Lue keskustelun säännöt.
Suuret ikäluokat eivät ihan oikeasti tunnu tajuavan mitään nykypäivän todellisuudesta
Tulipa taas huomattua mökillä. Työttömäksi jäänyttä sukulaista arvosteltiin koska kuulemma työtä saa "kysymällä", minun lapsettomuuttani ihmeteltiin koska kaikilla "kuuluu olla" lapsi ja veljeni vuokralla asumista ihmeteltiin, koska on "järkevämpää" ostaa asunto (veli on pienipalkkainen Helsingissä, jonka asuntojen hinnat tietää kaikki paitsi nuo boomerit).
Alkaa mennä maku tähän. Nämä ihmiset ovat itse päässeet duuniin kansakoulun käymällä ja olleet vakituisessa työssä parikymppisestä lähtien. Lisäksi he ovat saaneet ylennyksiä ilman mitään koulutuksia, palkankorotuksia ja hyvät eläkkeet. He eivät tajua että sellainen ei ole nykypäivänä mahdollista. Ärsyttää selittää asiaa heille, kun he ovat täysi kielto päällä. Kaikki on vain velttoutta.
Kommentit (19798)
Vierailija kirjoitti:
Boomerit on kateellisia kun nuorilla on varaa ostaa 200€ älypuhelin osamaksulla. Se on kuulemma osoitus kuinka helppoa nykynuorilla on ja kuinka kurjaa itsellä oli kun "ei nuorena ollut rahaa törsättäväksi".
Sitten kuitenkin unohtaa sanoa että oli velaton uusi omakotitalo ja järvenrantamökki jo parikymppisenä, kansakoulupohjalla tehdyssä duunariammatissa tienatuilla rahoilla.Hankalahan se on mitään selittää henkilölle, jonka suhteellisuudentaju on tuota luokkaa.
Unohtamatta sitä, että se sama lankapuhelin kesti 50 vuotta, eikä tarvinnut uusia sitä, kun ei hajonnutkaan. Ei kaikki nuoret huvikseen uusia puhelimia osamaksuilla ostele, vaan siksi että on pakko pysyä ajanhermoilla että myöskin olla se toimiva puhelin (ja nehän tehdään tarkoituksella hajoamaan/ei enää tehdä uusia päivityksiä niihin, että on pakko ostaa uusi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan suuriin ikäluokkiin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Kuvailemasi kaltaisia on varmaankin olemassa, sitä en epäile yhtään, ( harvinaisen typeriä kommennteja muuten). On olemassa myös toisenlaisia. Ehkä he seuraavat aktiivisemmin maailman tapahtumia ja osaavat ajatella. Koulutustasokaan ei tuohon välttämättä vaikuta.
Mutta ylipäätään suurilla ikäluokilla on ollut valtavan erilaiset lähtökohdat, lapsuus, nuoruus,kasvatus,koulutus. Siinä mielessä pystyn heitä ymmärtämään, mutta en tiedä jaksaisinko itse kuvailemasi kommentteja kuunnella. Ainahan voit yrittää keskustella asioista heidän kanssaan. Oletko kokeillut?Telkkarissa haastateltiin Fukushiman onnettomuuden aikaan muutamaa 55-65-vuotiasta. Siinä tikkitakkitantat silmälasivitjoissaan änkyttivät että "voi voi kun en ole tätä seurannut niin en osaa vastata". Sit kysyttiin, että mitä mieltä on, pitäisikö Suomessa olla enemmän tai vähemmän ydinvoimaa. "Voi kun minä en näistä asioista tiedä, en yhtään osaa sanoa."
Tämä on vain yksi esimerkki, mutta eivät nämä tuon ikäiset tantat ja ukonjäärät seuraa maailman tapahtumia eivätkä perehdy mihinkään. Äänestetään sitä "mukavaa miestä, joka tarjosi vaaliteltalla juhla mokkaa ja Fazerin konvehtia ja joka sanoi että jokainen on itsestään vastuussa" eikä sekuntiakaan perehdytä siihen ehdokkaaseen tavoitteineen. Kunhan oli hyvä slogan ja Juhla Mokkaa. "En minä tuota politiikkaa seuraa, mutta kyllä eläkkeet pitäisi olla meillä paremmat".
