Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19904)
Vierailija kirjoitti:
Niin, suuret ikäluokat onkin tässä ketjussa tullut todistetuksi ainoaksi sukupolveksi, jolla on muita alempi älykkyys. Suorastaan tyhmiä ovat. He eivät sen vuoksi ymmärrä nykypäivän todellisuudesta yhtään mitään, vaikka toki nykypäivän todellisuudessa elävät aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin sukupolvet.
Näinhän sen on oltava, vai mitä, ap?
Miten alhaisen älykkyyden omaava suuri ikäluokka onkaan voinut saada huippuälykkäitä jälkeläisiä, jotka tajuavat kaikesta kaiken ja osaavat mitä vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa miettinyt millä sukupolvella on ollut “helpointa” ja olen tullut siihen lopputulokseen, että joko omalla sukupolvellani (70-luvun puoliväli) tai omilla vanhemmillani eli boomereilla. Toki joka ikäluokassa on ollut omat haasteensa, joten kovin helppoa tämä sukupolvien yli vertailu ei ole.
Minun ikäluokassani kuitenkin on lapsuus eletty nousukaudessa ja jatko-opinnot osuivat lama-aikaan. Koulusta valmistuttua sai vielä vakipaikan ja nousujohteisen uran. Vanhempieni eläkeiästä ei kuitenkaan voi haaveilla.
Oma sukupolveni ei kuitenkaan ole niin kaukana nuoremmista, ettenkö ymmärtäisi tämän päivän haasteita. Kouluttomattomilla automatisaatio vie työt ensimmäisenä, työnantajat käyttävät härskisti pätkätyömahdollisuuksia, asuntojen hinnat lähteneet käsistä, eläkkeestä voi haaveilla vielä vähemmän kuin minun sukupolveni, työ- / koulutuspaikat kiven alla. En yhtään ihmettele nuorempien alttiutta masennukseen. Boomerit eivät ehkä tätä samalla tavalla sisäistä, sillä työelämä on muuttunut 50 vuodessa valtavasti.
" sankari ikäluokalle" riitti töitä, mutta heille se oli rangaistus ja sen työn suorittaminen on korskeuden aihe. 90-luvulla tuumin äidilleni, että taidanpa pitää viikon verran kesälomaa kesätyöstä. Itsellään oli silloin se kaupungin työntekijän täydet lomat, mitä se tekee 8-10vkoako? Sanoi, että et todellakaan pidä. Itse oli jatkuvasti lomilla.
Heittää aika pahasti sulla tuo lomaoikeuden määrä äidilläsi. Muistissasi vikaa?
Eikä kesätyöstä kuulunutkaan mitään lomia pidellä. Oli huonoa mainosta itselleen, ainakin siihen aikaan. Oli tärkeätä saada hyvä työtodistus ja antaa itsestään ahkeran työntekijän kuva.
Jos meillä olisi kesätyöntekijä alkanut esittää itselleen lomaa kesken kaiken, ei olisi enää siihen firmaan ollut töihin tulemista. Kesätyöntekijät otettiin paikkaamaan toisten lomia, ei lomailemaan itse.
Tutulta kuulostaa: mun 73-vuotiaat appivanhemmat - etenkin anoppi ovat kovia dissaamaan nykymaailman menoa. Molemmat ovat käyneet kouluja vain minimin verran ja silti on aina riittänyt töitä ja asuvat nyt hyvällä alueella Helsingissä omakotitalossa. En nyt ala tässä luetella nipotuksen kohteita mutta aivan täysin ovat vieraantuneet eläkevuosien aikana työelämän kuvioista.
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa miettinyt millä sukupolvella on ollut “helpointa” ja olen tullut siihen lopputulokseen, että joko omalla sukupolvellani (70-luvun puoliväli) tai omilla vanhemmillani eli boomereilla. Toki joka ikäluokassa on ollut omat haasteensa, joten kovin helppoa tämä sukupolvien yli vertailu ei ole.
Minun ikäluokassani kuitenkin on lapsuus eletty nousukaudessa ja jatko-opinnot osuivat lama-aikaan. Koulusta valmistuttua sai vielä vakipaikan ja nousujohteisen uran. Vanhempieni eläkeiästä ei kuitenkaan voi haaveilla.
