fyysistä. Henkisellä tasolla se on esimerkiksi sitä, että mitätöidään lapsen tunteet tai uhataan jättää lapsi yksin tilanteessa, jossa hän ei voisi pärjätä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otahan neuvolassa puheeksi, kyseessä vauvan pahoinpitely.
Epäilen vahvasti provoksi, mutta mistä näistä nykyajan kädettömistä äideistä tietää.
Isäthän eivät osaa kasvattaa eikä mitään muutakaan. Siittää ruiskauttavat ja juoksevat karkuun. Liittyisiköhän tämä siihen, että pojista tulee häiriköitä? Pitäisikö poikasikiöt alkaa selektiivisesti abortoida tämän ketjun katkaisemiseksi?
Äiti tekee parhaansa, eikä useimmilla äideillä ole mitään aiempaa kokemusta kasvattamisesta. Koeta sitten yksin ja kylmiltään sinnitellä.
Ap:lle tämä: mä jätin potkuitkuraivarikersani kaupan lattialle huutamaan ja lähdin kassan kautta pois. Koko ajan toki silmäkulmasta seurasin hänen tekemisiään. Tenava rauhoittui hetkessä, juoksi perääni ja otti kädestä kiinni. Näköyhteys säilyi koko ajan hänelläkin, se on tärkeää.
Ehkä hän pelkäsi hylkäämistä, ehkä vain tajusi käyttäytyvänsä sietämättömästi, mutta tuo ei koskaan toistunut. En usko pysyvää sielullista vammaa tuottaneeni, koskapa käsi kädessä turvallisesti lähdimme pois, eikä asiaan enää palattu.
Kaupassa näkee todella usein, jopa päivittäin näitä - yleensä äitejä, jotka heti jättävät itkevän lapsen niille sijoilleen, ja marssivat pois sanoen heihei, nyt äiti lähtee. Joskus tekisi mieli tempaista se mamma käsivarresta takaisin, ja karjua, että nyt **tu ne valot päälle. Lapselle voi tulla yhdestäkin tällaisesta kerrasta käsitys, että äiti voi lähteä ja hylätä milloin vain, jos lapsi on tehnyt jotain. Turvattomuuden tunteen syntymiseen ei paljoa tarvita.
Lopettakaa tuollainen toiminta! Terveisin myyjä.Kasvatusalan ammattilaiset ovat tästä asiasta täsmälleen samaa mieltä.
Ja näiden kirjaviisaiden pellejen johdosta nykylapsista joka toinen on adhd-erityislapsi-erityisherkkä.... Maalaisjärkeä kehiin!
Jääkausi käyttöön. Aina huonon käytöksen alkaessa muututaan kuin kiveksi lapselle. Hyvästä palkitaan reilulla kädellä.
Esim. keekoilee nukkumaanmennessä, itkee, kiljuu, ivallisesti naureskelee huoneensa ovenraosta, karkailee olkkariin jne... Lapsi viedään täysin tunnekylmästi takaisin ja ei välitetä mitä tekee, jos tulee esim. olkkariin niin reippaasti kiinni ja hiljaa viedään takaisin sänkyyn. Kaikki negatiivinenkin saamansa huomio on huomiota kuitenkin.
Ainoa mikä toiminut pahimpiinkin häiriköihin. Mutta jämy pitää olla ja aina toimia samalla tavalla. Aika nopeaan on pelleilyt loppuneet.
Ahdistaa katsoa kaupassa kun lapsi vinkuu vaikka juuri karkkia ja äiti alkaa neuvotella lapsen kanssa, niinku HALOO! "Annapa äidin ottaa rauhassa jauheliha niin saat valita tikkarin sitten" EIEIEI! Ikinä ei vinkumalla saa haluamaansa ja tuossa tilanteessa ei lapsella ole mitään neuvotteluvaraa.
Kivittäkää, mutta näin useita suojelukoiria korkealle tasolle kouluttaneena voin todeta että samoja metodeita soveltamalla saa myös hyvinkäyttäytyvät lapset :D
Ap. Sano lapsellesi, että merkkipäiviä ei ole eikä viikkorahoja tipu, ennenkun käytös pysyvästi muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano nyt ainakin sille ettet osta enää ollenkaan karkkia jos se satuttaa siskoaan tai jotakuta muuta. Tee joku tarrataulukko että kun lapsi on tehnyt vaikka 5 tehtävää niin ostat patukan/tikkarin, eli esim. käynyt nätisti kaupassa, mennyt nätisti nukkumaan tms. Ja tuhmista jutuista kuten siskon kiusaaminen jää palkinto väliin...
