Lastensuojelun neronlleimauksia
Olen lukenut netistä juttuja, joiden mukaan lapsi voi joutua huostaanotetuksi jos esimerkiksi äiti tekee väärällä tavalla makaronilaatikkoa
Hiukan liian naurettavaa ollakseen totta..Vai onko?
Minä olen kolmevuotiaan pojan isä ja olen nyt ollut Vantaan lastensuojelun kanssa tekemisissä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla tapaus oli seuraava:
Oli syksy, menin pojan kanssa leikkipuistoon ja kesäkengät olivat hukassa. Panin siis jalkaan talvikengät, kun ei muita löytynyt just silloin. Puistossa olikin mukavaa, mutta kotiintulomatkalla kun käytiin kaupassa, poika halusi hieman vilvoitella jalkojaan ja otin siis kengät pois. Kun tultiin ulos kaupasta, poliisiauto pysäytti meidät kun oltiin menossa tien yli. Oli kuulemma karmaiseva lastensuojelurikkomus, että poika oli vielä ulkona ilman kenkiä (vaikka lämpötila oli reilusti plussan puolella, poika oli hyväntuulinen eikä hänellä ollut mitään hätää). Mutta lastensuojeluunhan siitä tuli sitten retki. Onneksi he sillä kerralla olivat ymmärtäväisiä.
Toisella kerralla olimme taas tulossa leikkipuistosta, tällä kertaa snadistadista joka olikin kiinni juhannuksen takia. Oli sadepäivä, ja olisi ollut vähän kiire junaan. Poika alkoi kuitenkin jarruttamaan rattaita käsillään eikä uskonut vaikka kielsin. No, istutin pojan sitten siihen rattaisiin hieman tiukemmin, eli otin käsistä kiinni ja panin hänet tiukasti istumaan rattaisiin tehdäkseni selväksi ettei tällainen käy päinsä. Jonkun ohikulkevan mummon mielestä tämä oli taas hiukan liikaa (en olisi varmaan saanut lainkaan käydä käsiksi lapseen) .. joten poliisi pysäytti meidät taas. Tällä kertaa koska olimme jo lastensuojelussa vanhoja tuttuja, poliisi tekikin tutkintapyynnön ja illalla tuli sitten matka Jorviin jossa lapsi joutui odottamaan muutaman tunnin, jotta saatiin todettua, että hänessä ei ollut mitään vikaa. Kotimatkalla lastensuojeluviranomainen oli jo kuulemma pohdiskellut äidille (en ollut itse mukana), että mitenköhän tulevaisuudessa voitaisiin taata lapsen turvallisuus..
Kommentit (137)
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 06:05"]
Ilmoitukset ovat joskus absurdeja. Olen kuullut, että kerran oli poliisit tulleet, kun isä oli ollut kahden oman pikkutyttärensä metsässä, jotain kasveja yms tutkimassa. Oli soitettu poliisit ja oli ne poliisit tulleet, joku oli soittanut että näyttää epäilyttävälle hyväksikäyttäjälle.
[/quote]
Näin kävi meidän perheessä :D Isäni oli pikkuveljeni kanssa kävelyllä tonttimme laidalla hiekkatiellä, josta veljeni halusi poiketa "metsään" (jotain pajukkoa tms ryteikköä), varmaan ötököitä katsomaan tms. Siitä jatkoivat sitten tontin viertä pitkin, edelleen siis "metsässä", takaisin kotiin. Joku oli nähnyt, kun "mies katoaa metsään pienen pojan kanssa, on varmaan pedofiili" ja soittanut poliisit. Tuntia myöhemmin ovelle kolkuttivat kaksi poliisia poliisikoiran kanssa. Poliisit kysyivät oven avaamaan tulleelta äidiltäni, ovatko kaikki perheenjäsenet kotona. Koira oli saanut "katoamispaikalta" hajujäljen, joka johti suoraan etuovellemme. Koska kaikki olivat kotona, ja vanhemmat vakuuttivat kaiken olevan kunnossa, poliisit poistuivat sen kummempia ilmoituksia tekemättä. Tämä tapahtui kultaisen 90-luvun alkupuolella, nykyään tuollainen kai johtaisi lastensuojelun mukaankutsumiseen.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 10:04"]Minuakin ihmetyttää miten voi kengät olla hukassa? Niitähän tarvitaan päivittäin ja monta kertaa päivässä. Ne otetaan eteisessä pois ja jätetään siihen tai viedään kylppäriin kuivumaan jos on märät. Tasan kaksi paikkaa etsiä niitä.
