Minkälainen äiti ei tykkää siivoamisesta?
Kysyn tätä ihan tosissani, sekä ihan neutraalisti. Mun on erittäin vaikea eläytyä siihen tilanteeseen, että jollain on lapsia ja siivoaminen tympii. Ennen lapsia olin aikamoinen sotkupytty, mutta se muuttui heti kun tuli lapsia, se vaan alkoi tuntua järkevältä ja nykyisin siivoamiseen tullut jo himo. Siispä kysyn uudellen, millainen olet sinä äiti joka et oikeasti tykkää siivoamisesta?
Kommentit (51)
Sellainen, joka ei koskaan ole tykännyt siivoamisesta. Teen sitä vain sen takia, että joskus vaan on pakko. Itseäni kyllä ärsyttää kun on sotkuista, mutta mieluusti antaisin sen homman jonkun toisen hoidettavaksi :)
Ja onneksi nykyään voi hyödyntää sitä jälkikasvua tuohon hommaan :)
Ja ihan sellainen tavallinen ihminen tunnen olevani.
Ihan normaali ihminen joka ei tykkää siivoamisesta ei äitiys muuttanut käsitystäni siivouksen miellyttävyydestä. Toki siivoan vaikka en siitä nautikkaan, mutta ei siivouksesta pitämättömyyteni vaikuta äitiyteeni mitenkään. Eli meillä aina perussiistiä
Kakkonen, etkö pysty ottaan siivousta liikunnan kannalta? Jos olet noin urheilullinen. Fyysisesti raskaskaan siivous ei liene sulle minkäänlainen ongelma.
Mua ei kiinnosta pätkän vertaa siivoaminen. Siivoan, koska on pakko ja tietenkin on kivempaa olla siistissä asunnossa. Mutta ne mun siivoukset kyllä hoituu ihan vasemmalla kädellä, ei todellakaan mitään hyvää siivoamista. Esimerkiksi se kamojen tunkeminen jonnekin vaatekaappiin vaan pois näkyvistä on ihan ok. Ja en edes ajattele mitään sänkyjen alla asustavia villakoiria. En nää niitä, niin niitä ei mulle ole olemassa :) Yksin omassa asunnossa asuin kuin porsas, jos tuli vieraita, niin kaappiin ja sängyn alle kamat.
Luonnollisempaa olisi että himosiivooja hölläisi lapsen saatuaan. Miksi ihmeessä pitäisin siivoamisesta lasten myötä? Se on niin turhaa puuhaa kun kaikki sotkeutuu heti uudelleen joten en tee kuin pakollisen, sitten kun on ihan pakko.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:39"]
Sellainen, joka ei koskaan ole tykännyt siivoamisesta. Teen sitä vain sen takia, että joskus vaan on pakko. Itseäni kyllä ärsyttää kun on sotkuista, mutta mieluusti antaisin sen homman jonkun toisen hoidettavaksi :)
Ja onneksi nykyään voi hyödyntää sitä jälkikasvua tuohon hommaan :)
Ja ihan sellainen tavallinen ihminen tunnen olevani.
[/quote]
Täsmälleen tätä mieltä olen myös minä.
Inhoan siivoamista ja lasten myötä vielä enemmän, kun sotkua on moninkertaisesti.
Onneksi meillä on isä, joka on ahkerampi siivoaja...
No, en vaan tykkää. Koko lapsuuden ja nuoruuden mut pakotettiin siivoomaan ja kamalat seuraamukset ja raivarit, jos ei siivonnut. Ei auttanut motivoimaan. En ole siivousihmisiä.
Ei ole lapset saatuanikaan iskenyt siivouskärpänen. Vituttaa vaan enemmän, kun lapset sotkee ihan kuin minäkin, eikä voi edes omia sotkujaan siivota. :D Tai no, vanhempi aika hyvin jo osaa. Tullut varmaan isäänsä. :D
Ja tosiaan, ei mua häiritse, eikä pelota pöpöt. Jos niistä olisi vaivaa, niin eikö ne olis jo hyökänneet kimppuun?
Onko olemassa sellainenkin äiti, joka tykkää siivoamisesta?
Suhtaudun siivoamiseen neutraalisti. Se kuuluu elämään siinä missä paskalla käyminen. Inhoan siivoamista, jos pitää siivota jotain tahallaan sotkettua. Pidän siivoamisesta, jos siivottava paikka on selkeä, ei lojuvia tavaroita hidasteina tiellä. Keskiarvo siis neutraali.
Tällainen: erittäin pitkähermoinen äiti. Minua ei se sotku haittaa, pystyn ihan tyynesti kulkemaan roskapussin yli lähtiessäni ulos. Mulla ei mene hermo lapsiinkaan koskaan, pysyn rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa. Uskon, että tämä on se piirre, minkä takia en ryhdy siivoushommiin.
Tykkään mielummin tehdä käsitöitä, urheilla, pelata, ulkoilla, lukea kirjaa jne. Pyykit pesen joka päivä, koska muuten mulla ei olis puhtaita lenkkivaatteita :)
En ole koskaan pitänyt siivoamisesta. Omat sotkut vielä menisi mutta muiden sotkujen siivoamisessa meneekin sitten hermot. Ja lapsethan sotkevat. Mieskään ei ole sellainen tavarat heti takaisin paikalleen -ihminen mutta onneksi sitten muuten innokkaampi siivoamaan.
Varmaan sellainen jolle siivouksesta ei ole tullut himo.
Sullahan tossa oudosti on käynyt.
Me muut jäätiin ihan normaaleiksi.
Nuorempana mulla oli ihan siivousneuroosi. Onneksi se loppui, kun lopetin e- pillerit. Neuroottinen siivoominen on tosi raskasta. Nykyään siivoan vain, koska on pakko. Ison lapsilauman myötä on ollut pakko tinkiä siivoustasosta. Jotta ison lapsiperheen iso talo pysyisi siistänä, pitäisi minun ja mieheni siivota 24/ 7. Myös lapset osallistuvat kykyjensä mukaan kotihommiin. Minä ja mieheni ollaan kiinnostuneta muista asioista, kuin siivoamisesta.
En tykkää, mutta siivoan koska pidän lopputuloksesta:)
Käsi ylös! En tykkää yhtään ja pystyn hyvinkin elämään pienessä kaaoksessa. Ei yksinkertaisesti ole aikaa siivota. Tai mieluummin käytän sen ajan muuhun, kun on vaativa työ ja treenaan kestävyysurheilua 10 - 12 h viikossa.
Simple;)