Oma sukupolveni ei kuitenkaan ole niin kaukana nuoremmista, ettenkö ymmärtäisi tämän päivän haasteita. Kouluttomattomilla automatisaatio vie työt ensimmäisenä, työnantajat käyttävät härskisti pätkätyömahdollisuuksia, asuntojen hinnat lähteneet käsistä, eläkkeestä voi haaveilla vielä vähemmän kuin minun sukupolveni, työ- / koulutuspaikat kiven alla. En yhtään ihmettele nuorempien alttiutta masennukseen. Boomerit eivät ehkä tätä samalla tavalla sisäistä, sillä työelämä on muuttunut 50 vuodessa valtavasti.
" sankari ikäluokalle" riitti töitä, mutta heille se oli rangaistus ja sen työn suorittaminen on korskeuden aihe. 90-luvulla tuumin äidilleni, että taidanpa pitää viikon verran kesälomaa kesätyöstä. Itsellään oli silloin se kaupungin työntekijän täydet lomat, mitä se tekee 8-10vkoako? Sanoi, että et todellakaan pidä. Itse oli jatkuvasti lomilla.
8-10 viikon lomia on vain opettajilla. Muiden alojen pitkään palvelleilla kaupunkien työntekijöillä on maksimissaan 38 päivää lomaa, plus nolla päivää pekkasia. Alle 15 vuoden palvelussuhteella lomapäiviä on vain 28-30 pvää. Vertailun vuoksi: Yksityisellä työskentevillä on 30 päivää vuosilomaa plus 11 päivää pekkasia eli vuodessa enemmän lomapäiviä, heti ensimmäisestä kesälomasta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa miettinyt millä sukupolvella on ollut “helpointa” ja olen tullut siihen lopputulokseen, että joko omalla sukupolvellani (70-luvun puoliväli) tai omilla vanhemmillani eli boomereilla. Toki joka ikäluokassa on ollut omat haasteensa, joten kovin helppoa tämä sukupolvien yli vertailu ei ole.
Minun ikäluokassani kuitenkin on lapsuus eletty nousukaudessa ja jatko-opinnot osuivat lama-aikaan. Koulusta valmistuttua sai vielä vakipaikan ja nousujohteisen uran. Vanhempieni eläkeiästä ei kuitenkaan voi haaveilla.
Oma sukupolveni ei kuitenkaan ole niin kaukana nuoremmista, ettenkö ymmärtäisi tämän päivän haasteita. Kouluttomattomilla automatisaatio vie työt ensimmäisenä, työnantajat käyttävät härskisti pätkätyömahdollisuuksia, asuntojen hinnat lähteneet käsistä, eläkkeestä voi haaveilla vielä vähemmän kuin minun sukupolveni, työ- / koulutuspaikat kiven alla. En yhtään ihmettele nuorempien alttiutta masennukseen. Boomerit eivät ehkä tätä samalla tavalla sisäistä, sillä työelämä on muuttunut 50 vuodessa valtavasti.
" sankari ikäluokalle" riitti töitä, mutta heille se oli rangaistus ja sen työn suorittaminen on korskeuden aihe. 90-luvulla tuumin äidilleni, että taidanpa pitää viikon verran kesälomaa kesätyöstä. Itsellään oli silloin se kaupungin työntekijän täydet lomat, mitä se tekee 8-10vkoako? Sanoi, että et todellakaan pidä. Itse oli jatkuvasti lomilla.
Heittää aika pahasti sulla tuo lomaoikeuden määrä äidilläsi. Muistissasi vikaa?
Eikä kesätyöstä kuulunutkaan mitään lomia pidellä. Oli huonoa mainosta itselleen, ainakin siihen aikaan. Oli tärkeätä saada hyvä työtodistus ja antaa itsestään ahkeran työntekijän kuva.
Jos meillä olisi kesätyöntekijä alkanut esittää itselleen lomaa kesken kaiken, ei olisi enää siihen firmaan ollut töihin tulemista. Kesätyöntekijät otettiin paikkaamaan toisten lomia, ei lomailemaan itse.