Nykynuoret eivät edes tule saamaan mitään eläkkeitä, saati että jäisivät eläkkeelle 60-vuotiaina.
Sitten on tämä sodan sukupolvi, eli näiden palikoiden vanhemmat. He kyllä seuraavat politiikkaa, maailman uutisia ja yhteiskunnan ilmiöitä paljon aktiivisemmin, ja ennen kaikkea osaavat keskustella ilman tuomitsemista ja narsismia.
Tässä puhutaan nyt suurista ikäluokista. Suurilla ikäluokilla tarkoitetaan sodan jälkeen 1940-luvulla aina 1950 asti syntyneitä, jotka ovat kaikki jo yli 70-vuotiaita tänä päivänä. 55-65-vuotiaat eivät kuulu suureen ikäluokkaan eivätkä he ole sodan jälkeen syntyneitä ikäluokkia.
Fukushima tapahtui 2011..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat.
Synnyin-72. Pari vuotta vanhemmat pääsivät sijaiseksi, ja heidät vakinaistettiin. Sain harjoittelupaikan ja sen jälkeen olin työtön.
Minä jäin työttömäksi 1992 ollessani äitiyslomalla - konkurssin yhteydessä näin voi käydä. Seuraava toistaiseksi voimassa oleva työsopimus solmittiin 2011. Siinä välissä tein harjoittelua, työllistämistukitöitä ja kouluttauduin uuteen ammattiin. Olen syntynyt 60-luvun alkupuolella.
Teitkö työmarkkinatukitöitä 518 netto kuukaudessa + kulukorvaus 9 euroa/työpäivä, ei ole työterveyshuoltoa, mutta kela vaatii sairaslomalapun, kulukorvausta ei saa jos sairastuu, eläkettä ei kerry, samoja töitä kuin vakituiset tekee ja AMK-tutkinto suoritettu?
Tein mm. työharjoittelua pelkällä opintotuella puoli vuotta ja opiskelin pelkän opintotuen varassa 3,5 vuotta, ei asumistukea, koska olin perheellinen ja puoliso töissä, kaksi alaikäistä lasta. Olin vastavalmistuneena työttömänä saamatta latiakaan mistään, koska puolison tulot ylittivät n. 10 eurolla sen rajan, mikä vaikutti siihen aikaan työmarkkinatukeen. Eläkkeeni alkoi kertyä 23-vuotiaana - 22-vuotiaana sain opiskelupaikan ja sitä ennen oli vakituinen työ, mistä ei eläkettä kerry. Hoitovapaani loppui 1996 ja siinä välissä olin palkallisessa työssä yhteensä kaksi vuotta, mistä kertyi eläkettä ja ne olivat 85 % työajalla työllistämistukitöitä. Uuteen ammattiin valmistuin 2000-luvun puolella ja siitä tutkinnosta näyttäisi jotain kertyvän, aiemmasta ei. Tämän hetkisen arvion mukaan eläkkeeni tulee kaikkineen olemaan 675 euroa/kk, josta työeläkkeen osuus (tarksitettu tänään) on 36,24 euroa/kk ja loput tulevat etuuksista ja perusosasta. Muuta kysyttävää?
Juu minäkin tein amk-tutkintoa suorittaessa 6 kuukautta palkatonta työtä eli työharjoittelun, ammattikoulussa myös palkaton harjoittelu, nyt ammattikoulua käydään kesäkuukin kuulemma eli ei kesätöitä silloin. En minäkään saanut asumistukea opiskeluajalta, koska olin 2 kuukautta kesätöissä eli myös pelkkä opintotuki ja puoliso oli myös opiskelija, saimme opintotuen + 2 kuukauden kesätyörahat koko vuonna. Minullakin eläke alkoi kertyä 23-vuotiaana. Nyt puolisollani palkka 1600 netto ja meillä 2 lasta eli emme saa muita tukia, saan työmarkkinatukea 660 ja 200 lapsilisää.