Ei missään olosuhteissa karkkia, jälkkärit tai ruokaa ”palkinnoksi” hyvästä käytöksestä tai mistään muustakaan. Sokeri vaikuttaa aivoissa samaan mielihyväkeskukseen kuin alkoholi ja huumeet. Ihminen oppii palkitsemaan itseään ja yhdistää nämä aineet iloon, suruun, hyvään käytökseen yms. Kasvaa addikti.
Vierailija kirjoitti:
Otahan neuvolassa puheeksi, kyseessä vauvan pahoinpitely.
Epäilen vahvasti provoksi, mutta mistä näistä nykyajan kädettömistä äideistä tietää.
Siinä olen samaa mieltä, että nykyään näkee paljon vanhempia jotka ovat kädettömiä lasten kasvatuksen suhteen. Silti, on myös hankalia lapsia joilla syntyjään vaikka jokin häiriö joka vaikuttaa käytökseen vaikka vanhempi kuinka hyvä olisi ja kaikkensa tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpas ikävä lapsi :( joudutko siis yksin hoitamaan koko tilanteen? Tuossa tapauksessa olisi hyvä olla joku mies mukana jolla selkärankaa. Nappaisi kakaran kainaloon ja ulos kaupasta heti kun alkaa vänkäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otahan neuvolassa puheeksi, kyseessä vauvan pahoinpitely.
Epäilen vahvasti provoksi, mutta mistä näistä nykyajan kädettömistä äideistä tietää.
Isäthän eivät osaa kasvattaa eikä mitään muutakaan. Siittää ruiskauttavat ja juoksevat karkuun. Liittyisiköhän tämä siihen, että pojista tulee häiriköitä? Pitäisikö poikasikiöt alkaa selektiivisesti abortoida tämän ketjun katkaisemiseksi?
Äiti tekee parhaansa, eikä useimmilla äideillä ole mitään aiempaa kokemusta kasvattamisesta. Koeta sitten yksin ja kylmiltään sinnitellä.
Ap:lle tämä: mä jätin potkuitkuraivarikersani kaupan lattialle huutamaan ja lähdin kassan kautta pois. Koko ajan toki silmäkulmasta seurasin hänen tekemisiään. Tenava rauhoittui hetkessä, juoksi perääni ja otti kädestä kiinni. Näköyhteys säilyi koko ajan hänelläkin, se on tärkeää.
Ehkä hän pelkäsi hylkäämistä, ehkä vain tajusi käyttäytyvänsä sietämättömästi, mutta tuo ei koskaan toistunut. En usko pysyvää sielullista vammaa tuottaneeni, koskapa käsi kädessä turvallisesti lähdimme pois, eikä asiaan enää palattu.
Tietenkään tämä ei toistunut, koska lapsi oppi, että äiti voi todellakin lähteä. Olisin tuollaisen jälkeen aika hiljainen itsekin.
En ole koskaan nähnyt, että eläinmaailmassa nisäkäs toimisi poikasiaan kohtaan näin ja se panee vähän miettimään toiminnan järkevyyttä. Eläimet eivät hylkää, koska yksin jätetty poikanen on vaaroille altis. Näin ei tietysti ole Suomen oloissa, jos tenava on näköyhteyden päässä, mutta meitä ohjaavat kuitenkin muuhun kuin nykyajan kauppakeskustilanteisiin rakentuneet aivot, siksi jotkut viattomiltakin tuntuvat asiat voivat vaikuttaa kehittyviin aivoihin eri tavalla, mitä aikuiset osaavat ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Siksi on tärkeää, että aikuinen ei osoita tietävänsä lapsen puolesta, miltä lapsesta tuntuu. Tietämisen sijaan aikuisen pitäisi osoittaa, että hän yrittää ymmärtää. Lapselta voi kysyä, miltä sinusta nyt tuntuu, ja sanoa vaikka, että mahdatkohan nyt jännittää?”
Sen sijaan, että vain reagoisi lapsen käytökseen, aikuisen pitäisi etsiä tunnetta, joka lapsen käyttäytymisen takana on. Kun aikuinen tekee näin, hän samalla opettaa lasta suhtautumaan muihin arvostavasti ja kuunnellen. Myös lapsen kyky säädellä tunteitaan kehittyy.