On tosi ihme tyyppi, kade omalle mutsilleen. Ihan selvästi huono suhde äitiin, ja luulee et kaikki on samanlaisii ku hänen äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa miettinyt millä sukupolvella on ollut “helpointa” ja olen tullut siihen lopputulokseen, että joko omalla sukupolvellani (70-luvun puoliväli) tai omilla vanhemmillani eli boomereilla. Toki joka ikäluokassa on ollut omat haasteensa, joten kovin helppoa tämä sukupolvien yli vertailu ei ole.
Minun ikäluokassani kuitenkin on lapsuus eletty nousukaudessa ja jatko-opinnot osuivat lama-aikaan. Koulusta valmistuttua sai vielä vakipaikan ja nousujohteisen uran. Vanhempieni eläkeiästä ei kuitenkaan voi haaveilla.
Oma sukupolveni ei kuitenkaan ole niin kaukana nuoremmista, ettenkö ymmärtäisi tämän päivän haasteita. Kouluttomattomilla automatisaatio vie työt ensimmäisenä, työnantajat käyttävät härskisti pätkätyömahdollisuuksia, asuntojen hinnat lähteneet käsistä, eläkkeestä voi haaveilla vielä vähemmän kuin minun sukupolveni, työ- / koulutuspaikat kiven alla. En yhtään ihmettele nuorempien alttiutta masennukseen. Boomerit eivät ehkä tätä samalla tavalla sisäistä, sillä työelämä on muuttunut 50 vuodessa valtavasti.
" sankari ikäluokalle" riitti töitä, mutta heille se oli rangaistus ja sen työn suorittaminen on korskeuden aihe. 90-luvulla tuumin äidilleni, että taidanpa pitää viikon verran kesälomaa kesätyöstä. Itsellään oli silloin se kaupungin työntekijän täydet lomat, mitä se tekee 8-10vkoako? Sanoi, että et todellakaan pidä. Itse oli jatkuvasti lomilla.
8-10 viikon lomia on vain opettajilla. Muiden alojen pitkään palvelleilla kaupunkien työntekijöillä on maksimissaan 38 päivää lomaa, plus nolla päivää pekkasia. Alle 15 vuoden palvelussuhteella lomapäiviä on vain 28-30 pvää. Vertailun vuoksi: Yksityisellä työskentevillä on 30 päivää vuosilomaa plus 11 päivää pekkasia eli vuodessa enemmän lomapäiviä, heti ensimmäisestä kesälomasta lähtien.
Paitsi että loisille ei lasketa lauantaita lomapäiväksi.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa: mun 73-vuotiaat appivanhemmat - etenkin anoppi ovat kovia dissaamaan nykymaailman menoa. Molemmat ovat käyneet kouluja vain minimin verran ja silti on aina riittänyt töitä ja asuvat nyt hyvällä alueella Helsingissä omakotitalossa. En nyt ala tässä luetella nipotuksen kohteita mutta aivan täysin ovat vieraantuneet eläkevuosien aikana työelämän kuvioista.
Oletteks te ite ihan höperöitä, kun appivanhemmat ovat olleet pitkään eläkkeellä, onks se joku ihmettelyn aihe, et he ovat vieraantuneet työelämän kuvioista.Hei hyvää päivää kirvesvartta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin minä teen. Nautin, mutta säälin nuorempia, joilla eläkeikä karkaa liian kauas ja pienet palkat, joilla elää kitkutetaan.
Se kyllä hämmästyttää ja kauhistuttaa, kuinka moni nuorista palaa loppuun ylisuorittamisen tai liian kovien vaatimusten edessä. Työelämän rytminon liian kiivas ja jos itse ei pysty erottamaan työtä ja vapaa-aikaa, niin burn out on äkkiä tosiasia.
Itse opettelin 40-vuotiaana sanomaan ei ja määrittelemään oman työtahdin.
Toiminut hyvin ja nyt päälle viiskymppisenä elämä on helpompaa. Työt lopetan 60-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa miettinyt millä sukupolvella on ollut “helpointa” ja olen tullut siihen lopputulokseen, että joko omalla sukupolvellani (70-luvun puoliväli) tai omilla vanhemmillani eli boomereilla. Toki joka ikäluokassa on ollut omat haasteensa, joten kovin helppoa tämä sukupolvien yli vertailu ei ole.