Tai sitten omia vanhempiaan/lapsiaan vain on vaikea ymmärtää. Minä, veljeni ja serkkuni olemme aina tulleet suuriin ikäluokkiin kuuluvien isovanhempiemme kanssa älyttömän hyvin toimeen. Sen sijaan vanhempamme ovat aina aivan hiilenä kaikesta mitä mummot sanovat, vaikka itse en huomaisi mitään ilkeilyä. Päinvastoin isovanhempani ovat lähes poikeuksetta iloisia. Omia vanhempia sen sijaan on vaikea ymmärtää, ja vielä vaikeampaa on saada heidät ymmärtämään joku oma ideani.
Saattaa päteä vain meidän sukuumme, mutta tilannetajun puute ja kyvyttömyys tulkita äänensävyjä, eleitä ja tunteita on hyvin tyypillistä sekä vanhempieni sukupolvelle että suuriin ikäluokkiin. Halusivat keski-ikäiset sitä tai eivät, mutta hekin ovat vanhempiinsa tulleita, niin kuin varmasti minunkin sukupolveni.
N18
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat.
Synnyin-72. Pari vuotta vanhemmat pääsivät sijaiseksi, ja heidät vakinaistettiin. Sain harjoittelupaikan ja sen jälkeen olin työtön.
Minä jäin työttömäksi 1992 ollessani äitiyslomalla - konkurssin yhteydessä näin voi käydä. Seuraava toistaiseksi voimassa oleva työsopimus solmittiin 2011. Siinä välissä tein harjoittelua, työllistämistukitöitä ja kouluttauduin uuteen ammattiin. Olen syntynyt 60-luvun alkupuolella.
Teitkö työmarkkinatukitöitä 518 netto kuukaudessa + kulukorvaus 9 euroa/työpäivä, ei ole työterveyshuoltoa, mutta kela vaatii sairaslomalapun, kulukorvausta ei saa jos sairastuu, eläkettä ei kerry, samoja töitä kuin vakituiset tekee ja AMK-tutkinto suoritettu?
Tein mm. työharjoittelua pelkällä opintotuella puoli vuotta ja opiskelin pelkän opintotuen varassa 3,5 vuotta, ei asumistukea, koska olin perheellinen ja puoliso töissä, kaksi alaikäistä lasta. Olin vastavalmistuneena työttömänä saamatta latiakaan mistään, koska puolison tulot ylittivät n. 10 eurolla sen rajan, mikä vaikutti siihen aikaan työmarkkinatukeen. Eläkkeeni alkoi kertyä 23-vuotiaana - 22-vuotiaana sain opiskelupaikan ja sitä ennen oli vakituinen työ, mistä ei eläkettä kerry. Hoitovapaani loppui 1996 ja siinä välissä olin palkallisessa työssä yhteensä kaksi vuotta, mistä kertyi eläkettä ja ne olivat 85 % työajalla työllistämistukitöitä. Uuteen ammattiin valmistuin 2000-luvun puolella ja siitä tutkinnosta näyttäisi jotain kertyvän, aiemmasta ei. Tämän hetkisen arvion mukaan eläkkeeni tulee kaikkineen olemaan 675 euroa/kk, josta työeläkkeen osuus (tarksitettu tänään) on 36,24 euroa/kk ja loput tulevat etuuksista ja perusosasta. Muuta kysyttävää?
Juu minäkin tein amk-tutkintoa suorittaessa 6 kuukautta palkatonta työtä eli työharjoittelun, ammattikoulussa myös palkaton harjoittelu, nyt ammattikoulua käydään kesäkuukin kuulemma eli ei kesätöitä silloin. En minäkään saanut asumistukea opiskeluajalta, koska olin 2 kuukautta kesätöissä eli myös pelkkä opintotuki ja puoliso oli myös opiskelija, saimme opintotuen + 2 kuukauden kesätyörahat koko vuonna. Minullakin eläke alkoi kertyä 23-vuotiaana. Nyt puolisollani palkka 1600 netto ja meillä 2 lasta eli emme saa muita tukia, saan työmarkkinatukea 660 ja 200 lapsilisää.
