Lapsellani on jumitaipumus, sanottiin päiväkodissa.

Jos päiväkoti on lapselle liian stressaava paikka, voi mennä jumiin. Perhepäivähoitajalla nuo lapset saattaisivat toimia paremmin, jos kyseessä ei ole joku vakavampi ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

no siis siirtymätilanne on sellainen, että pitäisi alkaa tekemään jotain muuta. Esim lähteä ulos. Silloin pitää lopettaa leikki, mennä vessaan ja pukemaan ulkovaatteita. Meidän 3v, jolla siis vaikeita nämä siirtymät, EI halua lopettaa leikkiä, EI halua mennä vessaan, EI halua mennä pukemaan... Uhmaa todella vakavasti jokaista etappia vastaan. Sama kotona, ei halua käsipesulle ennen syömistä, ei halua suihkuun, ei halua mennä hammaspesulle... Joka ikinen vaihe on tappelua. Ja nämä on niitä joka ikinen päivä toistuvia rutiineja, jotka ovat kyllä hänelle selviä, ei vaan halua.

 

Välillä ennakointi toimii, toisinaan se ei auta mitään. Välillä kuvalliset ohjeet toimivat (meillä oli päivärytmi sellaisina selkokuvina seinällä ja nuolta siirrettiin aina oikean kuvan kohdalle), välillä ei toimi. Meillä siis edelleen suuria haasteita siirtymätilanteissa...

Tämä on vuodelta 2014,

mutta kuvaus oli kuin suoraan 2019 kolmevuotiaani käytöksestä.

Päiväkodin aloitti syksyllä ja nyt vasussa sitten sanottiin että jumittaa johonkin tilanteeseen.

Eivät vielä sanoneet mitä me/he asialle voidaan tehdä, seurataan ensin.

Mitä tälle voi tehdä? Tietääkö kukaan?

Aika.

Meidän lapsi oli samanlainen. Päiväkodissa olivat diagnoosia miettineet. Mutta voin rauhoitella, kuvailisin lasta lähinnä taivaanrannan maalariksi joka mieleisemmän homman keksittyään uppoutuu siihen mieluummin. Onhan se nyt kivempi jatkaa legorakennelmaa kuin vaihtaa ne päivävaatteet. Vaati paljon ennakointia aikuisilta, tarkkaa päivärytmiä ja säännöllisyyttä rutiineihin. Niistä lipsuminen tiesi raivareita. Uhman päätyttyä oli toki helpompaa, mutta saattoi vielä vanhempanakin vetkutella tolkuttoman kauan ihan niitä tavallisia arjen asioita.

Vielä ekaluokkalaisena esim illalla iltatoimet kesti tolkuttoman kauan, kun teki kaikkea muuta. Muuten mahdottoman kiltti ja fiksu lapsi ollut koko ikänsä, nuo siirtymätilanteet vaan haasteellisia. Tänään on nelosluokkalainen eikä mitään ongelmaa. Edelleen saattaa hämääntyä jos tulee häiriötekijöitä, mutta nykyään kertamuistutus riittää ja jatkaa siitä mitä oli alunperin tekemässä. Itse edelleen hämäännyn kun pikkusisaruksensa saa pukemaan vaatteet ja on jo ulkona noin viidessä minuutissa, kun isommalla meni siihen puoli tuntia...

Lapset ovat lapsia. Vain Suomessa heidän oletetaan olevan pikkuaikuisia ja täydelleen oppikirjan mukaisia itseohjautuvia mallikappaleita heti jo esiopetuksessa ja alkuopetuksessa. Vastuu sysätään lapsille.

Lapset ovat LAPSIA. Kun maassa on jo nyt kasapäin mt-ongelmia nuorilla niin voitte kuvitella millainen määrä niitä mt-diagnooseja on siinä vaiheessa kun uuden OPS:n ensimmäinen satsi valmistuu peruskoulusta armoviitosilla...

Meidän poika oli pienenä tuollainen. Piti kantaa eteiseen pukemaan ja siitä ei meinannut tulla mitään. Nyt nuorena aikuisena on aika laiska luonne mutta kuitenkin työssäkäyvä ja asiansa melkein itse hoitaa.

Miehellä samoja piirteitä, aina saa odottaa. Ja tosiaan niinkuin joku mainitsi pakkaamisen, ei onnistu, jos ei heti löydy unohtaa, mitä tekemässä. Korkeasti koulutettu ja muuten elämässä pärjää.

Ajattelisin, että ei tuolle mitään voi, eikä kai ole tarkoituskaan. Itse pidän sitä luonteenpiirteenä.