Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomen kouluissa ei opeteta US- tai UK-natiivienglantia tai riikinruotsia?
30.06.2021 |
Ei tarvitsisi sitten yrittää pärjätä ulkomailla espanjassa tai thaikuissa tankero-ralli-englannilla tai muumimamma-svenksalla.
Kai noita opetetaan edes YAMK-tasolla, jos ei yliopistoissa vielä opetetakaan.
Kommentit (106)
Meille opetettiin pääsääntöisesti brittienglantia, mutta lähes koko kouluaikana, alakoulun 5.-6. luokalta lukioon, oli muutama jakso, jolloin keskityttiin amerikanenglantiin. Tuolloin kuullunymmärtämisharjoituksissa oli amerikkalaisia puhujia, ja kappaleissa käsiteltiin amerikan- ja brittienglannin eroja.
Olen suorittanut yliopistotutkinnon englanniksi englanninkielisessä maassa, enkä kokenut, ettenkö olisi osannut kieltä tarpeeksi hyvin, eikä kukaan ole huomauttanut että sekoittaisin nämä kaksi aiheellisesti. Tein aikoinaan tietoisen valinnan brittienglantiin keskittymisestä, mutta tämä liittyi laajemmin koulutusvalintoihini.
Sen sijaan ruotsin opiskelussa painottui suomenruotsi. En tiedä onko asia nyt toisin, mutta olisin suonut riikinruotsilla olevan suurempi rooli. Kun myöhemmin asuin Ruotsissa opiskeluihin liittyen, koin aluksi riikinruotsin vaikeana ymmärtää, etenkin jos puhuja käytti murretta. Lisäksi siihen tottuminen helpottaisi muiden pohjoismaisten kielien ymmärtämistä.
Suomenruotsihan on tavallaan paikallismurre, johon liittyy paljon omalaatuisuuksia, kuten suomenkielisten sanalainojen käyttö. Tuntuisi hedelmällisemmältä opettaa lapsille kielen perusmuoto, koska sen kautta voi sitten omaksua suomenruotsinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin oikiksessa ekana vuonna enkun puhekurssille, kun kuulemma ääntämisessä oli korjattavaa. Piti esimerkiksi ässää sihautella oikein.
Senkin ajan olisin mielummin opiskellut englanninkielistä lakisanastoa. Olisi ollut hyödyllisempää jatkon kannalta.
Ei minusta saa Oxfordin englannin puhujaa, mutta selväksi on tullut asia yleensä.
Pitäisi opettaa Intian englantia. Intia on paljon suurempi kuin Britannia ja USA yhteensä.
Minä en tunne ketään täydellistä Oxfordin englantia puhuvaa suomalaista joka olisi oikeasti menestynyt maailmalla. Tunnen sitävastoin työni puolesta montakin rallienglannilla menestynyttä...
Enkä tiedä ketään ranskalaistakaan joka ei puhuisi ranskalaisella aksentilla.
Itse muutaman vuoden englantia yliopistossa opiskelleena sanon muutaman sanasen. Meillä aloitti opiskelijoita loistavalla ääntämyksellä ja rallienglannilla. Spoken english kurssilla perehdytään joko brittienglannin tai amerikan englannin ääntämykseen. Tätä kurssia opettaa aina opettaja, jolla on loistava ääntämys. Huomasin, että nämä rallienglantilaiset eivät vaan millään oppineet ääntämään mitään oikein. Kielioppi oli kyllä hallussa erittäin hyvin. Kielten opettajiksi siis voi opiskella jengiä, joka osaa ääntää tosi hyvin tai sitten jengiä, joka ei osaa. Toisilla vaan on hyvä sävelkorva ja toisilla ei. Omilta kouluajoilta muistan, että kaikki englannin opet osasivat ääntää hyvin ja kiinnittivät asiaan huomiota. Kaikki oppilaat vaan eivät ikinä oppineet ääntämään oikein kun ei ole sitä sävelkorvaa tai on anatomista häikkää. Eli siis se, että ei osaa ääntää ei välttämättä johdu kouluopetuksesta. Minä lukeudun niihin, joilla on luonnostaan hyvä sävelkorva. Opin lausumaan melkein mitä tahansa kieltä hyvin ja oikein. Englantia lausuin erinomaisesti jo alta kouluikäisenä. Johtuuko sitten geeneistä, isoäitini ja tätini ovat nimittäin englannin opettajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille opetettiin pääsääntöisesti brittienglantia, mutta lähes koko kouluaikana, alakoulun 5.-6. luokalta lukioon, oli muutama jakso, jolloin keskityttiin amerikanenglantiin. Tuolloin kuullunymmärtämisharjoituksissa oli amerikkalaisia puhujia, ja kappaleissa käsiteltiin amerikan- ja brittienglannin eroja.