Minulla eläkekertymä 200, leskeneläke viedään meiltä nuoremmilta, olen keski-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä noin uskoo ne, joilla on kapea elämänkokemusta. En ylestäisi. Ainoa ero minun nuoruuden ja nykysukupolven välillä on tuet. Kukaan ei silloin saanut asumistukea eli kimppakömpät oli tavallisia asumismuoto nuorilla aikuisilla. Eikä sosiaalitukea. Moni teki silloin " paskaduuneja paskapalkalla". Joka ikinen ystäväni on ollut siivooja jossaina vaiheessa. Ja suurin osa mansikkamaalla kesätöissä yms. Sosiaalitukea ei haettu, vaikka siihen olisis ollut oikeus. Mentiin takaisin kotiin asumaan.
Olen syntynyt 70-luvun lopulla ja tuo oli minunkin elämääni 90-luvulla parikymppisenä ja nuorempana. Nyt puhutaan niistä meidän 50-luvulla syntyneistä vanhemmista!
mä olen syntynyt 70-luvulla ja mun vanhemmat 30-luvulla...
Kovaa työtä ainakin tehneet monet suurissa ikäluokissa, nuoremmat ei selviäisi samasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni on suuria ikäluokkia ja jäi eläkkeelle valtion hommista 58-vuotiaana. Siis 58-vuotiaana! Se on ihan uskomatonta. Minun pitäisi olla töissä 68-vuotiaaksi ja väitän, että raskaammissa hommissa. Eipä sillä, isäni on mukava mies, mutta silti tässä on mielestäni aika tavalla epäoikeudenmukainen asetelma.
- eihän siinä ole mitään epäoikeudenmukaista vaan töitä tekee joka töihin pystyy vaikka 68 vuotiaaksi.
Ja jos ei pysty töihin niin varmasti jää eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat.
Synnyin-72. Pari vuotta vanhemmat pääsivät sijaiseksi, ja heidät vakinaistettiin. Sain harjoittelupaikan ja sen jälkeen olin työtön.
Minä jäin työttömäksi 1992 ollessani äitiyslomalla - konkurssin yhteydessä näin voi käydä. Seuraava toistaiseksi voimassa oleva työsopimus solmittiin 2011. Siinä välissä tein harjoittelua, työllistämistukitöitä ja kouluttauduin uuteen ammattiin. Olen syntynyt 60-luvun alkupuolella.
Teitkö työmarkkinatukitöitä 518 netto kuukaudessa + kulukorvaus 9 euroa/työpäivä, ei ole työterveyshuoltoa, mutta kela vaatii sairaslomalapun, kulukorvausta ei saa jos sairastuu, eläkettä ei kerry, samoja töitä kuin vakituiset tekee ja AMK-tutkinto suoritettu?
Tein mm. työharjoittelua pelkällä opintotuella puoli vuotta ja opiskelin pelkän opintotuen varassa 3,5 vuotta, ei asumistukea, koska olin perheellinen ja puoliso töissä, kaksi alaikäistä lasta. Olin vastavalmistuneena työttömänä saamatta latiakaan mistään, koska puolison tulot ylittivät n. 10 eurolla sen rajan, mikä vaikutti siihen aikaan työmarkkinatukeen. Eläkkeeni alkoi kertyä 23-vuotiaana - 22-vuotiaana sain opiskelupaikan ja sitä ennen oli vakituinen työ, mistä ei eläkettä kerry. Hoitovapaani loppui 1996 ja siinä välissä olin palkallisessa työssä yhteensä kaksi vuotta, mistä kertyi eläkettä ja ne olivat 85 % työajalla työllistämistukitöitä. Uuteen ammattiin valmistuin 2000-luvun puolella ja siitä tutkinnosta näyttäisi jotain kertyvän, aiemmasta ei. Tämän hetkisen arvion mukaan eläkkeeni tulee kaikkineen olemaan 675 euroa/kk, josta työeläkkeen osuus (tarksitettu tänään) on 36,24 euroa/kk ja loput tulevat etuuksista ja perusosasta. Muuta kysyttävää?