Minun ikäluokassani kuitenkin on lapsuus eletty nousukaudessa ja jatko-opinnot osuivat lama-aikaan. Koulusta valmistuttua sai vielä vakipaikan ja nousujohteisen uran. Vanhempieni eläkeiästä ei kuitenkaan voi haaveilla.
Oma sukupolveni ei kuitenkaan ole niin kaukana nuoremmista, ettenkö ymmärtäisi tämän päivän haasteita. Kouluttomattomilla automatisaatio vie työt ensimmäisenä, työnantajat käyttävät härskisti pätkätyömahdollisuuksia, asuntojen hinnat lähteneet käsistä, eläkkeestä voi haaveilla vielä vähemmän kuin minun sukupolveni, työ- / koulutuspaikat kiven alla. En yhtään ihmettele nuorempien alttiutta masennukseen. Boomerit eivät ehkä tätä samalla tavalla sisäistä, sillä työelämä on muuttunut 50 vuodessa valtavasti.
" sankari ikäluokalle" riitti töitä, mutta heille se oli rangaistus ja sen työn suorittaminen on korskeuden aihe. 90-luvulla tuumin äidilleni, että taidanpa pitää viikon verran kesälomaa kesätyöstä. Itsellään oli silloin se kaupungin työntekijän täydet lomat, mitä se tekee 8-10vkoako? Sanoi, että et todellakaan pidä. Itse oli jatkuvasti lomilla.
8-10 viikon lomia on vain opettajilla. Muiden alojen pitkään palvelleilla kaupunkien työntekijöillä on maksimissaan 38 päivää lomaa, plus nolla päivää pekkasia. Alle 15 vuoden palvelussuhteella lomapäiviä on vain 28-30 pvää. Vertailun vuoksi: Yksityisellä työskentevillä on 30 päivää vuosilomaa plus 11 päivää pekkasia eli vuodessa enemmän lomapäiviä, heti ensimmäisestä kesälomasta lähtien.
Niin eli tekeehän se lähes 8 viikkoa vuodessa 15 työvuoden jälkeen? 10 oli selvästi yliampuva arvio,mutta 8 viikkoa.eikö kunnallisella lasketa 5 päivän mukaan, eli 38/5 ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa: mun 73-vuotiaat appivanhemmat - etenkin anoppi ovat kovia dissaamaan nykymaailman menoa. Molemmat ovat käyneet kouluja vain minimin verran ja silti on aina riittänyt töitä ja asuvat nyt hyvällä alueella Helsingissä omakotitalossa. En nyt ala tässä luetella nipotuksen kohteita mutta aivan täysin ovat vieraantuneet eläkevuosien aikana työelämän kuvioista.
Oletteks te ite ihan höperöitä, kun appivanhemmat ovat olleet pitkään eläkkeellä, onks se joku ihmettelyn aihe, et he ovat vieraantuneet työelämän kuvioista.Hei hyvää päivää kirvesvartta.
Ei ole yllätys todellakaan, mutta että, nämä samat työelämästä vieraantuneet vanhukset antavat silti kärkkäästi neuvoja, kuten täälläkin nähdään Liisasta lähtien. Näin se minustakin on, että 73v on jo ihan ulkona työelämästä, mutta neuvoja tulee kuin asiantuntijoilta. Jos ollaan tarkkoja tämä ulkona olo onkin koko ketjun otsikko.
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa miettinyt millä sukupolvella on ollut “helpointa” ja olen tullut siihen lopputulokseen, että joko omalla sukupolvellani (70-luvun puoliväli) tai omilla vanhemmillani eli boomereilla. Toki joka ikäluokassa on ollut omat haasteensa, joten kovin helppoa tämä sukupolvien yli vertailu ei ole.
Minun ikäluokassani kuitenkin on lapsuus eletty nousukaudessa ja jatko-opinnot osuivat lama-aikaan. Koulusta valmistuttua sai vielä vakipaikan ja nousujohteisen uran. Vanhempieni eläkeiästä ei kuitenkaan voi haaveilla.
