Miksi Suomen kouluissa ei opeteta US- tai UK-natiivienglantia tai riikinruotsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille opetettiin pääsääntöisesti brittienglantia, mutta lähes koko kouluaikana, alakoulun 5.-6. luokalta lukioon, oli muutama jakso, jolloin keskityttiin amerikanenglantiin. Tuolloin kuullunymmärtämisharjoituksissa oli amerikkalaisia puhujia, ja kappaleissa käsiteltiin amerikan- ja brittienglannin eroja.

Olen suorittanut yliopistotutkinnon englanniksi englanninkielisessä maassa, enkä kokenut, ettenkö olisi osannut kieltä tarpeeksi hyvin, eikä kukaan ole huomauttanut että sekoittaisin nämä kaksi aiheellisesti. Tein aikoinaan tietoisen valinnan brittienglantiin keskittymisestä, mutta tämä liittyi laajemmin koulutusvalintoihini.

Sen sijaan ruotsin opiskelussa painottui suomenruotsi. En tiedä onko asia nyt toisin, mutta olisin suonut riikinruotsilla olevan suurempi rooli. Kun myöhemmin asuin Ruotsissa opiskeluihin liittyen, koin aluksi riikinruotsin vaikeana ymmärtää, etenkin jos puhuja käytti murretta. Lisäksi siihen tottuminen helpottaisi muiden pohjoismaisten kielien ymmärtämistä.

Suomenruotsihan on tavallaan paikallismurre, johon liittyy paljon omalaatuisuuksia, kuten suomenkielisten sanalainojen käyttö. Tuntuisi hedelmällisemmältä opettaa lapsille kielen perusmuoto, koska sen kautta voi sitten omaksua suomenruotsinkin.

Höpöpöpönpöö. Mieheni on suomenruotsalainen, kuten koko suku. Heillä ei ole mitään ongelmia ymmärtää riikinruotsia, Norjaa, tai Tanskaa. Et vain osannut ruotsia riittävän hyvin.

Suoritin aikoinaan ruotsin ylioppilaskokeen erinomaisella arvosanalla, ja olin ennen Ruotsissa suoritettuja opintoja opiskellut suomalaisessa ruotsinkielisessä oppilaitoksessa - jossa opettajat ja opiskelijat siis puhuivat pääsääntöisesti suomenruotsia. Kielitaitoni oli siis varsin hyvissä kantimissa jo ennen Ruotsiin lähtöä. En varmasti ole ainoa suomalainen jolta kestää hetki sopeutua luennoitsijaan joka puhuu paksua skoonea.

Sitä paitsi suomenruotsi on miehesi äidinkieli, ei minun. Natiivipuhujan ja kielen opiskelun koulussa aloittaneen puhujan taitojen vertaamisessa ei ole pointtia. Samalla logiikalla minä voisin elvistellä sillä, että osaan suomea paremmin kuin tuo naapurin Mehmet.

Skåne nyt on niin ihmeellistä, että muillakin ruotsalaisilla on välillä vaikeuksia ymmärtää sitä murretta. Koulussa oppii suomenruotsin kautta hyvät taidot. Taitoja voi sitten itsenäisesti kehittää esim. kuuntelemalla nuoresta lähtien ruotsalaisia radio-ohjelmia tai katsomalla ruotsalaisia ohjelmia. Kouluissa on rajalliset resurssit ja totta kai keskitytään toiseen kotimaiseen kieleen, joka sattuu olemaan (suomen)ruotsi.

-eri

Raivostuttaa ihmiset, jotka käyttää termiä natiivienglanti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs englantia koulussa sitten nykyisin opetetaan? Minun kouluaikoina opetettiin brittienglantia.

Ja vielä tarkemmin: opetetaan Oxford English, sitä hienointa tapaa puhua englantia. Ulkomaalaiset tuttavat luulevat, että olen kovankin tason akateeminen, ellen peräti aatelinen.