Meillä 5 henkilöä taloudessa ja aina löytyy kengät ja muut säänmukaiset ulkotamineet sen isommin etsimättä.
[/quote]
Asuin onnellisen lapsuuteni Espoon saaristossa. Meillä oli tapana kulkea milloin missäkin vaatteissa ja kengissä / ilman näitä pihalla, metsässä, rannoilla ja tiellä. Kesällä saattoi olla talvikengät, talvella sandaalit. Jos äiti tai isä ilmoitti yhtäkkiä lähtevänsä kaupalle, oli oltava nopea päästäkseen mukaan - päällä saattoi olla jotain aivan päätöntä, mutta hyvin meistä huolehdittiin. Onneksi silloin ei lastensuojelu tai poliisi kiinnittänyt tällaisiin aivan merkityksettömiin asioihin mitään huomiota.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 11:25"]Kirjoitin tämän, koska luulen, että jos olisinkin yksinhuoltajaisä, tilanteeni voisi olla jo erittäinkin huono. Silloin lapseni joutuisikin viettämään noin 15v jossain epämääräisissä oloissa, ja se ei olisi minusta oikein.
Kaipa monien tänne kirjoittavien mielestä se olisi sitten parempi vaihtoehto, pelkästään sillä perusteella että pari mummoa on joskus pillastunut. Mutta minun mielestäni olisi syytä harkita tarvitsemmeko nykyistä lastensuojelua siinä laajuudessa kuin sitä Suomessa nykyään on.
En enää ihmettele niitä lehtijuttuja mitä Suomen lastensuojelusta on kirjoitettu.
[/quote]
Olen samoilla linjoilla. Ennen luotin siihen, että virkamiehet ovat fiksuja, hyväntahtoisia ja luotettavia ammattilaisia. Kunnioitin opettajia, poliisia ja terveydenhuollon ammattilaisia paljon. Kun sitten lapseni joutui rankan koulukiusaamisen uhriksi ja olisimme tarvinneet apua, jouduimmekin pelottavan ja lasta sekä perhettämme vahingoittavan myllytyksen kohteeksi. Mikään taho (koulu, poliisi, lastensuojelu, terveydenhoito) ei puuttunut koulukiusaamiseen, mutta kaikki tekivät lastensuojeluilmoituksia. Syynä oli jokin epämääräinen 'huoli' tai se, että jokin kolmas viranomaistaho oli ottanut yhteyttä (esim. koulu otti yhteyttä poliisiin, kun lapseni pahoinpideltiin koulussa, minkä johdosta sekä poliisi että koulu tekivät samasta asiasta lastensuojeluilmoituksen lapsestamme). Lastensuojelu tutki perhettämme ja 'vanhemmuuttamme' perusteellisesti. Tämä tehtiin päivisin, kun aikuisten olisi pitänyt olla töissä ja lasten koulussa, mikä aiheutti vaikeuksia sekä työpaikoilla että kouluissa. Varsinainen painajainen.
Yksikään viranomainen ei puuttunut koulukiusaamiseen. Näin Espoossa.
Ratkaisimme asian muuttamalla mahdollisimman kauas. Nyt hoidamme kaikki asiamme pitämällä viranomaiskontaktit minimissä. Mm. Emme käytä julkisia palveluita, paitsi jos muuta vaihtoehtoa ei ole.
Kyllähän tuo tekopyhältä touhulta kuulostaa. Meidänkin maassamme on lapsia kerjäämässä(Romanian romanit) ja sitten joku paljas jalkapari on niin iso asia ihmisistä. Jos tosiaan olet vain pitänyt tiukasti kiinni lasta rattaissa, niin kummallista se on, että siihen on puututtu.
Sitten on perheitä joissa juodaan ja narkataan ja siellä ne lapset saavat olla vaikka olisivat alttiina humalaisten pahoinpitelyille ja hyväksikäytöille.
