Miksi jotkut ihmiset on niin suorasanaisia?

Se on muuuten jännä. Suomessa esim on paljon esim hevareita ja alkuun luultiin että he olisivat konserteissa esim kauhean huonosti käyttäytyviä joteenkin ja paljastuikin että he ovat itseasiassa niitä parhaiten käyttäytyviä.

Jotkut ääliöt käyttävät "suorapuheisuuttaan" savuverhona jonka turvin haukkuvat ja solvaavat muita. Ovat itsetunnoltaan heikkoja ja pönkittävät sitä muita haukkumalla. Näille pitää heti lyödä luu kurkkuun ja syvälle!

Vierailija kirjoitti:

Se on muuuten jännä. Suomessa esim on paljon esim hevareita ja alkuun luultiin että he olisivat konserteissa esim kauhean huonosti käyttäytyviä joteenkin ja paljastuikin että he ovat itseasiassa niitä parhaiten käyttäytyviä.

Miten tuo liittyi aloitukseen?

No ei sun tarvi muuttua sellaiseksi, eikös sitä pidetä hyvänä että ei ole suorasanainen.

Ei semmoiseksi välttämättä tulla koskaan, jos ei ole sitä luonnostaan. Mutta usein vanhemmiten sitä alkaa välittää entistä vähemmän muiden mielipiteistä, ja uskaltaa sanoa mielipiteensä paljon suorempaan kuin nuorena.

Tyhmien kanssa on välillä niin ahdistavaa keskustella, että mieluummin sanoo suoraan. Joko ymmärtää tai sitten ymmärtää jättää rauhaan.

Miksi ei olisi. Kyllä totuuden yleensä kaikki kestää kuulla vaikka saattaa joskus vähän kirpaistakin. Paskapuheita on huomattavasti vaikeampi sietää. On nimittäin elämä helppoa kun sanoo asiat niin kuin ne on ja puhuu aina totta. Ei tarvitse miettiä mitä on tullut sanottua kenellekin. Valehtelemalla saa myös itsensä kuseen, ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ääliöt käyttävät "suorapuheisuuttaan" savuverhona jonka turvin haukkuvat ja solvaavat muita. Ovat itsetunnoltaan heikkoja ja pönkittävät sitä muita haukkumalla. Näille pitää heti lyödä luu kurkkuun ja syvälle!

Haukkuminen on eri asia kuin suorasanaisuus. Minulle ei kyllä tule ensimmäisenä mieleen etsiä toisesta vain negatiivisia määritelmiä, vaikka kerron yleensä vähän liian suoraan mielipiteeni asioista. Ylipäätään ihmisten yksilölliset ominaisuudet eivät hirveästi kiinnosta minua, enemmän olen kiinnostunut ihmisten ajatuksista ja niiden lähtökohdista ja perusteluista.

En osaa tulkita kiertelyä ja vihjailua, joten en osaa itsekään puhua vihjaillen. Eli en mitenkään tietoisesti ole suorasanainen vaan se tulee luonnostaan.

Sanon suoraan, koska yleensä sillä asiat korjaantuu.. En siis hauku ketään ikinä ja jokainen on mitä on. Mutta suorapuheisuus on myrkkyä aina ja olen kärsinyt siitä lähes aina. Kun selitän etten arvostele sinua vaan sitä asiaa mitä sanot, niin  se on eriasia. Ja se on eriasia. Sitten yleensä kaikki arvostelu tulee myös siitä, kun joku kysyy jotain, niin kaikkien katseet menee maahan ja aletaan potkimaan kiviä. Avaan suuni, niin kuinka nyt kehtasit sanoa.. Hän kysyi ja sanoin. Kun joku skaltaa sanoa jotain, niin se on outo ja hullu ja ei arvosta ketään.. Minun mielestä arvostan, kun vastaan kysymykseen suoraan mitä mieltä olen ilman haukkumista. Nyt kun tämän sanon tässä ja nyt textin muodossa, niin minut teilataan ja alapeukutetaan.  En hauku ketään henkkoht ikinä.