Oma sukupolveni ei kuitenkaan ole niin kaukana nuoremmista, ettenkö ymmärtäisi tämän päivän haasteita. Kouluttomattomilla automatisaatio vie työt ensimmäisenä, työnantajat käyttävät härskisti pätkätyömahdollisuuksia, asuntojen hinnat lähteneet käsistä, eläkkeestä voi haaveilla vielä vähemmän kuin minun sukupolveni, työ- / koulutuspaikat kiven alla. En yhtään ihmettele nuorempien alttiutta masennukseen. Boomerit eivät ehkä tätä samalla tavalla sisäistä, sillä työelämä on muuttunut 50 vuodessa valtavasti.
" sankari ikäluokalle" riitti töitä, mutta heille se oli rangaistus ja sen työn suorittaminen on korskeuden aihe. 90-luvulla tuumin äidilleni, että taidanpa pitää viikon verran kesälomaa kesätyöstä. Itsellään oli silloin se kaupungin työntekijän täydet lomat, mitä se tekee 8-10vkoako? Sanoi, että et todellakaan pidä. Itse oli jatkuvasti lomilla.
Heittää aika pahasti sulla tuo lomaoikeuden määrä äidilläsi. Muistissasi vikaa?
Eikä kesätyöstä kuulunutkaan mitään lomia pidellä. Oli huonoa mainosta itselleen, ainakin siihen aikaan. Oli tärkeätä saada hyvä työtodistus ja antaa itsestään ahkeran työntekijän kuva.
Jos meillä olisi kesätyöntekijä alkanut esittää itselleen lomaa kesken kaiken, ei olisi enää siihen firmaan ollut töihin tulemista. Kesätyöntekijät otettiin paikkaamaan toisten lomia, ei lomailemaan itse.
Ei tietenkään, vaan sen asemesta, että olin koko lomani ajan töissä, olisin lopettanut kesätyöt viikkoa aiemmin ja näin pitänyt ennen koulun jatkumista viikon verran lomaa. No vahinkoa ei tapahtunut koska olin sitten taas koko kesäloman töissä. Ei sentään tarvitse tyhmäksi heittäytyä.
Ei tuo 8 viikkoa ole kaukana totuudesta vaan hyvinkin lähellä. 38 lomapäivää vuodessa jaettuna viidellä koska lauantait ei ole kunnallisella laskennallisesti työpäiviä tekee lähes sen 8. Vkoa. 10vkoa ilman muuta oli virhearvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurten ikäluokkien edustajat ovat jo vähintään 72- vuotiaita. Mutta yli 65- vuotiaita on Suomessa 1,2 miljoonaa, joten ihan pian me kaikki ei kuolla! Joudutte vaan elämään meidän kanssamme ja jos teille käy oikein hyvin, olette itsekin joskus yli 65-vuotiaita. Niin oudolta kuin se monista tuntuukin, kukaan ei ole vielä jäänyt ikuisesti 35-vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on perspektiiviä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa miettinyt millä sukupolvella on ollut “helpointa” ja olen tullut siihen lopputulokseen, että joko omalla sukupolvellani (70-luvun puoliväli) tai omilla vanhemmillani eli boomereilla. Toki joka ikäluokassa on ollut omat haasteensa, joten kovin helppoa tämä sukupolvien yli vertailu ei ole.
Minun ikäluokassani kuitenkin on lapsuus eletty nousukaudessa ja jatko-opinnot osuivat lama-aikaan. Koulusta valmistuttua sai vielä vakipaikan ja nousujohteisen uran. Vanhempieni eläkeiästä ei kuitenkaan voi haaveilla.
Oma sukupolveni ei kuitenkaan ole niin kaukana nuoremmista, ettenkö ymmärtäisi tämän päivän haasteita. Kouluttomattomilla automatisaatio vie työt ensimmäisenä, työnantajat käyttävät härskisti pätkätyömahdollisuuksia, asuntojen hinnat lähteneet käsistä, eläkkeestä voi haaveilla vielä vähemmän kuin minun sukupolveni, työ- / koulutuspaikat kiven alla. En yhtään ihmettele nuorempien alttiutta masennukseen. Boomerit eivät ehkä tätä samalla tavalla sisäistä, sillä työelämä on muuttunut 50 vuodessa valtavasti.