Olen ollut aikoinani muutaman teinin kanssa matkalla Lontoossa, ja joutunut selittämään että se, etteivät he ymmärrä mitä vastapuoli sanoo välttämättä ole merkki siitä, että heidän anglannintaitonsa olisi surkea, vaan siitä, että ihmiset puhuvat erilaisilla aksenteilla, joiden ymmärtämiseen menee hetki, koska niihin täytyy vain tottua. Jenkkivuoden viettänyt sukulaistyttö tunnusti että oli nauranut Skotlannissa taksinkuljettajalle, joka oli sanonut  että hänellä oli diabetes, ja tajunnut asian vasta myöhemmin, koska ei ollut ymmärtänyt hyvin vahvalla aksentilla puhuttua kieltä.

Samoin Lontoossa on  kahviloissa ja ravintoloissa ulkomaisia työntekijöitä, jotka eivät puhu kovin hyvin engantia tai ymmärrä sitä, varsinkin jos ovat juuri tulleet maahan. Oma lukunsa ovat tietenkin eri maiden omat englanninkielet, esimerkiksi Intian englantia joutuu kuunteemaan aluksi varsin huolellisesti.

omaa kiroitettua englantiani on kehuttu, mutta niin käy silloin kun kielen on oppinut ensisijaisesti lukemalla. Puhuessa se tietysti aiheuttaa sitten ongelmia, kun englannin ääntäminenon oma lukunsa.

Itse olen aloittanut englannin opiskelun 51 vuotta sitten kansakoulun kolmannella, joka päivä sitä käytän tavalla tai toisella, ja koko ajan opin kaikenaista uutta, etenkin sanastoa.

Juuri näin. Olen asunut vuosia ulkomailla ja suorittanut tutkinnon brittiläisessä yliopistossa, mutta silti välillä joutuu kysymään tarkentavia kysymyksiä kun vastaan tulee iäkkäämpi cockney’tä lähentelevää Itä-Lontoon murretta puhuva henkilö. Vaikka olisi kuinka kirjoittanut laudaturin englannista, ei välttämättä tiedä kaikkia paikallisia slangisanoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tästä pallosta on ei-englanninkielistä aluetta ja siellä tulee kaikista parhaiten ymmärretyksi mahdollisimman yksinkertaisella tankeroenglannilla. Ihan turha yrittää lausua hienosti ja käyttää liian monimutkaisia lauserakenteita. Englannin kielen opetus Suomessa on ihan huippua kun vertaa muihin maihin.

Varmasti juuri kehitysmaissa pärjää palikkaenglannillakin, jos vaan on pätäkkää. Kilpailutilanteessa länsimaissa olisi silti hyvä erottua edukseen vaikka sitten kielitaidolla ja kohteliaisuudella, mutta se on käytännössä mahdotonta suomalaisille. Ehkä jostain itäblokin syvyyksistä voi löytyä yhtä tökerö kansa, mutta en ole onneksi siihen ikinä törmännyt.

Ei millään pahalla, mutta sinulla on aika pieni maailmankuva jos pidät ei-englanninkielistä osaa maailmasta kehitysmaina..

Ja itselläsi pieniä ongelmia luetun ymmärtämisessä. En todellakaan kirjoittanut, että kaikki ei-englanninkieliset maat olisivat kehitysmaita. Totesin vain, että kehitysmaissa voi pärjätä vähän huonommallakin englannilla, koska niissä ei monesti paikallisetkaan puhu mitään länsimaisia kieliä hyvin. Toisaalta palikkaranska voi olla joissakin kehitysmaissa hyödyllisempi.

Sorry väärinymmärryksestä. Täältä Tokiosta käsin katsottuna maailma kielineen näyttää vaan varsin erilaiselta kun teillä siellä länsimaissa. Aiemmin asuin Buenos Airesissa eikä sielläkään hienolla englanninääntämyksellä ollut liiemmin käyttöä.

Kiva kuulla, että rallienglannilla pärjää maailmalla hyvin. Oma kokemus on ikävä kyllä päinvastainen, mutta ehkä olen väärässä ja nykyisin töksäyttelyllä tekee pikantin vaikutuksen. Sekin on totta, että monen japanilaisen englanninkielen taito on vielä suomalaistakin keskivertoa huonompi. He tosin usein pahoittelevat asiaa ja ovat siitä noloina. Suomalainen taas rinta rottingilla ääntää miten sattuu ja jutut on straight in the ass of Timo.