Olen suorittanut yliopistotutkinnon englanniksi englanninkielisessä maassa, enkä kokenut, ettenkö olisi osannut kieltä tarpeeksi hyvin, eikä kukaan ole huomauttanut että sekoittaisin nämä kaksi aiheellisesti. Tein aikoinaan tietoisen valinnan brittienglantiin keskittymisestä, mutta tämä liittyi laajemmin koulutusvalintoihini.
Sen sijaan ruotsin opiskelussa painottui suomenruotsi. En tiedä onko asia nyt toisin, mutta olisin suonut riikinruotsilla olevan suurempi rooli. Kun myöhemmin asuin Ruotsissa opiskeluihin liittyen, koin aluksi riikinruotsin vaikeana ymmärtää, etenkin jos puhuja käytti murretta. Lisäksi siihen tottuminen helpottaisi muiden pohjoismaisten kielien ymmärtämistä.
Suomenruotsihan on tavallaan paikallismurre, johon liittyy paljon omalaatuisuuksia, kuten suomenkielisten sanalainojen käyttö. Tuntuisi hedelmällisemmältä opettaa lapsille kielen perusmuoto, koska sen kautta voi sitten omaksua suomenruotsinkin.
Höpöpöpönpöö. Mieheni on suomenruotsalainen, kuten koko suku. Heillä ei ole mitään ongelmia ymmärtää riikinruotsia, Norjaa, tai Tanskaa. Et vain osannut ruotsia riittävän hyvin.
Mistä ne kaikki natiivit opettajat revittäisiin? EI ne englanninopettajatkaan aina niin upeasti lausu tai heillä on sellainen yleisääntämys.
Ja suomalaisessa koulussahan ei panosteta siihen puhumiseen vaan paperikokeisiin ja kielioppivirheisiin sen sijaan, että oppisi puhumaan. Ihmettelen edelleen, miten nuoret, jotka koulussa on vuositolkulla päntänneet englantia ja altistuneet kielelle eivät uskalla suutaan avata, kun pitäisi englantia puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille opetettiin pääsääntöisesti brittienglantia, mutta lähes koko kouluaikana, alakoulun 5.-6. luokalta lukioon, oli muutama jakso, jolloin keskityttiin amerikanenglantiin. Tuolloin kuullunymmärtämisharjoituksissa oli amerikkalaisia puhujia, ja kappaleissa käsiteltiin amerikan- ja brittienglannin eroja.
Olen suorittanut yliopistotutkinnon englanniksi englanninkielisessä maassa, enkä kokenut, ettenkö olisi osannut kieltä tarpeeksi hyvin, eikä kukaan ole huomauttanut että sekoittaisin nämä kaksi aiheellisesti. Tein aikoinaan tietoisen valinnan brittienglantiin keskittymisestä, mutta tämä liittyi laajemmin koulutusvalintoihini.
Sen sijaan ruotsin opiskelussa painottui suomenruotsi. En tiedä onko asia nyt toisin, mutta olisin suonut riikinruotsilla olevan suurempi rooli. Kun myöhemmin asuin Ruotsissa opiskeluihin liittyen, koin aluksi riikinruotsin vaikeana ymmärtää, etenkin jos puhuja käytti murretta. Lisäksi siihen tottuminen helpottaisi muiden pohjoismaisten kielien ymmärtämistä.
Suomenruotsihan on tavallaan paikallismurre, johon liittyy paljon omalaatuisuuksia, kuten suomenkielisten sanalainojen käyttö. Tuntuisi hedelmällisemmältä opettaa lapsille kielen perusmuoto, koska sen kautta voi sitten omaksua suomenruotsinkin.