Kun ajattelee, että Euroopassakin on nälänhätää (Sisiliassa), niin kyllä tuntuu naurettavalta, että täällä vahdataan jotain paljaita varpaita.
Oletko ap jotenkin boheemin näköinen? Sitä täytyy ottaa huomioon, että osalla ihmisistä on täysin ding dong asenne. Seuraavaksi kun annat lapsen vilvoitella laita lapsen vaate tai kengät näkyville jotta näkyy, että tällä sellaiset on.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 20:02"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 11:25"]Kirjoitin tämän, koska luulen, että jos olisinkin yksinhuoltajaisä, tilanteeni voisi olla jo erittäinkin huono. Silloin lapseni joutuisikin viettämään noin 15v jossain epämääräisissä oloissa, ja se ei olisi minusta oikein.
Kaipa monien tänne kirjoittavien mielestä se olisi sitten parempi vaihtoehto, pelkästään sillä perusteella että pari mummoa on joskus pillastunut. Mutta minun mielestäni olisi syytä harkita tarvitsemmeko nykyistä lastensuojelua siinä laajuudessa kuin sitä Suomessa nykyään on.
En enää ihmettele niitä lehtijuttuja mitä Suomen lastensuojelusta on kirjoitettu.
[/quote]
Olen samoilla linjoilla. Ennen luotin siihen, että virkamiehet ovat fiksuja, hyväntahtoisia ja luotettavia ammattilaisia. Kunnioitin opettajia, poliisia ja terveydenhuollon ammattilaisia paljon. Kun sitten lapseni joutui rankan koulukiusaamisen uhriksi ja olisimme tarvinneet apua, jouduimmekin pelottavan ja lasta sekä perhettämme vahingoittavan myllytyksen kohteeksi. Mikään taho (koulu, poliisi, lastensuojelu, terveydenhoito) ei puuttunut koulukiusaamiseen, mutta kaikki tekivät lastensuojeluilmoituksia. Syynä oli jokin epämääräinen 'huoli' tai se, että jokin kolmas viranomaistaho oli ottanut yhteyttä (esim. koulu otti yhteyttä poliisiin, kun lapseni pahoinpideltiin koulussa, minkä johdosta sekä poliisi että koulu tekivät samasta asiasta lastensuojeluilmoituksen lapsestamme). Lastensuojelu tutki perhettämme ja 'vanhemmuuttamme' perusteellisesti. Tämä tehtiin päivisin, kun aikuisten olisi pitänyt olla töissä ja lasten koulussa, mikä aiheutti vaikeuksia sekä työpaikoilla että kouluissa. Varsinainen painajainen.
Yksikään viranomainen ei puuttunut koulukiusaamiseen. Näin Espoossa.
Ratkaisimme asian muuttamalla mahdollisimman kauas. Nyt hoidamme kaikki asiamme pitämällä viranomaiskontaktit minimissä. Mm. Emme käytä julkisia palveluita, paitsi jos muuta vaihtoehtoa ei ole.
[/quote]
Noinhan se monesti menee. Ihmisillä ei oikeasti ole rohkeutta eikä viisautta puuttua siihen todelliseen ongelmaan joten pyöritellään "huolestuneena" byrokratian rattaita. Teitte viisaasti kun lähditte.
Minullakin oli joskus usko siihen, että syteemissä on järkeä ja inhimillisyyttä, mutta joudin myös kokemaan miten täydellistä huuhaata se on.
Ap rohkeasti vaan yhteistyöhön ja pelot pois, ei teiltä lasta halut viedä mutta selvitys tehdään ja teitä tuetaan jos tarvetta on. Jos olet aggressiivinen yhteistyössä niin teet hallaa vaan omalle perheelle.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 09:32"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 09:29"]Kirjoitan tästä, koska minua stressaa se, että on olemassa edes teoreettinen riski, että lapseni otettaisiin aiheettomasti huostaan.
[/quote]
Eikö sinua yhtään ihmetytä, jos jo kahdesti "aiheeton" ilmoitus? Olisikohan aika katsoa peiliin?
[/quote]
kerro yhteystietosi, niin teen kaksi ls-ilmoitusta jostain keksitystä syystä... mieti sitten peilistä ihmetyttääkö
Suomessa on joku stanan systeemiusko, viranomais- ja auktoriteettiusko.