Se on kylläkin up in the ass of Timo.

Rallienglanti on todellakin englannin jalostunein ja paras variantti, jonka kielioppisäännöt eivät kaikesta kovasta ponnistelusta huolimatta ole vielä uponneet vielä kaikkiin suomalaisiin. Tämä on niitä hetkiä hyppyrinnokalla, jotka on vaan up yours!

Vierailija kirjoitti:

Mistä ne kaikki natiivit opettajat revittäisiin? EI ne englanninopettajatkaan aina niin upeasti lausu tai heillä on sellainen yleisääntämys.

Ja suomalaisessa koulussahan ei panosteta siihen puhumiseen vaan paperikokeisiin ja kielioppivirheisiin sen sijaan, että oppisi puhumaan. Ihmettelen edelleen, miten nuoret, jotka koulussa on vuositolkulla päntänneet englantia ja altistuneet kielelle eivät uskalla suutaan avata, kun pitäisi englantia puhua. 

Vielä ihmeellisempi on tilanne ruotsin kohdalla. Olen ollut sellaisissa julkisissa työpaikoissa, joissa oikeasti kukaan ei osannut puhua ruotsia sen vertaa, että olisi pystynyt ohjaamaan ruotsalaista lasta kyseisen paikan edellyttämällä tavalla. Ja kaikilla työntekijöillä tietenkin työn vaatimat pakkoruotsit suoritettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs englantia koulussa sitten nykyisin opetetaan? Minun kouluaikoina opetettiin brittienglantia.

Ja vielä tarkemmin: opetetaan Oxford English, sitä hienointa tapaa puhua englantia. Ulkomaalaiset tuttavat luulevat, että olen kovankin tason akateeminen, ellen peräti aatelinen.

Olen ollut aikoinani muutaman teinin kanssa matkalla Lontoossa, ja joutunut selittämään että se, etteivät he ymmärrä mitä vastapuoli sanoo välttämättä ole merkki siitä, että heidän anglannintaitonsa olisi surkea, vaan siitä, että ihmiset puhuvat erilaisilla aksenteilla, joiden ymmärtämiseen menee hetki, koska niihin täytyy vain tottua. Jenkkivuoden viettänyt sukulaistyttö tunnusti että oli nauranut Skotlannissa taksinkuljettajalle, joka oli sanonut  että hänellä oli diabetes, ja tajunnut asian vasta myöhemmin, koska ei ollut ymmärtänyt hyvin vahvalla aksentilla puhuttua kieltä.

Samoin Lontoossa on  kahviloissa ja ravintoloissa ulkomaisia työntekijöitä, jotka eivät puhu kovin hyvin engantia tai ymmärrä sitä, varsinkin jos ovat juuri tulleet maahan. Oma lukunsa ovat tietenkin eri maiden omat englanninkielet, esimerkiksi Intian englantia joutuu kuunteemaan aluksi varsin huolellisesti.

omaa kiroitettua englantiani on kehuttu, mutta niin käy silloin kun kielen on oppinut ensisijaisesti lukemalla. Puhuessa se tietysti aiheuttaa sitten ongelmia, kun englannin ääntäminenon oma lukunsa.

Itse olen aloittanut englannin opiskelun 51 vuotta sitten kansakoulun kolmannella, joka päivä sitä käytän tavalla tai toisella, ja koko ajan opin kaikenaista uutta, etenkin sanastoa.

Juuri näin. Olen asunut vuosia ulkomailla ja suorittanut tutkinnon brittiläisessä yliopistossa, mutta silti välillä joutuu kysymään tarkentavia kysymyksiä kun vastaan tulee iäkkäämpi cockney’tä lähentelevää Itä-Lontoon murretta puhuva henkilö. Vaikka olisi kuinka kirjoittanut laudaturin englannista, ei välttämättä tiedä kaikkia paikallisia slangisanoja.

Rhyming slang nyt ei kuulu pakollisiin kuvioihin edes natiiveilla. Menee hifistelyksi, vaikka hauskaa on tietysti.