Ihan sama asia, kuin jenkkilässä pitäisi opettaa Oxfordin englantia. Ihan typerää. Et vain osannut ruotsia riittävän hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Itse muutaman vuoden englantia yliopistossa opiskelleena sanon muutaman sanasen. Meillä aloitti opiskelijoita loistavalla ääntämyksellä ja rallienglannilla. Spoken english kurssilla perehdytään joko brittienglannin tai amerikan englannin ääntämykseen. Tätä kurssia opettaa aina opettaja, jolla on loistava ääntämys. Huomasin, että nämä rallienglantilaiset eivät vaan millään oppineet ääntämään mitään oikein. Kielioppi oli kyllä hallussa erittäin hyvin. Kielten opettajiksi siis voi opiskella jengiä, joka osaa ääntää tosi hyvin tai sitten jengiä, joka ei osaa. Toisilla vaan on hyvä sävelkorva ja toisilla ei. Omilta kouluajoilta muistan, että kaikki englannin opet osasivat ääntää hyvin ja kiinnittivät asiaan huomiota. Kaikki oppilaat vaan eivät ikinä oppineet ääntämään oikein kun ei ole sitä sävelkorvaa tai on anatomista häikkää. Eli siis se, että ei osaa ääntää ei välttämättä johdu kouluopetuksesta. Minä lukeudun niihin, joilla on luonnostaan hyvä sävelkorva. Opin lausumaan melkein mitä tahansa kieltä hyvin ja oikein. Englantia lausuin erinomaisesti jo alta kouluikäisenä. Johtuuko sitten geeneistä, isoäitini ja tätini ovat nimittäin englannin opettajia.
Pitää vielä erottaa sanojen lausuminen ja intonaatio toisistaan. Ensimmäinen on sitä että sanat sanotaan niin että eri kirjaimet tai kirjainyhdistelmät sanotaan kielen mukaisella tavalla ja painotus on sanassa oikeassa paikassa. Jälkimmäinen taas on koko puheen sävelkulkua, rytmiä yms. Lausuminen on kohtuullisen helppo opetella mutta natiivia vastaavaa intonaatiota ei kovin moni enää aikuisiällä opetellen voi edes saavuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän englantia kouluissa opetetaan ellei "natiivia"? Minä opetan juurikin sekä ns. UK ja US -englantia, mutta en kuvittele kuulostavani mitenkään natiivilta itse. Siihen ei kukaan pysty ellei lapsesta saakka asu englanninkielisessä maassa, ei edes yliopiston englannin lehtorit ja proffat jotka olivat tehneet tohtorintutkintonsa Britanniassa tai USA:ssa. Se on karu fakta, mutta parhaansa pitäisi jokaisen kielenopettajan yrittää.
En myöskään tunnista mitään ns. brittienglannin korostusta tai opetusta nykykoulussa. Siitä lähtien kun itse kävin kouluni 90-luvulla, on oppimateriaaleissa ollut lähes tasainen jako kuullun ymmärtämisen teksteihin jotka ovat jonkinlaisella brittiaksentilla ja lähes puolet amerikanaksentilla. Välillä sitten aussi- ja irkkupuhujia, intialaisia ym. Eiköhän ole parasta tutustuttaa monenlaisiin aksentteihin, ja siitä voi jokainen opiskelija itse valita millaista aksenttia itse tavoittelee.
Kirjallinen kieli ja ilmaisu eivät ole Pohjois-Amerikan ja Britannian välillä ollenkaan niin erilaisia kuin puhe "brittienglannista" ja "amerikanenglannista" antaa ymmärtää. On olemassa hyvä kirjallinen yleiskieli, jota me Suomessa opetamme lukioissa. Arkikielessä toki jokapäiväiset substantiivit ja kulttuurisidonnaiset sanat ja ilmaisut vaihtelevat alueittain. Näitä vilahtelee oppimateriaaleissa jonkun verran peruskoulusta saakka, vaikka välillä ehkä enemmänkin voisi olla, ihan vain tunnistamiskyvyn takia jo.
Miksi ihmeessä koulussa opetetaan yleissuomea eikä savoa tai stadin slangia.
Jaa-a, miksiköhän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä pallosta on ei-englanninkielistä aluetta ja siellä tulee kaikista parhaiten ymmärretyksi mahdollisimman yksinkertaisella tankeroenglannilla. Ihan turha yrittää lausua hienosti ja käyttää liian monimutkaisia lauserakenteita. Englannin kielen opetus Suomessa on ihan huippua kun vertaa muihin maihin.
