Välit anoppiin eron jälkeen? Enkö kuulunutkaan perheeseen

Vierailija kirjoitti:

Onko exäsi tekemisissä sinun sukusi kanssa?

Ei ole, mutta exäni ei varsinaisesti ollut ”ystävä” sukulaisteni kanssa, ei pitänyt heihin yhteyttä edes liiton aikana.

No ajatellaan aikaa hiukan eteenpäin. Exä menee yhteen uuden naisen kanssa ja alkavat olla anoppilassa.

Haluaisitko edelleen olla mukana kuvioissa?

Nyt on nyt, mutta elämä kulkee eteenpäin.

Jos itse otat uuden kumppanin ja hänen kauttaan saat uuden anopin, kulkeeko vanha anoppi edelleen elämässäsi mukana? Jne....

Tietysti mikään ei estä silloin tällöin vaihtamasta kuulumisia ja olemaan anopin kanssa väleissä, mutta sukujuhlissa sun muissa tuskin olet mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex on ex ja niin on exän sukukin.

Onneksi meillä ei ollut näin. Molemmat vanhempani pitivät ( ja elossa oleva pitää) tiiviisti yhteyttä vielä eronkin jälkeen näihin ihmisiin, jotka ehtivät olla elämässä pitkään ennen avioeroa.

Esim. pappani sanoi isälleni eron aikaan " Kun ajat ohi, älä aja ohi". 

Voi miten kauniisti sanottu papaltasi! Pidän tuon lauseen mielessä myöhempää käyttöä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Asia ei liity välttämättä mitenkään siihen, kuinka paljon exän sukulaiset ovat sinusta pitäneet. Suvun jäsenet saattavat vain ajatella, että he kunnioittavat suvun alkuperäisen jäsenen valintaa ottaa ero ja sulkea sinut pois elämästään. He myötäilevät ja tekevät samoin. 

Tämä. Pojallani oli ihan mukava vaimo, jonka kanssa lapsetkin teki. Vietettiin juhlapyhät yhdessä jne. soiteltiin ja kyläiltiin. Kun sitten alkoi menemään huonosti, miniä mustamaalasi minulle poikaani, ja valitti tämän tekemisistä. Itse näin kyllä ettei pulmunen ole hänkään. Limme tekemisissä vielä vuosia eron jälkeen, mutta kun poikani löysi uuden rakkauden, niin alkoi ex-miniän kiusanteko lasten kautta. Oli ihan pakko meidänkin valita että kutsutaanko juhliin poika, pojan lapset, ja ex-vaimo, joka kiusasi poikaamme rankasti, vai poika, lapset ja uusi vaimo.  Ensimmäisessä tapauksessa paikalle saapuisi vain ex-vaimo polleana lasten kanssa, ja toisessä vaihtoehdossa saisimme paikalle lasten lisäksi oman poikamme, ja hänen rakastettunsa. Ei ole vaikea valinta se.

Pojan ex-vaimo on sitä mieltä että aikuisten tulee pystyä olla samassa paikassa, ja että hänetkin tulisi kutsua meidän suvun juhliin, mutta minä ja aika moni muukin meidän suvusta näemme kyllä että tuossakin taitaa kyse olla poikamme kiusaamisesta.

Meillä ikävä kyllä nykyinen anoppinini ei ole yhtä viisas kuin sinä, vaan antaa tuon exän jatkaa kiusantekoa kauttaan omalle pojalleen. Tuntuu miehen puolesta pahalta, ettei oma äiti tue poikaansa, vaikkakin aikuista. Mitään ongelmaa mielestäni asiassa ei olisi, jos välit olisivat hyvät, mutta miehen ärsyttäminen paistaa turhan räikeästi läpi.

No, omaa pahaa oloaanhan tuo ex purkaa ja sääliksi käy, ettei osaa nauttia omasta elämästään. Itselleen tekee hallaa, kun ei osaa käsitellä tunteitaan, vaan kaipaa edelleen kostoa asiasta, mikä ei ollut kenenkään syytä.

Eron jälkeen kukaan exän sukulaisista ei ollut minun missään yhteydessä. Exä syyllisti vielä minua siitä että minä olin hyljeksinyt heitä. Oli vaikea ero ja minä hain sitä.

