Lapsellani on jumitaipumus, sanottiin päiväkodissa.
Joo, mä huomaan sen itsekin, mutta miten tuo kyseinen piirre näkyy aikuisessa? Olen alkanut epäillä miehessäni olevan samaa vikaa.
Kommentit (44)
Jää jumiin tilanteisiin, eli toiminnanohjauksen vaikeuksia.
Mun lapsesta hoettiin aina "siirtymät on sille tosi vaikeita", voi että, kun "siirtymät on vaikeita". Käytännössä ei ole näkynyt mitenkään, kun kotona osataan kertoa - 5 min. aikaa vielä ja sitten lähdetään pukemaan jne. Kaivamalla kaivetaan negatiivisia asioita lapsista. En ymmärrä.
Just tota mullekin sanottiin, siirtymät vaikeita. Mutta voisiko joku vastata alkuperäiseen kysymykseeni,
ap
Tiedän hirveän monta lasta, joista sanottu samaa. Ei ole vakava juttu, eikä säily aikuisuuteen asti. Myös mun vanhimmalla pojalla oli tuo siirtymätilanteiden vaikeus, ja on nyt normaali 14-v nuorukainen.
Voi hyvin säilyä aikuisuuteen asti!
Meilläkin on sanottu tytöstä samaa, ja huomaa sen kotonakin. Eskarivuosi oli viime vuosi, ja sen aikana on tapahtunut huimaa kehitystä. USkoisin, että ekaluokka menee ihan hyvin, ja samaa sanoi myös eskariope.
Eikö kukaan osaa selittää, miten se näkyy, jos on vaikeuksia siirtymätilanteissa? Jääkö lapsi siis istumaan tai seisomaan paikalleen eikä tee mitään?
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:26"]Eikö kukaan osaa selittää, miten se näkyy, jos on vaikeuksia siirtymätilanteissa? Jääkö lapsi siis istumaan tai seisomaan paikalleen eikä tee mitään?
[/quote]
Jää istumaan paikoilleen, seuraa hämillään toisten tekemisiä. Uppoutuu omiin puuhiinsa. Keksii sijaistoimintaa. Alkaa kiipeillä seinille ns. Siis kaikkea taivaan ja maan väliltä, riippuen tilanteesta ja persoonasta.
Jumittaa. Ei pysty lopettamaan mieleistä tekemistä ilman apua. Ja siinä oikeassa jumittamisessa ei ole sosiaalinen. Yleistä autismipiirteissä. Ei tarkoita autismia kuitenkaan välttämättä.
no siis siirtymätilanne on sellainen, että pitäisi alkaa tekemään jotain muuta. Esim lähteä ulos. Silloin pitää lopettaa leikki, mennä vessaan ja pukemaan ulkovaatteita. Meidän 3v, jolla siis vaikeita nämä siirtymät, EI halua lopettaa leikkiä, EI halua mennä vessaan, EI halua mennä pukemaan... Uhmaa todella vakavasti jokaista etappia vastaan. Sama kotona, ei halua käsipesulle ennen syömistä, ei halua suihkuun, ei halua mennä hammaspesulle... Joka ikinen vaihe on tappelua. Ja nämä on niitä joka ikinen päivä toistuvia rutiineja, jotka ovat kyllä hänelle selviä, ei vaan halua.
Välillä ennakointi toimii, toisinaan se ei auta mitään. Välillä kuvalliset ohjeet toimivat (meillä oli päivärytmi sellaisina selkokuvina seinällä ja nuolta siirrettiin aina oikean kuvan kohdalle), välillä ei toimi. Meillä siis edelleen suuria haasteita siirtymätilanteissa...
Meillä "siirtymävaikeus" näkyi lapsen ollessa pieni siinä, että lapsi ei lopettanut tekemistään muiden mukana vaan vetkutti ja vatkutti ennenkuin suostui siirtymään toiseen tekemiseen. Esim. oli leikkimässä ja huusin "syömään" niin tämä vesseli tuli syömään vasta, kun hänet haki kädestä pitäen syömään, kun on ensin 10 kertaa ystävällisesti pyydetty. Pukeminen ja syöminen kestivät ikuisuuden, koska lapsi ei halunnut lähteä päiväkotiin ja vetkutti sen takia (ilmeisesti tahallaan) kaikkea tooooosi kauan. Mutta oli toiminnoissaan myös hidas. Nappien kiinni laittaminen kesti ikuisuuden. Ei ollut näppärä tai nopea liikkumisessakaan. Piti olla tosi jämäkkä, tarkka aikataulutus ja periksiantamattomat rutiinit. Meillä siis auttoi, kun annoin varoituksia "5 minuutin päästä pestään kädet", "5 minuutin päästä syödään". Lapsi ei osannut ottaa myöskään montaa ohjetta kerralla, vaan häntä piti käskyttää "tee näin", "tee noin" eikä voinut sanoa, että "pese kätesi, käy pissalla ja tule sitten syömään". Päiväkodissa hoitajia ärsytti & haittasi tämä tietysti kovasti, koska piti saada koko ryhmä kerralla aina toiminnasta toiseen ja yhden hitaus ja tahallinen vetkuttelu haittasivat jo muitakin. Koko ryhmä odotti aina tätä hidasta pukijaa, hidasta syöjää jne.
