"Ihonalainen" uudestaan elämässäni

Olen kahden lapsen äiti, suht onnellisessa parisuhteessa ollut jo kymmenkunta vuotta, ikää lähemmäs neljäkymmentä. En ollut ollut yhteydessä tähän mieheen moneen moneen vuotene, mutta nyt hän täytti 40 vuotta ja onnittelin häntä, käytiin lounaalla ja juteltiin ja puhuttiin mm. siitä maagisesta hetkestä, jolloin tapasimme ja rakastuimme. Monen mutkan takia meidän suhteesta ei sitten koskaan tullutkaan mitään. Kirjoitin sitten sen hetken auki, koska halusin jonkun muiston siitä, ja lähetin tolle miehellekin luettavaksi. Nyt ollaan juteltu jonkin verran fb:ssä enkä voi olla ajattelematta häntä. En edes varmaan haluaisi enää olla hänen kanssaan, uskoisin, että meidän arkemme olisi ihan katastrofaalista, ollaan niin samanlaisia haihattelijoita, mutta kuitenkin. Haluan jotenkin pitää hänet itselläni ja hän minut. Meillä on vaan joku yhteys, joka ei katkea vuosienkaan erossa. Onko muilla vastaavaa?