Menkää hyvät ihmiset puhumaan suoraan niille lasten vanhemmille, SUORAAN, TARKOITTAA HENKILÖKOHTAISESTI. Usein joku epäselvä tilanne selviää suoraan sillä. Se on helvetin iso rasti joutua toimimaan jonkun minuutin metsäretken takia monta viikkoa lastensuojelun suurennuslasin alla aivan turhasta.
Liikaa on valtaa viranomaisilla..Siksi olen katsonut,että on parempi jättää ilmoitus tekemättä.
Vain 35% lapsista pääsee koskaan takaisin kotiin(Vantaa) ja se kestää 1,8-11 vuotta, tuollaiset asiat eivät saa olla sen enempää poliisin kun lastensuojelun päätettävissä..Olen jättänyt ja jätän vastaisuudessakin ilmoittamatta. Lastensuojelussa ei ole tervettä henkilöä eikä liioin suomessa lakeja viranomaismielivallalle. Jos viranomaisiin voisi luottaa, olisi minun tälläkin hetkellä syytä ilmoitus tehdä mutta koska vahinko on tekoon nähden (tuhottuun elämään) liian suuri niin katson sitten vierestä kun pikkulapset vinoutuu ja kuolee ennen 3o ikävuottaan.
Ilmoitus velvollisuus? Keneläkään ei ole velvollisuutta tuhota kenekään elämää vaikka se tuhoutuisi par aikaa, ei kenenkään niskaan voida laskea painoa enempää kun niska kestää tai on kohtuullista.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 08:07"]
Entä jos lapsi jarruttaa matkantekoa rattaissa eikä usko puhetta?
[/quote]
Mokasit ap! ............EIKÄ USKO PUHETTA!
Rattaissa istuva ei välttämättä OSAA uskoa puhetta. Kannattaa kääntää lapsen huomio muuhun asiaan kuin komentaa!
Tähän ei tarvita korkeampaa matematiikkaa vaan sydämen tunneälyä!
Oho, mäkin teen makaronilaatikon ilmeisesti väärin. Pakkosterilisaatio paikallaan?
ap, mene töihin. Elämämkoulun päästötodistus on varmaan jo saatu.
Tiedän erään tapauksen, jossa 3v lapsi oli ollut äitinsä kanssa kotona. Lapsen äiti oli mennyt päiväunille, ja lapsi siinä kehitteli näemmä itselleen puuhaa - huuteli rappukäytävään postiluukusta. Joku naapureista sitten pysähtyi kohdalle, ja lapsi kertoi olevansa yksin kotona. Naapuri soitti poliisit, ja äiti heräsi kun poliisit koputtivat ovelle.
Lastensuojelun asiakkaiksi päättyivät, ja rehellisesti, hyvä niin.
mä en usko, että noin pikku syistä tehdään ilmo. Kyllä tässä on nyt taustalla jotain muutakin, jota ap ei vaan kerro. Esim. päihdetaustaa, huumeita tms. Tuokaan ei ole normaalia, että laste viedään tarhaan miten sattuu - tosin se ei ole mikään suuri asia, mutta kokonaisuuden kannalta kertoo ap:n arjenhallinnasta jotain.
Niin, ja itse yh ja nori kuin sain yksin lapsen - ikinä ei tullut mitään "lastensuojelun uhkaa" miltään suunnalta, vaikka ei mitään tukiverkkoja ollutkaan.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 17:52"][quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 06:05"]
Ilmoitukset ovat joskus absurdeja. Olen kuullut, että kerran oli poliisit tulleet, kun isä oli ollut kahden oman pikkutyttärensä metsässä, jotain kasveja yms tutkimassa. Oli soitettu poliisit ja oli ne poliisit tulleet, joku oli soittanut että näyttää epäilyttävälle hyväksikäyttäjälle.