" sankari ikäluokalle" riitti töitä, mutta heille se oli rangaistus ja sen työn suorittaminen on korskeuden aihe. 90-luvulla tuumin äidilleni, että taidanpa pitää viikon verran kesälomaa kesätyöstä. Itsellään oli silloin se kaupungin työntekijän täydet lomat, mitä se tekee 8-10vkoako? Sanoi, että et todellakaan pidä. Itse oli jatkuvasti lomilla.
Heittää aika pahasti sulla tuo lomaoikeuden määrä äidilläsi. Muistissasi vikaa?
Eikä kesätyöstä kuulunutkaan mitään lomia pidellä. Oli huonoa mainosta itselleen, ainakin siihen aikaan. Oli tärkeätä saada hyvä työtodistus ja antaa itsestään ahkeran työntekijän kuva.
Jos meillä olisi kesätyöntekijä alkanut esittää itselleen lomaa kesken kaiken, ei olisi enää siihen firmaan ollut töihin tulemista. Kesätyöntekijät otettiin paikkaamaan toisten lomia, ei lomailemaan itse.On tosi ihme tyyppi, kade omalle mutsilleen. Ihan selvästi huono suhde äitiin, ja luulee et kaikki on samanlaisii ku hänen äitinsä.
Kateellinen? niin no työelämässä hän on päässyt melko helpolla. Täydet 38 päivän lomat äkkiä laskien 33 vuotiaasta lähtien ja eläkkeelle, olikohan nyt sitten 64v. Itse olen ollut nyt jatkuvasti työelämässä opintojen jäljiltä 15 ja lomaoikeus on tapissaan eli 5 vkoa. Eläkeikä olisi sen 67-68v. Joskin minun alallani ei juuri koskaan olla oikeasti lomalla. Nykyajan työelämän ikäviä puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä suuret ikäluokat olisivat ihan kartalla tämän hetken työelämän asioista, kun ovat olleet eläkkeellä jo vuosikausia? Varmaan itse käytätte eläkeaikanne sitten työelämän muutosten analysointiin, mutta ei voi olettaa että kaikki tekee niin. Miten tämä ruikutusketju voi olla aina ensimmäisellä sivulla?
Suuret ikäluokat? Mitä NE on?
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat? Mitä NE on?
Oletko oikeasti tietämätön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat? Mitä NE on?
Oletko oikeasti tietämätön?
Onko pierussa kokkareita, vätys?
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat? Mitä NE on?
Katso Wikistä; Suurilla ikäluokilla tarkoitetaan isokokoisia, lähinnä 60-70-luvulla syntyneitä ylipainoisia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa: mun 73-vuotiaat appivanhemmat - etenkin anoppi ovat kovia dissaamaan nykymaailman menoa. Molemmat ovat käyneet kouluja vain minimin verran ja silti on aina riittänyt töitä ja asuvat nyt hyvällä alueella Helsingissä omakotitalossa. En nyt ala tässä luetella nipotuksen kohteita mutta aivan täysin ovat vieraantuneet eläkevuosien aikana työelämän kuvioista.
Mitä väliä sillä on? Minkä takia jonkun kohta kymmenen vuotta työelämästä pois lähteneen tarvitseekaan enää tietää "työelämän kuvioista?"
He on kuvionsa tulleet tuntemaan työnteon vuosina, nyt ei enää tarvitse.
Ja tiedoksi: sinulle käy ihan samalla tavalla sitten aikanaan kun jäät töistä pois. Et sitä sinäkään tunne tarvetta päivittää työelämän kuvioita, kun ei sillä ole itsellesi enää pätkänkään merkitystä. Ehkä riesanasi on sitten kumminkin miniä, joka on sitä mieltä, että sun pitäisi.
Kunhan pidät mielessä että nuorinkin suuriin ikäluokkiin kuuluva on yli 70 vuotias. Sen ikäiset horisevat muutenkin kaikenlaista. Eläkeläinen ei välttämättä kuulu suuriin ikäluokkiin.