Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen äiti ei tykkää siivoamisesta?
26.06.2014 |
Kysyn tätä ihan tosissani, sekä ihan neutraalisti. Mun on erittäin vaikea eläytyä siihen tilanteeseen, että jollain on lapsia ja siivoaminen tympii. Ennen lapsia olin aikamoinen sotkupytty, mutta se muuttui heti kun tuli lapsia, se vaan alkoi tuntua järkevältä ja nykyisin siivoamiseen tullut jo himo. Siispä kysyn uudellen, millainen olet sinä äiti joka et oikeasti tykkää siivoamisesta?
Kommentit (51)
Minä kanssa! Ei kiinnosta siivoaminen pätkääkään. Työ vie paljon energiaa ja mulla kynnys kestää siivottomuutta on melko korkealla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa kämppää en jaksa siivota mutta ehkä muiden.
Ihmiset nyt vaan tykkää eri asioista, itse aion hommata siivoojan kun palaan työelämään. Haluan käyttää senkin ajan esim. opiskeluun.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 15:09"]
Minkälainen ihminen ei nauti siivoamisesta? Vaikka asuin yksin, miehen kanssa tai miehen ja lasten kanssa olen nauttinut siivoamisesta. Olen aina mielummin siivonnut kuin laittanut ruokaa esimerkiksi. En ymmärrä kuinka kukaan voisi nauttia likaisesta kodistaan, perhetilanteestaan riippumatta.
[/quote]
Meillä etusijalla ovat toimivat ihmissuhteet. Laitamme ruokaa yhdessä ja keskustelemme pitkään ja hartaasti ruokapöydässä. Siihen menee paljon aikaa. Senpä vuoksi sormenjäljet ja villakoirat eivät todellakaan ole ykkössijalla meidän elämässämme. Pääasia on että vessassa ja keittiössä on siistiä.
Entäs isä? Minkälainen isä ei tykkää siivoamisesta? Miksi siivoaminen mielletään naisten hommaksi? Siinä muutama hiukan relevantimpi kysymys!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hep.
Inhoan siivoamista. Pakko se on kun on lapsia mutta ei, minä en muuttunut luonteeltani vaikka lapsen sainkin.
Inhoan siivoamista, sitähän sä kysyit.
On kaunis koti ja kauniita esineitä ja siivoan kun on pakko, mutta mieluiten katselisin sitä kaunista kotia jonka siivooja on käynyt siivoamassa.
Minä puolestani tykkään leikkiä lasten kanssa ja ulkoilla, ja leipoa heidän kanssa. Meitä on niin erilaisia.
Tää on ihan mahtavaa miten suppeasti joku käsittää maailman. Ihan vain siitä omasta pikku vinkkelistään. Kyllä se ikä ja elämänkokemus auttaa siihenkin älä sure.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 15:09"]
Minkälainen ihminen ei nauti siivoamisesta? Vaikka asuin yksin, miehen kanssa tai miehen ja lasten kanssa olen nauttinut siivoamisesta. Olen aina mielummin siivonnut kuin laittanut ruokaa esimerkiksi. En ymmärrä kuinka kukaan voisi nauttia likaisesta kodistaan, perhetilanteestaan riippumatta.
[/quote]
On eri asia pitää siivoamisesta kuin pitää siisteydestä. Kyllä muakin ärsyttää oman talon sotkuisuus (siis välillä on sotkuinen) mutta en silti ole vieläkään oppinut tykkäämään siivoamisesta vaikka ikä on lähempänä 40 kuin 35 vuotta. Joskus saatan saada hillittömiä siivouspuuskia, mutta en silti todellakaan nauti siivoamisesta. Voi kun joku tulis ja siivois ton talon kuntoon (rahallahan toki siivoojan saisi), olisipa ihana olla siistissä kodissa. Ei ahdistais sormenjäljet, villakoirat ja tahrat.
Kyllä meillä silti siis siivotaan, ja kyllä meillä silti on ihan siistiä. Mutta inhoan sitä kuitenkin.
Minä ja tytär ollaan minimalisteja. Meillä on helppo siivota,lattioiden imurointi,swifferöinti ja toki pölyjen pyyhintä yms. Roskat viedään aina kun roskapussi täynnä. Pyykkiä pestään melkein joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vois vähempää kiinnostaa siivoaminen. Meillä käy siivooja joka toinen viikko, eikä tarvitse kenenkään siivota tai siitä riidellä. Jää aikaa yhdessä olemiseen.
Omasta lapsuudestani muistan, kuinka mun äitini siivosti suorastaan pakonomaisesti joka päivä. Työpäivän jälkeen laittoi ruokaa ja siivosi siivosi siivosi puoli ysin uutisiin saakka, sit sen jälkeen meni jatkamaan ja meni katsomaan kympin uutiset ja nukkumaan. Myöhemmin on kertonut, että mitä raskaampaa hänellä henkisesti oli, sitä enemmän hän siivosi ja käytti siivousta tekosyynä, ettei tarvinnut seurustella miehensä tai lastensa kanssa. Kun ei jaksanut.
Nyttemmin äiti kertoo katuneensa sitä kun käytti niin tuhottomasti aikaa siivoukseen, sisustamiseen, pihaan. Kaiken piti olla tiptop ja vielä enemmän. Nyt kun hänellä on lapsenlapsia, hän on heille aivan toisenlainen.
Itseäni ja sisaruksiani tietysti vähän harmittaa että äiti oli poissaoleva mut ajat oli tuolloin erilaiset muutenkin ja lapset oli tosi paljon keskenään, paljon pihalla, monien vanhemmat saattoi olla illat töissä tms. Joten ei ole jäänyt katkeruutta. Mutta sellainen vastareaktio jäi, etten ole koskaan tykännyt siivota. Musta se on turhaa. Riittää kun pitää kodin turvallisena ja suht säällisessä kunnossa ettei likaiset astiat haise, roskat haise, vessa ja keittiö edes jonkinmoisissa kunnossa, petivaatteet ja pyyhkeet vaihdetaan ja huoneissa matot ja ikkunoissa verhot kunnolla kiinni. Sekaisuus, pöly, leivänmurut tai hiekka ei ole iso ongelma.
Nyt kun on mahdollisuus, käytetään siivoojaa, koska mies toivoo.
Miksi äidin nyt pitäisi olla jonkinlainen? Mehän olemme kaikkinerilaisia ihmisiä, emmekä varmaankaan äitiyden myötä muutu joksikin homogeeniseksi ryhmäksi. Outoa ajattelua...