1. Ymmärrät, että suoraan puhumalla luot enemmän hyvää ympärillesi ja enemmän hyvinvointia itsellesi

2. Alat puhumaan suorasti

Ei tässä mitään taikatemppuja ole tai ihmepilleriä.

Minä olen suorasanainen, mutten ilkeä, osaan jättää ihan sanomattakin, tai sitten sanon ihan ystävällisesti, vaikkakin suoraan. Vaatiihan se rohkeutta, mutta itse ainakin olen epävarma ja saatan usein jälkeenpäin miettiä, että loukkasinkohan sitten kuitenkin (yleensä tosin sitten otan asian puheeksi ao. henkilön kanssa). Useimmat jotka tuntevat minut, niin luottavat kyllä siihen, etten mitään pahaa millään tarkoita ja myöskin kestän sen, että mulle sanotaan takaisinkin suoraan :)

Mutta olen törmännyt siihenkin, että suoraan sanomista käytetään tekosyynä ilkeilylle ja se on tosi inhottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei olisi. Kyllä totuuden yleensä kaikki kestää kuulla vaikka saattaa joskus vähän kirpaistakin. Paskapuheita on huomattavasti vaikeampi sietää. On nimittäin elämä helppoa kun sanoo asiat niin kuin ne on ja puhuu aina totta. Ei tarvitse miettiä mitä on tullut sanottua kenellekin. Valehtelemalla saa myös itsensä kuseen, ennemmin tai myöhemmin.

"Ei tarvitse miettiä mitä on tullut sanottua kenellekin." Tuleeko tästä sanonta valheella on lyhyet jäljet?

Vierailija kirjoitti:

En osaa tulkita kiertelyä ja vihjailua, joten en osaa itsekään puhua vihjaillen. Eli en mitenkään tietoisesti ole suorasanainen vaan se tulee luonnostaan.

Sama ,en ole koskaan osannut lukea ns.rivien välistä tai tulkita jonkun naaman ilmeitä. Elämä on paljon helpompaa kun kysyy, vastaa ja sanoo suoraan. Ei jää tulkinnan varaa. Omalla kohdallani johtaa joskus möläytyksiin , koska en mieti sanomisiani etukäteen.

Miten tulla tällaiseksi ? Sanoit ap sen jo itse, lakkaa murehtimasta ja miettimästä mitähän se nyt minusta ajattelee.

Niin vaan jotkut ovat.

Suoraan sanominen vaatii ehkä harkitsevaa ajattelua ja sanojen asettelua, että osaa esittää asiansa hyvällä tavalla ja rakentavasti.

Sillon sanojan ja kuulijan välille ei synny minkäänlaista väärinymmärrystä tai mielensä pahoittamista.

Suorapuheiset ovat kiinnostuneet itse asiasta, ei siitä miten sanotaan tai kuka sanoo. Asia on tärkein. Totuudenpuhujia inhotaan, koska tosiasiat ovat monille epämieluista kuultavaa. Tosiasiat eivät kuitenkaan muutu sillä, että kielletään niistä puhuminen.

Suorasanaisuus ja töykeys on eri asioita. Voi sanoa suoraan ja kohteliaasti.

Esim. jos jonkun käytös on loukannut. Voi sanoa, että minusta tuntui vähän pahalta tai jäi häiritsemään tällainen asia.

Sensijaan, että sanoisi olitpas ääliö. Tai supattaisi toisesta vaan selän takana.

Ne on punaisia. Lue idiootit ympärilläni.

Joskus täytyy sanoa suoraan, mitä ajattelee. Joskus taas täytyy harrastaa smalltalkia ja puhua epäsuoremmin, mutta rehellisesti. Tuohan on täysin riippuvaista tilanteesta. Joskus on hyvä olla vaiti.