Varmasti juuri kehitysmaissa pärjää palikkaenglannillakin, jos vaan on pätäkkää. Kilpailutilanteessa länsimaissa olisi silti hyvä erottua edukseen vaikka sitten kielitaidolla ja kohteliaisuudella, mutta se on käytännössä mahdotonta suomalaisille. Ehkä jostain itäblokin syvyyksistä voi löytyä yhtä tökerö kansa, mutta en ole onneksi siihen ikinä törmännyt.
Ei millään pahalla, mutta sinulla on aika pieni maailmankuva jos pidät ei-englanninkielistä osaa maailmasta kehitysmaina..
Ja itselläsi pieniä ongelmia luetun ymmärtämisessä. En todellakaan kirjoittanut, että kaikki ei-englanninkieliset maat olisivat kehitysmaita. Totesin vain, että kehitysmaissa voi pärjätä vähän huonommallakin englannilla, koska niissä ei monesti paikallisetkaan puhu mitään länsimaisia kieliä hyvin. Toisaalta palikkaranska voi olla joissakin kehitysmaissa hyödyllisempi.
Sorry väärinymmärryksestä. Täältä Tokiosta käsin katsottuna maailma kielineen näyttää vaan varsin erilaiselta kun teillä siellä länsimaissa. Aiemmin asuin Buenos Airesissa eikä sielläkään hienolla englanninääntämyksellä ollut liiemmin käyttöä.
Kiva kuulla, että rallienglannilla pärjää maailmalla hyvin. Oma kokemus on ikävä kyllä päinvastainen, mutta ehkä olen väärässä ja nykyisin töksäyttelyllä tekee pikantin vaikutuksen. Sekin on totta, että monen japanilaisen englanninkielen taito on vielä suomalaistakin keskivertoa huonompi. He tosin usein pahoittelevat asiaa ja ovat siitä noloina. Suomalainen taas rinta rottingilla ääntää miten sattuu ja jutut on straight in the ass of Timo.
Se on kylläkin up in the ass of Timo.
Toinen yhtä hyvä rallienglannin lausahdus on Kankkusen black round Pirelli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muutaman vuoden englantia yliopistossa opiskelleena sanon muutaman sanasen. Meillä aloitti opiskelijoita loistavalla ääntämyksellä ja rallienglannilla. Spoken english kurssilla perehdytään joko brittienglannin tai amerikan englannin ääntämykseen. Tätä kurssia opettaa aina opettaja, jolla on loistava ääntämys. Huomasin, että nämä rallienglantilaiset eivät vaan millään oppineet ääntämään mitään oikein. Kielioppi oli kyllä hallussa erittäin hyvin. Kielten opettajiksi siis voi opiskella jengiä, joka osaa ääntää tosi hyvin tai sitten jengiä, joka ei osaa. Toisilla vaan on hyvä sävelkorva ja toisilla ei. Omilta kouluajoilta muistan, että kaikki englannin opet osasivat ääntää hyvin ja kiinnittivät asiaan huomiota. Kaikki oppilaat vaan eivät ikinä oppineet ääntämään oikein kun ei ole sitä sävelkorvaa tai on anatomista häikkää. Eli siis se, että ei osaa ääntää ei välttämättä johdu kouluopetuksesta. Minä lukeudun niihin, joilla on luonnostaan hyvä sävelkorva. Opin lausumaan melkein mitä tahansa kieltä hyvin ja oikein. Englantia lausuin erinomaisesti jo alta kouluikäisenä. Johtuuko sitten geeneistä, isoäitini ja tätini ovat nimittäin englannin opettajia.
Pitää vielä erottaa sanojen lausuminen ja intonaatio toisistaan. Ensimmäinen on sitä että sanat sanotaan niin että eri kirjaimet tai kirjainyhdistelmät sanotaan kielen mukaisella tavalla ja painotus on sanassa oikeassa paikassa. Jälkimmäinen taas on koko puheen sävelkulkua, rytmiä yms. Lausuminen on kohtuullisen helppo opetella mutta natiivia vastaavaa intonaatiota ei kovin moni enää aikuisiällä opetellen voi edes saavuttaa.