Meillä ongelmat loppuivat kokonaan ekaluokkaan, eskariaikana jo helpotti hiukan. Sitten kun lapsi tajusi itse kellonajat ja otti enemmän vastuuta on "siirtymävaikeudet" menneitä. Hän ei itse todellakaan halua myöhästyä esim. koulusta, joten ajoissa oleminen motivoi ja kannustaa toimimaan. Olemme kyllä paljon hänen kanssaan tehneet töitä suunnitelmallisuuden kanssa eli jos kouluun pitää lähteä kävelemään 7.40 niin kuinka paljon on aikaa aamupesuun (7.00-7.15), aamupalaan (7.15-7.30) ja pukemiseen (7.30-7.40). Mutta kait nää on niitä, joista osa aikuisenakin on aina myöhässä, tekee kaiken myöhässä, lipsuu helposti aikatauluista, jättää tulematta jne jne. Mieheni on juuri sellainen ja häntä olen kouluttanut hyvällä menestyksellä tässä samalla.
Toiset lapset vaan tarvitsee asiassa enemmän tukea kuin toiset, nopeammat. Ei se tarkoita, että lapsessa olisi mitään vikaa!
Ööh, kenen 3 v lapsi lopettaa leikin/menee vessaan/vaatettaa ekalla kehoituksella?!
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:36"]
no siis siirtymätilanne on sellainen, että pitäisi alkaa tekemään jotain muuta. Esim lähteä ulos. Silloin pitää lopettaa leikki, mennä vessaan ja pukemaan ulkovaatteita. Meidän 3v, jolla siis vaikeita nämä siirtymät, EI halua lopettaa leikkiä, EI halua mennä vessaan, EI halua mennä pukemaan... Uhmaa todella vakavasti jokaista etappia vastaan. Sama kotona, ei halua käsipesulle ennen syömistä, ei halua suihkuun, ei halua mennä hammaspesulle... Joka ikinen vaihe on tappelua. Ja nämä on niitä joka ikinen päivä toistuvia rutiineja, jotka ovat kyllä hänelle selviä, ei vaan halua.
Välillä ennakointi toimii, toisinaan se ei auta mitään. Välillä kuvalliset ohjeet toimivat (meillä oli päivärytmi sellaisina selkokuvina seinällä ja nuolta siirrettiin aina oikean kuvan kohdalle), välillä ei toimi. Meillä siis edelleen suuria haasteita siirtymätilanteissa...
[/quote]
Noin pienellä varmaan uhmakin vaikuttaa. Meillä siirtymävaikeudet olivat huipussaan 4-5-vuotiaana. Silloin tiesi, että "jotakin" lapsessa on kun ei käyttäydy ihan samalla tavalla kuin muut reippaat päiväkotilaiset. Huh, huh, kun muistelen niitä aikoja. Joo, meille ei sitten tullut kuin yksi lapsi. Eka on sen verran haastava. Nyt 10-vuotiaana on ihana ja helppo koululainen. Älykäs, sosiaalinen, tunnollinen ja kiltti. Hidas edelleen mm. käsitöissä ja joitain "neurooseja" kyllä on (asiat on pakko tehdä tietyssä järjestyksessä, tietyn määrän), mutta ihana tyyppi! Ns. normaaliksi kuitenkin diagnosoitu.
Aikuisillakin on varsinkin vanhemmilla ihmisillä tätä, kun pyytää kahville niin jatketaan vaan juttua, eikä olla kuulevinaan.
Aikuisena saattaa eristäytyä kun lähteminen on niin vaikeeta, että mielummin nyhjää vaan kotona. Uusien asioiden kokeileminen voi tuntua vastenmieliseltä, mutta arkirutiinit sujuvat. Yksilöllistä tietenkin!
Googleta toiminnanohjauksen pulma ja jumiutuminen niin löydät hyviä kirjoituksia aiheesta
Kiitos!! Sain vastauksen ja vahvistuksen ajatukselleni.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 13:48"]
Aikuisena saattaa eristäytyä kun lähteminen on niin vaikeeta, että mielummin nyhjää vaan kotona. Uusien asioiden kokeileminen voi tuntua vastenmieliseltä, mutta arkirutiinit sujuvat. Yksilöllistä tietenkin!
[/quote]
Mikä