Minun ex-anoppi oli eron jälkeen jatkuvasti yhteyksissä ja koko ajan olisi lapsen kanssa pitänyt olla hänen luona tai tuoda lasta hänelle hoitoon. Kun ex ei aluksi ollut kiinnostunut olemaan lapsen kanssa.

Sitten ex yhtäkkiä kiinnostui lapsesta, saatiin tapaamiset pyörimään niin exän suku laittoi mulle ihan viestin, että eivät halua olla enää tekemisissä. Edes lapsen synttäreitä eivät halunneet yhdessä viettää.

Siitä kului pari vuotta, alkoivat uudestaan laittaa viestiä, että voitaisko taas olla yhteyksissä. No ei hirveästi enää kiinnostanut.

Lapsi kyselee, että miksi minä en tule hänen kanssaan sinne toisen vanhemman sukulaisiin. Miksi monen vuoden jälkeen enää menisin?

Ja nyt lapsi kertonut, että exanoppi nähnyt häntä viime vuoden aikana kerran, sekin jonkun muun sukulaisen luona juhlissa. Asuu 10min automatkan päässä exästä. Lapsi oli pyytänyt exältä päästä isoäidin luo käymään, niin isoäiti oli sanonut, ettei saa tulla.

Ihan ihme kuviot.

En minäkään ole tekemisissä exän suvun kanssa. Toki lähetetään joulu/synttäri-tekstiviestit ja vaihdetaan pari sanaa jos jossain nähdään. Lapsi käy itse mummolassa ja tädillään.

Mulle tämä on ihan fine.

Oma ex-anoppi itki puhelimeen etteivät miehensä kanssa halua luopua minusta, kun erosta oli kuullut. Seuraavan kerran kun vahingossa nähtiin, käänsi päänsä pois eikä edes tervehtinyt. Exä on exä ja niin on sukunsakin.

En ollut osa perhettä edes avioliiton aikana niin saati sittne sen jälkeen. Ei ole ollut ikävä.

Ainut mikä vähän harmittaa on että ex ei omilla viikoillaankaan pidä lasten kanssa yhteyttä äitiinsä. Mutta eipä se minun murheeni enää ole, eikä mun tehtävä olla näitä välejä ylläpitämässä.

Monet anopit kai pelkäävät, etteivät pysy lastenlasten elämässä mukana, jos eivät mielistele ex-miniää. Varsinkin ne, jotka heittäytyvät hankaliksi ex-miestä kohtaan, osaavat vedellä myös oikeista naruista ex-anopin kohdalla. Äideillä on usein iso valta ja toiset, ei todellakaan kaikki, miehet eivät aktiivisesti pidä yllä lasten ja isovanhempien suhdetta.

Itse kahden miehen äitinä en voisi kuvitella, että voisin kääntää selkääni pojalleni. Pyrkisin poikani kanssaan keskustelemaan, minkälaiset asialliset välit hänen mielestään on ok säilyttää. Tarkoitan sillä sitä, että en kutsuisi kahville, jos se loukkaa lastani, mutta voisin exänsä kanssa sopia vaikka lapsen kyläilystä. Jos exänsä katkaisisi välit minuun, minulla on niin hyvät välit lapsiini, että hoitaisin suhdettani lastenlapsiin heidän kauttaan.

Tosin erään ystäväni lapsenlapsen äiti pyrkii vähentämään lapsen tapaamisia isän kanssa ja käyttäytyy asiattomasti, ja on silti pitänyt ex-anoppiin yhteyttä. Ystäväni kokee tämän hyvin ahdistavana, mutta silti ylläpitää näennäistä ystävyyttä, jotta saa kuulumisia. Surullista seurata vierestä sellaista.

Itse ex-vaimona ajattelin, että oli kohteliasta antaa tilaa miehen uudelle elämälle ja vetäydyin. Toki lasten asioissa ja juhlapäivinä olin anoppilaan yhteydessä ja kannustin lapsia yhteydenpitoon.

Nyt vuosia myöhemmin exän sukulaisia on edelleen somekavereina ja joidenkin kanssa silloin tällöin vaihdetaan kuulumisia. Käymme nykyisen puolisoni kanssa myös kahvilla ex-anoppilassa, jos viemme tai haemme lapsia. Jos exäni toivoisi, ettemme jää kahville, kunnioittaisin sitä. Toisaalta sille ei ole syytä, koska emme ns. astu toistemme varpaille.