Yliopistossa meillä ainakin kiinnitettiin myös intonaatioon huomiota. Itse opettajana olen huomannut, että joillakin muksuilla on nykyään aika hyvä ääntämys ja intonaatio kun pelaavat englanniksi ja katsovat tubea yms päivät pitkät englanniksi. Mutta hyvän ääntämyksen ja sen intonaation oppiminen vaatii itseltä harrastuneisuutta asiaan. Yläkoulun ope ei voi näitä asioita kenenkään päähän paukuttaa jos oppilas ei tee itse duunia asian eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille opetettiin pääsääntöisesti brittienglantia, mutta lähes koko kouluaikana, alakoulun 5.-6. luokalta lukioon, oli muutama jakso, jolloin keskityttiin amerikanenglantiin. Tuolloin kuullunymmärtämisharjoituksissa oli amerikkalaisia puhujia, ja kappaleissa käsiteltiin amerikan- ja brittienglannin eroja.
Olen suorittanut yliopistotutkinnon englanniksi englanninkielisessä maassa, enkä kokenut, ettenkö olisi osannut kieltä tarpeeksi hyvin, eikä kukaan ole huomauttanut että sekoittaisin nämä kaksi aiheellisesti. Tein aikoinaan tietoisen valinnan brittienglantiin keskittymisestä, mutta tämä liittyi laajemmin koulutusvalintoihini.
Sen sijaan ruotsin opiskelussa painottui suomenruotsi. En tiedä onko asia nyt toisin, mutta olisin suonut riikinruotsilla olevan suurempi rooli. Kun myöhemmin asuin Ruotsissa opiskeluihin liittyen, koin aluksi riikinruotsin vaikeana ymmärtää, etenkin jos puhuja käytti murretta. Lisäksi siihen tottuminen helpottaisi muiden pohjoismaisten kielien ymmärtämistä.
Suomenruotsihan on tavallaan paikallismurre, johon liittyy paljon omalaatuisuuksia, kuten suomenkielisten sanalainojen käyttö. Tuntuisi hedelmällisemmältä opettaa lapsille kielen perusmuoto, koska sen kautta voi sitten omaksua suomenruotsinkin.Höpöpöpönpöö. Mieheni on suomenruotsalainen, kuten koko suku. Heillä ei ole mitään ongelmia ymmärtää riikinruotsia, Norjaa, tai Tanskaa. Et vain osannut ruotsia riittävän hyvin.
No ei ihan noinkaan ole. Pääasiassa tanskan, ruotsin ja norjan kieliä ja murteita puhuvat ymmärtävät jokseenkin toisiaan ja normielämässä pärjää ihan hyvin. Mutta ei se täysin yksioikoista ole. Eihän kaikki Tukholmasta pohjoiseenkaan ymmärrä aina eteläruotsalaisten puhetta ja norjassakin riippuu murteesta, kuinka hyvin ruotsalaiset ja norjalaiset ymmärtävät toisiaan. Tanskalaisten kanssa vaihdetaan lähes aina englantiin.
Olen suomenkielinen ja asunut 15 vuotta ruotsista ja koska en puhu suomenruotsalaisittain (enkä suomalaisittainkaan), kerran pari joku on huomauttanut, kuinka helpompi minua on ymmärtää kuin suomenruotsalaisia. Lisäksi, koska sanoissa ja ääntämyksessä on eroja, ei välttämättä ole ihan helppo seurata riikinruotsalaista keskustelua ja jos heittää suomenruotsalaisia sanoja tai ääntämyksen kestää ruotsalaisella tajuta, mitä tarkoitit. Olen sitä mieltä, että muumiruotsin lisäksi koulussa voisi opetella sitä kauniisti laulavaa riikinruotsia. Riikinruotsin ääntäminen verrattuna suomenruotsiin eroaa paljon suomen kielestä ja siksi olisi hyödyllistä oppia lausumaan ja ymmärtämään oikein. Ellei ainoa tavoite ole virkamiehenä palvella molemmilla kotimaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille opetettiin pääsääntöisesti brittienglantia, mutta lähes koko kouluaikana, alakoulun 5.-6. luokalta lukioon, oli muutama jakso, jolloin keskityttiin amerikanenglantiin. Tuolloin kuullunymmärtämisharjoituksissa oli amerikkalaisia puhujia, ja kappaleissa käsiteltiin amerikan- ja brittienglannin eroja.