Juu minäkin tein amk-tutkintoa suorittaessa 6 kuukautta palkatonta työtä eli työharjoittelun, ammattikoulussa myös palkaton harjoittelu, nyt ammattikoulua käydään kesäkuukin kuulemma eli ei kesätöitä silloin. En minäkään saanut asumistukea opiskeluajalta, koska olin 2 kuukautta kesätöissä eli myös pelkkä opintotuki ja puoliso oli myös opiskelija, saimme opintotuen + 2 kuukauden kesätyörahat koko vuonna. Minullakin eläke alkoi kertyä 23-vuotiaana. Nyt puolisollani palkka 1600 netto ja meillä 2 lasta eli emme saa muita tukia, saan työmarkkinatukea 660 ja 200 lapsilisää.
Minulla eläkekertymä 200, leskeneläke viedään meiltä nuoremmilta, olen keski-ikäinen.
Asumme vuokralla, meidän kannattaisi erota, saisin koko loppuelämän asumistukea ja toimeentulotukea, kun töihin en pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovaa työtä ainakin tehneet monet suurissa ikäluokissa, nuoremmat ei selviäisi samasta.
No, ei ainakaan tehtaissa, pitkiä sairaslomia ja osa oli yövuorossa kännissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden päästä sun lapset toteaa sun ikäluokasta samaa.....
Enpä tiedä. Kyllä minä uskon että työelämä ja maailma yleensäkin menee haasteellisempaan suuntaan. En kiellä sitä kuten nuo vanhukset. Enkä varmasti mitätöi nuoria.
ap
No eipä aika moni nuori näytä tajuavan, että meistä 60-luvulla syntyneistä todella iso osa on kokenut 90-luvun alun alun laman, myös moni meitä vanhempi. Työttömäksi saattoi jäädä päivässä ilman mitään etukäteis yt-neuvotteluja kun konkursseja tuli enemmän kuin sieniä sateella. Itsekin olin vanhassa isossa yrityksessä, yhtäkkiä vain ilmoitettiin, että tämä loppuu nyt tähän, kaikki saavat lähteä, myös johtajat.
Synnyin-72. Pari vuotta vanhemmat pääsivät sijaiseksi, ja heidät vakinaistettiin. Sain harjoittelupaikan ja sen jälkeen olin työtön.
Minä jäin työttömäksi 1992 ollessani äitiyslomalla - konkurssin yhteydessä näin voi käydä. Seuraava toistaiseksi voimassa oleva työsopimus solmittiin 2011. Siinä välissä tein harjoittelua, työllistämistukitöitä ja kouluttauduin uuteen ammattiin. Olen syntynyt 60-luvun alkupuolella.
Teitkö työmarkkinatukitöitä 518 netto kuukaudessa + kulukorvaus 9 euroa/työpäivä, ei ole työterveyshuoltoa, mutta kela vaatii sairaslomalapun, kulukorvausta ei saa jos sairastuu, eläkettä ei kerry, samoja töitä kuin vakituiset tekee ja AMK-tutkinto suoritettu?
Tein mm. työharjoittelua pelkällä opintotuella puoli vuotta ja opiskelin pelkän opintotuen varassa 3,5 vuotta, ei asumistukea, koska olin perheellinen ja puoliso töissä, kaksi alaikäistä lasta. Olin vastavalmistuneena työttömänä saamatta latiakaan mistään, koska puolison tulot ylittivät n. 10 eurolla sen rajan, mikä vaikutti siihen aikaan työmarkkinatukeen. Eläkkeeni alkoi kertyä 23-vuotiaana - 22-vuotiaana sain opiskelupaikan ja sitä ennen oli vakituinen työ, mistä ei eläkettä kerry. Hoitovapaani loppui 1996 ja siinä välissä olin palkallisessa työssä yhteensä kaksi vuotta, mistä kertyi eläkettä ja ne olivat 85 % työajalla työllistämistukitöitä. Uuteen ammattiin valmistuin 2000-luvun puolella ja siitä tutkinnosta näyttäisi jotain kertyvän, aiemmasta ei. Tämän hetkisen arvion mukaan eläkkeeni tulee kaikkineen olemaan 675 euroa/kk, josta työeläkkeen osuus (tarksitettu tänään) on 36,24 euroa/kk ja loput tulevat etuuksista ja perusosasta. Muuta kysyttävää?