No jos lapsi karjuu kitarisat punaisina vaatien jotain niin tuskin siinä kukaan alkaa lässyttämään lapselle jostain "jännittämisestä". Silloin pitää toimia, viedä lapsi ulos kaupasta ja viedä autoon. Saa sitten huutaa vaikka autossa. Periksi ei anneta. Jos on sovittu ettei saa mitään niin sitten ei saa. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Sano, että haen vartijan :D
Tämä on muuten hyvä keino. Mutta jos on herkkä lapsi niin alkaa huutamaan entistä enemmän :( niinkuin minun lapseni. Aina tekee kärpäsestä härkäsen. Inhottava piirre lapsessa (en tietenkään sano sitä ääneen hänelle). On vain sellainen kuumakalle eikä ymmärrä aina syy-seuraus-suhteita. Olen miettinyt mahdollisia diagnooseja hänellä, voi olla häikkää tunteiden säätelyssä. Käytin raskausaikana kyllä mielialalääkkeitä ja olen miettinyt onko aiheuttanut vaurioita hänelle :( en ole ap.
Jos suinkin olisi mahdollista, niin en veisi lasta kauppaan ollenkaan, jos on tiedossa, että rähjääminen alkaa ilman muuta. Tosin sitten se rähjäys alkaisi kotona, että "et ostanut karkkia!" Silloin ei kuitenkaan kanssaihmiset joudu meteliä kuulemaan.
Mutta yh:n on vaikea toteuttaa tätä. Ja jos siellä on vielä vauva kasvamassa ja näkemässä, niin samoille tavoillehan sekin oppii.
Joskus (en tarkoita ap:ta nyt) kyllä kummastuttaa, että aikuisten tarpeet kyllä huomioidaan, vaikkei ne niin hyviä ja terveellisiä olisi nekään. Ne tupakat kyllä ostetaan joka päivä ja kaljat ja siideritkin näkyy siellä lapsiperheitten ostoskärryissä olevan aika usein. Siitä ei sitten neuvotella, mutta lapsen karkkiaskista käydään kova debatti.
Eikö aikuisellakin kuuluisi olla se tupakka- ja siideripäivä kerran viikossa?
Anna sille karkkipäivänä riittävästi karkkia niin että tulee ihan paha olo.
Toisilla kuitenkin herkkujen rajoittaminen vain yhteen päivään tekee sen, että herkuista tulee kielletty hedelmä.
Karkkipäivä ei toimi nykymaailmassa – rajoittaminen lisää karkinhimoa
Mitä enemmän jotain asiaa rajoittaa, sitä enemmän sitä alkaa tehdä mieli.
Herkkuja on nykyään tarjolla joka paikassa, jopa kouluissa ja postikonttoreissa. Siksi olisi tärkeää, että lapsi oppisi suhtautumaan niihin neutraalisti, osana monipuolista ruokavaliota.
– Karkkipäivä voisi toimia jossain maailmassa, mutta ei nykymaailmassa.
Keho vaatii omansa. Siksi on tärkeää syödä riittävästi ravintorikasta ruokaa ja pitää aineenvaihdunta käynnissä läpi päivän. Iltapäiväväsymykseen ei taatusti auta pullakahvi tai karkkipussi. Myös univelan voi usein tunnistaa väsyneestä mielestä ja kehosta, jolloin tekee usein mieli makeaa. On hyvä oppia tunnistamaan kalorivaje oikean ruoan kautta ja väsymys unenpuutteen seurauksena. Jos viikolla nukkuu riittävästi ja syö terveellisesti oikeiden annoskokojen kera, ei herkkupäivää välttämättä koe aina edes tarpeelliseksi. On mielelle hyvä tiedostaa sen olevan kuitenkin vaihtoehto ja kiinni omasta päätöksestä ja olosta. Kuten jo aikaisemmin kirjoitinkin, rajoitukset usein ajavat vain niiden kieltojen luokse.
Alue: Aihe vapaa
Kaupassa näkee todella usein, jopa päivittäin näitä - yleensä äitejä, jotka heti jättävät itkevän lapsen niille sijoilleen, ja marssivat pois sanoen heihei, nyt äiti lähtee. Joskus tekisi mieli tempaista se mamma käsivarresta takaisin, ja karjua, että nyt **tu ne valot päälle. Lapselle voi tulla yhdestäkin tällaisesta kerrasta käsitys, että äiti voi lähteä ja hylätä milloin vain, jos lapsi on tehnyt jotain. Turvattomuuden tunteen syntymiseen ei paljoa tarvita.
Lopettakaa tuollainen toiminta! Terveisin myyjä.