Olen suorittanut yliopistotutkinnon englanniksi englanninkielisessä maassa, enkä kokenut, ettenkö olisi osannut kieltä tarpeeksi hyvin, eikä kukaan ole huomauttanut että sekoittaisin nämä kaksi aiheellisesti. Tein aikoinaan tietoisen valinnan brittienglantiin keskittymisestä, mutta tämä liittyi laajemmin koulutusvalintoihini.
Sen sijaan ruotsin opiskelussa painottui suomenruotsi. En tiedä onko asia nyt toisin, mutta olisin suonut riikinruotsilla olevan suurempi rooli. Kun myöhemmin asuin Ruotsissa opiskeluihin liittyen, koin aluksi riikinruotsin vaikeana ymmärtää, etenkin jos puhuja käytti murretta. Lisäksi siihen tottuminen helpottaisi muiden pohjoismaisten kielien ymmärtämistä.
Suomenruotsihan on tavallaan paikallismurre, johon liittyy paljon omalaatuisuuksia, kuten suomenkielisten sanalainojen käyttö. Tuntuisi hedelmällisemmältä opettaa lapsille kielen perusmuoto, koska sen kautta voi sitten omaksua suomenruotsinkin.Höpöpöpönpöö. Mieheni on suomenruotsalainen, kuten koko suku. Heillä ei ole mitään ongelmia ymmärtää riikinruotsia, Norjaa, tai Tanskaa. Et vain osannut ruotsia riittävän hyvin.
No ei ihan noinkaan ole. Pääasiassa tanskan, ruotsin ja norjan kieliä ja murteita puhuvat ymmärtävät jokseenkin toisiaan ja normielämässä pärjää ihan hyvin. Mutta ei se täysin yksioikoista ole. Eihän kaikki Tukholmasta pohjoiseenkaan ymmärrä aina eteläruotsalaisten puhetta ja norjassakin riippuu murteesta, kuinka hyvin ruotsalaiset ja norjalaiset ymmärtävät toisiaan. Tanskalaisten kanssa vaihdetaan lähes aina englantiin.
Olen suomenkielinen ja asunut 15 vuotta ruotsista ja koska en puhu suomenruotsalaisittain (enkä suomalaisittainkaan), kerran pari joku on huomauttanut, kuinka helpompi minua on ymmärtää kuin suomenruotsalaisia. Lisäksi, koska sanoissa ja ääntämyksessä on eroja, ei välttämättä ole ihan helppo seurata riikinruotsalaista keskustelua ja jos heittää suomenruotsalaisia sanoja tai ääntämyksen kestää ruotsalaisella tajuta, mitä tarkoitit. Olen sitä mieltä, että muumiruotsin lisäksi koulussa voisi opetella sitä kauniisti laulavaa riikinruotsia. Riikinruotsin ääntäminen verrattuna suomenruotsiin eroaa paljon suomen kielestä ja siksi olisi hyödyllistä oppia lausumaan ja ymmärtämään oikein. Ellei ainoa tavoite ole virkamiehenä palvella molemmilla kotimaisilla.
No ihmiset ovat erilaisia siinä miten kielellisesti lahjakkaita he ovat. Kyllähän iso osa meistä ymmärtää ihan hyvin Suomen eri murteitakin mutta sitten löytyy niitä joiden mielestä ne ovat jotenkin vaikeita ymmärtää. Sama juttu ruotsin eri murteissa (ja suomenruotsissa). Useimmat ymmärtävät varsin hyvin eri tapoja puhua ruotsia mutta sitten on niitä jotka häkeltyvät heti kun joku puhuu eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille opetettiin pääsääntöisesti brittienglantia, mutta lähes koko kouluaikana, alakoulun 5.-6. luokalta lukioon, oli muutama jakso, jolloin keskityttiin amerikanenglantiin. Tuolloin kuullunymmärtämisharjoituksissa oli amerikkalaisia puhujia, ja kappaleissa käsiteltiin amerikan- ja brittienglannin eroja.
Olen suorittanut yliopistotutkinnon englanniksi englanninkielisessä maassa, enkä kokenut, ettenkö olisi osannut kieltä tarpeeksi hyvin, eikä kukaan ole huomauttanut että sekoittaisin nämä kaksi aiheellisesti. Tein aikoinaan tietoisen valinnan brittienglantiin keskittymisestä, mutta tämä liittyi laajemmin koulutusvalintoihini.