Juu minäkin tein amk-tutkintoa suorittaessa 6 kuukautta palkatonta työtä eli työharjoittelun, ammattikoulussa myös palkaton harjoittelu, nyt ammattikoulua käydään kesäkuukin kuulemma eli ei kesätöitä silloin. En minäkään saanut asumistukea opiskeluajalta, koska olin 2 kuukautta kesätöissä eli myös pelkkä opintotuki ja puoliso oli myös opiskelija, saimme opintotuen + 2 kuukauden kesätyörahat koko vuonna. Minullakin eläke alkoi kertyä 23-vuotiaana. Nyt puolisollani palkka 1600 netto ja meillä 2 lasta eli emme saa muita tukia, saan työmarkkinatukea 660 ja 200 lapsilisää.
Minulla eläkekertymä 200, leskeneläke viedään meiltä nuoremmilta, olen keski-ikäinen.
Asumme vuokralla, meidän kannattaisi erota, saisin koko loppuelämän asumistukea ja toimeentulotukea, kun töihin en pääse.
Leskeneläke poistuu, kannattaisi kyllä nyt jo alkaa nostaa asumistukea ja toimeentulotukea ja asua yksin eli ottaa ero. Varmaan pakko, kun rahat ei tahdo riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jaksetaan vielä n.10 vuotta, niin sitten täytyy löytää uudet haukuttavat. Ennusteen mukaan v 2032 suuria ikäluokkalaisia on jäljellä vajaa 100.000. Nyt heitä on n.330.000.
On tuossa määrässä maksamista meillä työssäkäyvillä.
Kiitoksia ei ole kuulunut.
Itse olemme eläkkeemme maksaneet! Tehkää sama perässä.
No kun ette ole lähellekään. Sinällään yleinen perusteeton uskomus alkoholistiboomereilta.
No ainakin osa sodan jälkeen syntyneistä on kokenut aika köyhän lapsuuden. Sodan jälkeen oli pitkään pulaa kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 33 vuotias perheenäiti, joka on hyvin uupunut. Olen saanut kuulla, kuinka "olen heikko ja valitan turhasta". Lisäksi "kuinka heikkoa tekoa nykyihmiset oikein on".
Niin. Ehkä olen sitten heidän mielestään heikko ja valitan turhasta. Olen 33 vuotias ja tällä hetkellä sairaslomalla. Olen uupunut. Olen tehnyt aikuisikäni kolmivuorotyötä (aamu, ilta, yö). Olen sairaalassa töissä, tästä voikin jo päätellä että sairaanhoitaja. Lisäksi elämään kuuluu 3v, 5v ja 6v lapset. Keskimmäisellä on erilaisia sairauksia, jotka vaikuttavat arkeen huomattavasti. Puoliso on myös työelämässä ja on välillä pitkiäkin aikoja työmatkoilla. Viimeisen vuoden aikana toki vain Suomen sisällä, kotoa kuitenkin pois. Menen aamuun, iltaan tai yöhön niin yksin vien lapsia vuoropäiväkotiin. Teen 8-10h työpäivän. Haen lapset. Käyn kaupassa. Teen ruoan. Siivoan kodin. Huolehdin kaikille puhtaat vaatteet. Ja seuraavana päivänä kaikki alkaa alusta. Vaihdan unirytmiä lennosta (tai niin ainakin yritän tehdä!).
... mutta. Olen vain liian heikko ja valitan turhasta.
Tämä todella turhauttaa.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin osa sodan jälkeen syntyneistä on kokenut aika köyhän lapsuuden. Sodan jälkeen oli pitkään pulaa kaikesta.
Mitä sitten? Itse olen kokenut alkoholistilapsuuden, mutta en uhriudu sen taakse.
Vierailija kirjoitti:
Boomerit on kateellisia kun nuorilla on varaa ostaa 200€ älypuhelin osamaksulla. Se on kuulemma osoitus kuinka helppoa nykynuorilla on ja kuinka kurjaa itsellä oli kun "ei nuorena ollut rahaa törsättäväksi".
