Mies suuttuu kun itken
Mies syyllistyy helposti ja suuttuu kaikesta, joka aiheuttaa tätä syyllistymistä, vaikka se ei olisi puoleltani aktiivista tai edes totta.
Asioita joissa hän on toiminut jotenkin väärin tai niiden seurauksia ei saisi mainita ollenkaan tai niihin reagoida. Siis millään tavalla. Jos alan itkeä jostain mitä hän sanoo, hän tulee entistä ilkeämmäksi ja usein myös irvailee ja matkii itkemistäni. Hän pyytää nopeasti anteeksi mutta yleensä jotain minun kannaltani sekundaarista asiaa. (Siis yleensä sitä mistä hän kokee syyllisyyttä, vaikka hänen reaktionsa syyllisyyteensä on yleensä julmempi ja loukkaavampi.)
Onko kellään kokemusta tällaisesta? En itsekään varmaan toimi tilanteissa mitenkään järkevästi, kun tuntuu niin hiton kohtuuttomalta ja tämä toistuu lähes päivittäin.
Kommentit (125)
Se on oikein! Kukaan jaksa sitä akkojen tekotaiteellista mukaitkua ja uhriutumis-ulinaa.
Lapsilta itkeskelen on hyväksyttävää, aikuisilta se on vain vallan käyttöä varsinkin kun naiset käyttävät itkua että saisi miehen tekemään niin kuin nainen haluaa ja se ei ole hyväksyttävää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kohtaa ap:n aloituksessa sanottiin, että hän itkee joka päivä? Ei missään.
Älkää nyt helkkarissa lähtekö tuon trollaavan naisvihaajan matkaan tässä.
99,99% keskustelusta on kyllä ollut aivan puhdasta miesvihaa.
Kommenttisi kertoo sinun ajattelusta ja siitä mitä itse vihaat. Samalla tavalla voisi sanoa, että palstan ketjut ovat 100% naisvihaa. Olet täällä säännöllisesti ruokkimassa tätä omaa näkökantaasi, eli ruokkimassa omaa vihaasi. Miksi?
Olen eri mutta ymmärsinkö nyt oikein että sinun mielestä miesviha on hyväksyttävää?
Moni mies toistaa lapsuudestaan saamaa mallia siitä ettei itkijä on lytättävä. Ettei kenessääkään syntyisi syyllisyyttä, ei edes silloin kun todella syytä toisessa ja aiheellista syyllisyyttä riittää.
Syyllisyys on jotenkin häpeällistä ja sitä kautta liian vaikea tunne kohdata.
Lohduttaminen vaatisi sitä, tunnetta et sanoinko ikävästi ja ettei ollut tarkoitus! Jos ei ollut.
Voin näin miehenä kertoa, että onhan se ihan kohtuutonta, että joka asiasta vetää kilarit, mutta kyllä se on kanssa niin, että itkeminen on hyvä tapa syyllistää miestä vielä vähän enemmän. Kun minä tein muuttoa ja olin naisen kanssa ostoksilla, niin jokaiseen asiaan, mitä minä ostin uuteen kotiin, niin tuli kommenttia että "miks hankit tommosen, eikö tämä olisi parempi" ja "ootko nyt aivan varma". Sitten autossa totesin, että olisi mukava, jos voisin tehdä ostoksia myös oman harkinna pohjalta. Ihan siis rauhallisesti, samalla tavalla kun antaisin rakentavaa kritiikkiä, en huutanut, mutta siitä alkoi hirveät itkupotkuraivarit, että kuinka hän käyttää omaa aikaansa mun auttamiseen jne jne. Parastahan tässä on se, että meidän parisuhteessa kuulemma täytyy voida sanoa, jos joku asua harmittaa. Ei voi. Joka kerta alkaa itku ja huuto. Senpä takia olen lopettanut myös kaiken empatian ja onnellisuuden osoittamisen, koska periaatteellisesri pelkään, että silloinkin alkaa huuto jostain
Lisäyksenä vielä edelliseen, että vähänkään omaatuntoa omaava mies ei ala enempää valittamaan itkevälle naiselle. Se on hyvä tapa yrittää päästä pakoon vaikeita aiheita.
Ei tuo ole millään tavalla normaalia, hyväksyttävää tai tervettä. Täyspäinen ihminen ei ala karjua jos kumppani voi huonosti ja itkee.
Minun isäni ei voinut sietää itkemistä tai sitä jos olin surullinen. Hän huusi täyttä kurkkua, paiskoi esineitä ja meinasi käydä käsiksi. Hän tuli kyllä myöhemmin pyytämään anteeksi pelätessään, että kielisin hänen aggressiivisesta käytöksestään eteenpäin. Eivät tuollaiset ihmiset oikeasti muutu, pyytävät anteeksi ja tekevät saman kohta uudelleen.
Sinuna lähtisin hippulat vinkuen.