Sen sijaan ruotsin opiskelussa painottui suomenruotsi. En tiedä onko asia nyt toisin, mutta olisin suonut riikinruotsilla olevan suurempi rooli. Kun myöhemmin asuin Ruotsissa opiskeluihin liittyen, koin aluksi riikinruotsin vaikeana ymmärtää, etenkin jos puhuja käytti murretta. Lisäksi siihen tottuminen helpottaisi muiden pohjoismaisten kielien ymmärtämistä.
Suomenruotsihan on tavallaan paikallismurre, johon liittyy paljon omalaatuisuuksia, kuten suomenkielisten sanalainojen käyttö. Tuntuisi hedelmällisemmältä opettaa lapsille kielen perusmuoto, koska sen kautta voi sitten omaksua suomenruotsinkin.Höpöpöpönpöö. Mieheni on suomenruotsalainen, kuten koko suku. Heillä ei ole mitään ongelmia ymmärtää riikinruotsia, Norjaa, tai Tanskaa. Et vain osannut ruotsia riittävän hyvin.
Suoritin aikoinaan ruotsin ylioppilaskokeen erinomaisella arvosanalla, ja olin ennen Ruotsissa suoritettuja opintoja opiskellut suomalaisessa ruotsinkielisessä oppilaitoksessa - jossa opettajat ja opiskelijat siis puhuivat pääsääntöisesti suomenruotsia. Kielitaitoni oli siis varsin hyvissä kantimissa jo ennen Ruotsiin lähtöä. En varmasti ole ainoa suomalainen jolta kestää hetki sopeutua luennoitsijaan joka puhuu paksua skoonea.
Sitä paitsi suomenruotsi on miehesi äidinkieli, ei minun. Natiivipuhujan ja kielen opiskelun koulussa aloittaneen puhujan taitojen vertaamisessa ei ole pointtia. Samalla logiikalla minä voisin elvistellä sillä, että osaan suomea paremmin kuin tuo naapurin Mehmet.
Vierailija kirjoitti:
Tai Australian englantia? Tai Kanadan englantia? Tai Irlannin englantia?
Näitä mietin...
Tai Afrikan murteita
Vähän sama kuin kysys miksei äidinkielen tunnilla puhuta savoa tai karjalan murretta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs englantia koulussa sitten nykyisin opetetaan? Minun kouluaikoina opetettiin brittienglantia.
Ja vielä tarkemmin: opetetaan Oxford English, sitä hienointa tapaa puhua englantia. Ulkomaalaiset tuttavat luulevat, että olen kovankin tason akateeminen, ellen peräti aatelinen.
Olen ollut aikoinani muutaman teinin kanssa matkalla Lontoossa, ja joutunut selittämään että se, etteivät he ymmärrä mitä vastapuoli sanoo välttämättä ole merkki siitä, että heidän anglannintaitonsa olisi surkea, vaan siitä, että ihmiset puhuvat erilaisilla aksenteilla, joiden ymmärtämiseen menee hetki, koska niihin täytyy vain tottua. Jenkkivuoden viettänyt sukulaistyttö tunnusti että oli nauranut Skotlannissa taksinkuljettajalle, joka oli sanonut että hänellä oli diabetes, ja tajunnut asian vasta myöhemmin, koska ei ollut ymmärtänyt hyvin vahvalla aksentilla puhuttua kieltä.
Samoin Lontoossa on kahviloissa ja ravintoloissa ulkomaisia työntekijöitä, jotka eivät puhu kovin hyvin engantia tai ymmärrä sitä, varsinkin jos ovat juuri tulleet maahan. Oma lukunsa ovat tietenkin eri maiden omat englanninkielet, esimerkiksi Intian englantia joutuu kuunteemaan aluksi varsin huolellisesti.
omaa kiroitettua englantiani on kehuttu, mutta niin käy silloin kun kielen on oppinut ensisijaisesti lukemalla. Puhuessa se tietysti aiheuttaa sitten ongelmia, kun englannin ääntäminenon oma lukunsa.
Itse olen aloittanut englannin opiskelun 51 vuotta sitten kansakoulun kolmannella, joka päivä sitä käytän tavalla tai toisella, ja koko ajan opin kaikenaista uutta, etenkin sanastoa.
Se on kylläkin up in the ass of Timo.