Miksi jotkut ihmiset on niin suorasanaisia?

Yksi suorasanainen täällä. Suurin syy on se, etten yksinkertaisesti jaksa kääriä sanottaviani mihinkään ruusunpunaisiin kääreisiin tai pehmittää sanoja pehmusteilla. Sellainen uuvuttaa alta aikayksikön enkä sellaista ymmärrä, koska minulla ei ole tarvetta sanoa mitään ilkeää tai loukata ihmisiä sanoilla. Puhun mieluummin asioista ja käsitteistä kuin siitä mitä mieltä mahdan olla tai mitä mieltä naapurin noora mahtaa olla. Onhan mielipiteetkin mielenkiintoisia, mutta itse en niitä voi tehdä ennenkuin on pohdittu itse asia. en muutenkaan oikein jaksa puhua ns. juoruiluaiheista - nekin uuvuttavat minut.

Tämä toki johtaa siihen, että kun ihmiset noin niinkuin normaalisti eivät ole suorapuheisia tai rehellisiä omassa kommunikaatiossaan, niin he tietenkin olettavat, että muut ovat samanlaisia ja alkavat väännellä, olettaa ja luulotella rivien välejä sinne missä niitä ei ollut.

Tuhon viimeiseen kappaleen ongelmaan olen vain yksinkertaisesti joskus todennut, että ei ole minun ongelmani, en luonut sitä.

Oivallus on siinä, että jokainen kantaa vastuun teoistaa ja sanoistaan, toisten teoista tai sanoista (tai ajatuksista) ei tarvitse kantaa vastuuta. Jos sellaista alkaa tehdä, sairastuu aika helposti (voisin kuvitella, että masennus, ahdistus sun muut voisivat juontaa tuollaisistakin turhista itse hankituista taakoista). Ja tykkään muutenkin olla mahdollisimman avoin toisen ihmisen suuntaan. Jos haluan tietää mikä hänen palkkansa on, mieluummin kysyn sen suoraan kuin epäsuoraan, jotta hänelle avautuisi myös mahdollisuus kysyä minulta suoraan. Mielestäni se on rehellistä. Ja samoin kun kysyy toiselta juuri sen mitä haluaa tietää, niin toisella on sitten mahdollisuus sanoa että ei halua vastata ja sekin on ok. Sellaiseenkin kun voi olla monta syytä miksei halua vastata.

Suoraan sanominen on taito. Ei saa loukata toista ja pitää olla valmis kuuntelemaan arvostavasti toista ja hänen mielipiteitään.