Kuvittele olevasi nk avioton lapsi. Miltä saattaisi tuntua? Mitä ajattelisit vanhemmistasi ja heidän suhteestaan?

Ei lapseen ole sisäänrakennettu mitään konservatiivista parisuhdeideaalia vaan se elää sitä omaa, ainutkertaista lapsuuttaan missä on sattunut syntymäänkin

En ajattelisi siitä mitään. 

Tuo miltä tuntuu riippuu aikakaudesta ja paikasta missä on syntynyt, myös kulttuuri vaikuttaa. Jos syntyy suvaitsevaiseen yhteisöön, lapsuus on varmaan ihan normaali. Jos yhteisö on tuomitseva ja ahdasmielinen lapsuus voi olla ikävä. 
 

Euroopassa, etenkään pohjoismaissa ei ole samanlaista avioliiton jalustalle nostamista kuin jenkeissä. Sitoutumista avoliitossa pidetään täällä ihan yhtä "hyvänä".

Naimattomia naisia ja näiden lapsia on heitetty kadulle aikojen alusta asti ja vieläkään ei ole maailma loppunut. 

Serkku syntyi avioliiton ulkopuolella. Eikä itse edes tiennyt olevansa äpärälapsi ennen kuin oma äiti kertoi, että hän on aina ollut naimaton (ei koskaan avioliitossa). Serkku totesi ihan kylmästi että okei. Homma selvä. Aivan sama onko äiti ja isä mennet naimisiin vai ei. Isä oli lapsen elämässä läsnä niin kauan kunnes kuoli syöpään.

AP taitaa olla incelmies. Häntä ahdistaa ajatus siitä, että hän ei koskaan saa naista eikä koskaan pääse siittämään lapsia. Hän katkeroituu. Purkaa pahaa oloaan sillä, että yrittää mustamaalata aviottomat lapset ja spermanluovuttajien lapset. 

Rauhoitu, AP. Se sun mielikuvituslapsesi ei koskaan tule syntymään eikä se ajattele mitään. Ja sinä et kelpaa spermanluovuttajaksi (et täytä kriteerejä) joten voi heittää mällit homomiehen hanuriin. 

Vanhempani eivät ole koskaan asuneet yhdessä, he tapasivat kolmekymppisinä saman alan pikkujouluissa ja minä synnyin seuraavan vuoden elokuussa. Heillä on aina ollut hyvä ja toimiva yhteishuoltajuus, veikkaan että ovat hoitaneet asiat ja vanhemmuutensa paremmin kuin monet ydinperheen vanhemmat.

Ei tartte kuvitella, olen avioton lapsi, vieläpä vahinko. Tuntuu oikein hyvältä, kiitos kysymästä, ihanat vanhemmat ja hyvän lapsuuden sain.

Olen itse avioton lapsi ja omatkin lapseni ovat. Ydinperheessä olen kasvanut ja niin lapsenikin. Ei ole väliä onko millaisessa liitossa.

Olen avioton lapsi joten ei tarvitse kuvitella, mutta vasta aikuisiällä ymmärsin miksi etenkin äitini puolen sukulaiset suhtautui minuun ihan eri tavalla mitä serkkuihini ja mikä erikoisinta, myös pikkusisarukseeni joka on myös yhtä lailla syntynyt avioliiton ulkopuolella. Välit oli siis etäiset kaikella tapaa, mutta oli siinä jokin muukin jonka aina vaistosi mutta ei lapsena / nuorena tietenkään ymmärtänyt.

Eikä siis kummankaan vanhempani suvussa ole mitenkään uskovaista väkeä mutta niin vain äidistänikin sellainen kuoriutui vielä viimeisinä vuosinaan ja silloin sain kuulla olevani jumalan hylkäämä sekasikiö jonka ei olisi koskaan kuulunut syntyä.

En kyllä ymmärrä nyt ollenkaan miten tämä siis eroaa avioliitossa syntyneenä lapsena olemisesta?

Terveisiä menneisyydestä. Ap:n viesti on viipynyt matkalla sata vuotta. Onneksi kaltaisensa eivät enää ole aiheuttamassa turhia tragedioita.