Sitten kuitenkin unohtaa sanoa että oli velaton uusi omakotitalo ja järvenrantamökki jo parikymppisenä, kansakoulupohjalla tehdyssä duunariammatissa tienatuilla rahoilla.Hankalahan se on mitään selittää henkilölle, jonka suhteellisuudentaju on tuota luokkaa.
Oli vissiin aika hurjat palkat tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit on kateellisia kun nuorilla on varaa ostaa 200€ älypuhelin osamaksulla. Se on kuulemma osoitus kuinka helppoa nykynuorilla on ja kuinka kurjaa itsellä oli kun "ei nuorena ollut rahaa törsättäväksi".
Sitten kuitenkin unohtaa sanoa että oli velaton uusi omakotitalo ja järvenrantamökki jo parikymppisenä, kansakoulupohjalla tehdyssä duunariammatissa tienatuilla rahoilla.Hankalahan se on mitään selittää henkilölle, jonka suhteellisuudentaju on tuota luokkaa.
Unohtamatta sitä, että se sama lankapuhelin kesti 50 vuotta, eikä tarvinnut uusia sitä, kun ei hajonnutkaan. Ei kaikki nuoret huvikseen uusia puhelimia osamaksuilla ostele, vaan siksi että on pakko pysyä ajanhermoilla että myöskin olla se toimiva puhelin (ja nehän tehdään tarkoituksella hajoamaan/ei enää tehdä uusia päivityksiä niihin, että on pakko ostaa uusi).
Ja se on valitettavasti oletus. Itse en ole kiinnostunut elektroniikasta ja mielellään en tähän rahaa tuhlaisi. Puhelimeni on siis vanha enkä saa siihen sovelluksia juuri ladattua. Tämä on muille ongelma kun ei ole venmoa, instaa jossa kuulumiset päivitetään, viestipalvelua, mikään ei onnistu. Käytännössä ajaudun syrjäytyneeksi paariaksi koska ei ole vaadittavaa vehjettä. Pakko taipua. Jos ostan halvan, kestää se taas vuoden, pari ennystan. Voin kuvitella, että nuoremmilla tämä vaikuttaa jo ihan työhön ja verkostautumiseen, ei mikään valintakysymys.
Olen eri sukupolvea kuin ns. boomerit, mutta on uskomatonta millainen ero ajatusmaailmassa on vaikka ikäeroa ei ole niin valtavasti.
Juurikin ärsyttävin on ehkä tuo hämärtynyt, ikivanha ajattelu työelämästä. Tyyliin
- työttömyys on oma vika
- töitä saa hakemalla
- menet vaan sinne ja reippaasti kysyt (siis fyysesti pitäisi marssia johonkin firmaan, siellähän on herraisä ovet kiinni ja hakemuksia pyydetään sähköisesti)
- irtisanomiset, lomautukset ja yt-neuvottelut ovat sellaisia, että ne huonot työntekijät pannaan silloin pois. Mikä siinä Pirkko-Kallessa on vikana kun sai potkut?
- kyllä kunnon työntekijä voi olla samassa paikassa koko ikänsä kun on vaan ahkera
- kyllä esimiestä pitää kunnioittaa ja totella, eikä kyseenalaistaa mitään
- jos esimies on nuori, niin se ei välttämättä ole niin viisas, jolloin kannattaa kuunnella niitä vanhimpia työtekijöitä
- paljon turhaa hömpötystä yritetään tuoda työpaikoille, kannattaisi kuunnella vanhoja työntekijöitä
Voisin kirjoittaa näistä kirjan. Ja itsekin olen 50+ eli x-sukupolvea. En yhtään ihmettele jos minua nuoremmat kiristelevät hampaitaan.
Itse opettelin olemaan sanomatta nuorempia tytöiksi ja pojiksi, kun tajusin sen olevan loukkaavaa. En ollut tarkoittanut sitä niin, ja hävetti ihan helkutisti.
Tulevat sukupolvet tulevat syyttämään meidän sukupolvea ilmastotuhoista. Älytöntä lentelyä monta kertaa vuodessa.
Sä olet siis tavannut heistä tuon 90% ?