[/quote]
Näin kävi meidän perheessä :D Isäni oli pikkuveljeni kanssa kävelyllä tonttimme laidalla hiekkatiellä, josta veljeni halusi poiketa "metsään" (jotain pajukkoa tms ryteikköä), varmaan ötököitä katsomaan tms. Siitä jatkoivat sitten tontin viertä pitkin, edelleen siis "metsässä", takaisin kotiin. Joku oli nähnyt, kun "mies katoaa metsään pienen pojan kanssa, on varmaan pedofiili" ja soittanut poliisit. Tuntia myöhemmin ovelle kolkuttivat kaksi poliisia poliisikoiran kanssa. Poliisit kysyivät oven avaamaan tulleelta äidiltäni, ovatko kaikki perheenjäsenet kotona. Koira oli saanut "katoamispaikalta" hajujäljen, joka johti suoraan etuovellemme. Koska kaikki olivat kotona, ja vanhemmat vakuuttivat kaiken olevan kunnossa, poliisit poistuivat sen kummempia ilmoituksia tekemättä. Tämä tapahtui kultaisen 90-luvun alkupuolella, nykyään tuollainen kai johtaisi lastensuojelun mukaankutsumiseen.
[/quote]
Asutteko kenties Porvoossa? :D
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 11:25"]Kirjoitin tämän, koska luulen, että jos olisinkin yksinhuoltajaisä, tilanteeni voisi olla jo erittäinkin huono. Silloin lapseni joutuisikin viettämään noin 15v jossain epämääräisissä oloissa, ja se ei olisi minusta oikein.
Kaipa monien tänne kirjoittavien mielestä se olisi sitten parempi vaihtoehto, pelkästään sillä perusteella että pari mummoa on joskus pillastunut. Mutta minun mielestäni olisi syytä harkita tarvitsemmeko nykyistä lastensuojelua siinä laajuudessa kuin sitä Suomessa nykyään on.
En enää ihmettele niitä lehtijuttuja mitä Suomen lastensuojelusta on kirjoitettu.
Olen samoilla linjoilla. Ennen luotin siihen, että virkamiehet ovat fiksuja, hyväntahtoisia ja luotettavia ammattilaisia. Kunnioitin opettajia, poliisia ja terveydenhuollon ammattilaisia paljon. Kun sitten lapseni joutui rankan koulukiusaamisen uhriksi ja olisimme tarvinneet apua, jouduimmekin pelottavan ja lasta sekä perhettämme vahingoittavan myllytyksen kohteeksi. Mikään taho (koulu, poliisi, lastensuojelu, terveydenhoito) ei puuttunut koulukiusaamiseen, mutta kaikki tekivät lastensuojeluilmoituksia. Syynä oli jokin epämääräinen 'huoli' tai se, että jokin kolmas viranomaistaho oli ottanut yhteyttä (esim. koulu otti yhteyttä poliisiin, kun lapseni pahoinpideltiin koulussa, minkä johdosta sekä poliisi että koulu tekivät samasta asiasta lastensuojeluilmoituksen lapsestamme). Lastensuojelu tutki perhettämme ja 'vanhemmuuttamme' perusteellisesti. Tämä tehtiin päivisin, kun aikuisten olisi pitänyt olla töissä ja lasten koulussa, mikä aiheutti vaikeuksia sekä työpaikoilla että kouluissa. Varsinainen painajainen.
Yksikään viranomainen ei puuttunut koulukiusaamiseen. Näin Espoossa.
Ratkaisimme asian muuttamalla mahdollisimman kauas. Nyt hoidamme kaikki asiamme pitämällä viranomaiskontaktit minimissä. Mm. Emme käytä julkisia palveluita, paitsi jos muuta vaihtoehtoa ei ole.
Mikä koulu Espoossa?
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 08:34"]
Jos olen jonkun asian elämässä oppinut, niin sen että viranomaisten ja julkisen sektorin typeryyttä ei _koskaan_ voi yliarvioida.
[/quote]
Olen julkisella sektorilla töissä, en sossussa, mutta voi ihme sitä tyhmien kysymysten määrä mitä meidän pitää asiakkaille esittää/soittaa/pyytää lisäselvitystä. Mutta kun se on PAKKO. Voit uskoa että tuntuu itsestäkin naurettavalta.Samahan se noilla sossuntädeillä/sedillä, pakko niiden on tehdä mitä laissa sanotaan. Erika oli katsottu läpisormien, ja kuinkas kävikään. Me ollaan typeriä kun meidän on "käsketty" olla (laki)