On kokemusta, jos ei lopeta niin suosittelen päättämään suhteen ennen kuin olet ahdistunut ja surullinen ja terapiassa tai elät onnetonta elämää tämän suhteen vuoksi. Samaa olen kokenut ja jos annat jatkaa, hän kyllä jatkaa. Hän testailee sinun sietokykyäsi sekä vahvuuttasi. Jos olet aina liian kiltti ja sovitteleva, silloin annat hänelle lisää voimaa jatkaa. Ei tykkää pyytää anteeksi ja mitä pidemmälle menette sen varmemmaksi käy se että joko hän lähtee elämästäsi tai alkaa alistamaan sinua entistä enemmän. Psyykkiset sairaudet ovat vakava paikka ja tuota menoa hänestäkin tulee sadisti jos ei jo ole..
Miehissä näitä täysin tunnevammaisia yksilöitä on paljon. Eivät siedä tunteiden näyttämistä, koska se tekee heikoksi ja alentaa asemaa muiden miesten keskuudessa.
Viha ja raivo eivät tietenkään kuulu tunteisiin näille, eivätkä osaa erottaa milloin ovat vihaisia muutenkaan vaan pitävät reaktiotaan normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Ap, eihän tuo ole mikään vastavuoroinen ihmissuhde.
Manipuloivan ihmisen kanssa on vaikea olla tada-arvoisessa suhteessa. Jos toinen hallinnoi itkulla ... on eli aika raskasta.
Voitko täysin rehellisesti ja täysin valehtelematta sanoa että et ole käyttänyt koskaan itkua aseena ja kiristys keinona? Hyvin moni nainen jotka itkee paljon ja vähän väliä on myöntänyt joskus käyttäneensä itkua aseena ja se vain johtaa siihen että joka itkusta täytyy sen jälkeen epäillä että onko tämäkin vain kiristys keino
Vierailija kirjoitti:
Miehissä näitä täysin tunnevammaisia yksilöitä on paljon. Eivät siedä tunteiden näyttämistä, koska se tekee heikoksi ja alentaa asemaa muiden miesten keskuudessa.
Viha ja raivo eivät tietenkään kuulu tunteisiin näille, eivätkä osaa erottaa milloin ovat vihaisia muutenkaan vaan pitävät reaktiotaan normaalina.
Eli siis miestenkin pitää näyttää tunteita kunhan ne on feministiä tunteita mutta maskuliinisiä tunteita ei saa näyttää?
Minun miehen, josta kirjoitin täällä aikaisemmin, suuttuumiset suhteessa ovat lähes aina suuttumista siihen että kerron pahoittaneeni mieleni. Jos esim hän sanoo mihinkään liittymättä et 2500 on kyl paska palkka, muka muistamatta et minulla on sellainen.
Tähän reagoin sanomalla et tulipa ikävä olo, mistä suuttuu äärettömän isosti.
Tai minun kanssa ei halua lähteä hiihtämään viikkoihin millään ehdoilla eikä minnekään, mutta tuttu kun kysyy, lähtee hän mielellään kauaskin. Tästä kun sanon et tuntuupa ikävältä ja vähän vaikea tykkäillä sun hiihtoreissukuvista, hän saa päivien suuttumuskohtauksen.
Näitä esimerkkejä riittää.
On itse ensin moukka. Ja kun mainitsen siitä rauhallisesti, saa hän kohtauksen ja latelee kuinka vaikea olen.
Hän ei kestä että mulla on ihan normaali tunne-elämä. Epäilen että eksänsä oli hiljenevä alistuja.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä-niin. Milloinkas se itkeminen on auttanut siinä ongelman ratkaisussa? Tai onhan se voinut auttaa niin, että jollakin on mennyt hermot ja hän on tehnyt puolestasi sen hankalan asian, kun sinulla tuli tippa linssiin kesken kaiken.
Sinulla on valtava ongelma ja se ei todellakaan ole itkevät naiset. Veikkaan, että ongelmasi juuri on käsittelemätön lapsuuden trauma. Julmat vanhemmat?
No miksi pitää olla tuollainen itkupilli?
Ja jos mies itkee niin se on muka epämiehekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehissä näitä täysin tunnevammaisia yksilöitä on paljon. Eivät siedä tunteiden näyttämistä, koska se tekee heikoksi ja alentaa asemaa muiden miesten keskuudessa.
Viha ja raivo eivät tietenkään kuulu tunteisiin näille, eivätkä osaa erottaa milloin ovat vihaisia muutenkaan vaan pitävät reaktiotaan normaalina.
Eli siis miestenkin pitää näyttää tunteita kunhan ne on feministiä tunteita mutta maskuliinisiä tunteita ei saa näyttää?
Henkilökohtaisesti en ymmärrä naisia ketkä huolii suuritöisiä miesmaskotteja nurkkiinsa. Koskaan ei kuule mitään kivaa sanottavaa. Toiveita toiveiden perään ja motkotuksesta motkotukseen. Sängyssä suorituskyky loistaa poissaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Ylenmääräinen vetistely on vallankäyttöä. Aina kun ei argumenteilla pärjää, niin sitten itku-iita vain kehiin. Miehellä on täysi oikeus suuttua tuollaisesta käytöksestä.
Aikö törkeä suhtautumistapa. ! Etkö tosiaan ymmärrä, että on muita syitä itkeä, kuin vallankäyttö ?
ET, TÖRPPÖ
Kaalimadon Kitty onkin sopivan stabiili