Itselläni ei ole tuota tilannetta, mutta siskoni ja miehensä (ja lastensa isä) erosivat viitisen vuotta sitten. Siskoni en edelleen ex-anoppinsa kanssa tekemisissä, samoin hänen entinen miehensä on meidän vanhempien kanssa tiiviisti yhteydessä. Molemmilla on myös jo uudet kumppanit. Heille tuo sopii, mutta onhan niitä ihmettelijöitä ollut ja varmasti on ihan tapauskohtaista miten yhteydenpito eron jälkeen menee.

Miksi sun exän äidin pitäisi kaveerata sun kanssa, kun poikansa on susta halunnut erota tai sinä siitä. Haluaa kunnioittaa poikansa elämässä eteenpäin menemistä ja keskittyä poikansa mahdolliseen uuteen puolisoon. Mene sinäkin eteenpäin elämässäsi. Sinäkin saat uuden anopin uuden puolison myötä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole tuota tilannetta, mutta siskoni ja miehensä (ja lastensa isä) erosivat viitisen vuotta sitten. Siskoni en edelleen ex-anoppinsa kanssa tekemisissä, samoin hänen entinen miehensä on meidän vanhempien kanssa tiiviisti yhteydessä. Molemmilla on myös jo uudet kumppanit. Heille tuo sopii, mutta onhan niitä ihmettelijöitä ollut ja varmasti on ihan tapauskohtaista miten yhteydenpito eron jälkeen menee.

Tuohan on lapsille paras tilanne kaikista! Asiat muuttuva kuitenkaan muuttumatta. Mahtava esimerkki siitä, miten eron voi hoitaa myös hyvin ja katkeroitumatta. Helppoa se ei varmasti ole heillekään ollut, mutta jos tahtoa on ja valmis tekemään töitä sen eteen, se voi olla mahdollista. Arvostan! T: Saman päätöksen tehnyt ja itselleni siitä ikuisesti kiitollinen.

Ex:n suku on myös lasteni suku. Ex- anopin synttäreillä ja muissa juhlissa olen ollut kutsuttuna. Samoin vietetty rippijuhlat ja ylppärit molempien sukujen kanssa. Jostain kummasta nyt paremmat välit ex-anopin kanssa kun ennen. Tai on ystävällisempi minulle kun ennen.

Ei tarvi edes erota, kun miniä ei kuulu perheeseen.Meillä taannoin otettiin perhepotrettia, niin anoppi sanoi mulle, että sinä et kuulu tähän kuvaan🤔😅

Meillä kukin hoitaa itse omat sukulaisensa. Exän suvun kanssa en ole ollut missään tekemisissä eron jälkeen. Lapsi tapaa sukulaisiaan isänsä kanssa.

Olen jo yhden viehättävän neidin anoppi. Poikani on seurustellut aiemminkin, ja tuntuisi melko erikoiselta mikäli olisin vielä tekemisissä hänen exänsä kanssa. On aika loogista että myös suhteet ex-miehen sukuun katkeavat, niin on kaikille helpompaa eikä tule noloja tilanteita.

Se on kummallista, että ennen eroa näin varmaan kerran viikossa sattumalta exän sukulaisia kaupassa. Kaikki asuu edelleen samalla alueella, mutta siellä kaupassa ei enää törmätä. 2 kertaa olen huomannut exän siskon siellä, niin tämä kääntynyt kannoillaan ja painunut kovaa vauhtia vastakkaiseen suuntaan.

Lapsikin kerran totesi, että täti tuolla, hei täti, niin täti viipeltää tiehensä. Lapsi kummastelee, miksei sanonut hei.

Lapsen isoisän näin toisessa kaupassa. Käveli ihan vastaan käytävällä, mutta ei vastannut tervehdykseen vaan kaarsi äkkiä toiselle käytävälle ja puolijuoksua karkuun. Mitä ihmettä?

Omat vanhemmat nähneet kaksi kertaa, kun exäni lähtee heitä kaupassa karkuun.

Joo, ex lähti todella törkeästi, kun lapsi vielä vauva. Muttasiitä nyt kohta 10v aikaa. Täytyykö karkuun juosta?

En ole missään tekemisissä vaikka olenkin naimisissa. Miehen sukulainenhan se on, ei minun.